808, whoop whoop \o/ Tänään piti juhlistaa tuota myyttistä laitetta, rumpukoneiden kuningasta. Valitettavasti tesno-aiheisen lounaan normikohteet oli jo koluttu, kuten Kaapeli, Nosturi, Kuudes Linja, Konnichiwa (eli Nolla) ja Teurastamo kokonaisuudessaan.
Listaa skannaillessani mieleen juolahti Täffä sekä Suvilahden ravintola Lämpö, Städäri tuntui vähän “reaching for it”. Mutsin tilalla oleva Pub Peräkammari ei tarjoile kuin juotavaa ja sen entryn jälkeen alkoi pää lyödä tyhjää.
Otskin opiskelijaruokala ei jotenkin houkutellut, joten Sherlock Holmesin metodeja mukaillen päädyin Lämmön lämpimään syleilyyn ja aloitin matkani kohti Kaasukellojen silhuetteja.
A restaurant in the midst of an old industrial ground, which is nowadays used for hosting happenings, such as the Flow festival. The food was not a reason to visit, but the area does have a very distinct feel to it, so visit, if that floats your boat.
There are better restaurants “just across the street”, in the Teurastamo area, such as B-Smokery, Palema and Tukkutorin kala.
Ihastuttavasti buffet-mallisen lounaan (10,40e) sisältö oli tänään “Pita-buffet, duunaa oma dönerisi”, johon kuului: Turkkilaista linssikeittoa, soija-, kana- ja kebablihatäytteitä, tzazikia, juustoraastetta, salaattibaari (jäävuorisalaatti, caesar-salaatti, krutonkeja, marinoitua punasipulia, porkkanaraastetta, pepperoni-chilejä, tonnikala-pastasalaattia, chilimarinoituja oliiveita, tomaattia, kurkkua, maustekurkkua, siemeniä etc, yrttiöljyä sekä sinappikastiketta), leipää ja levitteitä sekä tuunaa-oma-laskiaspulla jälkkäri kahvilla ja teellä.
Näiden lisäksi oli tarjolla pelkkä soppa (8,60e) sekä burgeri (14,30e). Otin tietysti sen buffan. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa. Ja saa täältä myös jotain (blech) burgeria (14,30e).
Alkuun hörpitty soppa ei vakuuttanut erityisesti. Maku oli pliisu ja rakenne vähän sellainen rakeisen jauhoinen niistä linsseistä. Leipä olisi varmaan auttanut, mutta ajattelin keskittyä siihen pitaan.
Pääruoka ei oikein ottanut tuulta purjeisiinsa myöskään. Kebabliha oli teollisen näköisiä lastuja ja maku oli sen mukainen, tämä oli kaukana Döner Harju Cityn toteutuksesta, mutta mielestäni hävisi ihan jo tusina pizza-kebabjointeillekin.
Revitty kana oli onnistuttu vetämään yli ja oli aika kuivakan oloista. Hennon oloinen tomaattikastikekaan (tai siis “salsa”) ei oikein futannut, vaikka tuuttasin siihen srirachaakin.
Tzaziki oli miellyttävän täyteläisestä jogurtista duunattu, mutta tähänkään ei oltu uskallettu puristaa valkosipulia niin, että olisi maistunut.
Salaatit olivat tuoreita, mutta marinoituja punasipuleita ja oliiveita lukuunottamatta nämä eivät herättäneet suuria tunteita puoleen tai toiseen. Yrttiöljy maistui pääosin persiljalta ja joltain geneeriseltä kasviöljyltä.
Pitaleipä oli sitä kaupan perussettiä ja juustoraaste hävisi jonnekin niiden kummallisten kebabliuskojen sekaan. Vähän tällainen mättöbuffan oloinen setti ja heikommasta päästä oleva sellainen.
Sisustus oli aika rock, tummat seinät (ja ruskea tukka) sekä kovasti tapahtumien postereita ja muita jänniä sisustuselementtejä. Tiskin viereistä seinää väritti kahvimainos ja yhdessä nurkassa oli lasten leluja karsinoituna.
Ei tämä mitenkään erityisen viihtyisän oloinen ollut, tilasta voisi saada paremmankin, toki disco-valaistuksessa ja pienessä hiprakassa tämäkin varmaan toimisi.
Harmaana talvipäivänä ei niinkään. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.
Ps. City-lehti uutisoi, että oiva viinibaari Skattan rannassa, La Petit Chaperon Rouge, tarjoilee nykyisin ruokaakin. Tosin ei lounasta (buu).
Pps. It it Redi yet?
Ppps. Mielenkiintoinen artikkeli Hesarissa maskuliinisuudesta ja sen sellaisesta. Mullakin on pari tuotetta, joiden värikoodi on “gunmetal black”, olenko liian herkkä? Pitäisikö nyt käydä hakemassa jotain testosteronirokotetta vai miten tää homma toimii? Tosin artikkelin loppupäässä ollut täysin tieteellinen ja pätevä testi antoi minulle synninpäästön. Huh, pelästyin jo hetkeksi.
| URL | www.ravintolalampo.fi |
| Puhelin | 045-1186333 |
| Osoite | Kaasutehtaankatu 1, Helsinki |
