Tag: vallila

Sidney’s

Pistän tähän väliin tällaisen pikaisen päivityksen, kun tuli hierontasession (lihaskuntoharjoitukset sujuvat hyvin, mutta menee paikat välillä aika juntturaan) yhteydessä käveltyä Sidney’s-ravintolan (ex-Melt) ohi ja oli ihan pakko stedaa tarjonta. Aamutreenit ovat sujuneet hyvin ja kohta puoleen on edessä jälleen Cooper + frisbeegolf ekskursio sekä ravintolareissu Citymarkettiin.

Tästä mahdollisesti kuvausta myöhemmin. Juoksumaton kulutus on valitettavasti kohdannut katastrofin, kun olen nyt ihan aidosti kuunnellut loppuun Safari Books Online -palvelun kaikki audiokirjat, muutaman jo pariin kertaan. Pitää yrittää kehittää joku muu palvelu tähän tarpeeseen, pelkkä musiikin kuuntelu ei tunnu jotenkin mielekkäältä. R. on kinunnut Bookbeat-tilausta, joten voisi koestaa sen tarjontaa.

A small bistroish restaurant/wine bar with dishes suited for a small appetite and a big wallet.

Other restaurants in the area are African Pots, Mashiro and Lebanese Food.

Tarjolla tässä pikku putkassa ei ole enää lounasta (buu), mutta pikkunälkään löytyy erinäisiä annoksia ja kun skannailin listaa, niin silmämunat kiinnittyivät tartariin (13e). Pakkohan se oli maistaa.

Lautanen saapui eteeni melko nopeasti ja oli yllättävän snadi setti, tosin eipä tässä ollut mikään valtava nälkäkään, joten sopi ihan hyvin suunnitelmiini. Ohuet punajuurisiipaleet toimivat kivasti tekstuurin tuojina ja näistä oli onnistuttu hävittämään ne elementit punajuuresta mistä en tykkää. Annoksen alle sijoitettu majoneesi antoi muikean maun ja muutenkin haarukkaan tarttui kivasti umamia. Se lihan koostumus ei jotenkin puhutellut ja olisi omaan makuun kaivannut lisää suolaa ja pippuria.

Muutenkin annos jäi vähän sellaiseksi “ihan kiva” kategoriaan kuuluvaksi, olen saanut muualla parempia versioita tästä klassikosta. Hintansa puolesta tämä oli melkoisen suolainen setti, vähän samanlainen kokemus kuin siinä Melt-raflassa, jossa tuli vedettyä hyvä, mutta mielestäni ylihinnoiteltu lämmin leipä. Ei tästä kokemuksesta ihan näin paljon tekisi mieli pulittaa, mutta kai tämä alue sitten kantaa tällaisenkin konseptin. Voiko Vallilaa luonnehtia tällaiseksi pieneksi Punavuoreksi periferiassa, jossa hipsterit vetää parin kympin avokadopaahtoleipiä? Who know? Huukkers.

Sisustus on pelkistetty, vähän tällainen bistromainen, mutta pohjoismaisella fiiliksellä ja nuorekkaalla äänimaisemalla. Kyllä tässä ihan mielellään istuskeli ikkunan ääressä, katselemassa sateista Mäkelänkatua samalla kun mussutti lihaa. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli salaattia ja burrataa yms. Lasten kanssa periaatteessa mahtuisi, mutta on tämä enemmän tällainen viinibaari, aikuiseen makuun.

URL www.sidneys.fi
Puhelin 050-3333235
Osoite Suvannontie 18, Helsinki

Alice Italian

Pitkästä aikaa R:n kanssa lounaalla ja uuden lelun innoittamana päätin käppäillä GPS-tallennuksen träkkäämänä (enemmän sensoreita jenkeille) kuuluisaan Konepajan keskittymään, jonka coworking-mestan kivijalkaan on ilmestynyt uusi italiaano.

Pitkä kuuma kesä ei ole saanut minua muuttamaan työpukeutumista, joten meni vähän lämpimäksi tuo reippailu, mutta minkäs teet. Taiteen puolesta kuuluukin kärsiä.

A new Italian restaurant in the hipstery Konepaja area of Vallila. The lunch was light and pretty good, with the wonderful tomato soup serving as the star of the show.

Other restaurants in the area are Kahvihuone, Going Greek and 91.1.

Lounaaksi on tarjolla soppa+salaatti (10,40e) sekä tähän päälle joko liha- tai kasvisruoka (12,50e). Tänään lihavaihtoehto oli myös buffassa, mutta yleensä ilmeisesti lautasannoksena. Listalta löytyi: Tuoretomaattikeittoa ja marinoitua kotijuustoa, sipulipihvi naudan jauhelihasta ja maalaislohkoperunoita sekä päivän kasvisruoka: pizza piccolo eli kapris-kesäkurpitsa-pesto. R otti soppa+salaatin ja minä pizzan siihen päälle.

Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle, jossa uuden työntekijän sisäänajo aiheutti sen verran härdelliä, että minulle ei onnistuttu ohjeistamaan sitä yksityiskohtaa, että lautasannos käydään suihkimassa suoraan avokeittiön tiskiltä sitten kun tuntuu siltä.

Havaitsin tämän R:n avustamana kun salaatti ja soppa alkoivat olla loppuvaiheessa, jolloin kävin kysymässä asiaa kokilta. Hän kertoi, että homma toimii tosiaan näin, että saa lämpimän annoksen eteensä sitten kun on ruokailun edellinen vaihe käsitelty.

Tomaattisoppa oli erittäin hyvä. Kevyen kirpsakka keitto maistui miellyttävän tomaattiselle ja marinoitu juusto toi siihen vähän tekstuuriakin.

Salaattipöydän antimet olivat runsaat ja tuoreet, tosin laputus oli melko epätarkkaa, kun “lohisalaatti” sisälsikin tempehiä tai jotain muuta omituista ja “kukkakaalisalaatti” olikin saanut kaveriksi niitä lohipalasia.

Mutta huukkers, kaikkiruokaisiahan tässä ollaan. Itse salaatit eivät runsaudestaan huolimatta olleet mitään kovin ihmeellisiä, mutta niitä oli ainakin useita eri variaatioita ja esillepano buffassa miellytti silmää.

Pizza oli ihan jees, tämäkin tuntui mukavan tomaattiselle ja sopivan keveälle lounaaksi. Pohja oli rapsakka, tosin reunat olisivat saaneet olla omaan makuun vähän enemmän paistettuja.

Pesto oli sen verran hintelän makuista, ettei oikein tuonut peliin mukaan mitään merkittävää ja listalla ollut munakoiso oli vaihtunut vähemmän maukkaaseen kesäkurpitsaan. Mutta menihän tämä, eikä ollut mitenkään paha hinta näin runsaasta lounaasta.

Sisustus oli ilmava ja valoisa, täällä oli kiva istuskella aurinkoisen ikkunan ääressä ja ihmetellä ulkona häärääviä kaivinkoneita yms laitteita. Mainittavana yksityiskohtana oli skedelainausseinä, jollaista ei ole vielä tullut vastaan missään muualla.

Joku hippityhipsterikeskittymä. Ulkona on myös terassi. Kasvissyöjälle löytyy aina joku vaihtoehto, tosin noi salaatit oli vähän enemmän suunnattu sekasyöjille.

Ps. Herrat Björck ja Wikberg avaavat kanssa italialaisen tässä lähiaikoina. Surkean Date+Kale -raflan tilalle on tulossa jotain uutta (no idea) ja herra Välimäki tekee exitin Palacesta. Kaikenlaista siis sattuu ja tapahtuu ravintolarintamalla.

URL www.aliceitalian.fi
Puhelin 040-0513933
Osoite Konepajankuja 1, Helsinki

Royal Nepal

Whee! Purjantai! Hieman alkaa jo hahmottua tämä tuleva elämänkaari ja jos jätetään laskuista noi ikävät, purevat kengät, niin asiathan näyttävät enemmän kuin hyviltä. Aamujumpatkin menee jo melko rutiinilla (tänään 5,4 km puolessa tunnissa ilman suurempaa sydänkohtausta), tosin nyt tuli pieni ongelma kun olen kuunnellut pikakelauksella jo kaikki tunnetut Safarin äänikirjat.

Meditations (se on iBooksista) on vielä menossa, mutta sitten pitää kehittää jotain radikaaleja toimenpiteitä. Ilmeisesti pitää ottaa Scribd-tilaus, mutta siinä on kuulemma jotain piilorajoja.

Tosin rajathan on tehty rikottaviksi. Voisihan niitä tietty ostaakin, mutta jotenkin se neljänkympin pulittaminen yhdestä opuksesta tuntuu raskaalta ajatukselta. Varsinkin kun noi tolla tuplanopeudella kestää vaan sen päivän tai kaksi, siinä alkaisi tulla jo melkoisesti hintaa noille juoksumattosessioille.

By the by, tuli paluumatkalla käveltyä Puu-Vallilan läpi ja vaikkakin olen tien toisella puolella joskus tsombaillut, niin tämä Inarintie oli ihan uutta ja hienoa. Jotenkin tolkuttoman söpöjä pikku pihoja tuolla ja hellyttäviä – jos myös melko kuluneita – taloja siroteltuna kerrostalokolossien sekaan. Very nice.

An ok Nepalese restaurant with flattish Naan and timid seasonings.

The area has quite a few exotic restaurants, such as African Pots, Lebanese Food and Addis.

Tänään viikonpäivän mukaan vaihtuvalla listalla oli tarjolla: Royal paneer eli juustoa tomaatti-cashew-kookos-voi-currykastikkeella (9,20e), mix veg eli vegejä valkosipuli-inkivääri-tomaattikastikkeessa (8,80e), chicken masala eli kanaa mausteisessa sipuli-inkivääri-tomaattikastikkeessa (9,30e), lamb chilly eli lammasta sipuli-chili-tomaattikastikkeessa (9,50e), prawn korma eli katkiksia ja cashew-pähkinöitä tomaatti-kerma-sipulikastikkeessa (9,50e), mix thali eli kombo kahdesta edellisestä (10,40e) sekä päivän spesiaali joka tänään oli paneer tikka eli tandoorimarinoitua juustoa sipuli-chili-inkivääri-valkosipuli-curry-jogurttikastikkeessa (12,90e). Arvaa minkä otin?

No sen kombon (kana+lammas), tottakai! Näiden lisäksi löytyi myös salaattibaari, jossa oli: Pieniä pyöreitä papadameja, tomaattia, kurkkua, punajuurinoppaa, jäävuorisalaattia paprikalla, maustettuja perunoita, chilipaprikoita sekä salaatti- ja chilikastiketta. Loppuun oli mangolassia ja kahvia/nepalilaista teetä.

Alkuun vedetty salaatti menetteli. Suurin osa jutuista oli ihan jees, tykkäsin niistä pikkuruisista kekseistä, mutta ne chilit olivat olleet ilmeisesti jo muutaman kerran esillä, kun maistuivat silleen snadisti käyneille, niinkuin niille buffissa tuppaa tapahtumaan.

Pääruoka tuli melko nopeasti ja tällä kertaa löytyi kombomealille ihan oma lautaskokoonpano, oli meinaan molemmille kastikkeille omat laarit. Tätä ei ole tullut aiemmin vastaan. Papumössä oli valitettavasti mennyt liian mössöksi ja maku oli ohut. Raita oli jees, kuten myös riisi.

Naan-leipä oli semijees, vähän oli alkuun tunnistettavissa taikinan maku, eikä leipä ollut saanut riittävästi kuumuutta kupliakseen sellaiseksi ilmavaksi, vaan pysyi melko littanana. Sopi kuitenkin kastikkeiden noukkimiseen.

Kanasoossi piti sisällään jotain sellaista revityn kanan oloista, mikä ei antanut samanlaista suutuntumaa kuin perinteisemmät palaset. Kastike oli myös aika kainosti maustettua ja sitä hallitsi tomaattisuus.

Lammasbiitit olivat konkreettisempia ja murisevan mehukkaita, vaikkakin melko pieniksi nopiksi nämäkin oli duunattu. Chili oli nimessä, mutta kastikkeessa vain hentona kosketuksena. Onneksi salaattibaarin kyljessä oli kulho paahdettua chiliä öljyssä.

Ja vaikka tässä chiliöljyssä tekstuurin osalta hallitsevana olivatkin ne siemenet, niin tämä oli silleen aavistuksen savuista ja miellyttävän tujua, säilyttäen kuitenkin chilin ominaisen vivahteikkuuden, sortumatta liialliseen hyökkäävyyteen.

Soossilla sainkin modattua annoksen mieluisammaksi, joten kyllä tämä ihan hyvin pelasi, joskaan ei päässyt mielestäni ihan sille samalle tasolle millä iso osa muista nepalilaisista rafloista liikkuu.

Sisustus noudattelee nepalilaisten ravintoloiden ohjekirjaa vuoritaulujen, loossien ja muun osalta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana oli GeeBeen muistoalttari tms, jonka jotenkin oletan olevan jäämistöä joltain edelliseltä raflalta.

Tai sitten nykyiset pitäjät ovat erittäin innostuneita wanhan ajan urheilusankareista. Kuka näistä tietää?

Snadisti hämäsi se, että oli pitänyt erikseen vetää ikkunat umpeen, nyt tässä oli vähän tällanen hämykellari(humppa! u got rolled!)-meininki. Kasvissyöjälle oli pari juttua, kuten näissä yleensäkin. Lasten kanssa en ehkä työntyisi tänne ensimmäiseksi, tilankin puolesta ehkä snadisti haastava ja ei toi niin ihmeellistä ollut, paitsi se chilikastike.

Ps. Royal ja Resta ne yhteen soppii, joku ne pani pussauskoppiin, sisältä kuuluu rest-a-max ja rafloja tulee tuhat-kaks.

URL www.royalnepal.fi
Puhelin 09-7535006
Osoite Sturenkatu 32-34, Helsinki