Tag: kevyt

Cafe Java

Vähiin käy, ennenkuin loppuu. Niin päivät ennen joulua, kuin myös nämä ravintolat. Viikonlopun elostelun ja ylenpalttisen jätskin syönnin jälkeen piti saada jotain kevyempää, eikä viitsinyt ottaa R-listalta mitään potentiaalista pois.

Mutta onneksi oli kuitenkin Da Vincin tilalle remontoitu Cafe Java Lasipalatsin nurkalla, Amos Rexin työmaan laitamilla. Muutenkin oli jotenkin luumumainen olo, kun meni sunnuntain pitkien päikkäreiden takia pasmat ihan sekaisin ja tuli valvottua turhan pitkään juutuubin parissa.

Mielenkiintoista sinänsä miten television katsominen on jäänyt jo vuosia sitten totaalisesti näiden striimausjuttujen takia. Toisaalta ei sitä Netflixiäkään (tai Areenaa) tule katsottua, paitsi Punisherin vetäsin yhtenä iltana pikakelauksella. Se oli aika vetävä versio sarjiksesta, tosin ei Punisher Lobolle pärjää.

A fairly normal deli salad from the cafe in the corner of Lasipalatsi. The view from the cafe is excellent, but the salad was dull.

For better salads right next door, go to Oatz, Pupu or Picnic.

Lounas täällä tarkoittaa deli-henkistä salaattia (9,90e kahdella täytteellä), johon tulee: Salaattipohja (jäävuori-tomaatti-kurkku), marinoitu punasipuli, patonki, siemeniä sekä kastike.

Tähän sitten halutut komponentit mukaan: Marinoituja oliiveja, artisokan sydämiä, “fetaa”, paistettua kanaa, (purkki)tonnikalaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, katkarapuja tai munakoisoa. Otin fetaa ja artisokan sydäntä. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle, mistä saa tarjottimelle mukaansa veden ja safkan.

No sitä sai mitä tilas, tämä oli tällainen perussetti. Tuoreet jutut pohjassa, juusto oli sitä “salaattijuustoa”, aina painaumiin täsmällisen kokoisten palasten reunassa.

Punasipuli oli ujosti marinoitua, artisokan sydämet niitä purkkimeininkejä. Sitrusvinaigrette oli liian öljypainotteista omaan makuun, ei pärjännyt Hellman’sin vastaavalle.

Tai sitten tämä olisi kaivannut vähän ravistelua ennen kaatoa. Patonki oli tuore ja rapsakka pinnasta, samaa mitä saa esim. Lidlistä.

Osui maaliin, teki tehtävänsä, sain sitä mitä lähdin hakemaankin. Mutta en minä tätä tänne erikseen tulisi nautiskelemaan, mielestäni esim. Picnicin tai Pupun salaatit peittoaa tällaisen.

Sisustus on remontista huolimatta hyvin samanoloinen kuin ennenkin. Vähän värit on vaihtuneet ja tullut tauluja seinille. Mutta se näköala Kaivokadun ja Mannerheimintien risteykseen on ainutlaatuinen, varsinkin toisen kerroksen pöydistä. Tässä on hauska istuskella ihmettelemässä ydinkeskustan suhinaa.

URL www.cafejava.fi
Puhelin 09-640065
Osoite Mannerheimintie 22, Helsinki

Mediterraneo

Joku mut sai taas liikkeelle, alkuviikko ollut yllättävän tapahtumarikas ja kiireisen oloinen, mutta kaiken keskeltä täytyy välillä paeta ja syödä jotain. Nyt jostain takaraivossa takoi sisään ajatuksen, että pitää käydä jossain vähän kauempana, vaikka aika ei antanutkaan myöten mihinkään isoon seikkailuun. Keli oli räntäsateen muodossa kovasti tätä kaikkea vastaan, toisaalta on sitä ennenkin loskassa kävelty ja kalossit olivat herkän hipiäni suojana.

Otin siis listalta Poompui-reissulla löydetyn Mediterraneo-ravintolan. Täältä saa salaatteja, pastaa yms välimerellistä kamaa. Karautin dösällä viereen ja kahlasin sulan lumen täyttämiä katuja pitkin pienen kiskan ovelle, ristiriita aurinkoisen menun ja ulkoilman välillä oli kutkuttavan kärjistetty. Vähän tuli mieleen se Merihaan Bali Brunch -käynti.

Mediterranean food, such as Halloumi salad, pasta and arancinis can be found at this small restaurant in Kallio. But the main event was the incredibly fluffy falafels with a deliciously crunchy crust.

Other places for this kind of fare are Levant, Lebanese Food and Metro Food.

Raflassa alkoikin sitten arpominen lounaan (10e) suhteen, jonka mies kassan takana lopetti nopeasti suosittelemalla falafeleja. Tämä kuullosti mainiolta, joten menin istuskelemaan ja odottelemaan safkaa. Muutakin oli tarjolla, kuten halloumi-salaattia tai arancineja. Lounaaseen kuuluu juoma ja jälkkäri. Tilaus hoidettiin tullessa ja maksu lähtiessä.

Sitä ruokaa saikin odottaa oikein huolella, meni selkeästi yli 15 minuuttia, mikä on jonkinasteisen saavutus, kun olin kuitenkin ainoa ravintolassa. Olo oli kuitenkin jollain tavalla sopivan seesteinen, eikä ollut mikään kiire lumen piiskaamille kaduille.

Kulutin siis leppoisasti aikaa heiluvalla tuolillani, veden ja New Yorkerin virtuaaliversion parissa. Kun safka lopulta saapui, niin se oli jotenkin hämmentävän oloinen setti. Muutama iso falafel-pyörykkä ja valtava määrä jäävuorisalaattia jonkun vihreän kastikkeen peitossa. Sivuun oli heitetty pita-leipä.

Oli siellä ihan pikkasen myös kirsikkatomaatin siipaleita, mutta käytännössä pääosa oli sitä jäävuorisalaattia. Itse olisin kaivannut ainakin sitä punasipulia tähän ja erityisesti viereen jotain tulista. Toisaalta tämä on totta lähes kaiken ruoan suhteen, haluan siihen aina vähän (puna)sipulia ja jotain tulista. Ja oli siinä toki söpön pieni astia hummustakin. Hieman latteasta ensi vaikutelmasta huolimatta tämä annos onnistui hurmaamaan minut upealla toteutuksellaan.

Falafelit olivat yhdet parhaimmista mihin olen törmännyt, aivan ihanan rapsakka kuori (ehkä ne lämmitteli sitä öljyä niin pitkään siellä keittiössä) ja loistavan ilmavan kuohkea sisus. Maku oli kevyt ja sopi mainiosti sen terävän hapokkaan, mutta silti täyteläisen tuntuisen kastikkeen kanssa. Hummus oli jotenkin normaalia raikkaamman oloinen, tästä oli lähes tiessään se jännä varvashikimäisyys minkä tuohon tahnaan normaalisti assosioin. Oliko tämä jotenkin eri reseptillä tehtyä vai tuoreempaa?

Joka tapauksessa se herkullinen sötkötys sopi rapeakuorisen pitapalasten dippailuun ja jyystinkin sen saattelemana kivan sitkoisen leivän parempaan suuhuni. Annoskokonaisuus oli kevyt, mutta taidokkaasti kasattu kokonaisuus toisiaan tukevia makuja ja tekstuureita, tästä jäi erittäin hyvä mieli. Sivuun tuli jääteetä, joka korosti jukstapositiota hieman liian viileän sisätilan pöydässä nautitun ruoan eteläisyyden ja ulkona vellovan kostean kylmän ilmaston välillä.

Jälkkäriksi tuli riisipohjaista, snadisti makeaa, vähän kylmältä joulupuurolta tuntuvaa systeemiä. Mutta en jotenkin ole niin innostunut näistä riisistä duunatuista jälkkäreistä, joten se jäi pääosin kuppiin, vaikka olikin ihan hyvin duunattu. Käykää täällä, jos haluatte stedaa yksiä Stadin parhaimmista falafeleista.

Sisustus on juksinkertainen, mutta kuitenkin koristeltu ajatuksella. Seinille on maalailtu vähän lausahduksiakin, mutta se mikä kiinnitti oman huomion eniten oli varsin hauskasti tuunatut tuolit, joista oli takajalat sahattu veks ja propattu ikkunalaudan päälle. Nerokasta!

Noin muuten mesta kaipasi kipeästi jotain asiaankuuluvaa taustamusiikkia, nyt Hämeentien humina täytti muuten hiljaisen tilan. Joka sinänsä oli ihan hauskaa, olenhan itse asunut jokseenkin tässä kohtaa ja tilanne toi mukavia muistoja mieleen. Myös räntäsateessa seisoskelu, odottelemassa sporaa, sai katseen siirtymään kellotorniin.

Tämä oli yhdellä kävelyllä jäänyt jumiin (nytkin näytti olevan kymmentä vaille yhdeksän koko ajan), mutta palatessani himaan päin, yhtäkkiä silmieni edessä (en ollut ainoa todistaja), kellon viisarit siirtyivät useamman tunnin eteenpäin, aivan oikeaan aikaan. Tämä oli kovin jännittävä hetki omassa elämässä, yleensä kellot toimivat eri tavalla, mutta tuolla kertaa aika eteni ns. batch-moodissa.

URL Mediterraneo
Puhelin 045-6474979
Osoite Hämeentie 30, Helsinki

Surote

Uh oh, meni juttelut pitkiksi ja lounassuunnitelmat uusiksi, mutta takataskussa oli eat.fi:n arvosteluista kaivettu Surote, joka on tullut Kansallismuseon taakse, Tanskalaisen Voileivän viereen. Mielestäni tässä on ollut joskus joku “aasialaista” ruokaa tms tarjoava instanssi, joka oli aina kiinni ohikulkumatkoilla.

Voi tietty olla että muistan väärin, kun en lyhyellä Googlailulla löytänyt muistikuvaa tukevaa todistusaineistoa. Ihan sama, tässä on nyt kuitenkin uusi vietnamilainen ravintola. Sinänsä tuollainen vietnamilainen sapuska sopii tähän aavistuksen kevyempään elämäntyyliin mitä olen yrittänyt harjoittaa, joten sinänsä sen purilaisen ohittaminen ei tuntunut niin raskaalta, vaikka tihkuttikin ja kaikkee.

A Vietnamese cafe behind the National Museum of Finland (which you should visit) serves Bún riêu, Phở gà and such. The soup I had was good and warmed me right up, which fit the brisk weather of late.

The tranquil streets of Töölö have many interesting restaurants such as KuuKuu, Manala and Mizu.

Tarjolla on lounaaksi (10,90e) joko soppaa, kaksi käärylettä + wakame-salaatti tai neljä käärylettä. Listalta löytyy: Bún riêu eli nuudelisoppaa tomaatilla ja ravuilla tms, phở gà eli nuudelisoppaa kanalla, vegenuudelisoppaa, kesäkääryleitä vege/katkis/lohi-täytteellä sekä wakame-salaatti.

Itse valitsin tuon bún riêu -sopan, kun en ole siihen törmännyt missään, vaikkakin vähän jäi nyt sitten kaivelemaan se, etten ole tämän mestan phở-keittoa maistanut. Katsotaan, että jaksanko korjata asiaa myöhemmin. Otin myös yhden katkarapurullan (3e) sivuun, kun teki mieli maistaa sitäkin. Loppuun oli myös kahvia/teetä.

Alkuun naposteltu kesäkääryle oli yllättävän hyvä tällaiseksi vitriinistä napatuksi muovikääryleeksi. Ilmeisesti se suojakalvo piti riisipaperin sopivan kosteana, koska tämä oli tekstuuriltaan juuri sellainen kuin voisi toivoa.

Ei nihkeä tai tahmea päältä ja rapsakoita juttuja sisältävä rulla maistui freesille ja tätä kun vielä dippaili paahdetulla sipulilla ja pähkinöillä ryyditettyyn kastikkeeseen, niin toimi kyllä. Tollasia kun heittää neljä naamariin, niin menee varmasti sellaisesta kevyestä lounaasta.

Pääruoka saapui melko nopeasti ja oli tapansa mukaan iso kulhollinen höyryävää herkkua. Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota phở:sta eroaviin komponentteihin, löytyi jotain lauantaimakkaran oloista, joku jännä pulla ja tuoreita tomaatteja. Sopivan tekstuurin omaavat, ohuet nuudelit olivat vähän ottaneet makua liemestä ja näitä oli passeli määrä muihin juttuihin verrattuna.

Liemi oli ihan hyvää, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa. Erilaista kuitenkin kuin se phở, same same but different. Tilauksen yhteydessä tehty varoittelu voimakkaan makuisesta annoksesta ei jotenkin osunut mielestäni kohdalleen. Tämä oli aika tällainen kevyen oloinen keitto, kuitenkin jollain tavalla silti oikein tyydyttävä.

Tuoreita yrttejä, salaattia(!), kevätsipuleita ja tomaattia sekä ilmeisesti paistettua shalottia, tofua niiden protskujen lisäksi. Tofu oli pirskahtelevan täynnä keittoa ja näitä tyynyjä oli hauska pureskella. Se kalapulla(vai mitä tämä oli?) oli jännän makuinen ja tällaista ei ole tullut vastaan. En ole ihan varma, että kuinka paljon pidin tuosta, mutta tuli se kuitenkin vedettyä, persoonallinen makuelämys. Vettynyt salaattikaan ei ollut ihan omaan mieleen, mutta kiinnostavaa kuitenkin törmätä tuollaiseen keitossa.

Oli siellä myös jotain ylikypsää possua, joka oli oikein maukasta. Liemi tuli lopuksi hörpittyä loppuun ja tähän vaiheeseen olisin kaivannut pöytään vähän srirachaa tms. Tiskillä oli vain sitä rullan dippikastiketta (ehkä pähkinäpohjainen?) sekä sweet chilisoossia ja kumpaakaan ei tehnyt mieli tursotella kulhoon. Oli tämä ihan käymisen arvoinen mesta ja kovin sympaattinen.

Sisustus on itse väkerretyn oloinen ja kodikkaan tuntuinen kaikkine Ikea-kalusteineen. Seinillekin on duunattu hyllyjä koriste-esineineen ja mielenkiintoisen oloisia kuviakin ehkä Vietnamista?

Täällä oli mukava istuskella ikkunan ääressä, hörppimässä keittoa samalla kuin rauhallinen (välillä klassista, välillä ei) musa soi taustalla. Asiakaspalvelu oli ujon ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle oli soppaa ja rullia, kannattaa käydä, jos on ohimatkalla. Rullia saa myös mukaan.

URL www.facebook.com/surotehel
Puhelin 046-5375823
Osoite Cygnaeuksenkatu 5, Helsinki