Parilla Española

Haa! Sain nukuttua melkein seitsemän tuntia, kun noudatin kirjan neuvoa (jota toki toistetaan muuallakin), että ei ruutua enää sängyssä. Tietty vähän saattaa vaikuttaa myös se, että edellinen yö oli sallinut vain nelisen tuntia ja vedin vielä normaalia tuhdimman iltapalan. Mutta nukuinpa silti mahtavan paljon ja sen huomasi mattoa kuluttaessani, nyt meni 5,3 kilsaa puolessa tunnissa vaikka ottikin semi-iisisti.

Vähän tossa lukiessa on kyllä vahvistunut se fiilis, että pitäisi jotain lihakuntojuttuja yrittää duunaa hölkkäämisen tueksi. Mutta silloin kun ekoja kertoja kokeilin juoksumattoa, niin tipuin siitä ja oletus on, että ne muutkin salilaitteet ovat yhtä monimutkaisia. Eihän niitä uskalla kokeilla.

Erityisen mielenkiintoista on ollut lukea ajatuksia hyvinvoinnista ja siitä, miten paljon tekstissä painotetaan itsetuntemusta, omien arvojen ymmärrystä ja hyväksyntää sekä näiden asioiden mukaan suunnitelmallista elämistä hyvinvoinnin perustana. Itse tullut tehtyä mindmappeja varhaisaikuisuudesta lähtien nykytilan kartoittamiseksi sekä suunnitelmien tekemiseksi. Mutta se mikä on aiemmin puuttunut on ollut tarkempi tavoitteen asetanta ja sitä tukevat mittarit. Toimin selvästi paremmin valvonnan alaisena, vaikka sitten suoritankin valvonnan itse robottien suosiollisella avustuksella.

Se mikä yhtälöstä puuttuu vielä on tapa tehdä henkisestä kehityksestä yhtälailla mitattava prosessi. Ehkä Things voisi auttaa tässä, MindNodea en selvästikään seuraa riittävän systemaattisesti, vaikka onkin hyvä väline kokonaisuuksien hahmottamiseen ja yleisemmän tason hallintaan. Pelkkä satunnainen sekoilu ei vielä kunnolla eteenpäin.

Tai kuten herra T kerran sanoi 2000-luvun IT-buumin nousun, uhon ja tuhon keskellä: “Toivo ei ole strategia” (mistä tulee mieleen R:n ihanan kauhea stragedia-sanaväännös, joka kuvaa hyvin joidenkin yritysten liiketoimintasuunnitelmia). Tarvitaan järjestelmällistä otetta oppimiseen, mikä tuli hyvin esille myös Druckerin esityksistä. Kuitenkin opintosuunnitelma ja kokeet täytyy laatia ja tarkistaa itse.

One of the oldest restaurants in Helsinki, but not one of the best, this Spanish restaurant had a paella that left a lot to be desired.

Other Spanish restaurants in Helsinki are Copas y Tapas, Ban Cón and Tapas BarCelona.

Mutta se ruoka! Melkein vein R:n La Carreteraan lounaalle, kun molemmat tykätään espanjalaisesta safkasta, mutta kun lueskelin muutaman jutun (ravintolan itse jättämä viiden tähden arvostelu ei jotenkin herätä luottamusta) aiheesta, niin päätinkin jättää tuon vielä notkumaan listalle. Onneksi priorisoidulta listalta löytyi vielä tämä ikiaikainen ravintola, jossa olen tsiljardi vuotta sitten viettänyt mm. herra P:n (ex herra Å) polttareita.

Kyseessä on 1973 lähtien samassa paikassa vaikuttanut rafla, josta saa iberialaisia erikoisuuksia. Lounaalle ei sinänsä ole eri listaa, vaan täältä löytyy niin pihvejä (24e – 32e) kuin myös paellaa (52e – 54e kahdelle). Otettiin Paella Valencia (52e) ja alkuun tapas-lautanen (25e kahdelle), kun paellan valmistuksessa ymmärrettävästi kesti hetken.

Tapakset tulivat nopsaan puulautasellaan ja sisälsivät pari leipää, joissa toisessa oli paprika-chili-salsaa ja toisessa tonnikalatöhnää. Salsa oli pirtsakka, mutta leipä vettynyt ja kylmä. Tunatöhkä ei juuri jääkaappikylmänä maistunut millekään, kuten ei myöskään jonnin aikaa sitten valmistettu peruna-munakas. Rullatut ja aavistuksen kuivat kinkku-juustomeiningit sekä manchegoviipaleet jättivät nekin kylminä turhat nyanssit lautaselle. Pikkelöity punasipuli, kalamata oliivit ja paistetut nakit menettelivät. Ei mikään vahvin startti lounaalle.

Pääruoka saapui hetken odottelun jälkeen ja oli komian kokoinen setti valurautapannullaan. Mutta voi sentään mikä hässäkkä siihen pannulle oli onnistuttu väsäilemään. Protskut olivat menneet reilusti yli, kana ja possu olivat kuivia ja alimaustettuja käkkänöitä, katkaravut purkkamaisia. Simpukat ja snadisti kumimaiset mustekalan renkaat riisin seassa vielä menivät, mutta yksi kuoressa ollut simpukka olisi pitänyt päästää jo jonkun aikaa sitten eläkkeelle ja toinen maistui vähän “off”.

Riisi oli ook, joskaan tätä ei ollut juurikaan maustettu, joten päästiin ripottelemaan pippurisirottimeen aseteltua pöytäsuolaa megeen. Annokseen eksynyt hius ei jeesannut tunnelmaa. Luulenpa, että se buffa olisi ollut varmempi kuti, mutta kuka näistä tietää (minä, nyt ainakin). Se mikä tässä ehkä eniten herkistää on tosiasia, että melkein samaan hintaan syö ainutlaatuisen ihanassa Copas y Tapas -ravintolassa. Vähän tässä tuli se surullinen Messenius-käynti mieleen.

Sisustus oli meinaan siinä määrin perinteinen myöskin. Tavallaanhan tämä on toki ihan mielenkiintoisesti duunattu, tuollaisia “kalkkikivestä” kaiverrettuja loosseja ja nahkapäällysteisiä (oikein mukavia) sohvia. Mutta vaikka perinteet velvoittaisikin ja kaikkee, niin ehkä sitä voisi osan niistä reikäiseksi kuluneista pöytäliinoista päivittää tähän päivään?

Muutenkin meno oli ajan patinoimaa, mutta ei pelkästään hyvällä tavalla. Tässä saa toki kosketuksen siihen wanhan ajan ravintolamenoon, mutta haluaako sitä sellaisia kosketuksia? Onko ne nykyään epäsopivia? Tarjoilu pelasi ja asiakaspalvelu oli korrektin kohteliasta.

Ps. Tämä oli #829 ja priorisoidulla listalla on jäljellä yhdeksän raflaa. Vähiin käy, ennenkuin loppuu jne.

URL www.parrillaespanola.fi
Puhelin  09-603305
Osoite  Eerikinkatu 4, Helsinki

Cafe Damascus

Aurinko paistaa ja
lunta sattaa,
taitaa tulla kevät.

Lounasta metskaan ja
katua tallaan,
taitaa olla nälkä.

Kevät tulee näköjään tänä vuonna lumisateena, joten juhlistaakseni tulevaa Suomen suvea, päätin hakeutua johonkin lämpimistä tuulista muistuttavaan lounaspaikkaan. Armottoman kommentoijan vinkin perusteella tähän rooliin valikoitui Cafe Damascus. Tallustellessani sinne Rokkimäkkärin sporapysäkiltä lueskelin samalla Hintsan “Voittamisen anatomia“-kirjaa, kun nyt lopulta sain taas kipinän lukea muutakin kuin ammattikirjallisuutta ja lehtiä.

Toki niitäkin pitää edelleen kuluttaa, mutta ehkä sitä on hyvä laajentaa repertuaaria. Pratchettin Snuff-kirjakin on yrittänyt syyllistää useamman vuoden sängyn vieressä. Ehkä aloitan sen, kunhan saan tämän plärättyä läpi.

A small Syrian restaurant with subdued flavors.

For more Mid-Eastern food, check out Levant, Mediterraneo and Na’am.

Syyrialaista meininkiä tarjolla tässä pienessä ravintolassa ja lounaan muoto saavutetaan seuraavilla antimilla: Mixed plate eli salaattia, afrikkalaista leipää, hummus, mutabal ja shawarma/vegesysteemi (12e); päivän annos eli riisiä papu-tarator-jogurttikastikkeella (10e) sekä leipiä (6e) jne. Otin sen mixed platen. Lounaaseen kuuluu kahvi/tee. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskille tullessa, vedet ja rensselit löytyy pöydistä.

Lämmittelin alkuun kohmeisia käpäliäni kuumalla kardemumma-teellä ja siemailin sivuun vähän mintulla maustettua vettä. Tee oli tervetullut, kun olin taas syöttänyt vakoilijaani kävelemällä vähän koukeroisempaa reittiä lounaalle.

Ja hyvä, että oli se teekuppi lämmittämässä, jouduin meinaan venaamaan sitä pääruokaa puolisen tuntia (ya rly). Samalla kun kaikki muut raflassa saivat omat ruokansa. Syykin selvisi, kun sain eteeni päivän annoksen sen mixed platen sijasta.

Annos ei näyttänyt mielestäni yhtään kuvauksen kaltaiselta joten kävin pyytämässä oikean (kuva pitää tietty aina ottaa) ja se tulikin sitten vähän myöhemmin. Tätä pahoiteltiin asiaan kuuluvasti, virheitä sattuu jne, mutta tässä rikottiin sitä oleellisinta sääntöä: “Älä tuhlaa aikaani.”

Mixed plate with mixed feelings. En tiedä oliko odottelu sitten muuttanut Sinuhen kaltaisesti kaiken tuhkaksi suussani, mutta ei tässä annoksessa oikein siihen lähi-idän makumaailmaan päässyt kiinni. Mutabal/baba ganoush oli hyvin kostean oloista tahnaa, josta erottui lähinnä kumina. Onneksi oli niitä granaatinomenan siemeniä, muuten tämä oli vähän tälleen pilttimäistä, niin tekstuurin kuin varovaisen makunsa puolesta. Hummuksesta en löytänyt sitä perinteistä jalkahikimäisyyttä (hyvä vai huono, you decide), tämäkin oli pliisun oloista.

Salaatti oli saanut kevyen sitruunaisen kastikkeen, mutta ei sen suuremmin säväyttänyt. Kaipasin kai sitä punasipulin puraisua tai jotain. Mutta se shawarma oli suurin pettymys. Tämä saattaa olla syyrialainen tapa valmistaa annos ja en vaan osaa arvostaa, mutta odotin sitä kunnon paistopintaa saanutta siipaloitua lihaa ja savuisen mausteista meininkiä. Lautaselta löytyi alimaustettu, patamainen viritelmä ylikypsän pehmeää lihaa paprikoilla, maustamatonta jogurttia ja yksinäinen cornichon, joka jöpötti keskellä kekoa.

Kyllä tätä söi ja ainakaan ei ollut ylisuolattua, mutta kun vertaa esim. Na’amin, Turkkilaisen Ravintolan, Newrozin, Tikken tai muun tätä kategoriaa (joo, yleistän karkeasti isoja alueita yhdeksi möykyksi, mutta jos se yllättää sinut, niin tervetuloa päiväkirjani pariin) edustavan raflan tarjontaan, niin ei tämä kyllä samalla levelillä pelaa.

Sisustus on söpö ja kivan kotoisan oloinen, samalla ollen turvallisen eksoottinen asiaan kuuluvine tilpehööreineen. Seinillä oli jännää taidetta näytillä. Asiakaspalvelu oli ystävällistä, mutta hapuilevaa. Kasvissyöjälle on kaikenlaista, mutta jos tämän henkinen kiinnostaa, niin suosittelen mieluummin testaamaan Levantin.

Ps. Fennia-kortteliin on tulossa/tullut Say Cheese -ravintola. Mutta alustavasti ei ehkä ole lounasta (buu), tosin tilanteet voi muuttua. Kukapa ei haluaisi vetää lounaaksi juustolautasta tai Mac’n’cheese-bursaa?

URL www.damascushelsinki.org
Puhelin 040-2560057
Osoite Savilankatu 1, Helsinki

La Bottega

I’m back, olen selkä. Viime viikko oli intensiivinen, mutta hyvä ja antoisa. Lounas tosin oli taas normi linjastoa, mikä toki ajaa asiansa – hengissä pysymisen – mutta ei juuri muuta. Tänään piti siis saada kaloreiden kaveriksi kokemuksia ja uusimmasta Kauppalehti Optiosta bongattu La Bottega tuntui osuvan hyvin tähän lokeroon. Lounasaikakin alkoi sopivasti vasta klo 12, joten maanantain rituaaliksi muodostunut lounastreffi rakkaan vaimoni kanssa solahti sulavasti myös aikatauluihin.

Ja hyvä niin, tästäkin viikosta on tulossa jännittävä ja tapahtumarikas, täytyy vaan saada toiminta organisoitua riittävän tehokkaasti, että kaikki menee smoothisti eteenpäin. Aamujumppakin sujuu jo nykyään niin iisisti, että pitää ottaa vaikeuskerrointa mukaan ja nykyään tulee kuunneltua Safari Onlinen kuuntelutarinoita, tällä hetkellä on menossa “The Drucker Lectures: Essential Lessons on Management, Society and Economy“.

Muuten nämä äänikirjatsydeemit pelaa hyvin juostessa, mutta kärsimätön luonne aiheuttaa sen, että ne on pakko kuunnella tuplanopeudella ja se saa äänet kuullostamaan aavistuksen oravamaisilta. Täytyy vaan yrittää lujasti kestää nämä hankaluudet, mitä universumi eteen heittää.

A quaint little Italian restaurant in the sleepy streets of Ullanlinna. The pappardelle I had was overshadowed by the excellent ravioli that my wife ordered.

There is an overabundance of choice in these parts for good restaurants, such as Paulette, Enso and Lungi.

Tämä Tehtaankadulla sijaitseva ravintola tarjoaa italialaista safkaa, tarkoittaen käytännössä pastaa tai La Bottegan omaa club sandwichia. Lounaslista löytyy fesestä.

Tänään tarjolla oli (14,80e): Pappardelle guancialella & paprikakastikkeella, (liha)ravioli del plin hernepyreella & tryffelillä sekä club sandwich kesäkurpitsalla ja mozzarellalla & mortadellalla. Kaikkiin kuuluu mukaan espresso.

Alkuun tuli yllätyssalaatti ja kaksi quichen kaltaista viritystä punakaalipäällysteillä. Salaatissa oli pirtsakka kastike ja pikkusuolaiset maistuivat meille molemmille, kaali oli saatu duunattua erityisen maukkaaksi. Vähän päästiin jopa kisaamaan viimeisistä laudalle jääneistä salaatin rippeistä.

Pääruoka tuli kohtuullisessa ajassa ja molemmat annokset olivat oikein värikkään ja kivan oloisia. Oma paprika-annos oli hennon oloista makumaailmaltaan, muutamalla herkullisella pekonin kaltaisella siipaleella ryyditettynä.

Tässä oli saatu paprika hyvin kehiin, mutta sen verran herkällä otteella, etät piti loppua kohden tykittää pippuria ja pöytään ladottua upeaa oliiviöljyä messiin. Pasta oli laadukasta ja annos jätti tyytyväiseksi. Ehkä jotain tuoretta leipää olisin kaivannut tähän kylkeen.

R:n ravioli olikin sitten todella herkullinen kokonaisuus, annoskateus iski heti ensi haarukallisesta. Tryffeli oli mukana, mutta ei jyräävästi ja hernepyree pelasi kauniiden pikku pastanyyttien kanssa mahtavasti. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen mesta, varsinkin jos laadukas pasta kiinnostaa.

Sisustus oli pelkistetyn tyylikäs ja pienestä tilasta oli puristettu tehokkaasti mukava pikku ravintolasoppi. Ikkunan vieressä oli miellyttävää istuskella ja käydä läpi lähiaikojen suunnitelmia yhdessä. Asiakaspalvelu oli kohteliaan ystävällistä, parit grazietkin pääsi luikauttamaan ja tunnelma oli välitön, mutta myös sopivan seesteinen.

Ps. Laruun on tulossa Pizzariumin tilalle uusi pizzapaikka, joka kuullostaa Helsingin Uutisten artikkelin perusteella kiintoisalta. Pitää yrittää ehtiä käymään tuolla.

URL www.labottega.fi
Puhelin 044-7190300
Osoite Tehtaankatu 13, Helsinki