Tag: buffet

Yakiniku

HUOM! Ravintola on suljettu, tilalle on Iso-Robalta muutanut Vibami.

Oli pakko mennä tsekkaamaan tämä muutamasta syystä. Ensimmäinen oli se, että nettisivut kertoivat täällä olevasta phở-buffetista. Toinenkin syy oli, mutta en muista sitä.

Tai no muistan mä; oli jouluisen sateinen keli, tämä oli sopivan pienen matkan päässä ja se, että tänään oli vika päivä kun sai 20% alennuksen normibuffan hinnasta (nyt 11,10e, myöhemmin 13,90e). Ei muuta kuin sontsa kantoon ja kohti katuja. Varhaisaamun keli, joka kotoa lähtiessä oli vielä mukavan luminen, oli muovaantunut tutuksi loskassa kahlaamiseksi.

Loskan, jonka läpi tetsatessa tunsin suurta kiitollisuutta länsimetron liityntäpysäköintipaikasta ja siitä, että kotiin pääsisi sisäkautta. Pois lukien se reilu kymmenen metriä mitä pitää autosta hyökkiä himaovelle.

Vähän alkaa olla jo sitä samaa meininkiä kuin Dallasissa aikoinaan duunimatkalla, jossa pääsi kaukosäätimellä avattavasta, omasta autotallista kurvaamaan ulos (vartioidun, se oli outoa) asuinalueen portista aina duunipaikan parkkihalliin, josta hissillä suoraan toimistolle.

Tosin en mä kyllä varsinaisesti ajamisesta ole niin innostunut, mieluummin istuu kyydissä lueskelemassa jotain. Jos toi auto osaisi vielä itsestään osua siihen parkkiruutuun, niin sit alkais olla aika hyvä.

A Japanese buffet with the obligatory sushi, but also Yakitori, soba and a slightly out of place Phở buffet. The food was good, but not amazing, although creating my own bowl of Phở did make me smile.

For more buffets near this spot, check out Itsudemo, Caverna and Fuku.

Mut joo, se safka. Japanilaiseksi tuo saitti ainakin itseään mainostaa, eli kyseessä on buffet, joka on same same but different. Tänään löytyi: Sushia (normi nigirit, gunkanmakit, makit, fritatut hässäkät jne, tosin gari ja wasabi tuli jälkijunassa, joten piti vetää “kuivana”), salaattia (valmis tomaatti-kurkku-salaatti-yms sekä wakame + edamame papuja), misoa, paistettua tofua, ankkaa, uunilohta teriyaki-kastikkeessa, tonkatsua, kevätrullia, sweet-chilikastiketta, paistettua riisiä, paistettua soba-nuudelia, phở-liemen, kanaa, jotain makkaraa (no idea), ituja, yrttejä, paksoita, kevätsipulia, paria eri nuudelia, pähkinäkastiketta, chilikastiketta, yakitori- ja yakiniku-vartaita (jotka kokki viimeisteli grillillä!) sekä jälkkäreitä (“juustokakkua” kupissa ja jätskiä) ja kahvia/teetä loppuun. Lisäksi oli limpparitölkkejä. Maksu tullessa tiskille.

Aloittelin sopilla, oli pakko ottaa vähän misoakin, joka oli aavistuksen liian haaleaa. Phở olikin sitten paljon parempi, kun tälleen itse pääsi hifistelemään sen rakentelemisessa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt panostaa tähän osastoon se primääri nälkä, mutta kun on tälleen rajoittunut ihminen, niin oli pakko kokeilla kaikkea muutakin.

Liemi oli hyvää, ei mikään tajuntaa laajentava kokemus, mutta täyteläisen maukasta kuitenkin. Se mikä tässä viehätti itse väsäämisen lisäksi oli se, että tässä oli (omasta mielestä) juuri sopiva määrä kaikkea, paljon yrttejä, pienehkö keko leveitä nuudeleita (joita oli muuten vaikea saada irroitettua toisistaan, olivat liimaantuneet jo buffan avautuessa melkoiseksi sykkyräksi) sekä tuju chilikastike (tätä olisi pitänyt laittaa lisää, erehdyin luulemaan pähkinäkastiketta toiseksi chilijutuksi ja kanakin näytti vähän kimchiltä) ja kattava setti muita komponentteja.

Eli tällainen vetelä pyttipannu, mihin oli vedetty kaikkea ja sitten iskettiin lusikalla kiinni. Hyvää oli, tosin ei niin hyvää kuin dedikoiduissa phở-mestoissa, mutta kokemisen arvoinen kulho.

Sushit yllättäen eivät olleetkaan sitten ihan niin kliffoja (hei), vaikka japanilaisessa puulaakissa oltiinkin. Päällysteet sinänsä olivat ihan ook, mikään ei tökkinyt, mutta ei nämä kuitenkaan päässeet samalle tasolle parempien buffien kanssa ja noi riisit oli kyllä prässätty sellaisilla muoteilla. Ja maustaminenkin oli vähän jäänyt puolitiehen, tosin voi olla että tähän vaikutti niiden tykötarpeiden (gari+wasabi) uupuminen.

Lämpimällä puolella oli kiinnostavan oloisia juttuja, joista soba ja teriyaki-kastike pelittivät parhaiten. Lohi oli snadisti yli, meni kuitenkin vielä. Ankan nahka aavistuksen rapeaa, mistä plussaa, liha kohtuu mureaa ja mehukasta.

Ikävästi lintukin oli snadisti ehtinyt jäähtyä, vaikka edelleenkin ajoissa liikenteessä. Sama vaivasi muutenkin buffaa, fritatut jutut sushipuolellakin olivat käyneet kattilassa jo jonkun aikaa sitten, kuten myös se tonkatsu.

Kuuma phở ja grillissä duunattu lehmä olivat parhaimmat, varsinkin kun vartaan päälle ripoteltiin reilusti togarashia tms chilijauhetta. Noin muuten sen vartaan lihat olivat ehkä vähän liian sitkeitä, toki buffassa tämäkin (kuten se ankka) ovat aika haastavia.

Vetäsin vielä loppuun perjantain kunniaksi juustokakun, tosin ei se kupin sisältö ihan täysin sitä makukokemusta tavoittanut, kiva kuitenkin että oli jälkkäreitäkin. Miten tämän nyt summaisi, kunnianhimoinen valikoima vähän liian ontuvalla toteutuksella. Mutta phở-buffa! Sen takia pitää nyt ainakin kerran käydä.

Sisustus on omalla tavallaan tyylikäs, lukuun ottamatta joulukuusen blinkenlights. Takaosastossa löytyi tatamia ja sen sellaista, eli puitteet on kunnossa. Jotain jäämistöä on vielä Helmi-ravintolasta ja jotenkin tässä oli vielä vähän sellainen välitilafiilis.

Asiaankuuluvaa rekvisiittaa on kuitenkin laitettu sen verran, että tulee hyvä meininki ja oli ihan kiinnostavaa kuunnella japanilaista(?) versiota suomalaisesta iskelmämusiikista vai mitä se taustaraita nyt sitten olikaan. Vähän niinkuin olisi ollut lavatansseissa (en ole koskaan ollut, mutta oon nähnyt leffoja) tai jotain. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

URL www.yakiniku.fi
Puhelin 09-6126410
Osoite Eerikinkatu 14, Helsinki

Faro

Maanantai puski jälleen mullan alta esiin ja hieman tahmaisen alun jälkeen päivä osoittautuikin erinomaisen kiireiseksi ja työn täyttämäksi. Hyvä niin, ei käy aika pitkäksi. Mutta ruokaa piti kuitenkin saada ja R oli jälleen ilahduttamassa päivää, joten nappasin alati kapenevalta shortlistalta Faron, tuon Ruoholahden kanavan helmen, jonka terassilla on tullut juotua olut joskus vuonna 0.

Autolla hollille ja metrolla takas, jotenkin tämä uusi aikakausi ja tunnelissa junailu on piristänyt mieltä vaikka kuinka paljon. Pokémonejakin (joo, pelaan vieläkin) on tullut lisää ja tilaakin on nykyään ihan 300 elukkaa ilman lisäosien ostamista (mitä en suostu harrastamaan).

A restaurant by the sea-side, the lunch consisted of a tasty and varied salad bar and an uninteresting main course in the buffet.

In the Ruoholahti area you can also find Hima & Sali, Yeti Nepal and Dacca.

Listalta löytyy niin liikelounas (39e), kuin lautasannoksia sekä buffa joko salaatilla ja sopalla (10,30e) tai lämpimän ruoan kanssa (12,50e). Buffassa oli tänään: Kastanja-palsternakkakeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, graavilohta, sinappisilliä, sipulisilliä, keitettyä perunaa, pikkelöityä retikkaa, kurpitsasötkötys, marinoituja oliiveja, papusalaatti, kikhernesalaatti, tomaatti-paprika-kaprissötkötys, miniminiporkkanoita, coleslaw, vadelmavinaigrette, patonkia + tummaa leipää sekä voita) sekä maissipaneroitua broilerinfileetä, dijon-aiolia ja paahdettua rosmariiniperunaa.

Lautasannoksina oli: Fish’n’chips (13,50e), kukkakaaligratiini bataatilla ja vihreillä pavuilla (14e), kana-caesarsalaatti (14e) sekä grillattu entrecôte salvia-tryffelivoilla sekä chorizolla ja pavuilla + perunoilla (21e).

Liikelounaaksi oli: Punajuuricarpaccio paahdetuilla viinirypäleillä ja vuohenjuustokreemillä, paistettua nieriää lime-beurre blanc-kastikkeella + wasabikreemiä pikkelöidyllä inkiväärillä ja herne-perunapyreellä tai paahdettua ankanrintaa viikunakastikkeella puikulaperunapyreellä ja rapealla bataattilla sekä loppuun suklaa-pähkinäkakkua ja mantelijäätelöä. Otettiin molemmat buffa, vaikka näin jälkikäteen olisi ehkä voinut kokeilla jotain lautasannosta, mutta pehmeä pää yms.

Alkuun vedetty soppa oli jees, ei ole kastanjaa tullut aikaisemmin vastaan (en ole edes Stokkan edestä ottanut niitä, tosin Pariisissa muistaakseni kauan kauan kauan sitten leffajonossa sain joltain trokarilta ostettua kuumia kastanjoita), varsinkaan keiton muodossa. Maku oli kiinnostava, tekstuuri sopivan pehmeä, mutta lämpö oli hävinnyt tiehensä jo klo 12 jälkeen, kun oltiin liikenteessä. Muutenkin buffa oli aika huonossa hapessa jo tähän aikaan, ehkä aikaisempi saapuminen on järkevää jos tänne meinaa matkustaa?

Salaatti oli lounaan kohokohta ja salaattibaarin hieman normaalista poikeavan kattavan kirjava valikoima juttuja ilahdutti meitä molempia kovasti. Perunoiden (jotka olivat kuumia!) kanssa tämä oli sen verran ruokaisakin, että huolimatta haaleasta keitosta, uskallan väittää soppa+salaatti-vaihtoehdon olevan ihan kokeilemisen arvoinen setti.

Kaloja oli useita, useampiakin taisi ehkä olla, mutta ei silloin kun me oltiin kauhan ääressä (ps. #laputoiskiva) ja se vadelmavinaigrette oli minusta tosi hyvä sen runsaan salaattisekoituksen kanssa. Pidin itse myös niistä marinoiduista retikoista (jotka ovelasti muistuttivat kinkkuviipaleita) niin paljon, että oli pakko ottaa niitä lisää lämpiman safkan kaveriksi.

Mikä olikin ihan hyvä, koska se buffan “lämmin” osuus ei vakuuttanut. Asiat olivat ensinäkin haaleita ja toisekseen se kuminen kana oli yllättävän heikko esitys, ottaen huomioon raflan oletetun tason.

Maissipanerointi oli menettänyt mahdollisen rapsakkuutensa kauan sitten ja kana oli tosiaan jyystettävällä tekstuurilla varustettu, joten yhteisvaikutus oli hieman käytetyn hubbabuban kaltainen. Maustaminenkaan ei ollut mitenkään erityisen hyvää ja kaiken kukkuraksi lämpö oli tosiaan ehtinyt myös kadota. Perunat olivat aika hyviä, pientä rosmariinin soundia mukana ja herneetkin pelasivat kontekstissa ihan kiitettävästi.

Mutta se mikä seivasi pääruoan oli se erinomainen dijon-aioli-majoneesihässäkkä. Tämä oli sen verran tymäkän makuista, että jyräsi kaiken muun alleen ja antoi koko hommaan hyvän täyteläisen jytkyn. Ehkä ne lautasannokset sisältävät kovempaa yritystä?

Sisustus on kohtuu tyylikäs, tosin mesta oli niin täyteen pakattu, ettei tässä jotenkin päässyt tunnelmaan mukaan. Vesi on kuitenkin asiaankuuluvan korostuneesti esillä, mistä lisäpisteitä. Muutenkin tykkään jotenkin tästä Ruohiksen ja Jätkäsaaren alueesta, mukavan urbaania ja merellistä.

Miinusta kuitenkin siitä, että blokkaus toimi avuttoman huonosti. Viereisistä pöydistä koko lounastamisen aikana ei jaksettu hakea lautasia, lasit sentään käytiin poistamassa. Tämä sai saliin paikoitellen hieman sotkuisen oloisen fiiliksen ja muuten kivasta miljööstä huolimatta en ehkä lähtisi tänne bisnestreffejä sopimaan, vaikka tupa näyttikin niitä olevan täynnä.

Meripaviljonki on parempi vaihtoehto, jos tämän kaltaista meininkiä kaipaa. Asiakaspalvelu oli rahastuksen osalta sujuvaa, mutta tosiaan vähän voisi petrata sen buffan ylläpidon sekä pöytien käsittelyn osalta. Raflan edessä on myös muutama venepaikka, jos haluaa sellaisella matkustella syömään. Ja mestassa on mielenkiintoisena kuriositeettina Bitcoin-automaatti.

Ps. Kiintoisa artikkeli Lontoon parhaasta ravintolasta.

URL www.faroravintola.fi
Puhelin 010-4249830
Osoite Kellosaarenranta 2, Helsinki

Moshimoshi

“Nyt lähti, sano Annikki Tähti”, pyöri jostain syystä mielessäni kun tuijotin Teatterin eteen parkkeerattua kuorkkista, joka hätävilkut päällä oli blokannut puolet Pohjois-Esplanadin liikenteestä lounasruuhkan tiimellyksessä. Tästä syystä sain nauttia täysin rinnoin raikkaasta kelistä ja autojen kaasuista samalla kun odottelin R:n saapumista. Tarkoitus oli mennä St. Anna’s (ex-Uggla, ex-ex-Motellet? yms ex*n-Soda) lounaalle, kun heitin weba (index.php *tirsk*) lupaili 4.12. avautuvaa lounasta.

Valitettavasti ovi oli säpissä ja valot pois päältä, olisiko pikkujoulut menneet henkilökunnankin osalta pitkiksi? Mutta ei se haittaa! Aina on Plan B, joka tällä kertaa manifestoitui kolmena vaihtoehtona Iso-Roballa: Moshimoshi (vai Moshi Moshi? Näiden kirjoitustavasta ei saa aina selvää, vrt. Momotoko), joku uusi intialainen sen lähellä ja Charlie. Johtuen R:n pizza-aversiosta, niin checkpoint karlie jäi nyt koestamatta ja iskeydyimme kiinni sushibuffaan.

Another sushi buffet, in the seemingly never ending sea of the kind. The sushis were tasty, even though the rice was slightly too loose, so all was well. The warm dishes were ok, as was the Thai-ish salmon coconut soup.

There are more sushi buffets in Helsinki than you can shake a stick at, but some of the best are Tokyo55, Fuku and Itsudemo.

Tämä Tamarinin tilalle ilmestynyt ravintola tuli havaittua Maffi-reissulla ja vaikka nyt ei varsinaisesti sushi- tms “aasialais”-buffaa tehnytkään mieli, niin tämä oli hyvä kompromissi. Tarjolla on aika normisetti, eli buffa (11,90e) susheilla (nigireitä ja makeja, niitä mitä oletatkin + fritattuja & gari ja wasabi), salaattia (jäävuori, wakame, kaali-porkkanaraaste, hunajameloni, appelsiini), lämpimiä (paistettua nuudelia, paistettua riisiä, riisiä, mustapippurinautaa, tonkatsua, kevätkääryleitä, hapanimeläkastiketta, thai-chilikanaa, possua sipulilla, paistettua tofua ja joku kukkakaalihässäkkä), limut sekä loppuun kahvia tai haudutettua teetä ja keksiä.

Keksien vierestä löytyi myös katkiskorppuja (sitä styroksia) sekä itse tehdyn oloista chiliöljyä (en maistanut, kun huomasin vasta lopetettuani). Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa kassalle, josta saa lautasen kantoon. Aseet yms löytyvät buffan päältä.

Alkuun otin soppaa ja salaattia, jotka molemmat olivat aika hyviä. Vähän jotenkin jännä yhdistelmä tämä rikas kookosmaito-pohjainen soppa ja rasvainen kala, ihan hyvää kuitenkin. Varsinkin kun tässä oli kuitenkin vähän myös chiliä mukana leikkaamassa läpi maun paksuimmat syyt. Ehkä tähän olisi jotain happoa kaivannut, mutta lämmitti nyt kuitenkin kuorma-auton aiheuttaman ruuhkan jäädyttämiä näppejäni.

Salaatti oli vähän surullinen, varsinkin kun raastesalaattia ei ollut juurikaan maustettu mitenkään, tämä tuntuu aina sellaiselta kadotetulta mahdollisuudelta. Erityisesti kun ei ollut mitään muutakaan kastikevaihtoehtoa esillä. Wakame toki uppoaa (lähes) aina.

Jatkoin susheihin ja nämä olivat oikein hyvän makuisia, vähän tuli siitä kalasta jopa mieleen Itsudemon herkulliset sushit, tosin näissä oli vähän ongelmia sen riisin suhteen. Palleroiset nigireissä osoittivat pientä tendenssiä hajoamiseen, varsinkin kun niitä yritti käsitellä rajusti tikuilla.

Oma syömäpuikkoninjutsu ei ole Dirk Struanin leveleillä, mutta noin pääsääntöisesti homma onnistuu ilman suuria häröilyitä. Täällä joutui kuitenkin käyttämään normaalia hellempiä otteita. Kaiken kaikkiaan koko hoito oli hieman keskitasoa parempi sushibuffa.

Lämpimät safkat eivät juuri nostaneet tunteita pintaan, kiva että oli paistettua riisiä ja thai-kana oli saanut pintaan mukavasti chiliä, olematta kuitenkaan erityisen muistiinpainuva kokemus. Tonkatsu oli hävittänyt kaiken rapsakkuuden jo buffan alkumetreille. Mieluummin silti tässä käyn kuin kadun toisen puolen Yamatossa, joka ei käyntikerrallani vakuuttanut laisinkaan.

Sisustus on selkeä ja ilmavan oloinen, kevyen kalustuksen, hauskojen lamppujen sekä isojen ikkunoiden myötä. Asiakaspaikkojen optimointi oli ehkä aavistuksen liian agressiivista, kun ei meinannut saada salaattilautasta mahtumaan kahden istuttavalle pöydälle, mutta muuten homma sujui mallikkaasti.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle on teoriassa muutamia vaihtoehtoja, mutta on se varmaan aika synkkää olla tuollaisen kalameren edessä alkaa noukkimaan joukosta mahdollisesti pelkkää vegeä sisältäviä variantteja.

Lasten kanssa voisi ehkä tulla, tykkäävät sushista, mutta toisaalta tila oli lounaan loppua kohden jo sen verran kortilla, että ahdasta olisi tullut. Hyvä lisä kuitenkin Iso-Roban valikoimaan ja omasta mielestä parempi vaihtoehto kuin edellinen Tamarin.

URL www.moshimoshi-restaurant.com
Puhelin 045-1252468
Osoite Iso Roobertinkatu 18, Helsinki