Alice Italian

Pitkästä aikaa R:n kanssa lounaalla ja uuden lelun innoittamana päätin käppäillä GPS-tallennuksen träkkäämänä (enemmän sensoreita jenkeille) kuuluisaan Konepajan keskittymään, jonka coworking-mestan kivijalkaan on ilmestynyt uusi italiaano.

Pitkä kuuma kesä ei ole saanut minua muuttamaan työpukeutumista, joten meni vähän lämpimäksi tuo reippailu, mutta minkäs teet. Taiteen puolesta kuuluukin kärsiä.

A new Italian restaurant in the hipstery Konepaja area of Vallila. The lunch was light and pretty good, with the wonderful tomato soup serving as the star of the show.

Other restaurants in the area are Kahvihuone, Going Greek and 91.1.

Lounaaksi on tarjolla soppa+salaatti (10,40e) sekä tähän päälle joko liha- tai kasvisruoka (12,50e). Tänään lihavaihtoehto oli myös buffassa, mutta yleensä ilmeisesti lautasannoksena. Listalta löytyi: Tuoretomaattikeittoa ja marinoitua kotijuustoa, sipulipihvi naudan jauhelihasta ja maalaislohkoperunoita sekä päivän kasvisruoka: pizza piccolo eli kapris-kesäkurpitsa-pesto. R otti soppa+salaatin ja minä pizzan siihen päälle.

Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle, jossa uuden työntekijän sisäänajo aiheutti sen verran härdelliä, että minulle ei onnistuttu ohjeistamaan sitä yksityiskohtaa, että lautasannos käydään suihkimassa suoraan avokeittiön tiskiltä sitten kun tuntuu siltä.

Havaitsin tämän R:n avustamana kun salaatti ja soppa alkoivat olla loppuvaiheessa, jolloin kävin kysymässä asiaa kokilta. Hän kertoi, että homma toimii tosiaan näin, että saa lämpimän annoksen eteensä sitten kun on ruokailun edellinen vaihe käsitelty.

Tomaattisoppa oli erittäin hyvä. Kevyen kirpsakka keitto maistui miellyttävän tomaattiselle ja marinoitu juusto toi siihen vähän tekstuuriakin.

Salaattipöydän antimet olivat runsaat ja tuoreet, tosin laputus oli melko epätarkkaa, kun “lohisalaatti” sisälsikin tempehiä tai jotain muuta omituista ja “kukkakaalisalaatti” olikin saanut kaveriksi niitä lohipalasia.

Mutta huukkers, kaikkiruokaisiahan tässä ollaan. Itse salaatit eivät runsaudestaan huolimatta olleet mitään kovin ihmeellisiä, mutta niitä oli ainakin useita eri variaatioita ja esillepano buffassa miellytti silmää.

Pizza oli ihan jees, tämäkin tuntui mukavan tomaattiselle ja sopivan keveälle lounaaksi. Pohja oli rapsakka, tosin reunat olisivat saaneet olla omaan makuun vähän enemmän paistettuja.

Pesto oli sen verran hintelän makuista, ettei oikein tuonut peliin mukaan mitään merkittävää ja listalla ollut munakoiso oli vaihtunut vähemmän maukkaaseen kesäkurpitsaan. Mutta menihän tämä, eikä ollut mitenkään paha hinta näin runsaasta lounaasta.

Sisustus oli ilmava ja valoisa, täällä oli kiva istuskella aurinkoisen ikkunan ääressä ja ihmetellä ulkona häärääviä kaivinkoneita yms laitteita. Mainittavana yksityiskohtana oli skedelainausseinä, jollaista ei ole vielä tullut vastaan missään muualla.

Joku hippityhipsterikeskittymä. Ulkona on myös terassi. Kasvissyöjälle löytyy aina joku vaihtoehto, tosin noi salaatit oli vähän enemmän suunnattu sekasyöjille.

Ps. Herrat Björck ja Wikberg avaavat kanssa italialaisen tässä lähiaikoina. Surkean Date+Kale -raflan tilalle on tulossa jotain uutta (no idea) ja herra Välimäki tekee exitin Palacesta. Kaikenlaista siis sattuu ja tapahtuu ravintolarintamalla.

URL www.aliceitalian.fi
Puhelin 040-0513933
Osoite Konepajankuja 1, Helsinki

Bursa

“Loman” viimeinen perjantai meni rattoisasti duunissa, jossa pääsin tappelemaan taas tietokoneiden kanssa. Joku tuossa hommassa jaksaa viehättää vuodesta toiseen ja mitä vaikeampi ongelma sitä hauskempaa.

Yleensäkin tuntuu siltä, että sitä tekee näiden rakentelujuttujen kanssa mitä vaan, kunhan on tarpeeksi vaikeaa ja stressaavaa, liian helpot asiat tylsistyttää. Mutta ruokaakin piti saada bittinysväyksen ohessa ja kun en parempaakaan keksinyt, niin päätin lopultakin käydä stedaamassa Hietsun hallin uusimman tulokkaan, eli Bursan.

An excellent blue cheese burger with adequate fries at the Hietalahden Kauppahalli market hall.

The hall houses a plethora of restaurants you should definitely visit, such as Fat Ramen, Trattoria Corretto and Le Marché.

Täällä on burgereita (üllatus!), mutta myös muuta. Koko pitkä lista löytyy sivuilta, ei jaksa kirjoittaa tähän. Itse päädyin Sweet blue eli
150g pihvi, sinihomejuusto, punasipulihilloke, pekoni, rukola, aioli -purilaiseen (11,90e). Koska kukapa sanoisi ei pekonille ja sinihomejuustolle. Kylkeen piti ottaa vielä mielenkiintoiselta kuullostavat jalopeno ranut. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskille, safka tuotiin pöytään, josta löytyi ketsuppi ja Frenchin (jes!) sinappi jännässä telineessä.

Bursa tuli melko vikkelään (olin aikaisin liikenteessä, tottakai) ja oli komia kinos komponentteja, puuseipäällä lävistettynä, kuin herra Dracula konsanaan. Ranut olivat rapsakoita ja sisältä ilmavia, erittäin hyvä versio tästä burgerin parhaasta kaverista.

Valitettavasti se jalopeno tarkoitti pieniä paprikan makuisia siipaleita pottujen päällä, jotka eivät tuoneet tähän kokonaisuuteen muuta kuin väriä. Itse bögö olikin sitten rasvaisen maukas kokonaisuus, joka pääsi makunsa puolesta sinne Teurastamon Portin erinomaisen chiliburgerin tasolle. Sinihomejuusto toi kermaisen kuohkean kiemuran terävyytensä lisäksi tähän runsaaseen makumaailmaan.

Pihvi oli jätetty sopivan pinkiksi (ei raa’aksi, niinkuin esim. Löylyssä) ja sämpyläkin oli juuri sopiva tarkoitukseensa. Ja pienellä effortilla tämän sai vedettyä ihan käsin, loppuun asti. Vaikka toki oli juurikin niin sottaista kuin voit kuvitella. Kannattaa käydä, jos burgeria tekee mieli, vaikka ei tämä silti mielestäni ihan päässyt sen Bitesin levelille puhdasoppisuudessaan.

Sisustus oli sopia hallin henkeen sekä ravintolan tarjontaan. Pienet yksityiskohdat, kuten se vänkä metallikehikko mausteille, tekivät mestasta tavanomaista jännittävämmän. Kasvispurilainenkin löytyy, kuten myös lasten versiot.

URL www.bursa.fi
Puhelin 010-4064055
Osoite Lönnrotinkatu 34, Helsinki

Inari

Rakas päiväkirja, tämä oli huonoin loma ikinä. Mutta ei siitä sen enempää, tiedät kyllä mitä tarkoitan. Onneksi se oli sentään lyhyt ja kohokohta oli ehdottomasti perheen kanssa käyty lintsireissu. Harvoin on duuniin palaaminen ollut ihan näin raskasta, vaikka ihan mielellään sen konttorin oven avasikin. Ehkä tämä silti tästä? Pakko jaksaa, muutakaan ei oikein voi.

Ainoa aito oma hetki tämän kaiken keskellä oli käynti Merihaan mattolaiturin kupeeseen ilmestyneessä “popup” keskittymässä, jossa tuli vedettyä Na’amin semijees lautanen muutaman bissen huuhtelemana, kun pääsi juttelemaan herra S:n kanssa elämästä. Hän osasi myös kertoa uudesta raflasta nimeltä Inari, joka on sniikisti ilmestynyt entisen (sittemmin palaneen ja Kampin kortteliin uudestisyntyneeseen) Hokun tilalle Punavuoren pöhinän keskelle. Hyvässä noususuhdanteessa otin pirssin alle ja hyökkäsin raflaan maistelemaan menua.

A wonderfully low key fine dining experience with some truly delicious hits on the tongue. The dishes were a bit uneven, but overall the evening was a success.

For more of this, go to Ask, Grön or Chapter.

Tarjolla on maistelumenu joko viiden (55e) tai seitsemän (70e) lajin muodossa. Suositusviinitkin löytyy ja hinta ei ole tällaiseksi fine dining -henkiseksi mestaksi paha. Otin toki pitkän kaavan mukaan, ennen illan Post Barin syleilyssä ja Leblonin ruumassa tapahtunutta epämääräistä hilluntaa.

Yllätys menu alkoi seuraavanlaisella annoksella: Tuoreita herneitä thaibasilikalla ja salaatilla/kaalilla jossain liemessä. Tämä jäi vähän pliisuksi makumaailmaltaan, “kesän viimeiset herneet” olivat hävittäneet jo luontaisen makeutensa ja olivat kovahkolla tekstuurillaan jotenkin ristiriidassa ohuen liemen kanssa. Thaibasilikakaan ei nostanut nenäänsä liemen syövereistä mainittavasti.

Sitten oli Inarin siikaa kombu-levien välissä marinoituna, pienellä chilillä ja uskomattoman hyvällä liemellä. Tämä oli todella tiukka annos ja näytti keittiön taidot isosti. Kala oli kiinteä ja muikean makuinen, chili toimi tässä kontektissa kauniisti ja se liemi. Oi mikä liemi.

Tämän jälkeen tuli haudutettua naurista haudutetulla kombulla ja hyvin suolaisella – mutta myös upean täyteläisellä – liemellä jossa kuivattua anjovista ja vahva umami. Nauris, tuo HeVi-osastojen huutokerjäläinen, oli nostettu tässä sellaiselle pedastaalille, että harvoin on vastaavaa arvonnostoa nähty.

Seuraavana vuorossa oli kesäkeitto luuydinliemellä ja jollain öljyllä. Jyrkkää ja herkkää samassa paketissa. Sipulille oli tehty jotain very special, only for you my friend. Kerunleipä (tai mikä olikaan) tuntui hauskalta heitolta omaan nuoruuteen ja Pohjois-Haagalaisen kerrostalopihan futispelien (mulla oli ihan oikeat [p/b]läägät) ohessa suoraan nurtsilta vedetyt maistiaiset.

Ja muistatko, kun kaivettiin samalle pihalle sen ohuen pakkaslumen kerroksen alle Maken kanssa niitä snadeja tunneleita? Et tietenkään, et sä oo Make. Mut se oli siistii. Niin oli ne pihalta vedetyt rehutkin (ketunleipiä? Ei voi muistaa).

Homma jatkui herkullisesti. Edellisestä luuydinkeitosta eriytetty rasva tehtynä hot oiliksi, jossa on paistettu kiinankaalia ja kapriksia. Sivuun höyrytetty sämpylä, jolla voi imailla kulhosta loput herkut.

Ensikosketus toi tuoksullaan mieleen maailman parhaimman pikaramenin. Tämä oli aivan tolkuton annos, ihanan tulinen ja suolainen ja lempeä yhtäaikaa.

Voitte olla satavarmoja, että nuohosin sillä pilven pehmeällä sämpylällä viimeisetkin rippeet reunoilta. Annos oli jo itsessään sellainen makujen iloittelu, että vain jo tämän takia kannattaa tulla mestoille (tosin menu on tainnut jo vaihtua, mutta silti!)

Viimeisenä suolaisena annoksena oli: Kevätsipuli-mungpapu-kakku päällystettynä mainiolla kevätsipulimuhennoksella tms. Sivuun tuli vihreä salaatti, pikkelöityä retiisiä, kimchitä sekä seesami-chili-nuudeleita.

Edellisestä annoksesta poiketen nuudelit eivät olleet kovinkaan tulisia, ainakaan omaan makuun, kuten ei myöskään melko pliisu kimchi. Muutenkin tässä kohtaa palattiin taas takaisin sellaiseen hyvän ravintolan tasolle, kun välillä suihkittiin eri sfääreissä.

Loppuun oli Juhan (whee! mutta en siis tosiaankaan minä) poimimia villivadelmia timjamiöljyllä ja olutjäätelöä. Timjami rokkasi ja olutjäde oli hennon makuista mutta mielenkiintoista. Viini teki annoksen, itse kulho oli hyvä, mutta ei sen enempää. Jotenkin se semimakea jälkkärijuoma komppasi kovemmin kuin kaverinsa.

Kokonaisuutena aavistuksen epätasainen, mutta parhaimmilla hetkillään upea suoritus. Täällä kannattaa ihan ehdottomasti käydä vierailemassa, varsinkin kun hintataso on näinkin kilpailukykyinen muihin Stadin huippukeittiöihin (johon tämän kyllä selkeästi luen) verrattuna.

Sisustus oli linjakkaan yksinkertainen, paljaat pöydät ja muutamat koristeet muuten melko askeettisessa tilassa. Musiikki oli jännittävä yhdistelmä jazzia ja jotain rentoa afrikkalaishenkistö teknohäröilyä, tälle on varmasti joku lokerokin.

Mutta siis modernia, kiinnostavaa ja pysyi sopivasti taustalla. Asiakaspalvelu oli todella sujuvaa, ammattitaitoista ja ystävällistä. Kasvisruokaakin saa varmaan kysymällä, lasten kanssa en välttis ensimmäiseksi tänne ryntäisi.

URL www.ravintolainari.fi
Puhelin 050-5148155
Osoite Albertinkatu 19 A, Helsinki