Ihana neiti S. järjesti Suomeen saapumisen kunniaksi loistavan dinnerin ja päästiin vaimon kanssa tuulettumaan hetkeksi vanhojen kaverien kanssa. Mikäs sen parempaa kuin turista niitä-näitä jengin kanssa yllä herkkupatojen ja cocktailien.
One of the great new restaurants in Helsinki, with a fresh take on the tapas and pintxos menus. Food with a passion and definitely worth a check.
For other great restaurants close by, go to OX, Juuri and Grotesk.
Tämä verrattain uusi ravintola tarjoaa omien sanojensa mukaan ruokaa, joka perustuu “Etelä-Eurooppalaisiin tapas-, meze- ja pintxos-tyylisiin annoksiin”. Eli ehkä eniten espanjalaista ja hieman jotain muuta välimerellistä tavaraa on odotettavissa, mutta toki aina pohjoismaalaisella twistillä.
Tarjolla on kolme eri menu-vaihtoehtoa, lyhyt neljän ruokalajin menu (39e), keskipitkä seitsemästä yhdeksään ruokalajin menu (59e) sekä kaikki päivän annokset (18) käsittävä menu (89e). Tähän päälle viinipaketti (45e keskipitkälle menulle) ja jos halusi, niin välijuustot löytyy (7e) Tokajin kanssa (9,30e). Alkuun löytyi kivoja G&T vaihtoehtoja, joista Hendricks roxxors, mutta Kyrö Distillery ja Helsinki Gin on myös listalla.
Ja jotenkin se Bombay vetää puoleensa, ei voi mitään. Ja todetaan heti kärkeen, että gluteenittomat ja vegevaihtoehdot olivat kaikki erittäin hyvin toteutettuja. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä. Meille tuli se keskipitkä menu ja alkuun vähän drinksua. G&T oli erittäin hyvää ja sangrian ensimmäinen inkarnaatio myös, toisesta rundista puuttui yrtit.
Homma lähti käyntiin leivällä ja voilla. Löytyi itse tehtynä juureen leivottua maalaisleipää, focacciaa yrteillä sekä hunajaista “piparileipää” (tästä revittiin juuri sellaista huumoria kuin voit kuvitella). Pipari oli hyvää, hieman makeaa ja tahmeaa. Rasvainen voi toimi hyvin tämän kanssa. Muutkin leivät olivat taiten paistettuja.
Se amuse bouche oli lohi-ceviche jollain järkyttävän hyvällä kastikkeella. Lohi oli täydellisesti raa’an ja kypsän välimaastossa ja koko homma vei kielen mennessään. Loistava aloitus! Ja toim.huom. tein ensimmäistä kertaa tuollaisen kuvakollaasin, koska ravintolassa oli sen verran himmeä valaistus, että pääosin kaikki kuvat menivät (jopa minun omalla, pateettisella mittapuulla mitattuna) ns. persiilleen (le perse).
Ensimmäisenä vuorossa oli: Siika eli sokeri-suolattua siikaa, piimää, kyssäkaalia, tilliä & krutonkeja. Kala oli kylmän herkullista, annoksesta puski läpi skandinaavisuus tillin ja hapatetun maidon muodossa. Krutonkeina toimivat jännät lastut, jotka toivat erinomaista rapsakkuutta koko meininkiin.
Annos, kuten kaikki menun annoksista, oli kauniisti aseteltu persoonallisille astioille. Silmä lepäsi koko illan näiden ruokien asettelun kanssa. Mutta kieltämättä tässä tuli vertailtua näitä piimä yms annoksia Finnjävelin vastaaviin ja jäätiin vielä aika selvästi jälkeen sen tason. Hyvää ja raikasta kuitenkin.
Seuraavaksi oli vuorossa: Nokkonen eli nokkoskeittoa, paistettua lardoa & kevätsipulia sekä Keltajuuri eli puuhiili grillattua keltajuurta, tuorejuustoa, timjamia & hunajaa. Osa porukoista hylki tuota keittoa, osittain sen lämpötilan (kylmä) takia, mutta itselle se raikas keitto upposi muuten, mutta jotenkin se paistettu ihra siellä pohjalla jäi hieman purkkamaiseksi koostumukseltaan.
Keltajuuri ja tuorejuusto yrteillä oli herkullisen rapsakka ja jotenkin iloisen freesi, mutta silti tässä jäi jotenkin kaipaamaan taas sitä jotain (je ne sais quoi).
Osterit tulivat ja olivat majesteettisen näköisiä osuolapedillään, annos oli siis: Osteri eli Fin de claire -osteri, verjus-granita & Pimento-chiliä. Yksi kuori käteen ja menoksi. Jotenkin tämä taas jäi aavistuksen valjuksi kokemukseksi, vaikkakin diggailin siitä miedosta chilin poltteesta ja kylmän/tulisen yhteispelistä. Enemmän tämä annos veti sillä näyttävyydellään kuin mauillaan. Mutta tyylipisteet kyllä vedettiin kotiin
Ja sitten tuli se liha: Härkä eli Laidun Herefordin härkää, uusia perunoita Ahvenanmaalta, varhaiskaalia & salsa verde -kastike. Uudet perunat oli savustettuja keittämisen jälkeen ja olivat yksi annoksen, sekä mahdollisesti menun, kohokohtia. Paistettu(?) varhaiskaali oli myös minun sekä monen suosikki. Salsa verde jäi sinne taustalle ja päärynä mysteeriksi. Mutta se liha.. Ymmärrän että (mahdollisesti poski?)liha vedetään ylikypsän mehukkaaksi, sitten prässätään ja siihen vedetään (karamellisoitu) pinta, mutta tässä lopputulos oli aika tiukkaan pakattua, hieman kuivahkoa ja mautonta lehmää. Tässä se kuuluisa toteutus jäi hyvästä konseptista puuttumaan.
Hyvä tarjoilija myi meille myös välijuustot Tokajin kanssa ja jännästi tämä tarkoitti: “Tomme Aux Fleurs” omaa maahantuontia, pasteroimaton harvinaisuus, hiilinäkkileipää & seljankukka-perunahilloketta -annosta. Nyt täytyy sanoa, että oma näkemys juustoista ja ravintolan näkemys meni hieman ristiin. Taaskin se hiilinäkkäri on kovin trendikäs jne, mutta toteutus ei päässyt sinne mihin se kurkotti.
Juusto oli ihan hyvä, mutta tässä on lähiaikoina vedetty Carelian paras-juustolautanen-mitä-ikinä-olen-maistanut sekä Vinkkelin oma, todella hyvä veto, joten kyllä tässä jotenkin jäi sellainen olo että enemmän saisi yrittää, ainakin tähän hintaan/ambitiotasoon. Mutta se perunahilloke oli uskomatonta! Pelkästään tota vetelisin ihan onnessani ihan minkä tahansa kanssa.
Alettiin sitten siirtymään jälkkäreihin ja ensimmäisenä vuorossa oli: Raparperi eli Sitruunatimjamia, basillikaa & mantelia. Tämä oli hyvä, ihana kermahyydyke yrttisellä vivahteella ja niillä raparperin happamilla yläsoundeilla. Tykkäsin.
Loppu vetästiinkin sitten tyylillä kotiin, eli oli tarjolla: “FROZEN YOGURT” eli Jogurttisorbeeta, hunajamoussea, hunajakennoa, sitruunaa & orvokkia; Tuulihattu eli Pikkelöityjä villivadelmia kesältä 2015 & karamel-kreemiä sekä Sangria eli Keittiön sangria, limeä ja minttua (K18).
Alkuun vedettu tuulihatut (tsori, noi yksittäiskuvat ovat oikeasti karseita, joten mennään tällä 99% karsealla kollaasilla) olivat ihan ok, ei nämä oikein kuulu minun herkkukategoriaan. Se “sangria” oli käytännössä marinoituja vesimelonin palasia mausteilla ja jotenkin tämäkin annos meni ohi, vaikkakin pidin niistä vesimeloneista enemmän kuin kaiffarit (tämähän on edelleen relevantti termi nuorison joukossa, onhan?).
Mutta se jogurtti räjäytti pankin. Hitto miten hyvä annos. Kaikki tykkäsivät tästä, koko pöytä söi annoksen ennätysajassa. Oli tahmeita hunajakennoja, kylmää ja makeaa sekä hapanta selkeyttämässä koko hoitoa. Loistavastti suunniteltu ja erityisesti toteutettu annos. Kyllä nämä osaavat, kun vaan palaset loksahtavat kohilleen.
Sisustus on tyylikkään linjakas, mutta hieman tämä jää jotenkin taas sinne välimaastoon. Ei olla Gaijinin tasolla, mutta ei myöskään Kuurnan (laitan senkin tänne, kunhan ehdin) rosoisuudella liikkeellä. Vaan jossain siellä limbossa. OX vetää tämän kortin paremmin, mutta toisaalta ruoan osalta mennään palttiarallaa samalla tasolla.
Asiakaspalvelu oli todella hyvää, ottaen huomioon, että koko isoa (hankalaa, sori siitä) pöytäseuruetta käytännössä pyöritti yksi erittäin taitava ja ammattitaitoinen neiti. Iso käsi tälle palvelutasolle näillä resursseilla, kovaa duunia teette ja onnistuttekin siinä näin hienosti! Mutta siltikin, käykääpä tsekkaamassa Vinkkeli tai Copas y Tapas, ne vesselit vetää vielä jollain omalla tasollaan.
Kasvissyöjät ja erityisruokavaliot otettiin ihan törkeän hyvin huomioon ja välillä tuli ihan annoskateus. Todella laadukasta toimintaa sillä puolella.
Ps. Annantalolla on jotain mielenkiintoista meininkiä perheellisille.
Fetching directions......
