Savu

Harvinaisesti sateeton päivä, joten oli pakko hyödyntää ja käydä lounasaikaan pienellä happihyppelyllä, jotta saisin pienen breikin kaiken skriptauksen seassa tehtyyn kiroiluun. Pitkät on päivät ennen lomia, mutta pakko vääntää, syksyllä ei enää ehdi. Lähdinkin siitä sitten tetsaamaan Senaatintorin turistilaumojen läpi aina rantsuun saakka.

Halkolaituria reunustivat ne kauniit purjelaivat, joiden takana siinsi Tervasaari. Tähän kohtaan kaupunkia osuu useampiakin muistoja, osa merellisiä. Kerrankin yksi kaveri otti jopa kosketusta laiturin ja purkkarin välimaastoon, ennen juurikin Savu-ravintolassa vietettyä jätkien iltaa.

On tuolla ollut eräät synttäritkin ja kaikenlaista muuta epämääräistä haahuilua. Tämä on oikein hyvä kohde tuollaiselle lyhyelle, kaupunkimaiselle puistopyrähdykselle, jos sattuu olemaan mestoilla. Nykyään siellä parkkipaikatkin on selkeämmin merkitty, ettei tule vaikka kahta kertaa peräkkäin sakkoja (prkl). Kalasataman suunnassa pilkisti taivasta ujosti halkova Redin puolivalmis runko, sinnehän taisi olla tulossa kanssa melko monta raflaa. Sitä odotellessa.

A very Finnish-ly themed restaurant by the sea, this “summer cabin” has tasty food and an impeccably executed feel to it. Definitely worth a visit if you desire a bit of a local touch, but can’t be bothered to leave the city.

Other good locations for a local atmosphere, go to Elite, Konstan Möljä (dinner only) or Savotta.

Tarjolla on lounaaksi joko à la carte, lounasmenu (29e) tai trendikkäästi (vai onko tämä bowl-juttu jo vähän passé?) salaattikulho (15,90e) tofulla, fisulla tai lihalla.

Otin fisun, vaikka vähän hotsittikin napata vegeversio kaikesta lihanhimosta huolimatta. Jotenkin vaan se savusiika houkutteli ja tänään piti pysyä pystyssä koneen ääressä iltaan asti, ajattelin että ehkä se kala olisi aavistuksen ruokaisampaa?

Kalabowliin kuului: Savusiikaa, avokadoa, mummonkurkkuja, chili-kikherneitä, marinoitua uutta perunaa, pikkelöityä punakaalia, retiisiä ja kevätsipulia & fenkolilla maustettua luomujugurttikastiketta sekä loppuun vesimeloninekku mintulla. Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä.

Alkuun tuli yllätyksenä keittiön terveinen, joka tarkoitti kurkkusiipaletta savustetulla kermaviilillä, seesaminsiemenillä ja fritatulla lehtikaalin(?) palalla. Tämä oli oikein makoisa ylläripylläri ja vieno savun maku sopi tähän mainiosti.

Seuraavaksi pöytään saapui leipäkori raflan omia leipiä (tämähän on samaa klusteria Savotta-raflan kanssa, joten sen takia homma toimii jokseenkin samalla sapluunalla) vaahdotetun voin kera. Leivät olivat maittavia, vaaleassa maalaisleivässä oli hyvä kuori ja passeli sitko, sekä sopiva suola.

Saaristolaisleipäkin oli hyvä, joskaan ei mitään tajuntaa laajentavaa, itse tykkään vähän tahmeammista versioista. Näitä oli hyvä nakertaa nälkäänsä, kun se aamuisen salin jälkeinen päärynä ei oikein enää antanut energiaa.

Pääruoka saapui seminopeasti ja oli oikein kivan näköinen setti tavaroita. Huippuhetki oli se kun puraisin siikaa niskaan, tämä oli todella hyvää, vielä snadisti lämmintä. Täytyi oikein varmistaa ja joo, savustavat itse omissa pöntöissään.

Harvoin tulee Stadissa lounaalla näin tyylipuhdasta savukalaa eteen, joskaan tämä ei siltikään voita sitä Lapissa auton konepelliltä nautittua annosta, joka saatiin yhdestä kiskasta järven rannalta. Isäntä siellä kävi ensin hakemassa kalat verkosta ja savustuspönttö oli suoraan pikku rakennuksen takana. Siitä on paha pistää paremmaksi.

Mutta tämäkin oli suussa sulavaa ja toimi mahtavasti sen maustetun jogurtin kanssa yhteen. Uudet tilliperunat olivat nekin oiva komponentti kulhoon, tosin kylminä nämä ei pärjää sille juuri keitetylle potulle. Marinoitu kaali oli vedetty ihanan pirtsakaksi ja toi hyvän hapon peliin mukaan.

Salaattikin oli saanut sopivan etikkaisen kastikkeen ja kikherneet toivat avokadon kanssa ruokaisuutta salaatille, vaikka ei sitä chiliä ollut omaan makuun riittävästi (onko sitä koskaan).

Kulhomallisessa ruokailussa on aina se sama ongelma, viimeisten rippeiden kaivaminen pohjalta oli epätoivoista kalastelua, mutta onnistuin lopulta kauhomaan kaikki ahnaaseen kitaani.

Mintulla maustettu vesimeloni oli viileä lopetus kivan kevyen – mutta silti sopivan täyttävälle – kesäiselle lounaalle. Onhan tämä toki vähän tyyriin puoleinen, mutta elämä on. Kannattaa käydä, jos haluaa vähän Suomi-nostalgiaa safkansa kaveriksi.

Sisustus on toteutettu lähes kliseemäisen mökkihenkiseksi, aina pakollista pallogrilliä myöten. Ympäristönä tämä oli oikein viihtyisä, varsinkin terassilla vietettynä.

Stadissa on harvoja vihreitä keitaita ja tässä on bonuksena vielä miellyttävä merimeininki. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Lasten kanssa homma toimisi varmasti myöskin, saaresta löytyy leikkipaikkaakin ja mattolaituria ihmeteltäväksi ravintolakäynnin yhteyteen. Lasten listakin näytti löytyvän, tosin itse tykkään enemmän tilata normilistalta pienempiä annoksia skideille, saavat siten parempaa safkaa.

Ps. Onkohan nyt joku lopun aika tulossa Ruisrockiin, kun sirkkalaumat ja pedon merkki (tai ainakin sen skanneri) on mainittu?

URL www.ravintolasavu.fi
Puhelin 09-74255574
Osoite Tervasaari, Helsinki

Anton & Anton

Oli niin hullu hellekeli, että ei kehdannut lähteä pidemmälle kävelemään kaiken sateen keskellä. Piti siis innovoida jotain disruptiivista pöhinää lounaan saamiseksi ja päädyinkin sitten pienen tuumiskelun jälkeen testaamaan Lasipalatsin Anton & Anton -kioskia. Mestahan ei toki ole mikään ravintola, vaan nimenomaan kiska, joka myy mukaan otettavia annoksia ja ilmeisesti jotenkin ilmasto-ystävällinen/gluteeniton/antibiootiton/gmoton/ton/ton-linjauksilla. Tai jotain. Tunneloin puhtain jaloin ja syntisin mielin oven ripaa repimään, varsinkin kun kyltti lupasi ramenia.

Take away food with a clear conscious and no preservatives. The flavor did not wow me, but I guess this is a fair addition to the basic supermarket stuff for picnic and lunch quickies.

For other store offerings, check out K-Market, S-Market and Lidl.

Ramenin (10,90) lisäksi tarjolla oli salaatteja (10,90e), päivän keitto (8,70e) sekä leipiä/wrappeja (6,90e). Mutta ramen it is, pakkohan se oli tyyppaa. Se olikin sitten ovelasti vege-ramen, jota ei tullut kaupassa skannattua, mutta kai niitäkin voi syödä? Nyt ainakin tulisi koestettua tätäkin ihmettä. Kamat kassiin ja kohti konttorikalustusta.

Ensikosketus annokseen oli mielenkiintoinen, kun iso sieni tuijotti minua pakkausmuovin läpi syyllistävästi. Aversiot jäivät kuitenkin toiseksi, kun oli pakko syödä jotain, aamutreenin jälkeen vedetty yksinäinen päärynä ei pitänyt nälkää enää puoliltapäivin kovinkaan tehokkaasti. Ohjeet pakkauksessa olivat melko ohuet, mutta kaupassa kysyttäessä oli ylimalkainen “mikrossa voi lämmittää”, joten sillä mentiin.

Arvailin ajaksi kolme minuuttia ja pistin liemitönikän pyörimään Faradayn häkkiinsä. Kyllästyin karvan verran alle täyden ajan ja nappasin kulhon kyytiin paperipyyhkeiden suojaamana, tämä oli jo aika kuuma. Maistoin lusikalla lämmikettä ja se oli semiok tällaiseksi kasvisliemeksi. Tosin pääosin suolaista, vähän kuuman soijan oloista. Arvoin hetken ainesten kanssa ja dumppasin kaiken paitsi kaniksen puolikkaan syvän suolaiseen sammioon ja sekoittelin hetken.

Nämähän oli tietty jääkaappikylmiä, joten koko setistä tuli sellaista haalean hämärää huttua. Kananmuna päälle ja kuva blogia varten, jonka jälkeen aloin vääntämään kamaa naamariin. Ei tämä pahaa ollut, mutta ei kovin hyvääkään, tosin yllätyin miten sienet itseasiassa maistuivat minulle, taisi olla pojalla nälkä. Kalsat nuudelit kieppuivat kohmeisina haarukkani piikkien ympärille kun kalastelin niitä kulhon pohjilta. Näissä ei ollut makua senkään vertaa ja pohdiskelin päissäni, että ehkä kattilassa valmistettuna olisi parempaa?

Tosin melkein samalla hinnalla olisi saanut valmiiksi lämmitetyn setin messiin Fat Ramenista, ajatus joka ei tietenkään tähän kohtaan kauheasti auttanut annoksen nauttimisessa. Muuten kamat tuntuivat hailakan suolaiselta salaatilta joka oli vahingossa tippunut johonkin äärimmäisen laihaan kastikkeeseen. Onneksi oli sentään ripaus chiliä piristämässä. Jos näistä koordinaateista olisin hakemassa vegaanisafkaa, niin suuntaisin ehkä kuitenkin Narinkkatorin yli Papitoon.

Ei tätä voi oikein suositella lounaaksi muuta kuin vannoutuneille ituhipeille, jotka jostain syystä haluavat rangaista itseään. Tai sitten mokasin jotenkin valmistusprosessissa? Jos ne vegetkin piti nukettaa? Kuka näistä tietää, en minä ainakaan. Olisiko ne salaatit parempia? Tiedän ainakin yhden läheisen pariskunnan jotka vannovat tämän ketjun nimeen, joten ei A&A voi läpeensä pahoja ihmisiä olla. Lisäpisteitä siitä. Ja siitä ton-ton-jutusta, olen nyt puhdistautunut ja voin lopun viikkoa vetää pelkkää lihaa. Eiks se toimi jotenkin silleen?

Sisustuksesta en lähde jaarittelemaan, sähköpöydän ääressä suorin vartaloin vedetty safka on surullinen ilmiö. Mutta itse kioski oli värikäs ja viihtyisä, siellä ei vaan kehdannut alkaa ahtaa keskellä käytävää kylmää kasvisramenia, olis kuitenkin soittanut stevarit hakemaan. Asiakaspalvelu oli asiallista. Huomenna menen kyllä johonkin ihan oikeaan ravintolaan, satoi tai paistoi, ihan tälleen “loman” kunniaksi.

Ps. #874, on hidastunut tahti huomattavasti. Mutta ei se haittaa, kyllä se löytyy. Eipä noita käymättömiä paikkojakaan ole enää ihan kauheasti. Lähistöllä olisi tietääkseni: Palace, Helkatti, IHA-Lines ja Social Bursa. Vähän kauempaa löytyy tietty, esim. se Shahrazad on vielä möllöttelemässä priorisoidulla listalla (kauhtuneella post-it lapulla) kuten myös Arbailo. Ja kuten sovittu, niin rnd pizza/kebabmestoja ei lasketa. Eikä ehkä snadeja kahviloitakaan, ellei musta tunnu siltä.

URL www.antonanton.fi
Puhelin 040-1456808
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki

Il Fratello

Käpykaupungin seuraava kohde oli italialainen, jonka kohdalla on tullut joskus ka(aaa-aa)uan sitten lounastettua, olisiko joku 12-13 vuotta sitten.

Silloin tämä oli ehkä eri niminen, nyt osa Il Sicilianon yms ketjua.

Ok Italian food in ye olde shopping mall of Tapiola.

Other restaurants in Tapiola are Ribis, Mount Nepal and Kylä.

Italialaista safkaa alkusalaatilla ja sopalla (8,50e pelkkä salde+soppa). Tänään listalta löytyi: Canneloni joka oli hämmentävästi annotoitu lasagneksi (9,90e), pasta diavola (9,90e), kolmen täytteen pizza (9,50e) sekä pollo cipolla eli grillattua kanaa riisillä (11,50e).

Otin sen cannelonin, ihan jo pelkästään mielenkiinnosta, kun oli samalla jotenkin lasagnea? Loppuun olisi ollut kahvia/teetä sekä jotain jälkkärikeksiä tms.

Alkuun vedetty hernari (torjantai) oli ook, vähän ohutta omaan makuun ja jäin kaipaamaan sinappia + raakaa sipulia.

Salaattibaarin antimet olivat nekin ihan kohtuullisia, eniten diggailin siitä marinoidusta kaalista ja lämpimästä leivästä (joka tosin oli jo haaleaa).

Valitettavasti ne lupaavan oloisen sämpylät olivat kuivahtaneita, tai ainakin tuo oma yksilö oli. Yleensä pizzauunin omaavat mestat pistävät lämpimiä sämppäreitä tarjolle.

Pääruoka tuli kohtuu vikkelään ja oli niin maan perusteellisen kuuma, hyvä hyvä. Tämä oli ihan kohtuullinen veto, vaikka en minä kyllä tätä lasagneksi luonnehtisi, vaikka periaatteessa samoja komponentteja sisälsikin.

Pastapötkylät olivat ihan jees, semisti al dente ja sisällä ollut liha aika hyvin maustettua/paistettua.

Bechamel-kastike sopivan täyteläistä, mutta se tomaattikastike oli mennyt reilusti liian makeaksi, vähän jopa ketsuppisen oloiseksi. Ja vaikka pasta ja ketsuppi onkin hyvä kombo, niin ei se jotenkin nyt vaan puhutellut. Nälkä kuitenkin lähti hyvin ja kokonaisuutena tämä oli tällainen passeli lounas.

Sisustus on ajan patinoima, mutta siisti ja ympäristöönsä sopiva. Asiakaspalvelu oli asiallista. Kasvissyöjälle löytyi se pizza, ehkä joinain muina päivinä runsaampi setti vaihtoehtoja?

URL www.ilfratello.fi
Puhelin 09-4555033
Osoite Kauppamiehentie 1, Espoo