Tag: eurooppalainen

Tanner

Stadissa jälleen ja tänään piti repäistä vähän isommat askeleet, kun tuli (taas, mikä mua vaivaa) nukuttua luonnottoman pitkään (heräsin vasta jonnin verran yli viiden), enkä kehdannut mennä myöhään duuniin. Pienen vatuloinnin jälkeen päätin suunnistaa Tanneriin, tuohon ravintolaan jonka olin bongannut Popomama-reissulla (tai no, kävelymatkalla ytimeen, mutta samana päivänä).

Tähän Elannon leipomoiden kortteliinhan on tulossa vaikka mitä jännää, silloin taannoin tuli rokattua iltaa ilmeisesti tämän raflan alakerrassa, onkohan näissä jotain samoja vetäjiä/rahoittajia. No huukkers, syömäänhän tänne tullaan. Sain houkuteltua R:n mestoille.

A disappointing pizza, but a tasty salad bar and grilled zucchini dish at this new and hip(pity hop) restaurant.

The area has some interesting restaurants, such as Mediterraneo, Codle and Väinö Kallio.

Tänään listalta löytyi: Tannerin salaattipöytä & tuore raskileipä (9,50e), pepperoni-pizza (13e), kantarelli & vegan bechamel -pizza (13e), grillattu naudan entrecôte béarnaise-kastikkeella romanescokaalilla & belugalinsseillä (18e) sekä grillattu kesäkurpitsa mozzarellalla ja romanescokaalilla & beluga-linsseillä (15e). Salaattibaari kuuluu kalliimpiin annoksiin. Minä otin pepperoni-pizzan ja R grillatun kesäkurpitsan.

Alkusalaattivalikoima oli freesi ja hyvin maustettu kokoelma juttuja. Oliivi-feta-hässäkkä toi mukavan sopivan suolan kulhoon, kun taas vihreä salaattisekoitus sitruunavinaigrettella antoi kivan kirpsakan kaverin muille komponenteille. Kolmantena salaattina oli kvinoa(blech)-lehtikaalisötkötys, tosin tässä se kvinoa oli jotenkin kuivempaa ja kiinnostavamman maukkaampaa kuin se sellainen limanuljaska missä muodossa tätä jostain syystä usein tarjotaan.

Lehtikaalikin upposi, kun vieressä oli hummusta ja tapenadea, jotka molemmat olivat oikein oivia. Talon oma(?) leipä oli herkullista, todella rapsakka kuori ja hyvä sitko, johon yhdistettynä ne tahnat tekivät tästä hienon kumppanin salaattikulholle. Hyvä aloitus ja tämän pelkästäänkin voisi kuvitella vetävänsä lounaaksi.

Pizza ja kurpitsa saapuivat vauhdikkaasti, oltiin kuitenkin hyvin ajoissa liikenteessä. Oma pizza oli aika surullinen esitys, pullamaista taikinaa, joka tuntui jääneen ali, mutta pohja oli kuitenkin ottanut ihan kunnolla hittiä uunin pohjasta, ainakin paikoitelllen.

Tomaattikastike oli ihan hyvää, mutta noin muuten tästä tuli vähän tällainen lähiökapakkafiilis. Samalla hinnalla saa jokseenkin samanoloisen pizzan – ehkä heikommilla aineksilla varustettuna – kahteen kertaan ihan mistä ilmansuunnasta tahansa, ollaan kuitenkin Kalliossa (tai no Sörnäistähän tämä puoli katua on, mutta silti).

Kesäkurpitsa taasen oli maittava kokonaisuus kastikkeineen kaikkineen ja paistopinnassa maistui grilli sopivasti. Hyvä annos ja linssitkin pelasivat hyvin yhteen muiden lautaselle löytyneiden juttujen kanssa. Tosin kyllä tähän hintaan saa tullakin jo maittava annos. Tästä jäi vähän ristiriitaiset tunnelmat, alkusalaatti oli jees, pizza synkkä ja kurpitsa kingi. Tätä tuli väkisinkin vertailtua siihen Alice Italianiin, jossa käytiin taannoin R:n kanssa.

Pizzapohja oli parempi siellä, tosin se oli enemmän sellaisia hentoja kesäisiä makuja. Tämä oli taas rasvan ja suolan yhdistelmä heikolla pohjalla. Salaatit oli parempia täällä, toisaalta Vallilasta sai sen mahtavan tomaattikeiton. Hinta oli täällä suolaisempi, itse menisin mieluummin joko yläkertaan tai tien toiselle puolelle.

Sisustus oli trendikkään oloinen, dekit löytyivät, kuten myös mielenkiintoinen levykaupan oloinen soppi. Musiikki oli ehkä lounasaikaan liian kovalla, tosin tähän vaikutti istumapaikka lähellä kaappeja. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

URL www.ravintolatanner.fi
Puhelin 044-2422084
Osoite Hämeentie 11, Helsinki

Alice Italian

Pitkästä aikaa R:n kanssa lounaalla ja uuden lelun innoittamana päätin käppäillä GPS-tallennuksen träkkäämänä (enemmän sensoreita jenkeille) kuuluisaan Konepajan keskittymään, jonka coworking-mestan kivijalkaan on ilmestynyt uusi italiaano.

Pitkä kuuma kesä ei ole saanut minua muuttamaan työpukeutumista, joten meni vähän lämpimäksi tuo reippailu, mutta minkäs teet. Taiteen puolesta kuuluukin kärsiä.

A new Italian restaurant in the hipstery Konepaja area of Vallila. The lunch was light and pretty good, with the wonderful tomato soup serving as the star of the show.

Other restaurants in the area are Kahvihuone, Going Greek and 91.1.

Lounaaksi on tarjolla soppa+salaatti (10,40e) sekä tähän päälle joko liha- tai kasvisruoka (12,50e). Tänään lihavaihtoehto oli myös buffassa, mutta yleensä ilmeisesti lautasannoksena. Listalta löytyi: Tuoretomaattikeittoa ja marinoitua kotijuustoa, sipulipihvi naudan jauhelihasta ja maalaislohkoperunoita sekä päivän kasvisruoka: pizza piccolo eli kapris-kesäkurpitsa-pesto. R otti soppa+salaatin ja minä pizzan siihen päälle.

Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle, jossa uuden työntekijän sisäänajo aiheutti sen verran härdelliä, että minulle ei onnistuttu ohjeistamaan sitä yksityiskohtaa, että lautasannos käydään suihkimassa suoraan avokeittiön tiskiltä sitten kun tuntuu siltä.

Havaitsin tämän R:n avustamana kun salaatti ja soppa alkoivat olla loppuvaiheessa, jolloin kävin kysymässä asiaa kokilta. Hän kertoi, että homma toimii tosiaan näin, että saa lämpimän annoksen eteensä sitten kun on ruokailun edellinen vaihe käsitelty.

Tomaattisoppa oli erittäin hyvä. Kevyen kirpsakka keitto maistui miellyttävän tomaattiselle ja marinoitu juusto toi siihen vähän tekstuuriakin.

Salaattipöydän antimet olivat runsaat ja tuoreet, tosin laputus oli melko epätarkkaa, kun “lohisalaatti” sisälsikin tempehiä tai jotain muuta omituista ja “kukkakaalisalaatti” olikin saanut kaveriksi niitä lohipalasia.

Mutta huukkers, kaikkiruokaisiahan tässä ollaan. Itse salaatit eivät runsaudestaan huolimatta olleet mitään kovin ihmeellisiä, mutta niitä oli ainakin useita eri variaatioita ja esillepano buffassa miellytti silmää.

Pizza oli ihan jees, tämäkin tuntui mukavan tomaattiselle ja sopivan keveälle lounaaksi. Pohja oli rapsakka, tosin reunat olisivat saaneet olla omaan makuun vähän enemmän paistettuja.

Pesto oli sen verran hintelän makuista, ettei oikein tuonut peliin mukaan mitään merkittävää ja listalla ollut munakoiso oli vaihtunut vähemmän maukkaaseen kesäkurpitsaan. Mutta menihän tämä, eikä ollut mitenkään paha hinta näin runsaasta lounaasta.

Sisustus oli ilmava ja valoisa, täällä oli kiva istuskella aurinkoisen ikkunan ääressä ja ihmetellä ulkona häärääviä kaivinkoneita yms laitteita. Mainittavana yksityiskohtana oli skedelainausseinä, jollaista ei ole vielä tullut vastaan missään muualla.

Joku hippityhipsterikeskittymä. Ulkona on myös terassi. Kasvissyöjälle löytyy aina joku vaihtoehto, tosin noi salaatit oli vähän enemmän suunnattu sekasyöjille.

Ps. Herrat Björck ja Wikberg avaavat kanssa italialaisen tässä lähiaikoina. Surkean Date+Kale -raflan tilalle on tulossa jotain uutta (no idea) ja herra Välimäki tekee exitin Palacesta. Kaikenlaista siis sattuu ja tapahtuu ravintolarintamalla.

URL www.aliceitalian.fi
Puhelin 040-0513933
Osoite Konepajankuja 1, Helsinki

Inari

Rakas päiväkirja, tämä oli huonoin loma ikinä. Mutta ei siitä sen enempää, tiedät kyllä mitä tarkoitan. Onneksi se oli sentään lyhyt ja kohokohta oli ehdottomasti perheen kanssa käyty lintsireissu. Harvoin on duuniin palaaminen ollut ihan näin raskasta, vaikka ihan mielellään sen konttorin oven avasikin. Ehkä tämä silti tästä? Pakko jaksaa, muutakaan ei oikein voi.

Ainoa aito oma hetki tämän kaiken keskellä oli käynti Merihaan mattolaiturin kupeeseen ilmestyneessä “popup” keskittymässä, jossa tuli vedettyä Na’amin semijees lautanen muutaman bissen huuhtelemana, kun pääsi juttelemaan herra S:n kanssa elämästä. Hän osasi myös kertoa uudesta raflasta nimeltä Inari, joka on sniikisti ilmestynyt entisen (sittemmin palaneen ja Kampin kortteliin uudestisyntyneeseen) Hokun tilalle Punavuoren pöhinän keskelle. Hyvässä noususuhdanteessa otin pirssin alle ja hyökkäsin raflaan maistelemaan menua.

A wonderfully low key fine dining experience with some truly delicious hits on the tongue. The dishes were a bit uneven, but overall the evening was a success.

For more of this, go to Ask, Grön or Chapter.

Tarjolla on maistelumenu joko viiden (55e) tai seitsemän (70e) lajin muodossa. Suositusviinitkin löytyy ja hinta ei ole tällaiseksi fine dining -henkiseksi mestaksi paha. Otin toki pitkän kaavan mukaan, ennen illan Post Barin syleilyssä ja Leblonin ruumassa tapahtunutta epämääräistä hilluntaa.

Yllätys menu alkoi seuraavanlaisella annoksella: Tuoreita herneitä thaibasilikalla ja salaatilla/kaalilla jossain liemessä. Tämä jäi vähän pliisuksi makumaailmaltaan, “kesän viimeiset herneet” olivat hävittäneet jo luontaisen makeutensa ja olivat kovahkolla tekstuurillaan jotenkin ristiriidassa ohuen liemen kanssa. Thaibasilikakaan ei nostanut nenäänsä liemen syövereistä mainittavasti.

Sitten oli Inarin siikaa kombu-levien välissä marinoituna, pienellä chilillä ja uskomattoman hyvällä liemellä. Tämä oli todella tiukka annos ja näytti keittiön taidot isosti. Kala oli kiinteä ja muikean makuinen, chili toimi tässä kontektissa kauniisti ja se liemi. Oi mikä liemi.

Tämän jälkeen tuli haudutettua naurista haudutetulla kombulla ja hyvin suolaisella – mutta myös upean täyteläisellä – liemellä jossa kuivattua anjovista ja vahva umami. Nauris, tuo HeVi-osastojen huutokerjäläinen, oli nostettu tässä sellaiselle pedastaalille, että harvoin on vastaavaa arvonnostoa nähty.

Seuraavana vuorossa oli kesäkeitto luuydinliemellä ja jollain öljyllä. Jyrkkää ja herkkää samassa paketissa. Sipulille oli tehty jotain very special, only for you my friend. Kerunleipä (tai mikä olikaan) tuntui hauskalta heitolta omaan nuoruuteen ja Pohjois-Haagalaisen kerrostalopihan futispelien (mulla oli ihan oikeat [p/b]läägät) ohessa suoraan nurtsilta vedetyt maistiaiset.

Ja muistatko, kun kaivettiin samalle pihalle sen ohuen pakkaslumen kerroksen alle Maken kanssa niitä snadeja tunneleita? Et tietenkään, et sä oo Make. Mut se oli siistii. Niin oli ne pihalta vedetyt rehutkin (ketunleipiä? Ei voi muistaa).

Homma jatkui herkullisesti. Edellisestä luuydinkeitosta eriytetty rasva tehtynä hot oiliksi, jossa on paistettu kiinankaalia ja kapriksia. Sivuun höyrytetty sämpylä, jolla voi imailla kulhosta loput herkut.

Ensikosketus toi tuoksullaan mieleen maailman parhaimman pikaramenin. Tämä oli aivan tolkuton annos, ihanan tulinen ja suolainen ja lempeä yhtäaikaa.

Voitte olla satavarmoja, että nuohosin sillä pilven pehmeällä sämpylällä viimeisetkin rippeet reunoilta. Annos oli jo itsessään sellainen makujen iloittelu, että vain jo tämän takia kannattaa tulla mestoille (tosin menu on tainnut jo vaihtua, mutta silti!)

Viimeisenä suolaisena annoksena oli: Kevätsipuli-mungpapu-kakku päällystettynä mainiolla kevätsipulimuhennoksella tms. Sivuun tuli vihreä salaatti, pikkelöityä retiisiä, kimchitä sekä seesami-chili-nuudeleita.

Edellisestä annoksesta poiketen nuudelit eivät olleet kovinkaan tulisia, ainakaan omaan makuun, kuten ei myöskään melko pliisu kimchi. Muutenkin tässä kohtaa palattiin taas takaisin sellaiseen hyvän ravintolan tasolle, kun välillä suihkittiin eri sfääreissä.

Loppuun oli Juhan (whee! mutta en siis tosiaankaan minä) poimimia villivadelmia timjamiöljyllä ja olutjäätelöä. Timjami rokkasi ja olutjäde oli hennon makuista mutta mielenkiintoista. Viini teki annoksen, itse kulho oli hyvä, mutta ei sen enempää. Jotenkin se semimakea jälkkärijuoma komppasi kovemmin kuin kaverinsa.

Kokonaisuutena aavistuksen epätasainen, mutta parhaimmilla hetkillään upea suoritus. Täällä kannattaa ihan ehdottomasti käydä vierailemassa, varsinkin kun hintataso on näinkin kilpailukykyinen muihin Stadin huippukeittiöihin (johon tämän kyllä selkeästi luen) verrattuna.

Sisustus oli linjakkaan yksinkertainen, paljaat pöydät ja muutamat koristeet muuten melko askeettisessa tilassa. Musiikki oli jännittävä yhdistelmä jazzia ja jotain rentoa afrikkalaishenkistö teknohäröilyä, tälle on varmasti joku lokerokin.

Mutta siis modernia, kiinnostavaa ja pysyi sopivasti taustalla. Asiakaspalvelu oli todella sujuvaa, ammattitaitoista ja ystävällistä. Kasvisruokaakin saa varmaan kysymällä, lasten kanssa en välttis ensimmäiseksi tänne ryntäisi.

URL www.ravintolainari.fi
Puhelin 050-5148155
Osoite Albertinkatu 19 A, Helsinki