Tag: punavuori

Casserole

Stressitasot on taas passelit, kun pitää vääntää kaikilla rintamilla sata lasissa ja ikkunat huurussa. Elämän arkkitehtuurin refaktorointi tuntuu jotenkin raskaalta, mutta minkäs teet. Keskustassa nyt joka tapauksessa kikkailemassa jälleen ja sen kunniaksi ajattelin jopa syödä jotain tälleen keskellä päivää. What goes around, comes around, tämä lounastouhuhan on ollut itselle alkuaikoinakin pakoventtiili kun alkaa askel painaa liikaa ja näköjään sama teema palailee pätkittäin, vähän niinku Uuno Turhapuron muisti.

Aamujumpan ja -kävelyn jälkeen ei jotenkin tehnyt mieli reippailla mihinkään kauemmas, joten lampsin Iso Roobertinkadun Amanin tilalle ilmestyneeseen Casserole-raflaan. Näemmä seuraan Nyt-liitteen jalanjälkiä, mutta ihan sama, kuha on halpaa (#vaimitensemeni).

Slow-cooked casserole (duh) dishes with rice or couscous. The chicken drumsticks I had were ok and the salad bar had a decent selection of Middle-Eastern choices.

The Iso-Roobertinkatu street has quite a few restaurants, such as Tortilla House, Na’am and Vibami.

Listaa ei jännästi ole missään näkyvillä, mutta ilmeisesti täällä on jokseenkin samaa settiä joka päivä. Eli riisillä täytettyä paprikaa, kana-, lehmä-, lihapulla- sekä vegenä esiteltyä kananmuna-tomaatti-pataruokaa. Kaikkiin oli joko couscousia tai linssi-/kukkakaaliriisiä. Alkuun oli salaattibaari välimerellisellä otteella sekä kaupan patonkia. Otin sen kanan, kun ei jotenkin napostellut vetää sitä täytettyä paprikaa (tähän tuli aversio kaaa-auan sitten Teksasissa, pitkä tarina, ei jaksa vääntää tähän).

Alkusalaatti oli semijees, jäävuorisalaatti vaikutti vähän väsyneeltä, tosin niin olin minäkin. Tzatziki meni, kynsilaukkaa oli eksynyt kivasti, mutta muuten meininki oli aavistuksen hapanta omaan makuun. Yrttisörsseli oli hyvää, noin muuten kamat eivät jättäneet suurta muistijälkeä.

Pääruoka tuli nopeammin kuin ehdin salaattia kasata lautaselle, kaikkihan on valmista ja heti haarukoitavissa höyryävistä padoista. Riisi oli mausteista, mutta myös kokkareista. Linssit olivat hajonneet hötöksi ja seassa oli jotain erikoisia mustia klimppejä, jotka olivat mahdollisesti olleet joskus tuoreita yrttejä?

Kana oli murisevan mehukasta, mutta ei järin ihmeellisesti maustettua, tai sitten riisin makumaailma vaan jyräsi kaiken alleensa. Krouvit porkkanalohkot olivat lähes hajoamispisteessä. Vähän yksiulotteinen, mutta täyttävä lounas.

Sisustus on pelkistetty, taustalla soi konseptiin sopiva ääniraita ja ulkona valui tasainen ihmisvirta Iso Roban kävelykatua pitkin. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

URL www.casserole.fi
Puhelin 046-5545787
Osoite Iso Roobertinkatu 24, Helsinki

 

Inari

Rakas päiväkirja, tämä oli huonoin loma ikinä. Mutta ei siitä sen enempää, tiedät kyllä mitä tarkoitan. Onneksi se oli sentään lyhyt ja kohokohta oli ehdottomasti perheen kanssa käyty lintsireissu. Harvoin on duuniin palaaminen ollut ihan näin raskasta, vaikka ihan mielellään sen konttorin oven avasikin. Ehkä tämä silti tästä? Pakko jaksaa, muutakaan ei oikein voi.

Ainoa aito oma hetki tämän kaiken keskellä oli käynti Merihaan mattolaiturin kupeeseen ilmestyneessä “popup” keskittymässä, jossa tuli vedettyä Na’amin semijees lautanen muutaman bissen huuhtelemana, kun pääsi juttelemaan herra S:n kanssa elämästä. Hän osasi myös kertoa uudesta raflasta nimeltä Inari, joka on sniikisti ilmestynyt entisen (sittemmin palaneen ja Kampin kortteliin uudestisyntyneeseen) Hokun tilalle Punavuoren pöhinän keskelle. Hyvässä noususuhdanteessa otin pirssin alle ja hyökkäsin raflaan maistelemaan menua.

A wonderfully low key fine dining experience with some truly delicious hits on the tongue. The dishes were a bit uneven, but overall the evening was a success.

For more of this, go to Ask, Grön or Chapter.

Tarjolla on maistelumenu joko viiden (55e) tai seitsemän (70e) lajin muodossa. Suositusviinitkin löytyy ja hinta ei ole tällaiseksi fine dining -henkiseksi mestaksi paha. Otin toki pitkän kaavan mukaan, ennen illan Post Barin syleilyssä ja Leblonin ruumassa tapahtunutta epämääräistä hilluntaa.

Yllätys menu alkoi seuraavanlaisella annoksella: Tuoreita herneitä thaibasilikalla ja salaatilla/kaalilla jossain liemessä. Tämä jäi vähän pliisuksi makumaailmaltaan, “kesän viimeiset herneet” olivat hävittäneet jo luontaisen makeutensa ja olivat kovahkolla tekstuurillaan jotenkin ristiriidassa ohuen liemen kanssa. Thaibasilikakaan ei nostanut nenäänsä liemen syövereistä mainittavasti.

Sitten oli Inarin siikaa kombu-levien välissä marinoituna, pienellä chilillä ja uskomattoman hyvällä liemellä. Tämä oli todella tiukka annos ja näytti keittiön taidot isosti. Kala oli kiinteä ja muikean makuinen, chili toimi tässä kontektissa kauniisti ja se liemi. Oi mikä liemi.

Tämän jälkeen tuli haudutettua naurista haudutetulla kombulla ja hyvin suolaisella – mutta myös upean täyteläisellä – liemellä jossa kuivattua anjovista ja vahva umami. Nauris, tuo HeVi-osastojen huutokerjäläinen, oli nostettu tässä sellaiselle pedastaalille, että harvoin on vastaavaa arvonnostoa nähty.

Seuraavana vuorossa oli kesäkeitto luuydinliemellä ja jollain öljyllä. Jyrkkää ja herkkää samassa paketissa. Sipulille oli tehty jotain very special, only for you my friend. Kerunleipä (tai mikä olikaan) tuntui hauskalta heitolta omaan nuoruuteen ja Pohjois-Haagalaisen kerrostalopihan futispelien (mulla oli ihan oikeat [p/b]läägät) ohessa suoraan nurtsilta vedetyt maistiaiset.

Ja muistatko, kun kaivettiin samalle pihalle sen ohuen pakkaslumen kerroksen alle Maken kanssa niitä snadeja tunneleita? Et tietenkään, et sä oo Make. Mut se oli siistii. Niin oli ne pihalta vedetyt rehutkin (ketunleipiä? Ei voi muistaa).

Homma jatkui herkullisesti. Edellisestä luuydinkeitosta eriytetty rasva tehtynä hot oiliksi, jossa on paistettu kiinankaalia ja kapriksia. Sivuun höyrytetty sämpylä, jolla voi imailla kulhosta loput herkut.

Ensikosketus toi tuoksullaan mieleen maailman parhaimman pikaramenin. Tämä oli aivan tolkuton annos, ihanan tulinen ja suolainen ja lempeä yhtäaikaa.

Voitte olla satavarmoja, että nuohosin sillä pilven pehmeällä sämpylällä viimeisetkin rippeet reunoilta. Annos oli jo itsessään sellainen makujen iloittelu, että vain jo tämän takia kannattaa tulla mestoille (tosin menu on tainnut jo vaihtua, mutta silti!)

Viimeisenä suolaisena annoksena oli: Kevätsipuli-mungpapu-kakku päällystettynä mainiolla kevätsipulimuhennoksella tms. Sivuun tuli vihreä salaatti, pikkelöityä retiisiä, kimchitä sekä seesami-chili-nuudeleita.

Edellisestä annoksesta poiketen nuudelit eivät olleet kovinkaan tulisia, ainakaan omaan makuun, kuten ei myöskään melko pliisu kimchi. Muutenkin tässä kohtaa palattiin taas takaisin sellaiseen hyvän ravintolan tasolle, kun välillä suihkittiin eri sfääreissä.

Loppuun oli Juhan (whee! mutta en siis tosiaankaan minä) poimimia villivadelmia timjamiöljyllä ja olutjäätelöä. Timjami rokkasi ja olutjäde oli hennon makuista mutta mielenkiintoista. Viini teki annoksen, itse kulho oli hyvä, mutta ei sen enempää. Jotenkin se semimakea jälkkärijuoma komppasi kovemmin kuin kaverinsa.

Kokonaisuutena aavistuksen epätasainen, mutta parhaimmilla hetkillään upea suoritus. Täällä kannattaa ihan ehdottomasti käydä vierailemassa, varsinkin kun hintataso on näinkin kilpailukykyinen muihin Stadin huippukeittiöihin (johon tämän kyllä selkeästi luen) verrattuna.

Sisustus oli linjakkaan yksinkertainen, paljaat pöydät ja muutamat koristeet muuten melko askeettisessa tilassa. Musiikki oli jännittävä yhdistelmä jazzia ja jotain rentoa afrikkalaishenkistö teknohäröilyä, tälle on varmasti joku lokerokin.

Mutta siis modernia, kiinnostavaa ja pysyi sopivasti taustalla. Asiakaspalvelu oli todella sujuvaa, ammattitaitoista ja ystävällistä. Kasvisruokaakin saa varmaan kysymällä, lasten kanssa en välttis ensimmäiseksi tänne ryntäisi.

URL www.ravintolainari.fi
Puhelin 050-5148155
Osoite Albertinkatu 19 A, Helsinki

Maannos

R tuli lounaalle, vaikka olikin vielä vähän kröhäinen flunssasta ja piti kehittää joku hyvä mesta kesäpäivän sekä yhteisen hetken kunniaksi. Onneksi olin bongannut muutamaa päivää aiemmin Citysta uuden lupaavan kuuloisen raflan, joten suunnattiin Wärtsilän viereen ja hypättiin sisälle tähän brutal bistro -henkiseen ravitsemusliikkeeseen.

Ai niin! Ja flunssat sekä jalkojen hellyydet ovat jo väistyneet sen verran, että sain reviteltyä taas oikein huolella juoksumatolla. Täytyykin pistää uusi vaihde silmään, selvästi juoksutahti alkaa olla jo uudella tasolla, joten voi yrittää saada tarpeeksi tehoja herra J:n voittamiseen seuraavassa Cooperissa (yeah right).

Paluumatkalla huomasin, että Cholo on mennyt kiinni, tilalle on napsahtanut Chalupa, Kotipizzan texmex-ketjun piste.

A wonderful lunch experience in this bistroish restaurant, with a simple menu but a truly delicious execution. The drumsticks I had were juicy and sticky, while my wife’s 65° (149°F for you non-centigradeians) egg was done to a t.

The area has many interesting restaurants, such as Baskeri & Basso (no lunch), Krog 16 and Il Bucatino.

Täältä löytyy joka päivä pari lautasannosta ja menu on jossain määrin kasvispainotteinen. Lounaaseen kuuluu leipä ja pari lisuketta. Tänään oli tarjolla: Broilerinkoipea eli broilerin koipinuija grilli-kastikkeessa paistetuilla perunoilla ja pikkelöidyillä retiiseillä (10,40e) sekä Kasvisrösti eli perunaa, porkkanaa, kaalia, sipulia, yrttejä ja kanamuna 65° (10,40e).

Näiden kylkeen tuli jaettavaksi: Vihreä salaatti sekä bulguri(vai ohratto tms?)-porkkana-herne-kurkkusalaatti. Alkuun tuli paperipussillinen leipää, suolatut voinapit löytyivät veden kanssa pöydistä. R otti röstin, kun siinä oli kanista ja minä luonnollisestikin sen toisen vaihtoehdon, eli drumstickit. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, josta sai myös ostaa (1,50e) loppuun kahvit.

Alkuun tuli nakerrettua leipää ja se oli ihan hyvää, rapsakka kuori, mutta vähän sellainen mureneva sisus. Maku oli kuitenkin kohdillaan ja suolattu voi toimii aina.

Pääruoat saapuivat melko nopeaan tahtiin ja olivat molemmat herkullisen näköisiä kokonaisuuksia. Omat kanankoivet maistuivat upealle, nämä olivat juurikin niin ihanan tahmeita ja rapsakoita pinnalta sekä mehukkaan mureita sisältä, kuin voi vain toivoa. Paistetut perunatkin oli tehty huolella ja sopivat kanan kaveriksi hienosti.

Lautasen kulmaan oli töräytetty sitruunamajoneesia tms, joka pelasi mahtavasti yhteen muiden komponenttien kanssa. Näiden lisäksi löytyi joku kasvishöystö, joka toimi myös koivista revittyjen palasten kanssa ja kirpsakkaan makeasti pikkelöidyt retiisit toivat vähän happoa peliin.

Lisukkeet olivat myös todella taitavasti duunattu, vihreä salaatti oli saanut kepeän kirpeän kastikkeen, joka sai hymyn huulille. Näin se yksinkertaisinkin kasvisruoka saadaan nostettua uudelle tasolle.

Bulgurisötkötys oli sekin niin hyvää, että päästiin R:n kanssa taistelemaan viimeisistä rippeistä (hän veteli salaatin loppuun kun en katsonut), muikeasti maustetut porkkanat antoivat sopivaa tekstuuria herkkään annokseen ja koko hoito toi hyvää konstrastia pääruokaan.

R:n rösti oli sekin erinomaisesti keitetty, tosin stara oli kananmuna ja se kuinka hyvin kanis boostasi muita haarukkaan osuineita juttuja. Loistava lounas, tänne kannattaa ihan ehdottomasti mennä ja heti.

Tämä ja ~viereisessä korttelissa sijaitseva Krog 16 ovat todella mahtavia uusia lounaspaikkoja, joissa kaikkien pitäisi käydä. Baskeri & Basso vieressä viimeistelee tämän trion, tosin BasBasista ei valitettavasti saa lounasta.

Sisustus on linjakkaan pelkistetty, kivat lamput ja hauskoja pieniä yksityiskohtia. Ja lamppuja tämä kellaritila vähän kaipaakin, tosin nyt kesäisellä kelille ne pienehkötkin ikkunat toivat ihan kivasti valoa saliin. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä, annokset esiteltiin ja muutenkin homma toimi hienosti.

Kasvissyöjälle tuntui olevan joka päivä jotain, ainakin jos ei joku hassu kananmuna haittaa (haittaakse?)

Ja lastenkin kanssa voisi kuvitella käyvän, löytyi vaunuillekin (yms) ramppi ja tilaa oli ihan hyvin. Tosin on tämä ehkä vähän tälleen aikuiseen makuun.

Ps. Kozeen Shiwanin kesä pop-up on tuloillaan. Tonne olisi siisti mennä, mutta kun ei tiedä vielä/edelleenkään omista aikatauluista vielä mitään, niin on vaikea sitoutua. Ensi tiistaina ollaan ehkä vähän viisaampia, tai jotain.

Pps. Le Bonin tilalle on tullut joku viihtyisän oloinen (Heidi’s) biergarten.

URL www.maannos.fi
Puhelin 050-5056875
Osoite Telakkakatu 5, Helsinki