Kosmos

Meinasi tulla ahdistus, kun en ensin löytänyt tilaisuuteen sopivaa ravintolaa joka olisi auki. Mutta sain kuin sainkin lounaaksi numero 700 erinomaisen kohteen, Kalevankadun Kosmoksen. Tuo suomalaisen ravintolamaailman sotajuhta, kosmopoliitin taide-elämän ikiaikainen ravitsija.

Tämä on itseltäni jäänyt vuosien ravintoloiden koluamisen aikana täysin tuntemattomaksi. Toki tarinoita olen kuullut ja ohi kävellyt varmaan tsiljoona kertaa, mutta jostain syystä olen tämän jättänyt listalle notkumaan. Nyt oli sitten vihdoinkin Kosmoksen aika ja näin jälkikäteen täytyy kiitellä itseäni viisaasta päätöksestä, hyvä että löytyi näinkin mahtava kokemus tähän kohtaan.

A truly wonderful three course lunch consisting of traditional dishes done well. The decor at this culturally significant restaurant is also worth experiencing.

Other restaurants in Helsinki firmly rooted in history are Elite, NJK and Rivoli.

Kosmos on pitkän historiansa aikan tarjonnut jos jonninmoista eurooppalaista ruokaa, mutta nykyään lista kuullostaa ilahduttavan kotimaiselta, johtuen varmaankin siitä, että kovin eurooppalaiset annokset ovat juurtuneet omaan ruokakulttuuriimme pysyviksi kiintotähdiksi. Listalta löytyy erillisinä alkuruokia (11e), pääruokia (22e) sekä jälkkäreitä (5e) sekä kolmen ruokalajin menu (32e) näistä kategorioista valittuna kokonaisuutena.

Tänään listalta löytyi alkuun: Saksanhirven paahtopaistia, pikkelöityjä primööreja ja tervasiirappia tai Savulohikeittoa ja kirjolohenmätiä. Pääruoka-vaihtoehtoina oli tarjolla: Paistettua nieriää, katkarapu-riisikroketteja ja kapriskastiketta tai Wieninleike ja perunamuhennosta tai Châteaubriand, kanttarelli-perunakakkua ja salvia-voikastiketta tai Vorschmack ja duchesseperunasosetta. Jälkkäreinä oli: Charles VII camembert juustoa ja portviinillä maustettua tomaattihilloketta tai Mustapippurilla maustettua kirsikka-suklaakakkua.

Rakas R. oli jälleen ilahduttamassa lounastamistani, joten saatiin aika kattava setti listaa pöytään. Hänelle tuli: Savulohisoppa, nieriä sekä suklaakakku. Minulle taasen: Paahtopaisti, wieninleike (vähän tuli vaiheiltua tämän ja sen vorschmackin välillä) sekä juusto. Hieman hämäävästi listan lopussa oli kahvi/tee, mutta näistä kuitenkin veloitettiin (3,70e per), mutta toi oli niin pieni raha, etten jaksanut edes mainita asiasta. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, ollaan kuitenkin ihan kunnon raflassa.

Ensimmäiseksi pöytään ilmestyi leipäkori voin kera. Tummaa ruislimppua ja vaaleaa maalaisleipää. Vähän näitä tuli mutusteltua alkuun, tumma leipä oli ihan stanua, mutta tuoretta ja vaaleassa leivässä oli hyvä kuori ja sitko. Kiva että tuli leipää, jotenkin se kuuluu asiaan.

Alkuun tuli itselle se paahtopaisti pikkelöidyillä primööreillä (uusi sana itselle, eikä googlaus anna tyhjentävää vastausta, mutta ilmeisesti tarkoittaa satokauden varhaiskasviksia). Paahtopaisti oli tasokasta lihaa ja hyvin paistettu, mutta olisi kaivannut vähän tiukempaa suolausta. Toisaalta niiden herkästi pikkelöityjen kasviksien ja sen syvän makuisen tervasiirapin kanssa tämä oli oikein maittava aloitus lounaalle.

R:n savulohikeitto oli soseutettu, kuten esim. Blue Peterin soppa, mutta tämä oli oikein maittavan makuinen ja oli hänen sanojen mukaan juuri sopivan kokoinen annos alkupalaksi.

Pääruoka-annoksissa olikin sitten kokoa kerrakseen. Oma wieninleike oli todella runsas setti lautasella, mutta myös erittäin tasokas. Leivitys oli miellyttävän rapsakka ja kuitenkin silleen snadisti rasvainen, pysyen kuitenkin kevyen ilmavan puolella.

Tykkäsin kovasti, mutta ei tätä koomisen kokoista leikettä kyennyt vetämään kokonaan. Perunamuusi oli täyteläistä ja sopi loistavasti leikkeen kaveriksi. Henkilökohtaisesti en ole niin järin innostunut niistä paakuista muusissa, mutta ei niitä nyt niin paljon ollut ja tiedän että tämä jakaa mielipiteitä, joillekin tämä koostumus on juurikin se oikea.

Iso kalasiipale leikkeen päällä kapristen kera toi tujun klassista lisämakua annokseen ja loppua kohden se sitruunan tursottelu toi kaivattua vaihtelua makuprofiiliin. Todella hyvä versio tästä perinteikkäästä ruoasta.

R:n kala oli sekin hyvin keitetty, kala oli sopivan mehukasta ja silti hyvällä paistopinnalla varustettu. Kapriskastikekin maistui hänelle, ja oli minustakin oikein sopiva ja raikas elementti lautaselle. Katkarapu-riisikroketit ei jotenkin toimineet kummallekaan, katkarapua ei juurikaan mausta löytynyt ja tekstuuri oli hämmentävä.

Loppuun tullut juustopala tomaattihillokkeen kera oli oikein hyvä ja juuri sopivan pieni tämän lounaan jälkkäriksi. Juusto oli muikean makuista ja hieman makea hilloke komppasi kauniisti täyteläisen suolaista juustoa. Kahvi sekä maito tulivat hauskan pienissä kannuissa ja sopi lounaan loppuun mainiosti.

Suklaakakku oli melkoisen tuhti setti, mutta maistui R:lle ja oli se minustakin oikein hyvä ja suklainen kokonaisuus, mutta noin yleisesti en tällaisista oikein välitä. Hän veteli kakun tyytyväisenä loppuun, mutta se mustapippuri annoksen nimessä jäi mysteeriksi, sitä ei oikein löytynyt suklaan seasta. Tämä oli yllättävän tasokas lounas ja hintatasoonsa nähden erittäin hyvä diili tällaiseksi hieman pidemmäksi lounaaksi ihanan rauhallisen perinteisessä ympäristössä. Todellakin kannattaa käydä koestamassa!

Sisustus on kuin jonkun historiikin sivuilta revitty, tyylikästä taidetta löytyy seiniltä paljon ja muutenkin sali huokuu menneen ajan meininkiä, silleen hyvällä tavalla. Toki kalustus on paikoitellen ajan hampaan nakertamaa, mutta se tuo omaa persoonallisuutta tähän hyvin pidettyyn ravintolasaliin ja tässä oli mielestäni samaa henkeä kuin todella kovassa Elitessä. Hienoa, että näitä tyylikkään tasokkaita suomalaisia perinneravintoloita löytyy edelleen.

Asiakaspalvelu oli erittäin sujuvaa ja kohteliaan ystävällistä, iso kiitos siitä. Mitään ei tarvinnut odotella, mutta sai kuitenkin ruokailla omassa rauhassa. Kasvissyöjälle on vähän hintsusti juttuja tarjolla, mutta á la cartelta löytyy sienipihvejä (17e) sekä kasvisspydäriä (16e). Lasten kanssa voisi ihan hyvin tulla joku kerta, vaikka onhan tämä enemmän tällaiseen aikuiseen makuun. Mutta näin ollen sopisikin erinomaisesti liikelounaan kohteeksi.

Ps. Tästä on hyvä jatkaa, nyt tämä on taas tuntunut ihan hauskalta harrastukselta. Loppuviikon voisikin haravoida Kallion rafloja. Paitsi jos sataa, sitten pitää keksiä jotain maanalaista toimintaa.

URL www.kosmos.fi
Puhelin 09-647255
Osoite Kalevankatu 3, Helsinki

Mo Café

#699, Simo vaatehuoneelta moi! Vähiin käy, ennenkuin loppuu, tosin ei noi raflat kyllä mihinkään lopu, edelleenkin omalla listalla on 118 raflaa jököttämässä. Eikä siinä oikeasti edes ole kaikkia. Takaraivossa on pari, jota en jostain syystä ole katsonut tarpeelliseksi laittaa tuonne talteen. Ne ovat tavallaan “short listalla”.

Mut joo, näemmä tämä harrastus jaksaa vielä viihdyttää minua, joten katsotaan jos jaksaisi sinne 800 tienoille punnertaa. Se siitä metatiedosta.

Eilen syntynyt ajatus vegaanisesta perjantaista Malmin lämpimässä syleilyssä alkoi päivän tunkkaamisen seassa tuntumaan herkulliselta ajatukselta ja hyppäsinkin stogeen, kohti 00700 postinumeroa.

Moroccan food on display at this Friday vegan feast, the lunch was tasty and the decor wild.

For more of this style of food, go to Old Jerusalem, Sandro and Na’am.

Kyseessä on siis marokkolaisia herkkuja tarjoava kahvila/ravintola ja perjantaisin on tosiaan vegaanista hulluttelua, buffetin (10e) muodossa. Buffet käsitti salaattibaarin (jäävuorisalaattia, baba ganoush, tomaattikastiketta, bulgurisalaattia, linssisalaattia, marinoituja (värjättyjä) oliiveja, marinoituja porkkanoita, punertavia hippuja (couscous?), pastasalaattia, kaikenlaisia mausteita sekä tuoretta leipää) ja muutaman (muistaakseni kolme lajia) lämpimän ruoan astiaa, joissa oli mm. papuja, sieniä ja perunoita. Näiden lisäksi oli joku keitto.

Keittoa alkuun ja tuli vähän sama vastaan kuin sillä Kirkukin reissulla, eli todella ohutta ja vetistä meininkiä. Tässä tosin oli vähän tiukemmat mausteet ja enemmän happoa kuin Puhoksen sopassa.

Pääruoat olivat myös aika hyvin maustettuja, tässä pääsi maistelemaan kaikenlaista lähi-itä-meininkiä, tosin jotain tulista elementtiä jäin kaipaamaan.

Parasta oli ne tahnat, by far. Näitä tulikin sitten sotkettua sen hieman kuivakan leivän päälle oikein huolella.

Toinen mikä tästä jäi mieleen oli se ihanan raikas ja aavistuksen yrttinen bulgurisalaatti. Tahnoja ja salaattia tulikin sitten haettua ihan santsikierros.

Mielestäni tämä oli aika samanoloista meininkiä kuin Sandron salaattibuffassa, mutta ei niin laajalla kirjolla tai ihan yhtä hyvin toteutettuna.

Ihan jees lounas kuitenkin ja hauska että Malmille on pesiytynyt useampi eksoottinen vaihtoehto lounaalle. Kannattaa täällä kyllä käydä jos on huudeilla.

Sisustus on miellyttävän rikas ja kirjava, tässä oli selvästi laitettu persoonaa peliin. Asiakaspaikatkin olivat hauskan erilaisia, löytyi tyynyillä lojumiseen soveltuvia pöytiä ja sen sellaista.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli koko kattaus, mutta vain perjantaisin, muina viikonpäivinä ainakin joku noista lämpimistä annoksista sisältää lihaa. Lasten kanssa voisi olla jännä käydä, mutta toisaalta tämä on kyllä aika reilusti ohi omilta normireiteiltä.

Ps. Hyvää ja kesäistä viikonloppua!

URL www.mocafe.fi
Puhelin 044-0405919
Osoite Kirkonkyläntie 7, Helsinki

Joe & The Juice

Tänään mä jäädyin jotenkin ihan täysillä ja lähdin aivan liian myöhään lounaalle, että olisin ehtinyt mihinkään listalla olleeseen mestaan ajoissa, ennen ruuhkaa. Ajattelin sitten hoitaa sen Kluuvin Home Tasten poijes, mutta joku siinä tökkii noin ihan konseptitasolla, joten en edelleenkään onnistunut menemään sinne, vaan harhauduin Stokkan kulmilla Joe & The Juice -baariin, jonka ohi olin kävellyt joku aika sitten (olipahan taas polveileva lause, tästä äikän maikkakin valitteli yläasteella, kun käytin pilkkua liikaa enkä osannut poikkasta pisteellä. Jätän tämän nyt kuitenkin tähän, ihan vaan omaksi muistoksi ja muiden kiusaksi).

En ollut mitenkään varma, että täältä saisi lounasta, mutta ajattelin että eilisen lihakimaran jälkeen voisi vetää jonkun kevyemmänkin setin. Tämä on ilmeisesti joku Tanskasta lähtöisin oleva ketju, jonka pääartikkelina on tuorepuristetut mehut. Jotenkin tämä mielestäni kuvastaa tätä Stokkan nykyistä tilaa, missä NK:n kaltaisesti feodaaliherra on palastellut alueensa lääneihin vasalleilleen.

Nämä sitten melko itsenäisesti toimivat yksiköt puuhastelevat omia juttujaan, näennäisesti luoden yhden kokonaisuuden. Ikävimmillään tämä basaarimainen lähestyminen on ollut silloin kun kävelee jollain osastolla repimässä ostoskoriin lastenvaatteita ja sitten kun tulee maksun aika käykin ilmi, että kyseisellä kassalla voi maksaa vain kolmasosan valikoimasta. Täällä ei enää nykyään tule käytyä tuon takia, mieluummin menee henkkamaukkaan tms, jossa kassalla voi maksaa kaikki tuotteet sen enempää miettimättä. Mutta näistä uusista ravintoloista tykkään kyllä, siinä mielessä ollaan menty parempaan suuntaan.

Juice it up at this juice bar, where you can also get some sandwiches for a light lunch. The atmosphere was youthful and hip, and the sandwich was tasty but crunchier than expected.

Other restaurants in Stockmann are Bar Primero, AKA Gastro Bar Oriental and F8.

Mutta se mehu! Täältä tosiaankin saa jännästi nimettyjä mehuja (5,10e pieni / 6,40e iso tai sitten “klassikkoja” 4,95e pieni / 6,20e iso) sekä täytettyjä leipiä (6,40e “klassikot” ja 6,90e muut). En lähde noita sen enempää erittelemään tähän, lista on pitkä kuin nälkävuosi ja heidän sekavasta webastosta löytyy kaikki oleellinen tieto, jos jaksaa kaivaa. Itselle osui lounaaksi: Immunity-mehu eli verigreippi-omena-passio sekä Joe’s Club eli kana-avokado-tomaatti-pesto sänkkäri. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille, josta suuren maailman tyyliin kysytään nimi, joka huudetaan kun annos on valmis.

Ruoka valmistui heti kun kaverit saivat sen väkerrettyä ja leipä tuli lämpimänä kääreessä. Tämä olikin yllättäen vähän tällainen panninin oloinen setti, tosin vaikutti jotenkin siltä, että vain leipä oli käynyt kuumassa puristuksessa, kun täytteet eivät olleen mitenkään erityisen kuumia jne. Leipä oli yllättävän hyvä, jotenkin tuo täytteiden yhdistelmä sopi toisilleen kuin valetut.

Leipä itsessään oli tavallaan ihan jees, mutta jotenkin tällainen lähes näkkäriksi prässätty systeemi ei toiminut ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Se mehu oli ihan törkeän hyvä ja melkein harmitti, että otin vain pienen, mutta toisaalta tämä kyllä riitti koko leivälle ja tulipahan nyt syötyä jälleen järkevämmin ja semi-terveellisesti. Tästä jäi oikein hyvä olo, ei ollenkaan ähkyä. Tällainen kevyt ja nopea lounas, hyvillä ja raikkailla mauilla.

Sisustus oli vähän sen Espresso Housen oloinen, mikä ei ole mitenkään huono asia. Tällainen kahvilan ja baarin välimuoto, useilla eri tyyppisillä asiakaspaikoilla. Oli nojatuolia, sohvaa ja baaripöytää, vähän riippuen siitä mitä kaipaa. Taustalla soi energinen musiikki ja paikka oli jotenkin hyvin nuorekkaan oloinen hengailumesta. Ihan jees tässä oli istuskella ja pällistellä Keskuskadun vilinää isoista ikkunoista.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja varautuneen ystävällistä. Tämä on näemmä yksi näistä tapauksista missä pääsee puhumaan fingelskaa, jännä miten tuo englanti on syöpynyt läpi yhteiskunnan rakenteiden ja erityisesti jännä se, miten englanti onkin nyt se sekondäärinen kieli Stokkalla vs. ruotsi. O tempora o mores! Kasvissyöjälle löytyi kaikenlaisia juttuja ja kyllä minä sanoisin, että tämä on ihan kokoeilemisen arvoinen mesta. Hinnatkaan eivät ole mitenkään järkyttäviä. Lastenkin kanssa voisi ihan hyvin pysähtyä tässä huikopalalla ostosten lomassa, jos niitä vielä täällä tulisi tehtyä.

Ps. Tämä oli omien laskujen mukaan sitten #698. Huomenna saisi karvan verran alle seitsemänsataa. Mitäköhän sitä ensi maanantaille oikein keksisi. Jotenkin pitää repästä, on toi jo sen verran iso luku.

URL www.joejuice.com
Puhelin n/a
Osoite Aleksanterinkatu 52, Helsinki