Royal Peacock

Eilisen sekoilupäivän jälkeen oli piristävää aloittaa aamu taas kunnon juoksusessiolla ja nyt alkaa homma sujua jo melko smoothisti, muistin laittaa pinnitkin tukkaan ennen kaapin pakkausta. Onneksi sain tälle päivälle varattua hiusten poiston, ettei tarvi enää niiden kanssa puljata. Meni jo kolme pinniä, että sai kuontalon pysymään juoksun aikana poissa silmistä.

Ohikiitävän hetken ehdin jo miettiä sellaista cholo-hiusverkkoa, mutta nyt ongelma tulee hoidettua tälleen perinteisemmällä tavalla. Olisi voinut muuten tulla liikaa kysymyksiä tyylisuunnan muuttumisesta.

An Indian restaurant in a side alley of the Sello shopping mall, the lunch I had was tasty and filling.

Other exotic restaurants in the area are Persian Ravintola, Curry Palace and Kathmandu Palace.

Tänään listalta löytyi: Sag paneer eli fritattua tuorejuustoa ja pinaattia tomaatti-kerma-currykastikkeessa (8,50e), chicken curry eli kanan rintafileitä sipuli-paprika-valkosipuli-currykastikkeessa (8,90e), lamb kofta eli lampaanjauhelihapyöryköitä masalakastikkeessa (9,20e), fish curry eli pangasius fileepaloja soija-paprika-chilikastikkeessa (9,20e), kombo kahdesta edellisestä (10,30e) sekä lamb tikka eli yrtti-jogurtissa marinoidut tandoorissa grillatut lampaan sisäfile-palat tomaattilla ja paprikalla & inkiväärillä (13,90e).

Alkuun on salaattibaari: Salaattisekoitus, vihreitä oliiveja, marinoitu kaaliraaste, tomaattia, kurkkua ja salaatti- sekä chilikastiketta. Itse otin kombon kalasta ja lampaasta. Tilaus hoidettiin pöydässä ja maksu tiskille.

Alkusalaatti oli hyvä, tuoreet kamat ja hyvä marinadi kaaleissa, tosin itse tulee käytettyä tällaiseen enemmän etikkaa. Hapon puutetta paikkasi hedelmäisen raikas, vihreä chilikastike, jota oli pakko ottaa vielä lisää pääruoan sivuun.

Pääruoka tulikin melkoisen nopeasti, toki rafla oli aika tyhjä sillä hetkellä, mut silti. Lammas oli herkullista, pullat oli onnistuttu pitämään mehukkaina ja rakenteeltaan pehmeän ilmavina. Tähän kun liitti sitä chilisoossia, niin kyllä lähti. Riisi oli hyvin keitettyä ja sopi molempien sörsseleiden kanssa yhteen. Kala-annos oli sekin maittavaa, tosin fisun panerointi oli kostunut epämääräisiksi rannuiksi protskun ympärillä.

Pangasius oli kuitenkin pitänyt rakenteensa ja kokonaisuus pelitti mainiosti. Raita oli ihan jees, ei liian paksua tai ohutta, eikä liian makeaa. Naan-leipä oli erikoisessa muodossa, eli palasina korissa. Biitit oli myös duunattu (uunissa ennen tarjoilua?) niin rapsakoiksi, että suurin osa mureni käsiin. Jotenkin jäi vähän sellainen fiilis, että oli tehty aikaa sitten valmiiksi ja lämmitettiin vaan juuri ennen pöytään tuloa, voin toki olla väärässäkin.

Ihan hyvän makuista leipää sinänsä, mutta form factor ei toiminut yhtä hyvin kuin perinteinen malli. Hyvä lounas, edusti omassa kategoriassaan keskitasoa hieman parempaa settiä.

Sisustus on ööklubimainen, värjättyine ledivaloineen ja kimaltavine seinineen. Tässä oli sellaista omaa jännää charmia, tosin taustalle olisi sopinut joku moderni intialainen ääniraita, nyt ei ainakaan jäänyt mitään muistijälkeä moisesta. Onkohan intiassa jotain omaa räppiskeneä? No tottakai on. Ja näin tulikin tämän viikon soittolistat hoidettua. Mutta niin, raflan asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle on näissä aina jotain ja tällä kokemuksella voin kyllä suositella kokeilemaan.

Ps. Now playing: Mumbai Cypher.

URL www.theroyalpeacock.fi
Puhelin 050-4100841
Osoite Leppävaarankatu 3-9 A, Espoo

Mikura Sushi

Sairastelun värittämän viikonlopun jälkeinen aamu alkoi hartaissa merkeissä, kun kaivoin lumen ja jään keskeltä yksisilmäisen ystäväni hänen viimeiselle matkalleen. Täytyy vielä jotenkin käsitellä tilanne ennen lopun alkua, kun hyvästelen hänet kuin Frodon, matkalle Valinoriin.

Kaiken tämän synkkyyden keskellä yritin sulatella niitä lakuja mitä tuli vedettyä kaksin käsin eilen (porttiteoria, aloitin Dracula-salmiakeilla ja sit repes), eikä jotenkin tehnyt mieli mitään lounasta. Mutta jos ei syö päivällä mitään niin se kostautuu karkkeina illalla. Karkkikostajaa[tm] vältelläkseni päätin ottaa jotain kevyttä ja jotenkin sushi tuli mieleeni varteenotettavana vaihtoehtona.

Suurin osa mestoista on vaan koluttu, mutta onneksi Alppilan torin kupeesta löytyi pari käymätöntä kohdetta (aina pitää olla backup, jos eka failaa/on kiinni/suljettu/here be dragons). Spora alle ja Karhupuiston nurkilta kävellen, että tulee askeleet täyteen. Pipo vaan jäi aamuhäröilyssä himaan, joten meinasi pää jäätyä arktisissa olosuhteissa. Lumen tamppauksen ohessa tulin havainneeksi, että Tam Tam on hävinnyt Viipurinkadulta.

A generic sushi restaurant close to the Linnanmäki amusement park, the sushi was not the best, though not the worst either.

There are plenty of places in Helsinki for sushi, such as Tokyo55, Kokoro and Sushi wa.gocoro.

Sushia siis ja lautasannoksina, lounastarjouksena oli 10 kpl (8,50e), 12 kpl (10e) sekä 14 kpl (12e) setit sekä misoa tykistä. Otin sen isoimman, jossa oli: kaksi lohimakia, kaksi california makia, kaksi kappa makia, kolme lohi nigiriä, kaksi ebi nigiriä, yksi inari, yksi lohi gungan (sic) sekä yksi surimi nigiri. Loppuun oli kahvia. Tilaus hoidettiin pöydässä, maksu kassalle.

Kävin noukkimassa kulhon soppaa, jota sai modattua ruohosipulilla ja/tai norilla. Miso oi ihan jees, tofu oli vielä kokonaisina palasina ja liemi oli miellyttävän lämmintä, otsaankin alkoi palautua tunto. Mutta ei tätä kauaa ehtinyt hörppiä.

Pääruoka tuli meinaa ihan heti, tätä ei to(u)dellakaan tehty erikseen, kukaan ei nysvää alle kahteen minuuttiin tätä settiä, vaikka kuinka olisi harjoitellut. Mutta mikäs siinä, ei tänne aikaa tultu kuluttamaan, vaan syömään.

Valitettavasti vaan se nopeus tuntui laadussa, koska nämä olivat tällaista keskiverto buffa-meininkiä, aina vähän turhan isosta riisimäärästä siihen snadisti seisseeseen suutuntumaan sushipaloissa. Gunkanin nori oli vielä hieman rapsakkaa, eli se oli ehkä juuri duunattu. Lohi nigireissä oli ihan jees, mutta mikä idis väsätä sake makeja jostain lohihakkeluksesta?

Tai no, mitä mä näitä kyselen, vastaus on lähes aina raha. Mutta ei tosiaan vakuuttanut, vaikka ei tämä siis mitenkään huono ollut. Samalla rahalla vaan saa vähintään saman tasoisen sushibuffan, ei ehkä ihan samoista koordinaateista, mutta silti. Pitää vielä se Kokoron tilalle tullut 2nd Taste käydä tsekkaamassa jossain vaiheessa.

Sisustus oli yllättävän kiva, tällainen tumma ja kiiltävä, muutamilla värikkäämmillä esineillä koristeltuna. Pöydät oli jännästi pultattu kiinni lattiaan, mutta sohvat olivat mukavia.

Ihan siisti ja tällainen tilaihme, kun on näihin neliöihin noin hyvin mahdutettu asiakaspaikat. Kasvissyöjälle ei juuri juttuja löydy näistä, ellei nyt halua itseään kiusata. Lasten kanssa en vaivautuisi, tilaa on naftisti isommalle porukalle.

Ps. Tämä oli sitten rafla #812, että pysyn laskuissa.

URL www.facebook.com/MikuraSushi
Puhelin 044-5931104
Osoite Viipurinkatu 1, Helsinki

Bacco

Loppuviikko ja loppukuu tuntuu menevän jatkuvasti vauhdikkaammaksi, joten piti kehittää joku nopea lounas ja kun säntäsin ulos ovesta, niin tein suunnitelman lennosta. Bacco on uusi tulokas Lönkan jatkuvasti kasvavassa ravintolakeskittymässä, siinä Kungfu Kitchenin vieressä.

Ajattelin, että kun viikko alkoi pizzalla, niin lätty loppuun olisi tällainen kiva bookend perjantaille. Siinä sitten luistelin vuotavine kalosseineni (näihin alkaa oikeasti menemään enemmän rahaa kuin kenkiin, täytyy innovoida joku ratkaisu, vaikka muovipussit ja jesaria) pitkin rakennustyömaiden reunustamaa reittiäni.

Näemmä Le Bonkin taakse on onnistuttu virittämään joku karaokemesta, jaa ei, se onkin suljettu vaikka kadulla oli mainos ja kaikkee. No ihan sama, en ole tiernapoikien jälkeen kauheasti laulellut. Ja hei, onko Le Bonk myös suljettu! Näkee miten paljon tulee nykyään hengailtua baareissa.

Pizza and antipasto at this Italian restaurant in the midst of the growing restaurant cluster of Lönnrot’s street.

There are multiple choices for food in the area, such as Lönkka, Koto and Kungfu Kitchen.

Italialaista siis ja käytännössä pizzaa tai särpimiä saapasmaasta. Tänään lounaaksi löytyi: Diavola eli pizza jossa mozzarellaa, tulista salamia, tomaattikastiketta, persiljaa (10,50e); Popeye eli pizza jossa mozzarellaa, oliiveja, ricotta di bufalaa, pinaattia, chiliä (10,50e) sekä lasagna salaatilla ja paistetuilla vihanneksilla (12,50e). Arvaa minkä otin. Saat hetken, odottelen tässä..

Pastalla mentiin, vaikka vakaa tarkoitus oli viimeistellä pizzalla aloitettu viikko uudella pizzalla. Mutta ei, onnetar heitti lasagnen eteeni ja en voinut itselleni mitään. Pakko oli ottaa, suunnitelmat on kuitenkin tehty muutettaviksi. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle tullessa. Loppuun on kahvia sekä keksiä, sivuun leipää oliiviöljyllä ja balsamicolla.

Alkusalaatti oli yksinkertainen vihreä salaatti, mikä sopikin kuvioon erittäin hyvin. Keittiö, joka saa näin pelkistetyn asian toimimaan, osaa ne muutkin asiat. Toiset hyvät mittatikut itselle ovat lasagne ja tomaattikeitto. Tämä oli tavallaan hyvä salaatti, hyvä kokoelma tuoreita lehtiä ja kivan etikkainen kastike. Mutta se suolan määrä oli aivan liiallinen ja jyräsi muut maut alleen. Kyllä salaatissa suolaa saakin olla, siitähän se nimikin tulee, mutta ei ihan näin paljon. Kyllä mä sen söin, ei tilanne niin toivoton ollut, mutta se kasvisten herkkyys peittyi isosti.

Pääruokana ollut lasagne oli sekin aavistuksen ristiriitainen kokemus. Toisaalta tässä oli juuri sellainen raikkaan tomaattinen kastike mistä pidän suuresti. Komponentit olivat myös hyvässä tasapainossa keskenään ja muutenkin kokonaisuus oli maistuva. Mutta lasagne oli vain haalean ja lämpimähkön välillä (lautanenkaan ei ollut lämmin, mutta eipä näitä yleensä viitsitä lämmittää, joten ihan sama) ja se mikä tässä häiritsi eniten, oli tekstuuri.

Pastalevyt olivat menneet täysin pehmeiksi ja koko hoidosta puuttui suutuntuma, jokainen haarukallinen oli pehmeä. Paitsi tietty ne uunijuurekset, jotka jäivät makunsa puolesta statisteiksi lautasella. Itse jäin kaipaamaan sitä kerroksellista rakennetta ja al dente fiilistä.

Yrttiöljy antoi kivan värikontrastin lautaselle, mutta ei juurikaan muuta, tämä oli yllättävän hento maultaan, toisin kuin Rivoletton annoksessa. Ravintolan oma leipä oli sekin ihan jees, kuori olisi voinut olla rapsakampi (onko mussa jotain vikaa, kun kaiken pitää rouskua? ehkä mulla on perunalastuvajarit?), mutta hieno sitko, mainio maku ja laadukasta oliiviöljyä sekä etikkaa.

Sisustus oli vielä aavistuksen työn alla, mutta vähän saman henkinen kuin eilisessä Krog 16:sta, eli selkeän toimivat kalusteet muutamilla säväyttävillä yksityiskohdilla ryyditettynä. Raffi tiiliseinä oli saanut viereensä muutaman hennon kasvin ja sitruunapuun tuomaan väriä. Kivat lamput valaisivat tilaa, johon muuten tulee valoa vain kadun puoleisesta ikkunasta, jonka eteen tietysti pysähtyi auto juuri safkan kuvaamisen aikana. Asiakaspalvelu oli iloisen ystävällistä, iso kiitos siitä.

Ps. Hyvää viikonloppua!

URL www.bacco.fi
Puhelin 010-3370755
Osoite Lönnrotinkatu 18, Helsinki