Zuhat

Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa: surullisen tarinan, joll’ ei oo vertoa. Lähdin siis ihan hyvällä suunnitelmalla liikenteeseen, Cafe Red, joka oli notkunut listalla jo tolkuttoman pitkään, näytti tarjoavan mm. lasagnea ja salaattia lounaaksi. Tämä yhdistettynä lyhyehköön kävelymatkaan kauniin aurinkoisessa säässä, nyt kun Suomen kesä vihdoinkin paljasti kyntensä, kuullosti aivan loistavalta ajatukselta. Siinä sitten metsästelin onnellisena Pokémoneja ja soittelin pojan kaverisynttäreiden ajankohdan siirtämiseksi vähän myöhemmäksi, kunnes saavuin kohteeseen. No eihän siinä mitään punaisten lyhtyjen kahvilaa enää ollut, vaan Talvikukan Kahvila, joka on siihen tullut palvelemaan Temppeliaukion kirkon aasialaisia turisteja dumpling yms menusta arvioiden.

Hyvä hyvä, tuolla noita turisteja riittää, kannattaisi ehkä vähän enemmän vääntää jotain plakaattia tien varteen, nyt oli snadisti huomaamattoman oloinen. Enemmän vaan henkselien paukutusta, parhaat dumplingit evör jne. Mutta niin, koska alkuperäinen suunnitelma jouduttiin ylikirjoittamaan, niin päätinkin siitä sitten tsombailla kohti Mechelininkadulta joskus taannoin bongaamani Dora-ravintolaa. Arvaa oliko auki? Saat kaksi arvausta. Siinä tuli sitten joku kaiffari vastaan kun ihmettelin suljettua ovea (valot oli kuitenkin päällä), joka totesi ettei ravintola ole oikein koskaan auki ja hänkin on ihmetellyt asiaa. Mutta kuulemma hyvää kahvia löytyisi Runeberginkadun Cafetoria Roasterysta.

Enhän minä mitään kahvia halunnut, mutta menin uteliaana nuuskimaan, josko olisi ruokaa tarjolla. Ei ollut, ei. Muistelin kuitenkin lähistöltä löytyvän Mr. Don raflan ja tässä kohtaa alkoi jo ihan mikä vaan kuullostaa kohtuulliselta vaihtoehdolta. Uhkarohkeasti hypin yli kadun kuin gaselli konsanaan ja tartuin ovenripaan kiinni. Voi jeebus sentään tätä kaupunkia, mikään mesta ei ole auki. Siinä sitten aloin jo pohtia elämän tarkoitusta, kun kävelin kohti Töölön toria ja jostain käsittämättömästä syystä en Hesperian puiston kohdalla hypännyt Full House -kiinalaiseen buffettiin kiinni, vaan lähdin jälleen tavoittelemaan kuuta taivaalta. Eli muistelin jonkun paikan to do -listalta lähellä toria (jälkitarkistus osoitti Cafe TinTin Tangon suuntaan), mutta ovelasti (like a fox!) kävelin yhden kadun ohi ja tallustelin siinä sitten Töölönkatua pitkin epätoivon vallatessa mieltäni.

Tästä sentään löytyi mielenkiintoinen Töölön Sikarikauppa, jonka position taltioin jälkikäsittelyä varten. Ravintola Kuu jäi kadun toiselle puolelle, säästelen tätä shortlistalla vaimoa varten, mutta jostain syystä käännyin takaisin Runeberginkadulle, kurvasin Töölön torin ohi (Izakayassa pitää joskus käydä, harmi ettei ole lounasta) ja lähdin vääntämään pitkin Topeliuksenkatua. Tässä kohtaa alkoi jo usko mennä ja leikittelin ajatuksella hypätä taksiin ja suhata takaisin konttorille nakertelemaan jotain keksiä tietokoneruudun kalvakkaan loisteen ääressä. Mutta ei, luonne ei antanut periksi, vaikka kengät hiersivät ja skraga kiristi kaulaani (olin tapani mukaan täysin väärin pukeutuneena tähänkin koetukseen).

Hampaat irvessä riuhtaisin tiukan oikean Sibeliuksenkadun kohdalla, koska muistelin siellä olleen ravintolan (ilmeisesti ollutkin, Cafe Truffel tms löytyi ihan bookmarkeistakin), mutta vastassa oli vain pesuaineita myyvä liike sekä hautauspalvelun ikkuna. Pystymättä enää perustelemaan itselleni koko touhun mielekkyyttä ja kiroten Daddy Green Pizzabarin lounaan puuttumista, viimeisillä voimillani nostelin raskaita jalkojani Korjaamon kulmille (siellä näyttäisi kylttien mukaan olevan Sushibar + Wine, joka on jo nähty), josta löytyikin Töölön Kahvila. Joka oli kiinni .. mit vit yks kaks? Mutta! Sen vierestä löytyi Zuhat, joka tarjosi pizzaa, kebabia yms juttuja. Työvoitto!

Run-of-the-mill fast food joint with the usual suspects, such as pizza, kebab and salads on offer. The quality was pretty ok and the prices reasonable, with a salad bar and a soft drink for a lunch offer.

Other restaurants in the vicinity are Bihani, Don Angelo and Mercur.

Pizzat, kebabit, burritot ja salaatit yms kaikki 8,50e salaattibaarilla ja lasillisella limpparia. Pääni ei enää valintatilanteessa toiminut juuri lainkaan, joten päädyin tuttuun ja turvalliseen iskenderiin. Kylmä Sprite mukiin, salaattibaarin (jäävuorisalaatti, tomaatti, pikkelöity vihreä chili, keltasipuli, oliivi, viininlehtikääryle, kinkkusuikale ja punajuuri) antimet lautaselle ja pöytään huilimaan. Pääruoka tuodaan pöytään.

Siskot ja veljet, ette voi uskoa miten hyvältä se ensimmäinen Spriten puraisu tuntui. Tulee ihan Mika-serkku mieleen, kun hän oli Ollin kanssa kuuman kesäpäivän vääntäneet urheillen läheisellä koulun pihalla Lahdessa, ärsyttäen janoaan äärimmilleen ja tulleet sitten nautiskelemaan pakastimeen (urheilutuokio ei ollut kuitenkaan ihan niin pitkä) jättämäänsä isoa kokispulloa. Sillä erotuksella, että tuolla kertaa minä ja Antti oltiin vedetty se kylmä kokis huiviin ja tällä kertaa janoinen palkittiin. Ai että oli hyvää. Salaatti oli aika perusmeininkiä, mutta kävelyn jälkeisessä euforiassa sekin tuntui ihan hyvältä meiningiltä.

Kebab-annos saapui verrattain nopeasti eteeni ja oli aivan törkeän (vai jäätävän? mitä termiä se nuoriso oikein nykyään käyttää?) kokoinen setti lihaa yms yms. Tämä oli myös hyvin keskitason vetäisy, kamaa oli paljon, kastikkeita myös, mistä plussaa. Mutta noin muuten tämä ei juuri säväyttänyt, vaikkakin kiva, että oli vähän sumacia ripsoteltu annoksen päälle. Raflasta löytynyt jännittävän oloinen kuuma soossi ei sekään ollut alkuinnostuksen jälkeen oikein toimivaa, jotain tällaista chiliöljyn henkistä kamaa, sai sillä kuitenkin tulisuutta vähän lisättyä. Ei tätä oikein kokonaan pystynyt syömään, sen verran tolkuton lihavuori, mutta lähdin ihan tyytyväisenä ulos ovesta, kohti dösäpysäkkiä. Tämä epistola sai arvoisensa päätöksen.

Sisustus on kohtuu siisti ja pikaruokalamainen. Telkkari pauhaa seinällä ja astiat blokattiin melko nopeasti. Ikkunoista siintää seesteinen Töölöläinen maisema ja seinillekin on eksynyt taulu tai kaksi.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja nopeaa. Kasvissyöjälle oli pizza, salaattia, falafelia yms mitä näissä nyt on. Lasten kanssa en ehkä tänne vääntäytyisi, vaikka toki tilaa on. Mutta jos lasten kanssa on täälläpäin liikkeellä, niin kannattaa huomioida Korjaamolla sijaitseva Ratikkamuseo, se on kovaa kamaa skidien kanssa ja ilmainenkin vielä! Kiitos ja kumarrus, tämä jätkä kuittaa nyt itsensä pois linjoilta täksi päivää. Mutta yritän vielä jossain vaiheessa väkertää jotain nootteja niistä Madridin mestoista, kun vielä muistankin jotain. Olisi kiva muistaa ne itse vielä ensi vuonnakin..

URL Zuhat
Puhelin 09-42893596
Osoite Eino Leinon Katu 12, Helsinki

Käpygrilli

Nyt päätin lopultakin käydä skoraamassa tämän mestan, joka on roikkunut vaikka kuinka pitkään listalla. Olen ollut moneen otteeseen lähdössä tähän Käpyläläiseen grilliin, mutta aina on jotain tullut vastaan. Kuitenkin tässä pitkää päivää vääntäneenä alkaa olla jo vähän tarvetta päästä hetkeksi puuskuttamaan tuonne ulkoilmaan. Oli ihan hauska kävellä Mäkelänkadulta pikkukatuja pitkin kohteeseen. En ole näillä kulmilla ihan kauheasti käyskennellyt, mutta teininä olin Koskelan sairaalassa duunissa yhden kesän (mä en koskaan saanut niitä yksiä farkkuja takas) ja alue on sieltä jotenkin etäisesti tutun oloinen.

A neighborhood watering hole with a Finnish public house vibe to it and no-frills lunch dishes of ample portions. The Wiener Schnitzel I had was pretty good and the price was right.

Other no-nonsense lunches in Helsinki can be found at Cafe Brahe, Cafe Varikko and Karhunpesä.

Ravintola tarjoaa päivittäin vaihtuvalla listalla lautasannoksia sekä alkusalaattibaaria. Ruoka on melko perinteistä “pubiruokaa”, rehdillä otteella väännettynä. Tänään tarjolla oli: Kanasalaatti (8,20e), wieninleike pippurikastikkeella ja ranuilla (8,90e), kasvisuunivuoka (8,90e), spagetti Bolognese (8,20e) sekä päivän pizza eli kinkku-oliivi-katkarapu (8,20e). Näiden lisäksi oli alkuun salaattibaari (jäävuorisalaatti, papu-sipuli-tomaattisötkötys, kaali-yms-raastetta, bulguria? ja kikhernettä, tomaatti-punasipuli-kurkkusalaatti, punaista paprikaa, punajuurta, väritettyjä mustia oliiveita, pikkelöityjä pepperonichilejä, maustekurkkua, salaattikastiketta ja raejuusto-yrttilevitettä sekä tuoretta leipää) ja loppuun kahvia/teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle tullessa. Itselle osui tuo wiener-leike, kerranhan sitä vain eletään. Aseet ja vesi löytyy valmiiksi pöydistä. Päivän lehtiä löytyy tiskiltä/pöydistä.

Alkuun nykäisty salaatti oli vähän onneton viritys. Sörsselit sun muut olivat pääosin vähän vähemmän tuoreen oloisia ja maustekurkut yms purkkikamaa. Kyllähän näitä tietty nakersi ajan tappamiseksi, mutta ei tätä mitenkään erityisesti tehnyt mieli. Mutta se tuoreen lämmin leipä taas oli oikein hyvä, kuohkea, hieman sitkoinen sisus ja snadisti rapsakka pinta seesaminsiemenillä koristeltuna. Melkein menin hakemaan lisää leipää, mutta pääruoka oli niin iso setti, ettei vaan kyennyt.

Leike saapui melko vauhdikkaasti ja oli komia ilmestys lautasella. Ranut oli osittain leivitetyn leikkeen alla ja pippurikastike valtoimenaan sen päällä. Lautaselle oli jopa eksynyt pari hassua vegeäkin piristämään väripalettia. Ja ne uunissa/pannussa vähän makeutta saaneet kasvikset olivatkin itseasiassa ihan hyvin duunattu, hieman napakoita ja hyvin maustettuja. Varsinkin sitä sipulia olisi voinut olla vähän enemmän.

Mutta toisaalta possuahan tässä oltiin tultu syömään (vaikka tietty autenttinen Wieniläinen leike olisi vasikasta) ja sitä olikin ihan runsaasti tarjolla. Leivitys oli valitettavasti jättänyt rapsakkuuden sinne keittiöön, mutta muuten tämä oli hyvin keitetty, murisevan mehukasta ja tuimalla (ei liiallisella, mutta sielläpäin asteikkoa) suolalla varustettu pihvi.

Pippurikastike oli pirun pippurista, hieno puraisu jokaisella haarukallisella, joka tosin aika hyvin jyräsi muut maut alleen. Ranut olivat rapsakoita ja ketsupin kanssa toivat pientä tasapainoa niin maun kuin tekstuurin osalta annokseen. Tämä oli ihan jees kotiruokamainen pihviannos ja hyvinkin kohtuulliseen hintaan. Kannattaa käydä, jos on näillä nurkilla pyörimässä, eikä ole piileviä sydänvikoja, koska kevyeksi tätä ei voi kutsua.

Sisustus on tuttua meininkiä tällaisesta kulmakuppilasta. Siistit nurkat, vanhakantaiset ja utilitääriset kalusteet, (ilmeisesti myytävää) taidetta seinillä ja ilmoituksia vaikka minkälaisista tapahtumista. Ja kolikkopuhelin! Milloinkohan viimeksi on tollanen tullut vastaan?

Tällainen suomalainen versio brittien public housesta ja oikein autenttisen oloinen sellainen, varmaankin ihan tunnelmallinen lähiseudun kokoontumispiste, tai sellaisen fiiliksen tästä sai näin lyhyellä käyntireissulla. Mikäs tässä oli istuskella samalla kuin vetelin isoa annosta loppuun ja skannailin luurista uutisia.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli joku uunivuoka, tiedä sitten onko tämä ihan se ygösmesta noin niinkuin vegeilijöille. Lasten kanssa tuskin tulisi mentyä, enemmän tällaiseen aikuiseen makuun.

URL www.kapygrilli.fi
Puhelin 09-791343
Osoite Osmontie 5, Helsinki

Mike’s Diner

Tänään olikin sitten yllättävä ekskursio Vantaan sopukoihin, kun stoge vei kohti Myrtsiä. Näillä kulmilla on tullut joskus hengailtua ns. muista syistä johtuen jonkun verran, joten oli mielenkiintoista nähdä miten kulmat olivat muuttuneet sitten mennävuosien. Tapasin herra J:n Myyrmäen steissillä lyhyehkön junamatkan jälkeen jonka aikana sain vähän aloiteltua 1843:n lukemista, kirjojen ja lehtien backlogi viimeiseltä ~kolmelta vuodelta on massiivinen, mutta kun vähän nakertelee silloin tällöin, ainakin noita kiinnostavimpia julkaisuita, niin tulee ainakin hetkeksi hyvä mieli.

An American diner with huge burgers on offer at Vantaa’s Myyrmäki train station. You won’t leave hungry, but there are better burger joints in the greater Helsinki area.

For great burgers in Helsinki, go to Bites, Favela or Teurastamon Portti.

Mesta tarjoilee burgereita sekä muuta jenkkihapatusta, kuten ribsejä ja “amerikanpannu” nimistä annosta. Burgereita oli joko isoja (14,90e lisukkeineen, tosin lounaalla oli 12e tarjous pienen limun kera) tai pienempiä (6e – 10,90e pienellä juomalla ja ranuilla) sekä lasten versio (4,50e ranuilla ja jädellä). Meitsi valitsi Burning Love -burgerin maalaisranskalaisilla ja kaveri vegeburgerin. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskillä ja ruoka tulee pöytään. Haarukat yms löytyy pöydistä, mutta veitsi tulee burgerin mukana.

Safka saapui verrattain nopeasti eteemme ja burgeri oli mahtavan kokoinen ilmestys puutarjottimellaan. Ranut oli miellyttävän rapsakoita ja silti vielä aavistuksen ilmavia sisältä, suolaus oli sopiva. Kyytipojaksi oli ketsuppia ja majoneesia. Burgeri oli sen verran hervoton kokonaisuus, ettei sitä oikein kehdannut käsin vedellä, vaikka toki pari palaa oli pakko kokeilla (olisi teoriassa ehkä onnistunutkin, juuri niillä rajoilla).

Tämä oli tavallaan ihan jees bursa, mutta enemmänkin silleen snägärihenkeen. Tähän oli työnnetty omasta mielestäni liikaa tavaraa, erityisesti se coleslaw-salaatti pohjalla teki ruokailukokemuksesta jonninverran sotkuisen. Eikä siinä toki mitään, joskus on ihan kiva vääntää kunnon mättösetti (tosin harvemmin tälleen lounaalla), mutta tässä vähän katosi se burgerin punainen lanka ja tarjolla oli kirkkaan konseptin sijaan pirusti kaloreita.

Kaverin burgeri oli myös runsas ja kasvispihvit maistuivat hänelle. Vähän muisteltiin Tuomas Burgeria (kuka muistaa! Iso Roballa monet illat herkkumössöä yms) ja kuulemma oli parempaa settiä tässä tarjolla.

Sisustus on Happy Days -tyylillä väsätty ja ihan hauska versio jenkkidinerista, tosin ei ihan niin americana-pieteetillä vedetty kuin esim. Classic American Diner. Toki pienyrittäjä tekee niillä rahkeilla mitä on ja hauska täällä oli istuskella ja turista kaverin kanssa niitä näitä.

Seinämaalauksia oli selkeästi väsätty tosissaan ja kiva että oli näinkin värikäs ympäristö. Muutenkin itselle uppoaa yllättävän hyvin tällainen jenkkimeininki. Muutenkin Myrtsin aseman seutu oli yllättävänkin viihtyisä, paljon parempi kuin omissa, ikivanhoissa muistikuvissa.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli ainakin se vegeburgeri ja kaverin luonnehdinnan perusteella oli ihan hyvä. Lasten kanssa voisi harkita, jos olisi näillä kulmilla ja burgeria tekisi mieli, lapsille löytyi omat kohtuuhintaiset annokset jne. Tosin vaunuilla ehkä tekisi vähän tiukkaa.

Ps. Jos eat.fi:n uutisvirtaa on uskominen, niin perjantaina sulkeutuvan Gastonen tilalle on tulossa joku mystinen Corso.

URL Mike’s Diner
Puhelin 045-6140484
Osoite Myyrmäen asema, Vantaa