Month: February 2018

Fat Lizard

Tänään olikin sitten jalat hellinä aamuhämärissä tehdystä juoksumattolenkistä (robot.. eiku gansta rap made me do it) ja vaikka kuinka yritin motivoida itseäni liikahtamaan johonkin pidemmälle kävelylle, niin muut vaihtoehdot alkoivat houkuttaa liikaa. Olin skannannut läskin liskon lounaslistaa kommentin innoittamana ja osittain tiistain menun perusteella (teki mieli kalaa ja jotain aasialaista) päädyin tunneloimaan Otskiin, tosin ensin piti skoraa hanskat, kun olin aamulla onnistunut dumppaamaan toisen niistä johonkin.

Tämä aamu jää pitkäksi aikaa mieleen, ei oikein näköjään parin tunnin unien jälkeen hommat suju ihan kybällä. Mutta niin, hanskat kädessä suuntasin metrolla teekkarien keskelle ja koska olin ajoissa, niin yritin bongaa sitä taloa, jonka vieressä oli joskus vuosia sitten kontti jota kavereiden kanssa skannailtiin venäläisellä säteilymittarilla (josta kuului huolestuttava piipitys). Joskus ajettiin myös teekkarikylän läpi paloautolla, sekin oli hyvin kiintoisa reissu. Täältä on paljon hyviä muistoja ja TKK:n kirjastosta lainattujen kirjojen oppeja.

A tasty home-cooked buffet deep in the Otaniemi campus area, the subway will take you to the front door.

For more interesting restaurants you can get to with the tube, take a look at Gurkha, Tikke and Chengdu.

Metrolla pääsikin yllättävän viereen, rafla oli tien toisella puolella. Lounaaksi täällä on kotiruokabuffa (12e) joka sisältää salaattia, soppaa, leivät, lämpimän ruoan (vege ja liha tms) sekä kahvit loppuun. Tähän saa halutessaan (+5,50e) kylkeen upgreidatun pääsafkan, joka tänään oli: Muscovado glaseerattua kanaa hiiligrillistä ja mausteista ‘Asian coleslaw’. Buffassa oli: Bataattikeittoa ja tzatzikia, miso-paahdettua lohta, wasabimajoneesia, seesaminuudeleita, punaista vegan-tofu-currya, salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, juusto-kirsikkatomaatti-oliivisalaatti, oliiveja, coleslaw, perunasalaatti, bulguri-papu-punasipuli-kirsikkatomaattisötkötys, artisokan sydämiä, ituja yms), leipää (flatbread ja maalaisleipä) tuorejuustolevitteellä sekä loppuun kahvia tai (pussi)teetä. Otin normibuffan.

Alkuun piti nykäistä soppa, johon listan mukaan piti kuulua valkosipulikreemi, mutta en jotenkin tajunnut tuikata sitä tzatzikia kulhoon, joten sinnittelin pelkillä siemenillä yms. Keitto oli ook, olisi saanut olla kuumempaa ja isommin maustettua, tosin edelleenkään en sitä ehkä maustanut korrektisti.

Pääruoka tuli kasattua normaalilla ruotsinlaiva-menetelmällä lautaselle, mutta kuitenkin sillä erotuksella, ettei alussa ollut sitä wasabimajoneesia tai tofucurrya saatavilla. Otin niitä santsikierroksella, kuten myös leipää. Salaatti oli ihan jees, tuoreet komponentit ja melko runsas valikoima. Ehkä tässä vähän hämäsi tuo makujen kakofonia, en löytänyt salaateista mitään punaista lankaa, vaan oli vaan duunattu kaikenlaista ja heitetty esiin. Veget olivat joka tapauksessa sopivasti maustettuja, mutta ainoastaan se kivasti kynsilaukkaa sisältävä jogurttikastike muodosti muistijäljen.

Lohi oli saanut hennon maukkaan misohunnun ja oli onnistuttu jättämään mehukkaaksi, mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri, että uunilohta, tuota linjastojen kaurapuuroa, tässä vedeltiin. Seesaminuudeli olisi kaivannut rohkeampaa maustamista, nyt tämäkin jäi sen cacikin alle. Toisella rundilla noukittu curry oli saanut enemmän väriä pintaan ja oli ehkä maistuvin elementti lounaassa, tosin se wasabimajoneesi komppasi oikein kivasti lohta, jota otin vielä pikku biitin kanssa.

Leivät oli tällaista perustasoa, maalaislimppu oli mahtipontisen kookas ja hienon näköinen kun siitä sorvasin siipaletta, mutta kuori ei rasahtanut eikä taikina ollut kuplinut. Kaiken kaikkiaan tämä oli mielestäni onnistunut kotiruokabuffa ja selkeästi hintansa väärti, mutta ei sen enempää. Hyvä suoritus tämäkin, kannattaa käydä jos on huudeilla tai muuten vaan länsimetron matkassa ilman selkeää suunnitelmaa.

Sisustus oli kotoisan oloinen, jotenkin silleen jännällä modernila retromeiningillä duunattu, hieman tuli näin jälkikäteen mieleen Down With Love -leffa. Taustalla soi Pettyn Free Fallin’, joka sekoitti pakkaa entisestään, tuli ihan 80-90 luvun vaihde mieleen ja kauhea flanellipaidan kaipuu. Onneksi joulupukki toi yhden sellaisen tosin mukavan isi-paidan yöasusetissä, mitä voinkin sitten perheen riemuksi aina pitää. Pitääkin pistää Nevermind soimaan kotimatkalla.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Pirteä kassaneiti jopa ehti proaktiivisesti esitellä buffan toimintaa, mikä on harvinaista näissä meiningeissä. Tammikuun vegaanihaastajille oli sitä currya salaatin ja sopan kaveriksi, eikä se ollut mikään huono vaihtoehto ollenkaan. Lasten kanssa tuskin tulisi eksyttyä näihin koordinaatteihin, mutta tilaa on jne. Ehkä webskasta voisi ilmetä jotenkin, että tämä on buffa? Oma lukutaito on niin heikko, että luulin lounaan olevan lautasmallisen ja näin olin jo asennoitunut pleitattuun lohibiittiin rapsakaksi paistetulla nuudelilla, tosin se johtui todennäköisesti vaan liiallisen urheilun tuottamasta nälästä.

Ps. Jatkona eiliselle self-service jutulle, New Yorkerissa on mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten Woltit ja Uberit yms ovat muuttamassa ravintolakenttää.

Pps. Jeps, toi uusin IOS photo editori on markan p*sce. Näemmä jos croppaa tarpeeksi monta (ehkä yli kymmenen) kuvaa putkeen, niin laite pitää bouncaa, että taas toimii. Filttereitä pystyy vielä duunaa ja tallentamaan, mutta croppaus ei käy. Tasalaatua Piilaakson ihmemiehiltä. Tai sit mun taidot ei vaan riitä.

URL www.ravintolafatlizard.fi
Puhelin 020-1277710
Osoite Tietotie 1, Espoo

Salaattiasema

Viikon tauon ja viiden päivän linjastoruokailun jälkeen oli ilo ylimmillään, kun pääsin takaisin satulaan ja Stadin antoisien ruokapatojen ääreen. Sinänsä tuollaisessa vakioidussa ruokailumallissakin on omat puolensa, ei tarvinnut kauheasti mietiskellä lounasta, kun otti vain tarjottimen käteen ja alkoi lapioida. Samalla tuli juteltua ruokailun ohessa, mikä yleensä jää näissä omissa käynneissä pois, tosin tänään oli onneksi R. taas peesissä, joten sosiaalinenkin aspekti oli hoidettu.

Aurinkokin paistoi ja elämä hymyilee, tästä tulee vielä erinomainen viikko. Viikonloppuna tuli vedettyä sen verran tiukkaan tahtiin lihaa (pihvit lauantaina ja vakuumipakatun setin jämistä Rydbergin pihvi sunnuntaina), että maanantai piti aloittaa vähän iisimmällä setillä. Robottikin paheksui ranteessa siihen malliin, että täytyy alkuviikosta yrittää skarppaa, muuten tulee mustat helikopterit.

Salads and such from this small restaurant in the basement of Forum shopping center,

Forum has quite a few other restaurants as well, such as Ônam, India House and Foody.

Forumin kellariin on ilmestynyt Salaattiasema, jota olen pitänyt pre-order-listalla jo hetken aikaa, en ole viitsinyt käydä siinä Larun pisteessä, kun tämä vaikutti niin oivalta kohteelta R:n kanssa vietetylle lounaalle. Sijaintikin oli mitä mainioin, vaikkakin nyt oli aurinkoinen keli, joka olisi sinänsä tukenut ulkoiluakin.

Valitettavasti Buongiorno Cafe on pistänyt Eerikinkadun pisteen säppiin (ei ihme, ettei se ole ollut kovin hyvin auki tässä lähiaikoina), joten täytyy joskus ehkä sitten yrittää sitä Museokatua tms. Salaattiasema myy salaattia (duh) kolmella kasvistäytteellä (#laputoiskiva) ja kahdella delitäytteellä sekä yhdellä päällisellä (12,50e), mutta näemmä myös tuorepuuroa (3,80e), salaattirullia (10e) ja kuumia kulhoja (12,50e), jotka tosin ovat kvinoa+jotain (blech). Löytyy myös päivän salaatti (10e, vain lounasaikaan) sekä valmiita (kana)leipiä tms.

Itselle tuli keitto (9,50e), johon saa kolme kasvistäytettä sekä yhden delitäytteen, joihin valkkasin nuudelisalaatin, juuresraasteen, vihreät pavut ja falafelit.

R. nappasi omavalintaisen salaatin, johon tuli punajuuria, vihreitä papuja, paahdettuja juureksia, fetaa ja yrttimarinoitua kanaa. Kahvi oli ekstraa (1e) ja tuli heti safkan viereen, joten ehti snadisti jäähtyä syömisen aikana.

Soppaa joutui hetken odottaa, tosin nopeasti sekin tuli, tämä on vauhdikas lounas. Liemi oli ihan jees, joku kasvispohjainen systeemi ja kuulemma tuoksui voimakkaasti sellerille (itse en huomannut).

Kävi aika nopeasti ilmi, ettei noi salaattitarvikkeet oikein olleet omillaan tuossa keiton seassa, falafelien teoreettinen rapsakkuus oli kadonnut ja muuttuivat kauhomisen kestäessä muussiksi.

Pieneksi hakatut nuudeli- ja raastesalaatin biitit uiskentelivat veessä kuin pienet sammakot ja ainoa mistä sai jotain otetta oli ne isot vihreät pavut. Nettopositiivinen tämä silti oli, salaatit olivat hieman “aasialaisesti” maustettuja ja kokonaisuus oli juurikin sellainen kevyt ja ravitseva lounas mitä lähdinkin hakemaan.

R. naposteli salaattinsa tyytyväisenä, tosin hänen valitsemansa yrtti-jogurttikastike, vaikkakin maukas, olisi ehkä kuitenkin saanut olla etikkapohjainen systeemi. Hän kun ei liian hapokkaista jutuista ole moksiskaan, vaan tykkää kirpsakkuudesta.

Itse maistelin vähän sivusta, feta oli täyteläisen maukasta, yrttikastike hennon hyvää ja kana vähän kuivakkaa. Ihan jees salaatti, parempi kuin esim. Twistissä, mutta tähän hintaan löytyy kyllä parempiakin, kuten esim. Pupusta.

Sisustus on freesi ja uutuuttaan kiiltävä, jännällä modernilla maalaismotiifilla duunattu. Lattiat oli hauskoja, kukat olisivat ehkä kivempia elävinä kuin muovisina, mutta toki tämä on pidemmällä juoksulla iisimpi ylläpidettävä. Asiakaspalvelu oli rempseän nopeaa, mutta jotenkin olisi hyvä ehkä käydä läpi niiden komponenttien sisältöä tai olla selventäviä lappuja tms.

Nyt “kaikki” kyselivät laarien sisältöjä ja aikaa kului. Lasten kanssa voisi teoriassa tulla, tosin ei tämä kauhean tilavan oloinen ollut, logolla varustettu syöttötuoli kuitenkin löytyi. Kasvissyöjälle oli vaikka mitä, tosin “delitäytteistä” vain kolme oli vegeheadeille sopivia: kidney-papuja, falafeja sekä fetaa (haittaakse?).

Ps. Aromi-lehdessä on mielenkiintoinen artikkeli Tapanilan Chinamanista, mikä on roikkunut omilla listoilla jo pitkään (vähän hankalan matkan päässä lounaalle, mutta joskus pitää käydä). Ilmeisesti tuo itsepalvelu on pikkuhiljaa hivuttautumassa rafloihinkin, osviittaahan tästä on jo mm. niissä pikaruokamestojen hipeltelymenuissa.

Pps. Aaaa-aaa-argh. IOS 11.n päivitys on pistänyt kuvien filtterit uusiksi ja nyt täytyy opetella noiden käyttö. Ehkä se on hyväkin, olen käyttänyt samoja vanhasta luurista asti, silloin pääosin siksi, että kuvalaatu (sekä kuvaaja) oli niin kehno, että ajattelin ylivalottuneiden asetusten peittävän pahimmat ongelmat.

Tosin tässä versiossa täytyy näköjään käynnistellä puhelinta pari kertaa uudelleen, että saa kaikki kuvat editoitua, kun tulee kesken kaiken “There was an error saving this photo. Please try again later” virheitä ilman mitään järkevää syytä. Miksi kaiken pitää aina muuttua?

URL www.salaattiasema.fi
Puhelin 050-4650777
Osoite Mannerheimintie 14-20, Helsinki

Retrospektiivi, 801 ravintolaa myöhemmin

Kuten herra R sanoisi: “scrummilla mennään” ja vaikka tässä edellisessä sprintissä nyt menikin se nelisen vuotta, niin ei se haittaa. On aika katsahtaa hetki taaksepäin ja velloa menneessä, ehkä hahmottaa jotain uuttakin. Ken tietää.

Koska nyt tosiaan on suurin piirtein tasan neljä vuotta siitä hetkestä, kun päätin alkaa käymään eri ravintoloissa lounaalla. Tammi-helmikuun vaihteen paikkeilla tein puolivitsinä sen “myöhästyneen uudenvuoden lupauksen”. Ainoan, jossa olen koskaan pysynyt näin pitkään. Olen tässä pohtinut, että mitä voisin tehdä toisin, jos voisin keskustella menneen itseni kanssa, mutta ainoat asiat mitä tulee mieleen on aika teknisiä ja nekin oikeastaan vain sen takia, että tekisi mieli refuctoroida muutama asia, mutta se on tällaisen datamassan ja näin hitaiden palvelimien kanssa masentavaa.

Mitä olen sitten oppinut tämän kaiken jälkeen?

Uudet kokemukset ovat antoisia, eikä niiden löytäminen tarvitse olla vaikeaa tai kallista.
Tämä on ehkä se oleellisin asia, koska omaan synnyinkaupunkiin tutustuminen harrastuksen kautta on ollut erinomaisen avartava tapa kohdata kaikki kadut ja kujat. Olen päässyt kokemaan monia sellaisia ruokia ja paikkoja, joihin en olisi todennäköisesti muuten törmännyt. Ja valtaosa tästä on tapahtunut “lounarin” puitteissa, toki onhan mulla dösätsetti, mutta toisaalta olen aika moneen mestaan myös mennyt ihan apostolin kyydillä. Ei tämä niin vaikeaa ole, astu vaikka tänään jonkun uuden ravintolan ovesta sisään ja kokeile mitä heillä on tarjottavanaan. Todennäköisesti se on jotain hyvää.

Ruoka on hyvää.
Jep. Tämä lista on täynnä pelkkiä banaaleja toteamuksia. Jos kaipaat jotain syvällistä, niin mene katsomaan Feynmania. Aika harvassa paikassa tulee vastaan syömäkelvotonta ruokaa ja kunhan on liikkeellä terveen ruokahalun saattelemana, niin melkein kaikki menee. Mutta “hei, ei se riitä“, koska jos parempaakin saa ja vielä samaan hintaan, niin miksi tyytyä johonkin puolihuolimattomasti kyhättyyn asiaan? Vaikka pidänkin lähes kaikesta ruoasta, niin olen kaikkien näiden ravintoloiden jälkeen alkanut pikku hiljaa muodostamaan jonkinlaista säännöstöä siitä mitä viitsin suuhuni laittaa.

En oikeastaan pidä burgereista kauheasti.
Siis on ne ihan hyviä aina välillä, mutta olen jotenkin kyllästynyt niihin, ehkä johtuen siitä burgeribuumista mikä tuossa joitain vuosia sitten paukkui päälle. Ne on kuitenkin loppujen lopuksi “vain” lämpimiä leipiä. Ja joo, tiedetään, osaan näistä hierotaan niitä komponentteja huolella, mutta en välitä, nämä vaan ei innosta minua ja olen huomannut vältteleväni paikkoja (esim. Fat Lizard) joissa tiedän, että pitäisi todennäköisesti maistaa heidän burgeria, kun se on tavallaan pääartikkeli. Mieluummin kotiruokabuffa tai joku perusannos kuin purilainen. IMHO, YMMV, ROFL jne.

Nepalilaisia ravintoloita on todella paljon ja ne ovat lähes identtisiä.
Siis oikeasti, mistä ne hommaa noi samaa fiilistä edustavat kalusteet ja miksi ne menut ja kupletin juoni on niin samanlainen? Onko taustalla joku illuminati vai vaan heidän luontainen business nous, joka vie heitä kaikkia vääjäämättä kohti samaa, toimivaa konseptia? Koska minulle se toimii, Lönkan Satkarin lounaista lähtien olen diggaillut tätä safkaa ja se ei yleensä petä, vaikka aina joka kerta on jollain tavalla erilainen. Thaikkusafka on tietty vielä mieluisampi, mutta sillä ei ole kaupungissa ainakaan vielä samanlaista omnipresenssiä kuin Nepalin kavereilla.

Helsinki alkaa muistuttaa isoa kaupunkia.
Jeebus sentään, tönöä pukkaa joka nurkasta ja populaa alkaa olla niin paljon ettei meinaa sekaan mahtua. Mutta vielä sitäkin enemmän, täällä on tota raflaa niin paljon ja sen verran variaatiotakin, että hiki tulee pintaan kun näitä käy läpi. Kyllä tossa ihan hyvin pystyisi tänä vuonna sen tonnin rikkomaan, jos ahkeroisi. Toki se loppupää alkaa olla pääosin niitä pizza-kebabmestoja, joita en aio kyllä käydä kaikkia. Mutta löytyy ihan kiinnostaviakin vaihtoehtoja edelleen, kaikkien näiden lounaiden jälkeen. Ja se mikä tässä erityisesti pistää silmään, on ns. autenttisten mestojen tuleminen, ettei enää vedetä sillä “suomimenulla” ja valjulla purkkikamalla pelkästään. Tämä siis sen kotimaisen “brutal bistro” meiningin ja muiden mielenkiintoisten ja rajoja venyttävien, ahkerien keittäjien tuleminen. Se ravintolamaailman kaleidoskooppi, mitä on tottunut näkemään matkoilla isommissa kaupungeissa on nähtävissä täällä koko ajan nousevalla voluumilla. Jei!

Käveleminen on terveellistä.
Who knew? Tämä ulkoiluaspekti on ollut mukana ihan alusta alkaen (ja toki myös ennen sitä, tosin joskus vietin lounastauon vain kävellen, en syönyt mitään, se ei ollut terveellistä), mutta nyt ihan lähiaikoina mukaan on tullut mittauslaitteet ja siihen liittyvä kiinnostus, joten sitä kävelyä on tullut harrastettua enenevässä määrin. Ja tuntuu paremmalle. Suosittelen.

Ja se siitä, tämä viikko meni taas kurssimuotoisena, joten en päässyt raportoimaan syömisiä. Ensi viikolla taas uutta putkeen, alustava suunnitelma on jo muodostettu.