Category: Muut

Say Cheese

Viikonloppuna olikin sitten rai(rai-rai)lakkaampi ulkoilu, johon piti tietysti yhdistää muutama rafla, jotka eivät tarjoile lounasta. Tarkoituksena oli käydä vetää ihan vaan alkupalat parissa mestassa, mutta homma tyssäsi täysin jo ensimmäisen kohdalla.

Mikä on tavallaan ihan hyvä, tässä tuli kuitenkin sen verran rehattua, että tuli askeleet täyteen ja mieli hyväksi jo tämänkin annoksen avulla. Koska oli ensin asiaa Steissin nurkille, niin ajattelin käydä testaamassa Say Cheese pop-upin, Aussie Barin nurkkaan (mikäs tässä oli ennen, joku baari mikä oli ollut jo ikuisuuden?) rempattuun osioon. Torin yli kävellessä tuli kuvattua Dinner in the sky, totakin olisi joskus ihan kiva tyyppaa.

Cheesy dishes on a globetrotting menu, I had a pretty good take on the Canadian Poutine, even though the cheese was not squeaky.

There are multiple restaurants near here, such as Pajazzo Trattoria, Maya and Mesopotamia.

Mesta tarjoaa juustoja ja niiden ympärille kehitettyjä annoksia. Skannailin listaa hetken ja silmät kiinnittyivät Poutineen (8,50e), joka oli ihan pakko ottaa testiin.

Safka tuli seminopeasti ja olikin sellainen keko kamaa, että annoksen alla sijainnut valurautapannu hävisi jonnekkin ranupinon alle. Ja voi että olikin hyviä ranskalaisia pottuja, vedetty julienne-tyylisiksi ja tämä antoi niille aivan loistavan rapsakkuuden, joka toimi hyvin vastaparina vahvalle ruskealle kastikkeelle.

Valitettavasti kastike oli kuitenkin vähän yksiulotteinen, enemmän sellaisen kaupan lihaliemen oloinen. Mutta lihapalat, joita oli runsaasti ottaen huomioon annoksen hinnan, olivat murisevan mehukkaita ja pelasivat mainiosti yhteen pirtsakkaan pikkelöidyn punakaalin kanssa. Juustona olikin cheddaria, eikä sellaista “vinkuvaa” leipä-/raejuuston palasia, kuten ymmärtääkseni on siinä alkuperäisessä.

Juusto hävisikin sinne muiden makujen joukkoon, eikä tuonut haarukallisiin mitään merkittävää panosta, mikä oli tavallaan harmi, kun juusto oli kuitenkin se juttu tässä ravintolassa. Mutta hintaansa ja kokoonsa nähden tämä oli oikein oiva ruoka illan hämärtyessä vedettäväksi.

Sisustus on saatu niin viihtyisäksi kuin se näin haastavassa tilassa on mahdollista. Tiukkaan pakattujen asiakaspaikkojen väliin oli väsätty verhot tuomaan pientä intiimiyden tunnelmaa ja entinen baaritiskikin oli yritetty piilottaa. Ihan kiva tässä oli istuskella kaikessa rauhassa pehmeän puheensorinan keskellä ja nautiskella pikkusuolaista ennen rientoja. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Ps. Barbarossa on suljettu. Ilmeisesti femmalla pizzojen myynti ei sitten kuitenkaan ollut kultakaivos?

URL www.saycheese.fi
Puhelin n/a
Osoite Vilhonkatu 6, Helsinki

Inari

Rakas päiväkirja, tämä oli huonoin loma ikinä. Mutta ei siitä sen enempää, tiedät kyllä mitä tarkoitan. Onneksi se oli sentään lyhyt ja kohokohta oli ehdottomasti perheen kanssa käyty lintsireissu. Harvoin on duuniin palaaminen ollut ihan näin raskasta, vaikka ihan mielellään sen konttorin oven avasikin. Ehkä tämä silti tästä? Pakko jaksaa, muutakaan ei oikein voi.

Ainoa aito oma hetki tämän kaiken keskellä oli käynti Merihaan mattolaiturin kupeeseen ilmestyneessä “popup” keskittymässä, jossa tuli vedettyä Na’amin semijees lautanen muutaman bissen huuhtelemana, kun pääsi juttelemaan herra S:n kanssa elämästä. Hän osasi myös kertoa uudesta raflasta nimeltä Inari, joka on sniikisti ilmestynyt entisen (sittemmin palaneen ja Kampin kortteliin uudestisyntyneeseen) Hokun tilalle Punavuoren pöhinän keskelle. Hyvässä noususuhdanteessa otin pirssin alle ja hyökkäsin raflaan maistelemaan menua.

A wonderfully low key fine dining experience with some truly delicious hits on the tongue. The dishes were a bit uneven, but overall the evening was a success.

For more of this, go to Ask, Grön or Chapter.

Tarjolla on maistelumenu joko viiden (55e) tai seitsemän (70e) lajin muodossa. Suositusviinitkin löytyy ja hinta ei ole tällaiseksi fine dining -henkiseksi mestaksi paha. Otin toki pitkän kaavan mukaan, ennen illan Post Barin syleilyssä ja Leblonin ruumassa tapahtunutta epämääräistä hilluntaa.

Yllätys menu alkoi seuraavanlaisella annoksella: Tuoreita herneitä thaibasilikalla ja salaatilla/kaalilla jossain liemessä. Tämä jäi vähän pliisuksi makumaailmaltaan, “kesän viimeiset herneet” olivat hävittäneet jo luontaisen makeutensa ja olivat kovahkolla tekstuurillaan jotenkin ristiriidassa ohuen liemen kanssa. Thaibasilikakaan ei nostanut nenäänsä liemen syövereistä mainittavasti.

Sitten oli Inarin siikaa kombu-levien välissä marinoituna, pienellä chilillä ja uskomattoman hyvällä liemellä. Tämä oli todella tiukka annos ja näytti keittiön taidot isosti. Kala oli kiinteä ja muikean makuinen, chili toimi tässä kontektissa kauniisti ja se liemi. Oi mikä liemi.

Tämän jälkeen tuli haudutettua naurista haudutetulla kombulla ja hyvin suolaisella – mutta myös upean täyteläisellä – liemellä jossa kuivattua anjovista ja vahva umami. Nauris, tuo HeVi-osastojen huutokerjäläinen, oli nostettu tässä sellaiselle pedastaalille, että harvoin on vastaavaa arvonnostoa nähty.

Seuraavana vuorossa oli kesäkeitto luuydinliemellä ja jollain öljyllä. Jyrkkää ja herkkää samassa paketissa. Sipulille oli tehty jotain very special, only for you my friend. Kerunleipä (tai mikä olikaan) tuntui hauskalta heitolta omaan nuoruuteen ja Pohjois-Haagalaisen kerrostalopihan futispelien (mulla oli ihan oikeat [p/b]läägät) ohessa suoraan nurtsilta vedetyt maistiaiset.

Ja muistatko, kun kaivettiin samalle pihalle sen ohuen pakkaslumen kerroksen alle Maken kanssa niitä snadeja tunneleita? Et tietenkään, et sä oo Make. Mut se oli siistii. Niin oli ne pihalta vedetyt rehutkin (ketunleipiä? Ei voi muistaa).

Homma jatkui herkullisesti. Edellisestä luuydinkeitosta eriytetty rasva tehtynä hot oiliksi, jossa on paistettu kiinankaalia ja kapriksia. Sivuun höyrytetty sämpylä, jolla voi imailla kulhosta loput herkut.

Ensikosketus toi tuoksullaan mieleen maailman parhaimman pikaramenin. Tämä oli aivan tolkuton annos, ihanan tulinen ja suolainen ja lempeä yhtäaikaa.

Voitte olla satavarmoja, että nuohosin sillä pilven pehmeällä sämpylällä viimeisetkin rippeet reunoilta. Annos oli jo itsessään sellainen makujen iloittelu, että vain jo tämän takia kannattaa tulla mestoille (tosin menu on tainnut jo vaihtua, mutta silti!)

Viimeisenä suolaisena annoksena oli: Kevätsipuli-mungpapu-kakku päällystettynä mainiolla kevätsipulimuhennoksella tms. Sivuun tuli vihreä salaatti, pikkelöityä retiisiä, kimchitä sekä seesami-chili-nuudeleita.

Edellisestä annoksesta poiketen nuudelit eivät olleet kovinkaan tulisia, ainakaan omaan makuun, kuten ei myöskään melko pliisu kimchi. Muutenkin tässä kohtaa palattiin taas takaisin sellaiseen hyvän ravintolan tasolle, kun välillä suihkittiin eri sfääreissä.

Loppuun oli Juhan (whee! mutta en siis tosiaankaan minä) poimimia villivadelmia timjamiöljyllä ja olutjäätelöä. Timjami rokkasi ja olutjäde oli hennon makuista mutta mielenkiintoista. Viini teki annoksen, itse kulho oli hyvä, mutta ei sen enempää. Jotenkin se semimakea jälkkärijuoma komppasi kovemmin kuin kaverinsa.

Kokonaisuutena aavistuksen epätasainen, mutta parhaimmilla hetkillään upea suoritus. Täällä kannattaa ihan ehdottomasti käydä vierailemassa, varsinkin kun hintataso on näinkin kilpailukykyinen muihin Stadin huippukeittiöihin (johon tämän kyllä selkeästi luen) verrattuna.

Sisustus oli linjakkaan yksinkertainen, paljaat pöydät ja muutamat koristeet muuten melko askeettisessa tilassa. Musiikki oli jännittävä yhdistelmä jazzia ja jotain rentoa afrikkalaishenkistö teknohäröilyä, tälle on varmasti joku lokerokin.

Mutta siis modernia, kiinnostavaa ja pysyi sopivasti taustalla. Asiakaspalvelu oli todella sujuvaa, ammattitaitoista ja ystävällistä. Kasvisruokaakin saa varmaan kysymällä, lasten kanssa en välttis ensimmäiseksi tänne ryntäisi.

URL www.ravintolainari.fi
Puhelin 050-5148155
Osoite Albertinkatu 19 A, Helsinki

Taste Of Helsinki 2018

Tänään taas ytimessä vaihteeksi, joten piti pitkän paltsuputken jälkeen kehittää jotain lounasmeininkiä. Onneksi ilma oli suotuisa ulkona suoritettavaan mässäilyyn joten Musiikkitalon viereen ilmestynyt telttakylä houkutteli puoleensa.

Taste Of Helsinki on jälleen täällä ja homma on hoidettu kuntoon isolla kädellä, tänä vuonna on melkoinen kattaus hienoja rafloja. Ja kirjastokin siellä pilkottaa jo hienosti Makasiinien rungon takaa.

A food festival with style, right in the heart of the culture canyon of Helsinki. Get a glass of champagne and the absolutelu wonderful signature dish from Esperanto, you’ll be laughing.

Tällä kertaa ei ollut muovilätysköitä virtuaalirahana, vaan sai kortin kainaloon ja lasin käteen sisääntullessa. Siitä sitten kojuja kohti murkinaa etsimään.

Itse olin valinnut kohteeksi ne, missä en ole vielä käynyt, eli: Wino, Sky, Nolla ja Esperanto. Muut, eli: Chapter, Fabrik, Ragu, Latva ja Olo on kuitenkin ehditty jo hoitaa toisella tavalla.

Aloitin Kallion Winosta ja otin nimikkoannoksen, kuten aina ennenkin. Täällä se oli: Kauden kasviksia, savustettua perunaa ja lipstikka beurre blanc (8e).

Tämä oli erittäin hauska annos, vaikka se savustettu peruna hävisikin kastikkeen alle. Sivuun oli pakko ottaa pikku lasi viiniäkin, ihan jo raflan nimenkin takia.

Veget oli pikkelöity kirpsakoiksi ja näitä tasapainotti täyteläinen soossi. Oikein hyvä ja kevyt aloitus karnevaaleille.

Seuraavana oli Lapin Sky, jonka nimikkoannoksena (üllatus!) oli poroa: Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä (8e).

Pyree ja poro pelasivat hienosti yhteen ja liha olikin herkullinen otos revitty-* kategoriasta.

Paljon tuimempi maku kuin possun niskasta tehdyssä versiossa. Se mysli ei jotenkin pelannut itselle, mutta punajuuriliemi sopi tähän kontekstiin oivasti.

Kolmantena suuntasin Nollan tiskille ja nappasin messiin: Parsaa ja sampea paahdetuilla uusilla perunoilla ja mesiangervokastikkeella (10e).

Sampi oli ylisuolaista ja viileän tönkköä, ei jotenkin sopinut mielestäni joukkoon. Veti jotenkin annoksen vähän epäbalanssiin.

Mutta perunat oli tosiaan kivasti paahdettu ja se kastike oli herkullista. Parsa jäi jotenkin paitsioon, vaikka sitä olikin kiitettävä määrä messissä.

Loppuun säästin Esperanton, tuon mamun Tukholman huudeilta. Menulta löytyi: Kananpojan muna hiillostetulla hollandaisella, tattarilla ja bbq-lehdillä (11e).

Tämä oli kovin setti koko mestassa. Ihan sairaan hyvä muna (that’s what she said) ja vieläkin upeampi kastike.

Ikinä tullut noin syvän makuista hollandaisea vastaan, en ensi haukuilla edes tajunnut mikä annoksessa veti niin kovasti puoleensa. Tässä oli visiota kerrakseen, vaikka vedettiinkin kertislautaselta lusikalla kovassa tuulessa. Tonne pitäisi päästä pidemmänkin kaavan mukaan syöpöttelemään.

Alue oli jälleen hyvin duunattu, löytyi jopa picnic-alue maan tasolla syöjille. Tosin ympäröivä maasto on miinoitettu huolella, miten tuolla on noin paljon linnunscheissea? Onko ne niitä ihme kanadanhanhia vai mitä?

Uunona pyörähdin koko alueen ympäri, ennen kuin löysin sisäänkäynnin ja piti ihan oikeasti olla tarkkana että pysyi pystyssä nurtsilla. Mutta siis itse nautiskelualue on tästä ongelmasta vapaa ja oikein viihtyisän oloinen. Kannattaa käydä tsekkaamassa, sunnuntaihin asti auki.

URL www.tasteofhelsinki.fi
Puhelin 045-8873220
Osoite Kansalaistori, Helsinki