Sushirullen

Sateen eilisen pelottama, hiiri pikku poloinen
suki viiksia suloisia, hento jyrsijä nälkäinen.

Pienen pieni sokerihiiri, alta katoksensa
puikkelehti kolosta toiseen, kohti lounastansa.

Tavoistani poiketen päätin suunnata Sushirulleniin, kun olin tästä lukenut Nyt-liitteen sivuilta (tai sitten luin siitä aikaisemmin Helsingin Uutisista, ei voi muistaa). Tämä johtui kahdesta seikasta, ensimmäinen oli eilisen yön häkellyttävä määrä vettä mitä meidän pihalle pamahti ja siitä tulleet jatkovaroitukset lounasajan saderintamasta Helsingin kattojen ylle. Näin ollen tunnelointi mahdollisimman lähelle kohdetta tuntui järkeenkäyvältä taktiikalta ja Sushirulleniin ei ollut kovinkaan pitkä matka varjon alla Kampin vanhan metroaseman pömpelistä.

Toinen harkintaan otettu kriteeri oli se, että sushiin pohjautuva lounas johtaa harvoin ähkyyn (on näitäkin tosin nähty) ja alkuviikon kevennyskuurin jälkeen nämä kaksi seikkaa houkuttelivat rikkomaan omaa lounasravintoloiden testauskoodistoa (ei kahta ketjun paikkaa, ei juuri arvosteltuja mestoja, pitää tarjota normaalisti lounasta ja sijaintina pääkaupunkiseutu), poikkeu(k)s(et) vahvista(v)a(t) säännö(stö)n. Hätävarjelun liioitteluahan tämä sitten käytännössä oli, kun vettä näkyi tasan muutamassa lätäkössä, joista urheasti loikin yli.

Maki rolls that have not been cut to pieces, these would probably make a nice light picnic lunch. The ones I had were good, but not spectacular.

Other places with slightly different rice based dishes are Super Bowl, Eat Poké HKI and Soma.

Ilmeisesti siis Australian rannikoilta lähtöisin oleva ilmiö, josta tämä ruotsalainen ketju on sitten rantautunut härmään ja jonkun verranhan tämä liippaa sitä sushi burrito -ilmiötä. Tai sitten vaan laiskaa sushikokkia, joka ei jonain krapulapäivänään jaksanut enää leikellä maki-paloja ja antoi rullat suoraan paperipussissa asiakkaille. Oli miten oli, tässä on Soman burritoja pelkistetymmät sisuskalut, eli mennään aika traditionaalisilla komponenteilla. Tarjolla oli joko yksittäinen rulla (3,50e), kaksi rullaa juomalla (8,50e) tai neljän rullan setti (12e). Juomissa (~2e kpl) löytyi vettä ja limua.

Rullissa oli (en jaksa eritellä kaikkea, katso kuva tai verkkosivut): Lohta kurkun ja/tai wasabi/inkiväärin kera, spicy salmon eli lohta chilimajoneesilla ja “masago kaviaarilla”, mix roll eli lohi-kurkku-omeletti-surimi, yakiniku eli paistettua lehmää kastikkeessa kurkulla ja seesamilla, teriyaki-kanaa, juusto(!)kuorrutteista kanaa sekä muutama vegevaihtoehto (tofu/omeletti/salaatti) avokadolla. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskille, josta löytyi myös wasabi sekä soija. Itselle osui tuo neljän setin johon tofu, mix, lohi ja lohi wasabilla. Tällainen kokoelma osittain siksi, että osaa vaihtoehdoista ei ollut vielä siinä kohtaa valmiina.

Puristelin kaloja kunnes niistä tursusi soijaa ulos ja heitin laatikon reunaan läjän wasabia. Siitä sitten rulla toisensa jälkeen käteen, vähän soijaa ja ääntä kohti. Kyllähän näitä söi, periaatteessa tällainen juostessa syötävä sushiannos ja rullien sisälmykset olivat tosiaan aika normikamaa, joten ei päässyt edes yllättymään kauheasti suuntaan tai toiseen. Mieluummin tällaisen laatikon ottaa mukaan kuin vaikka hampurilaisen, mutta ei tämä nyt mitään kovin järisyttävää ollut. Kai ne australialaiset vaan innostuu helposti?

Makuprofiililtaan pidin tavallaan enemmän tästä perinteisestä mallista kuin siitä Soman kikkailusta, eikä tässä jäänyt edes mitkään siemenet pyörimään suuhun. Toisaalta tässä oli aika paljon pelkistetympi meininki, joka oli ehkä vähän liikaa sille neljälle rullalle, kieli alkoi väsymään loppua kohden. Periaatteessa tällaiseksi picnic evääksi ja/tai kevyeksi take away lounaaksi tämä voisi olla ihan jees.

Sisustus tavoittelee samaa spartalaista tunnelmaa kuin eilinen Siipiweikot-ravintola. Musaa oli onneksi, joka toi vähän fiilistä siihen kylmäkaapin hurinaan. Toisaalta eipä täällä ole varmaan tarkoituskaan vetää niitä safkoja, paitsi jos on outo, niinkuin minä. Konsepti oli kuitenkin ihan hyvin väsätty, tässä ei tarvi turhaan odotella ja safkat saa nopeasti matkaan.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjällekin löytyi vaihtoehtoja, mikä on oikein hyvä asia. Lasten kanssa ei kannata tulla paikan päälle oleilemaan, mutta picnicille voisi hyvinkin nappaa jotain pientä messiin.

URL www.sushirullen.fi
Puhelin 0400-599095
Osoite Runeberginkatu 6, Helsinki

Mo Café

#699, Simo vaatehuoneelta moi! Vähiin käy, ennenkuin loppuu, tosin ei noi raflat kyllä mihinkään lopu, edelleenkin omalla listalla on 118 raflaa jököttämässä. Eikä siinä oikeasti edes ole kaikkia. Takaraivossa on pari, jota en jostain syystä ole katsonut tarpeelliseksi laittaa tuonne talteen. Ne ovat tavallaan “short listalla”.

Mut joo, näemmä tämä harrastus jaksaa vielä viihdyttää minua, joten katsotaan jos jaksaisi sinne 800 tienoille punnertaa. Se siitä metatiedosta.

Eilen syntynyt ajatus vegaanisesta perjantaista Malmin lämpimässä syleilyssä alkoi päivän tunkkaamisen seassa tuntumaan herkulliselta ajatukselta ja hyppäsinkin stogeen, kohti 00700 postinumeroa.

Moroccan food on display at this Friday vegan feast, the lunch was tasty and the decor wild.

For more of this style of food, go to Old Jerusalem, Sandro and Na’am.

Kyseessä on siis marokkolaisia herkkuja tarjoava kahvila/ravintola ja perjantaisin on tosiaan vegaanista hulluttelua, buffetin (10e) muodossa. Buffet käsitti salaattibaarin (jäävuorisalaattia, baba ganoush, tomaattikastiketta, bulgurisalaattia, linssisalaattia, marinoituja (värjättyjä) oliiveja, marinoituja porkkanoita, punertavia hippuja (couscous?), pastasalaattia, kaikenlaisia mausteita sekä tuoretta leipää) ja muutaman (muistaakseni kolme lajia) lämpimän ruoan astiaa, joissa oli mm. papuja, sieniä ja perunoita. Näiden lisäksi oli joku keitto.

Keittoa alkuun ja tuli vähän sama vastaan kuin sillä Kirkukin reissulla, eli todella ohutta ja vetistä meininkiä. Tässä tosin oli vähän tiukemmat mausteet ja enemmän happoa kuin Puhoksen sopassa.

Pääruoat olivat myös aika hyvin maustettuja, tässä pääsi maistelemaan kaikenlaista lähi-itä-meininkiä, tosin jotain tulista elementtiä jäin kaipaamaan.

Parasta oli ne tahnat, by far. Näitä tulikin sitten sotkettua sen hieman kuivakan leivän päälle oikein huolella.

Toinen mikä tästä jäi mieleen oli se ihanan raikas ja aavistuksen yrttinen bulgurisalaatti. Tahnoja ja salaattia tulikin sitten haettua ihan santsikierros.

Mielestäni tämä oli aika samanoloista meininkiä kuin Sandron salaattibuffassa, mutta ei niin laajalla kirjolla tai ihan yhtä hyvin toteutettuna.

Ihan jees lounas kuitenkin ja hauska että Malmille on pesiytynyt useampi eksoottinen vaihtoehto lounaalle. Kannattaa täällä kyllä käydä jos on huudeilla.

Sisustus on miellyttävän rikas ja kirjava, tässä oli selvästi laitettu persoonaa peliin. Asiakaspaikatkin olivat hauskan erilaisia, löytyi tyynyillä lojumiseen soveltuvia pöytiä ja sen sellaista.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli koko kattaus, mutta vain perjantaisin, muina viikonpäivinä ainakin joku noista lämpimistä annoksista sisältää lihaa. Lasten kanssa voisi olla jännä käydä, mutta toisaalta tämä on kyllä aika reilusti ohi omilta normireiteiltä.

Ps. Hyvää ja kesäistä viikonloppua!

URL www.mocafe.fi
Puhelin 044-0405919
Osoite Kirkonkyläntie 7, Helsinki

Joe & The Juice

Tänään mä jäädyin jotenkin ihan täysillä ja lähdin aivan liian myöhään lounaalle, että olisin ehtinyt mihinkään listalla olleeseen mestaan ajoissa, ennen ruuhkaa. Ajattelin sitten hoitaa sen Kluuvin Home Tasten poijes, mutta joku siinä tökkii noin ihan konseptitasolla, joten en edelleenkään onnistunut menemään sinne, vaan harhauduin Stokkan kulmilla Joe & The Juice -baariin, jonka ohi olin kävellyt joku aika sitten (olipahan taas polveileva lause, tästä äikän maikkakin valitteli yläasteella, kun käytin pilkkua liikaa enkä osannut poikkasta pisteellä. Jätän tämän nyt kuitenkin tähän, ihan vaan omaksi muistoksi ja muiden kiusaksi).

En ollut mitenkään varma, että täältä saisi lounasta, mutta ajattelin että eilisen lihakimaran jälkeen voisi vetää jonkun kevyemmänkin setin. Tämä on ilmeisesti joku Tanskasta lähtöisin oleva ketju, jonka pääartikkelina on tuorepuristetut mehut. Jotenkin tämä mielestäni kuvastaa tätä Stokkan nykyistä tilaa, missä NK:n kaltaisesti feodaaliherra on palastellut alueensa lääneihin vasalleilleen.

Nämä sitten melko itsenäisesti toimivat yksiköt puuhastelevat omia juttujaan, näennäisesti luoden yhden kokonaisuuden. Ikävimmillään tämä basaarimainen lähestyminen on ollut silloin kun kävelee jollain osastolla repimässä ostoskoriin lastenvaatteita ja sitten kun tulee maksun aika käykin ilmi, että kyseisellä kassalla voi maksaa vain kolmasosan valikoimasta. Täällä ei enää nykyään tule käytyä tuon takia, mieluummin menee henkkamaukkaan tms, jossa kassalla voi maksaa kaikki tuotteet sen enempää miettimättä. Mutta näistä uusista ravintoloista tykkään kyllä, siinä mielessä ollaan menty parempaan suuntaan.

Juice it up at this juice bar, where you can also get some sandwiches for a light lunch. The atmosphere was youthful and hip, and the sandwich was tasty but crunchier than expected.

Other restaurants in Stockmann are Bar Primero, AKA Gastro Bar Oriental and F8.

Mutta se mehu! Täältä tosiaankin saa jännästi nimettyjä mehuja (5,10e pieni / 6,40e iso tai sitten “klassikkoja” 4,95e pieni / 6,20e iso) sekä täytettyjä leipiä (6,40e “klassikot” ja 6,90e muut). En lähde noita sen enempää erittelemään tähän, lista on pitkä kuin nälkävuosi ja heidän sekavasta webastosta löytyy kaikki oleellinen tieto, jos jaksaa kaivaa. Itselle osui lounaaksi: Immunity-mehu eli verigreippi-omena-passio sekä Joe’s Club eli kana-avokado-tomaatti-pesto sänkkäri. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille, josta suuren maailman tyyliin kysytään nimi, joka huudetaan kun annos on valmis.

Ruoka valmistui heti kun kaverit saivat sen väkerrettyä ja leipä tuli lämpimänä kääreessä. Tämä olikin yllättäen vähän tällainen panninin oloinen setti, tosin vaikutti jotenkin siltä, että vain leipä oli käynyt kuumassa puristuksessa, kun täytteet eivät olleen mitenkään erityisen kuumia jne. Leipä oli yllättävän hyvä, jotenkin tuo täytteiden yhdistelmä sopi toisilleen kuin valetut.

Leipä itsessään oli tavallaan ihan jees, mutta jotenkin tällainen lähes näkkäriksi prässätty systeemi ei toiminut ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Se mehu oli ihan törkeän hyvä ja melkein harmitti, että otin vain pienen, mutta toisaalta tämä kyllä riitti koko leivälle ja tulipahan nyt syötyä jälleen järkevämmin ja semi-terveellisesti. Tästä jäi oikein hyvä olo, ei ollenkaan ähkyä. Tällainen kevyt ja nopea lounas, hyvillä ja raikkailla mauilla.

Sisustus oli vähän sen Espresso Housen oloinen, mikä ei ole mitenkään huono asia. Tällainen kahvilan ja baarin välimuoto, useilla eri tyyppisillä asiakaspaikoilla. Oli nojatuolia, sohvaa ja baaripöytää, vähän riippuen siitä mitä kaipaa. Taustalla soi energinen musiikki ja paikka oli jotenkin hyvin nuorekkaan oloinen hengailumesta. Ihan jees tässä oli istuskella ja pällistellä Keskuskadun vilinää isoista ikkunoista.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja varautuneen ystävällistä. Tämä on näemmä yksi näistä tapauksista missä pääsee puhumaan fingelskaa, jännä miten tuo englanti on syöpynyt läpi yhteiskunnan rakenteiden ja erityisesti jännä se, miten englanti onkin nyt se sekondäärinen kieli Stokkalla vs. ruotsi. O tempora o mores! Kasvissyöjälle löytyi kaikenlaisia juttuja ja kyllä minä sanoisin, että tämä on ihan kokoeilemisen arvoinen mesta. Hinnatkaan eivät ole mitenkään järkyttäviä. Lastenkin kanssa voisi ihan hyvin pysähtyä tässä huikopalalla ostosten lomassa, jos niitä vielä täällä tulisi tehtyä.

Ps. Tämä oli omien laskujen mukaan sitten #698. Huomenna saisi karvan verran alle seitsemänsataa. Mitäköhän sitä ensi maanantaille oikein keksisi. Jotenkin pitää repästä, on toi jo sen verran iso luku.

URL www.joejuice.com
Puhelin n/a
Osoite Aleksanterinkatu 52, Helsinki