Month: November 2018

Bei Fang

Piano-ravintolan/baarin tilalle ilmestynyt Bei Fang piti käydä tsekkaamassa, vaikkakin tämä Dong Bei Hu:n uusin ilmentymä aavistuksen arveluttikin edellisen käynnin perusteella. Mutta on muuttanut lokaatiotaan Vuorikadulta, sekä nimeään, joten menköön nyt. Muutenkin näitä käymättömiä keskustan rafloja on niin vähän jäljellä, että otetaan kaikki mitä vastaan tulee.

Sopparineuvottelutkin on saatu kaikki kondikseen, joka tarkoittaa ylityöllistymistä hamaan tulevaisuuteen. Lapset voi olosuhteisiin nähden ihan ok, mutta siihen ne valopilkut omassa elämässä jäävätkin. Jos joku on totta, niin se, ettei mikään enää yllätä, paitsi sitten kun jälleen kerran yllättää.

Tässä on täytynyt jo pyöritellä sen verran käsittämättömiä skenaarioita tulevaisuuden suhteen, ettei ole tosikaan. Dramaattisimmatkin tarinat kalpenevat todellisuuden raa’an röntgenin säteiden alla. Mutta pakko jaksaa, muutakaan ei voi. Edessä on omituisin joulu ikinä, kun vaan skiditkin jaksaisivat.

An average Chinese restaurant in the tranquil streets of Kruunuhaka.

Some of the other Chinese restaurants in Helsinki are Brokadi, Ho’s Food and Jin Cheng.

Mutta niin, se ruoka. Tarjolla oli lounaslista, jota ei tietenkään löydy sähköisessä muodossa. Tänään lautasannoksina (10,40e) löytyi: Paistettua tofua chilillä ja pähkinöillä, Tariyaki-kana (sic), paistettua lehmää chilillä ja vegeillä sekä paistettua nuudelia ja vihanneksia.

Alkuun on soppa ja loppuun kahvi/tee. Otin sen tofun, kun alkuperäisen China Tigerin kana-chili-pippuri-annos oli yksi parhaimmista (pre-Brokadi) kiinalaisista annoksista mitä olen Stadissa syönyt.

Alkusoppa oli joku tällanen (oletettavasti) maissitärkkelyksellä suurustettu systeemi, mutta noin muuten en ole oikein varma mitä tässä oli. Ehkä kananmunaa? Ei oikein maistunut miltään, mutta lämmitti hyvin ulkoilman kylmäämää kehoani.

Pääruoka saapui vikkelään ja koostui riisikupista ja kastikkeesta. Riisi oli hyvin keitetty, tällasta snadisti paakkuuntuvaa settiä. Kastike oli sopivan tulinen, mistä diggailin. Noin muuten mentiin kyllä tosi yksiulotteisessa makumaailmassa ja jotenkin noi tekstuuritkin oli vähän niin ja näin, ainakin ne raffit porkkanapalat olisivat kaivanneet hieman pidempää paistoaikaa omaan makuun.

Oltiin kyllä todella kaukana niistä Korkeavuorenkadun gloorian päivistä, mutta aika pitkälti linjassa Vuorikadun version kanssa. Harmi sinänsä, mutta ei varsinaisesti yllättänyt. Vähän alle keskiverto-kiinalaisen buffan. Mutta nälkä lähti ja oli sentään chiliä.

Sisustus on siisti ja uudenkarhea, mutta jotain taustamusaa jäin kaipaamaan, nyt oli vaan joku kone hurisemassa ja muutaman asiakkaan hiljainen keskustelu viihdyttämässä. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

Ps. Vallilaan tullut joku Magu, olisi kiva joskus päästä testailemaan tuollaista fiininmpää vegaanimeininkiä. Mutta ei lounasta (buu!) ja muutenkin taitaa alkaa olla nämä raflojen testaamiset olla taputeltu.

Pps. Tuomaan markkinat aukeaa huomenna ja siellä on taas kaikenlaista raflaa remmissä.

URL www.beifang.fi
Puhelin 050-4115536
Osoite Rauhankatu 15, Helsinki

 

Penélope

Same old same old, batteries not included. Aamujumppa onneksi sujui ihan hyvin ja tässä on päässyt jo testaamaan uudehkon kiesin webaston ajastinta (en osannut ekalla kertaa). Noin muuten tässä täytyy mukailla herra Jää Palaa ja todeta, että steady paskaa. Yritetään nyt kuitenkin pitää pää pinnan yläpuolella ja rehata reki halkeilevan jään poikki rannalle tai edes kivikkoiselle luodolle. Onneksi olin ytimessä (ku o perjantai) ja pääsin syömään muutakin kuin aamupuuron.

Rupesin muuten ihan huvikseni tässä laskeskelemaan noita lounaspaikkoja ja olettaen että laskupääni on ollut oikeassa (ei kovinkaan todennäköistä) ja Zetor että on oikeasti ollut #881, niin sittenpä tämä oli lounaspaikka numero #900. Tähän olisi ehkä ihan hyvä lopettaa, mutta vuotta on vielä jäljellä ja näitä perjantaikeikkoja lienee tiedossa tulevaisuudessakin. Että katotaan nyt. Jotenkin tämä tuntuu tällaiselta rauhoittavalta puuhalta kaiken sekavuuden keskellä. Olisihan tuota rajapyykkiä ollut ihan kiva jotenkin juhlistaa, mutta mennään niillä korteilla mitkä on jaettu, muutakaan ei voi.

A restaurant with a menu heavily influenced by Middle Eastern fare. The food was tasty and light but the prices were a bit on the heavy side.

Other restaurants close by are Caverna, Momotoko and Wild.

Varsinaista lounaslistaa ei (vielä) ollut esillä, vaan vain suppeampi otos à la cartesta. Otin itse suositusten mukaisesti: Pitaa ruskistetulla voilla ja valkosipulilla (4e), labnehin (4,90e), burratina mozzarellan (7,90e) sekä fattoushin eli leipäsalaatin (15,50e).

Tosin salaatti oli suositusten vastainen, mutta ei tehnyt pääruokina olleita vaihtoehtoja mieli, kun en halunnut mättää lihaa tai kalaa kitusiini. Varmaan tulossa sairaaksi tai jotain.

Alkuun tuli se labneh pikku kupissaan ja hetken päästä burrata-pallo oliiviöljyllä ja suolalla maustettuna. Juustopallukan viereen tuli paahdettua pitaa, mikä tekikin tästä lounaskokonaisuudesta puolivahingossa superpitapötkylän. Mutta ei se haittaa, kyllä se löytyy.

Paahdettu pita oli meinaan pirun hyvä setti ja toimi sen muikean happaman labnehin kanssa hienosti. Burratasköntsä maistui myös erittäin herkulliselle ja vaikkakin tällaisen muualta soursatun (finglish!) tuotteen esillepano on enemmän silleen deejiin vs. säveltäjä-soittajan hommia, niin hyvä soundi oli alkupaloihin saatu.

Pääruokana olikin sitten ovelasti pitapalasia petollisen yksinkertaisen oloisessa salaatissa. Petollinen siksi, että kastike nosti kokonaisuuden yli odotusten ja rehujen alle oli piilotettu lisää labnehia, joka toi hyvää syvyyttä ja lisää happoa messiin, kun taas upeasti duunattu uppomuna antoi täyteläisyyttä.

Jännästi se voideltu pita tuli vasta tässä kohtaa mukaan, mutta mikäs siinä, kun maistui hyvälle ja näillä sai nuohottua salaattilautasen puhtaaksi, sitten kun oli rouskuvat baby gemit ja ihanasti pikkelöidyt punasipulit vedetty nassuun. Maistuva lounas, sekä sopivan kevyt tällaiselle tstohiirelle, tosin kyllä se tähän hintaan sietääkin olla.

Ei tässä silti mitään kulinaristisia elämyksiä päässyt syntymään, mutta mielellään tänne tulisi iltaa istumaan frendien kanssa pikku snacksien siivittämänä.

Sisustus on tyylikäs, jotenkin tuli Vinkkeli mieleen, silleen hyvällä tavalla. Asiakaspalvelu oli kohteliaan ystävällistä ja erittäin sujuvaa, vaikka paikka tulikin nopeasti täyteen. Kasvissyöjälle oli salaatteja etc, tosin olihan näissäkin joko juustoa tai jugrua (#haittaakse). Kivan oloisen raflan ovat herrat Välimäki ja Rastas vetäisseet pystyyn, mielenkiintoista nähdä miten tarjonta kehittyy.

URL www.ravintolapenelope.fi
Puhelin 050-4659199
Osoite Mikonkatu 9, Helsinki

 

Ventuno

Viikonloppuna sai onneksi juubattua frendien kanssa ja tuuleteltua ajatuksia sen verran, että ehkä tämä sitten kuitenkin tästä? Elämä voittaa jne. Muutenkin tämä viikko tuo jotain selkeyttä elämässä tapahtuneisiin myllerryksiin tiettyjen osa-alueiden osalta. En tiedä, mikä juttujen lopputulos tulee olemaan, mutta saa nyt ainakin edistettyä asioita kohti seuraavaa lepotilaa.

End game ei edelleenkään ole kovinkaan jäsentynyt, arkkitehtuurin palaset ovat vieläkin melko epäselviä. Mutta Kyllä Se Siitä[tm]. Safkaa piti joka tapauksessa saada keskutelujen pohjaksi ja nappasinkin listalta herrojen Björck ja Wikberg uusimman tulokkaan, italialaista meininkiä tarjoilevan Ventunon.

Italian food with tasting menus a setting suitable for a business lunch. The food was ok, but wasn’t really worth the rather high price point.

Other restaurants in the area are Vinkkeli, Juuri and Pastis.

Mestassa on primäärinä lounasvaihtoehtona liikelounas (29e) alku-, pää- ja peräruoalla. Sitten löytyy pidemmän kaavan versio (48e) sekä á la carte, jossa myös päivän pasta (18e). Oli vähän kiirus, mutta koska päivän pasta oli sienipainotteinen, niin päätin ottaa tuon lyhyemmän menun, jossa: Paistettua kampasimpukkaa, rapeaa kikhernettä, tomaattia ja paprikavinegrette; paahdettua kukkakaalia, tryffelipyree, paahdettuja sieniä ja parmesaanikreemiä & sitruunapolenta sekä loppuun Tiramisu eli mascarponea, lady-finger keksiä, kahvilla maustettu Dulcey-cremé, kaakaota, kahvi-anglaise.

Alkupalana oli yksinäinen kampasimpukka piilotettu kaikenlaisten juttujen sekaan. Simpukka oli hyvä, pehmeä sisus ja kiva paistopinta. Muut maut kuitenkin jyräsivät tämän hennon yksilön alleensa ja muutenkin lautasella tuntui olevan enemmänkin makujen kakofonia kuin sinfonia.

Lämmintä leipää kaipailin myös, sitä ei tullut eikä tarjottu vaihtoehtona. Eikös näillä kavereilla ollut joku leipomoketjukin ja kaikkee?

Pääruoka saapui jonnin aikaa ensimmäisten lautasten häviämisen jälkeen. Paahdettu kukkakaali vakuutti, vaikka yleensä en näistä niin järin innostunut olekaan. Sienetkin tuli vedeltyä kaikista nuoruuden aversioista huolimatta.

Mutta jotenkin tässäkin annoksessa oli kokonaisuus hukassa, parmesaanikreemi kiinnosti makuna eniten, se sitruunapolenta taas jäi muutaman maistiaisen jälkeen lautaselleen. Tuo maissipuuro oli jotenkin liian rasvaisen vetelää, että olisin jaksanut sitä muutamaa haarukallista enempää nykiä nassuun ja sitruunaisuuskin oli sen verran hentoa, ettei pelastanut polentaa.

Jälkkäriä ei ole tullut tilattua pitkään aikaan raflassa, mutta vetäsin, kun kerran eteen tuotiin. Oli tämä ihan semijees, vähän tällainen jääkaappikylmä systeemi, eikä suinkaan paras versio tiramisusta mitä on tullut vastaan, mutta makea lopetus nyt kuitenkin. Kokonaisuutena lounas oli yllättävän keskinkertainen, toki taitavien käsien valmistama, mutta ei tämä mielestäni mitään merkittävää uutta tuonut Stadin italialaiseen tarjontaan.

Sisustus on hillityn tyylikäs, kuten muissakin saman ketjun ravintoloissa. Taustalla soi ainakin jonkun hetken ranskalainen räppi, mikä hämmensi. Tosin on sitä räppiä kuultu jo Demossakin, joten kai se on jo sitten salonkikelpoista? Asiakaspalvelu oli pidättyvän kohteliasta ja sujuvaa.

Kasvissyöjälle oli esim. kukkakaalia, mutta jotenkin tämä nyt ei mielestäni säväyttänyt ihan niin paljon, että lähtisin tänne tyydyttämään pupuruoka-vajareita.

URL www.ventuno.fi
Puhelin 010-3229396
Osoite Korkeavuorenkatu 26, Helsinki