Tag: kamppi

Anton & Anton

Oli niin hullu hellekeli, että ei kehdannut lähteä pidemmälle kävelemään kaiken sateen keskellä. Piti siis innovoida jotain disruptiivista pöhinää lounaan saamiseksi ja päädyinkin sitten pienen tuumiskelun jälkeen testaamaan Lasipalatsin Anton & Anton -kioskia. Mestahan ei toki ole mikään ravintola, vaan nimenomaan kiska, joka myy mukaan otettavia annoksia ja ilmeisesti jotenkin ilmasto-ystävällinen/gluteeniton/antibiootiton/gmoton/ton/ton-linjauksilla. Tai jotain. Tunneloin puhtain jaloin ja syntisin mielin oven ripaa repimään, varsinkin kun kyltti lupasi ramenia.

Take away food with a clear conscious and no preservatives. The flavor did not wow me, but I guess this is a fair addition to the basic supermarket stuff for picnic and lunch quickies.

For other store offerings, check out K-Market, S-Market and Lidl.

Ramenin (10,90) lisäksi tarjolla oli salaatteja (10,90e), päivän keitto (8,70e) sekä leipiä/wrappeja (6,90e). Mutta ramen it is, pakkohan se oli tyyppaa. Se olikin sitten ovelasti vege-ramen, jota ei tullut kaupassa skannattua, mutta kai niitäkin voi syödä? Nyt ainakin tulisi koestettua tätäkin ihmettä. Kamat kassiin ja kohti konttorikalustusta.

Ensikosketus annokseen oli mielenkiintoinen, kun iso sieni tuijotti minua pakkausmuovin läpi syyllistävästi. Aversiot jäivät kuitenkin toiseksi, kun oli pakko syödä jotain, aamutreenin jälkeen vedetty yksinäinen päärynä ei pitänyt nälkää enää puoliltapäivin kovinkaan tehokkaasti. Ohjeet pakkauksessa olivat melko ohuet, mutta kaupassa kysyttäessä oli ylimalkainen “mikrossa voi lämmittää”, joten sillä mentiin.

Arvailin ajaksi kolme minuuttia ja pistin liemitönikän pyörimään Faradayn häkkiinsä. Kyllästyin karvan verran alle täyden ajan ja nappasin kulhon kyytiin paperipyyhkeiden suojaamana, tämä oli jo aika kuuma. Maistoin lusikalla lämmikettä ja se oli semiok tällaiseksi kasvisliemeksi. Tosin pääosin suolaista, vähän kuuman soijan oloista. Arvoin hetken ainesten kanssa ja dumppasin kaiken paitsi kaniksen puolikkaan syvän suolaiseen sammioon ja sekoittelin hetken.

Nämähän oli tietty jääkaappikylmiä, joten koko setistä tuli sellaista haalean hämärää huttua. Kananmuna päälle ja kuva blogia varten, jonka jälkeen aloin vääntämään kamaa naamariin. Ei tämä pahaa ollut, mutta ei kovin hyvääkään, tosin yllätyin miten sienet itseasiassa maistuivat minulle, taisi olla pojalla nälkä. Kalsat nuudelit kieppuivat kohmeisina haarukkani piikkien ympärille kun kalastelin niitä kulhon pohjilta. Näissä ei ollut makua senkään vertaa ja pohdiskelin päissäni, että ehkä kattilassa valmistettuna olisi parempaa?

Tosin melkein samalla hinnalla olisi saanut valmiiksi lämmitetyn setin messiin Fat Ramenista, ajatus joka ei tietenkään tähän kohtaan kauheasti auttanut annoksen nauttimisessa. Muuten kamat tuntuivat hailakan suolaiselta salaatilta joka oli vahingossa tippunut johonkin äärimmäisen laihaan kastikkeeseen. Onneksi oli sentään ripaus chiliä piristämässä. Jos näistä koordinaateista olisin hakemassa vegaanisafkaa, niin suuntaisin ehkä kuitenkin Narinkkatorin yli Papitoon.

Ei tätä voi oikein suositella lounaaksi muuta kuin vannoutuneille ituhipeille, jotka jostain syystä haluavat rangaista itseään. Tai sitten mokasin jotenkin valmistusprosessissa? Jos ne vegetkin piti nukettaa? Kuka näistä tietää, en minä ainakaan. Olisiko ne salaatit parempia? Tiedän ainakin yhden läheisen pariskunnan jotka vannovat tämän ketjun nimeen, joten ei A&A voi läpeensä pahoja ihmisiä olla. Lisäpisteitä siitä. Ja siitä ton-ton-jutusta, olen nyt puhdistautunut ja voin lopun viikkoa vetää pelkkää lihaa. Eiks se toimi jotenkin silleen?

Sisustuksesta en lähde jaarittelemaan, sähköpöydän ääressä suorin vartaloin vedetty safka on surullinen ilmiö. Mutta itse kioski oli värikäs ja viihtyisä, siellä ei vaan kehdannut alkaa ahtaa keskellä käytävää kylmää kasvisramenia, olis kuitenkin soittanut stevarit hakemaan. Asiakaspalvelu oli asiallista. Huomenna menen kyllä johonkin ihan oikeaan ravintolaan, satoi tai paistoi, ihan tälleen “loman” kunniaksi.

Ps. #874, on hidastunut tahti huomattavasti. Mutta ei se haittaa, kyllä se löytyy. Eipä noita käymättömiä paikkojakaan ole enää ihan kauheasti. Lähistöllä olisi tietääkseni: Palace, Helkatti, IHA-Lines ja Social Bursa. Vähän kauempaa löytyy tietty, esim. se Shahrazad on vielä möllöttelemässä priorisoidulla listalla (kauhtuneella post-it lapulla) kuten myös Arbailo. Ja kuten sovittu, niin rnd pizza/kebabmestoja ei lasketa. Eikä ehkä snadeja kahviloitakaan, ellei musta tunnu siltä.

URL www.antonanton.fi
Puhelin 040-1456808
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki

Minato Sushi

Tämä oli hyvä päivä. Eikä pelkästään arskan takia, vaikka toki onhan se kiva hikoilla täydessä tsto-varustuksessa asfalttiviidakon syövereissä. Näyttää kovasti siltä, että jakomielitauti usean lokaation välillä jatkuu hellepäivien ajan, joten täytyy vähän taktikoida tämän harrastuksen kanssa. Luultavasti jatkan nyt vielä hetken kun tämä ruoan syöminen ja siitä (tai sen ohi) kirjoittaminen tuntuu jotenkin taas huvittavalta.

Juoksumattokin kuluu käytössä hienosti, olen päässyt tavoitteissa pitkän plateau-jakson jälkeen eteenpäin ja nyt ollaan ihan karvan verran vaille ensimmäisestä etapista. Nyt pitäisi vaan keksiä, että mitä mä teen näiden duunivaatteiden kanssa, alkaa olla aivan liian leveet lahkeet ja oiva Slidebelttikään ei oikein pysty tilannetta pelastamaan. Lyhyen tähtäimen suunnitelma on löytää joku korjausompelimo, mutta pidemmällä aikavälillä täytyy tehdä dramaattisempia liikkeitä.

Delicious hand made sushi at this small restaurant deep in the streets of Kamppi. They have take away also, so get a set and go down to the pier to get your sushi on.

Other wonderful sushi restaurants in Helsinki are Kokoro (Note! their location has changed), Sushi wa.gocoro and Tokyo55.

Mutta se ruoka! Tosiaankin, listalla on jo hetken roikkunut Minato Sushi ja koska päivä oli kaunis ja teki mieli kevyempää settiä, niin tallustelin kesäisiä katuja pitkin kohti Köydenpunojanpuistikkoa. Tässä oli muistaakseni aiemmin se yksi sushipaikka, johon kerran astuin sisään ja melkein heti ulos. Ainoa rafla, missä en ole suostunut asioimaan, oli sen verran outo set & setting (piti tarkistaa ja oli Sushi Sui, muisto Papa Albert -reissulta).

Mutta tässä raflassa oli oikein oiva meno ja meininki, joten nappasin listalta sen ainoan lounasvaihtoehdon (muukin lista on voimassa myös lounasaikaan): House plate eli 10 palaa päivittäin vaihtuvia susheja (10,40e). Lounaaseen kuuluu myös miso-keitto. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille tullessa, kyseessä on pikkukiska, jossa on istumapaikkoja hyvin rajallisesti, homma taitaa toimiakin pääosin take-away henkisenä.

En tiedä oliko syy auringossa vai hyvin sujuneessa päivässä, mutta jotenkin toi miso-keitto oli aavistuksen freesimpi kuin normaalisti. Toisaalta tässä on tullut vedettyä lähiaikoina niitä sammioista kauhottuja versioita, että ehkä tälleen yksittäisenä annoksena duunattuna nämä on vaan vähän parempia? Hyvä aloitus (ja huonot kuvat, sori siitä, hävettää jotenkin räpsiä näitä koko ajan).

Sushit tulivat juuri niin nopeasti kun ne ehdittiin käsin vääntämään (tätä raflaa ei sushirobottien vallankumous ole vielä paikallistanut) ja komeita olivat, juuri niin hienoja kuin toivookin saavansa. Ja oli muuten hyviä susheja, riisi oli esimerkillisesti keitetty ja maustettu, vielä snadisti haalea ja rakenteeltaan mainio.

Lautaselta löytyi pari sake nigiriä, tamago, inari, muutama lohi+kurkku-maki sekä punakaali+kurkku-maki. Yllättäen se marinoitu punakaali pelasti tosi hyvin tässä kontekstissa, antaen raikkaan rapsakan vastuksen hieman makealle riisille. Lohi oli todella herkullista ja kerrankin maltoin vetää nigirit ilman wasabia (okei puolet vaan, ensimmäinen haukku ilman ja sit sen kanssa) ja toimi kuin häkä. Tamagokin oli ilmavan muhevaa, eikä sitä kumimattoa, mitä esim. buffissa saa.

Toki lautanen oli pieni, mutta laadusta maksaa mielellään, eikä tässä edes tehnyt enempää mieli. Musta tää sijoittui sinne Sushi wa.goron (vai miten ihmeessä se on tarkoitus kirjoittaa? Tolleen mä joskus sen heidän Facebook sivuilta bongasin) tasolle, mutta vähän Kokoron ihanuuksien jälkeen. Kärkikahinoihin joka tapauksessa meni heittämällä. Kannattaa käydä, jos tekee mieli RAAKAA KALAA (suora lainaus heidän sivuiltaan).

Sisustus on freesi ja moderni, vaikkakin tiivis, takaseinää koristaa eläimen pää, joka sai jonkinlaisen fläsärin aiemmasta mestasta (oliko silloinkin siellä tuollainen? Ei pysty muistamaan). Asiakaspalvelu oli avoimen ystävällistä ja ripeää. Kasvissyöjillekin löytyi varsinaiselta listalta ihan kiinnostavia (mm. Avokado de lux) vaihtoehtoja, suosittelen koestamaan. Lasten kanssa ei viitsisi edes vitsiksi yrittää vääntäytyä näin pieneen tilaan, mutta mukaan voisi hyvinkin ottaa.

Ps. Tuska on tulossa jälleen ja siellä on Black Dining -ravintola tuottamassa nautintoa kaiken tuskan keskellä. Body Count olisi kyllä siistiä nähdä, mutta tuskin pystyy taipumaan tuonne. Tosin mulla on (tai oli, en ole niin järjestelmällinen ihminen, että olisi säilynyt kaikkien näiden vuosien jälkeen) Ice-T:n nimmari, jonka nappasin kerran City-käytävän Carrolsissa, jossa hän oli (isojen) henkivartijoiden kanssa syömässä purilaisia.

Pps. Hakiksen väliaikaisessa hallissa on Turusta tullut mamu, eli Roots Kitchen, josta saa vegaanista lounasta koko päivän. Ja Tornissa on näemmä nykyään salaattibuffa lautasannosten sijaan. Ja jostain syystä Aromi-lehti on rönsyillyt klubikulttuuriin (kandee lukea, kiintoisa artikkeli), onkohan joku toimittajista kesälomalla?

URL www.minatosushi.fi
Puhelin 010-4192980
Osoite Kalevankatu 55, Helsinki

Saigon House Cafe

Elämästä on tullut ihmeellistä ramppaamista paikasta toiseen ja jotenkin oli tosi vaikea taas saada itsestään aamulla irti mitään liian lyhyiden yöunien jne jälkimainingeissa. Mutta hammasta purren menin vääntämään rautaa salille, mutta juoksemisen jätin sikseen. Jotenkin tällaisessa välitilassa toimiminen ei pelitä, pitää tehdä asialle jotain.

Noin muuten päivä oli onneksi täynnä pieniä ja suurempia onnistumisia, tunkkaaminen onnistui mahtavasti ja näin ollen halusin käydä pikalounaalla. Joku hetki sitten olin bongannut ilmeisesti Buongiorno Cafen tilalle ilmestyneen Saigon House -kahvilan ja vietnamilainen safka kuullosti mielentilaan sopivalta.

A wonderful Vietnamese restaurant close to the fabled Corona Bar, the bún riêu I had was truly delicious, as was the home made chili sauce.

Other Vietnamese restaurants in Helsinki are No. 5 Coffee, Vibami and Ônam.

Tarjolla on niin täytettyjä leipiä, riisiruokia, kuin myös soppia. Mutta ei phở’ta vaan jännittävämmän kuuloisia vaihtoehtoja. Kuten bún riêu (10,50e), jossa on lihaa ja katkiksia lihapullan muodossa. Tai luulen ainakin, että tilasin tuon. Näiden lisäksi löytyy myös vegaanisia vaihtoehtoja ja kaupan nuori neiti kertoi, että he tekevät itse tofunsa. Sekin olisi ihan kiinnostava vaihtoehto, mutta nyt mentiin lihaisalla nuudelikeitolla.

Kulho saapui melko nopeasti ja oli taas melkoinen sammio höyryävän kuumaa meininkiä. En tiedä, että onko näillä keleillä tällaisen kuuman ja tulisen keiton vetäminen ihan järkevintä, mutta toisaalta en mä kyllä ole myöskään pukeutunut mitenkään erityisesn kesäisesti, että antaa mennä vaan. Liemi oli todella hyvää, jotenkin jännä yhdistelmä kevyttä, mutta silti syvän makuista ja jollain sellaisella twistillä, mitä en osaa kuvata (raikas, kirpsakka? tomaattinen?) mutta joka toi erityisen hyvän mielen.

Nuudeleita oli sopivasti muihin komponentteihin nähden ja ne olivat juuri sopivan kypsyisiä ja miellyttävän täyttäviä. Tästä ei jäänyt nälkä, mutta maku oli sellainen, että vedin väkisin ihan viimeiseen pisaraan asti. Tuoreita yrttejä löytyi kiitettävästi, kuten myös rouskuvia vegejä sekä maittavia protskubiittejä. Ja vaikka keitto olikin hurmaavan herkullinen, niin sitten kun aloin lapata lusikkaan sitä kotitekoista chilisoossia, niin homma lähti ihan käsistä. Aivan ihanan hedelmäinen ja rehevän raikas sörsseli, joka nosti sopan uusiin ulottuvuuksiin.

Meitsi rakastui tähän kulhoon ihan täysiä, vaikka olenkin jo ohi siitä phởn aiheuttamasta alkuhuumasta. Ja siis tämähän oli leimallisesti erilainen kuin ne omalla tavallaan upeat sopat mitä olen hörppinyt pitkin kaupunkia. Teki heti mieli mennä uudestaan safkaamaan tänne, suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos tämän kaltainen safka kiinnostaa.

Sisustus on erikoinen kombinaatio kirpparilta rehattua rokokoo-kalustusta, selkeän skandinaavisia linjoja ja leikekirjamaista lippulappusta. Ikkunan edessä oli mukava ryystää keittoa samalla kun tarkkailin lappujen lomasta ulkona kulkevia kesäisiä ihmisiä ja kaavin chilin viimeisiä rippeitä ahnaaseen kitaani.

Asiakaspalvelu oli oikein ystävällistä ja proaktiivista, annoksenkin valitsin suosituksesta ja monta kertaa neito kävi kertomassa miten safkat on aitoa vietnamilaista (ehkä vähän vähemmän stydejä, mutta silti) ja tosiaan siitä että tekevät itse tofua jne. Kasvissyöjälle oli kaikenlaista kiinnostavaa, kannattaa käydä tsekkaamassa. Lastenkin kanssa varmaan mahtuisi, tosin makumaailma saattaa olla hieman jyrkkää ihan pienimmille.

URL saigon-house-cafe.business.site
Puhelin 040-6652036
Osoite Eerikinkatu 9, Helsinki