Grillson

HUOM! Ravintola on suljettu.

Uusi vuosi, uudet kujeet. Vuoden vaihde tuli oleiltua kotona, pommituksen lomassa ja kavereiden kanssa turisten. Tämä hyvä, paitsi unirytmin osalta ja viime yö menikin sen verran vähillä unilla, kun ei saanut lampaista kiinni.

Näin ollen kaiken sen aamuisen kahvinlipittämisen jälkeen piti kehittää joku iisi vaihtoehto lounaalle. Sääkin oli mitä oli, joten päädyin Kurvin seutuvilla sijaitsevaan Grillssoniin.

Ravintolan ikkunoissa mainostetaan jotain mystistä pop-upia, jonka olomuoto ei itselle paikanpäällä selvinnyt laisinkaan. Tässähän oli ennenmuinoin Martina, josta on muisto R:n kanssa syödystä illallisesta tms. Hän otti silloin sieniruukun, josta taisi pitää. Mutta tästä on jo hetki aikaa.

A cellar restaurant with a long history that does not show much in the decor or menu, which consists of pizzas, burgers and such. The food was not very interesting, except for the doughnut holes.

The surrounding area is positively teeming with restaurants, such as Codle, Tuk Tuk and Vihreä Holvi.

Tarjolla on buffa (11e) salaattibaarilla ja jälkkäreillä. Tämän lisäksi löytyy päivän purilainen (10e) tai lounaspizza (12,50e) kahdella täytteellä.

Tänään tarjolla oli (webistä löytyvästä, virheellisestä listasta huolimatta): Lohta ja smetanaa, yrtti-valkosipuli “Oumph!” ja harissa-tomaattikastike, uunijuureksia, ohrattoa (tms outoa paksun riisin kaltaista), salaattibaari (salaattisekoitus, salaattijuusto-tomaatti-punasipulisalaatti, marinoituja oliiveja, kvinoasötkätystä, mummonkurkkuja ja paria leipää + voita) sekä jälkkärit (pähkinä-siirappisysteemi, suklaakakkua tms ja kinuskitäytteisiä munkkeja).

Otin buffan, kun ei tehnyt mieli burgeria tai pizzaa ja toisaalta pyrin näissä testaamaan sen buffan, kun se antaa selkeämmän kuvan siitä ravintolan normisetistä.

Alkusalaatti oli ook, sinappikastike oli paksua ja maistui hyvältä. Mummonkurkut piristivät meininkiä ja oliivit oli hyvin marinoituja. Leipä oli tällaista kaupan kamaa, sopi rippeiden noukkimiseen lautaselta.

Pääruoassa homma latistui aika pahasti. Lohi ja kana olivat molemmat menneet yli, lohi ei pahasti (smetana auttaa), mutta kana oli snadisti kumimaista. Lohen smetanakuorrute oli toki täyteläistä ja peitti hyvin alleen pliisut lisukkeet, mutta mikä se “oumph” oikein oli?

Kanan kastike oli lähinnä tomaattista, tulisuutta en havainnut missään kohtaa ja vasta tätä kirjoittaessa tajusin, että sellaista olisi pitänyt olla. Tietty raflan maustearsenaalilla (sriracha!) olisi voinut vaikuttaa asiaan, mutta kyllä tässä mentiin ihan rimaa hipoen.

Uunijuurekset olivat sentään jääneet sopivan napakoiksi, mutta maustaminen oli kovin hentoa myös tässä kategoriassa.

Jälkkäripuoli onneksi pelasti päivän, se pähkinäsysteemi oli ehkä vähän kyseenalaisen oloinen, hieman kuin joku olisi keittiön vahinkolaukauksen murentanut kulhoon. Joka tapauksessa tuollainen kovettunut sokeri ja pähkinät pelaavat kyllä ihan hyvin yhteen, varsinkin kuuman kahvin kanssa.

Pikkumunkki oli yllättäen (#laputoiskiva) kinuskilla, mikä oli sopivan dekadentti lopetus tällaiselle “maanantai”-lounaalle. Suklaakakkua (vai mitä se olikaan) en maistanut, kun en sellaisista yleensä välitä. Vähän tällainen keskitasoa heikompi buffa, kaikesta jaetusta historiasta huolimatta.

Sisustus on tynnyrimallisen kellarikrouvin oloinen, seiniä reunustavat loossit ja graafisena ilmeenä toimii jostain syystä abstraktoitu sarvipää (Grills-nimisen peuran jälkeläinen?), jota on viljelty myös metallisen taideteoksen muodossa.

Tunnelma on hieman jännempi kuin tavallisessa lounaspaikassa, mutta ehkä silleen lievällä kellarihumppa-twistillä. Kasvissyöjälle olisi ehkä pizzaa tms, mutta menisin ehkä jonnekin muualle vegeilemään.

Lasten kanssa voisi olla jännittävää mennä portaissa, riippuen vähän tavaran määrästä ja natiaisten iästä.

Ps. Nerokas ehdotus tägätä kaupunginosa artikkeliin kaatui heti ensimetreillä huonoon maantietoon. Merkkasin nyt tämän Sörnäisiin, kun periaatteessa kai ehkä siihen kuuluu (sillä puolella Hämeentietä), mutta mistä tuohon löytyisi äärimmäisen tarkka ja selkeä kartta? Wikipedia on summittainen ja muut mitä löysin aina vähän jotenkin epämääräisiä.

Ja onko tämä Sörnäinen vai Vilhonvuorta vai Hanasaarta? Olen kysymyksiä täynnä, kuten aiemminkin kun olen yrittänyt ymmärtää näitä kaupunginosia tarkemmin. Noh, ainakin tässä oppii jotain uutta, pitää skoraa joku hyvä kirja aiheesta.

URL www.ravintolamaailma.fi/grillsson
Puhelin 020-7994032
Osoite Hämeentie 19, Helsinki

Cafe Cardemumma

Eilisen sekoilun jälkeen piti ottaa joku saletti systeemi kohteeksi ja koska nälkä kurni kovaäänisesti jo yllättävän varhain, niin otin suunnan kohti Kalliota. Brahiksen nurkilla, kuuluisan Roskapankin vieressä, sijaitsee tässä on pidempään toiminut Cafe Cardemumma.

Kahvila tarjoilee aamiaista sekä aikaista (klo 10 lähtien) lounasta ja osittain tästä syystä on jäänyt kokeilematta kaikki nämä hetket. Mutta nyt tähdet olivat oikeassa asennossa, vyö tarpeeksi tiukalla ja katse skarppina.

Karautin kolmosella kulmille ja iskeydyin rohkeasti sisään, vaikka lounaslista (jota he kiitettävän aktiivisesti päivittävän feseen) oli vielä vaiheessa.

A quaint little cafe next to Brahe Field that serves breakfast as well as a home cooked style lunch. There are also quiches, salad, sandwiches and such on offer.

The surrounding area has an abundance of interesting places to visit, like Bali Brunch, Gastro Cafe Kallio and Cafe Brahe.

Tarjolla on lounaan lisäksi aamaista (~6e), mutta koska en aamiaista pääsääntöisesti naatiskele, niin lounas oli mielessäin. Päivittäin vaihtuvalta listalta löytyi tänään: Pinaatti-feta täytteinen lohi tilliperunoilla (8,90e), sipuli-paprikamunakas (7,50e) sekä kookoskanakeitto (7,50e).

Nappasin kalan haaviini ja etenin kohti alkusalaattia (tomaatti-kurkku-salaatti + kastike) ja aamiaiselta lähtöisin olevaa leipätornia (mm. saaristolaisleipää ja sämpylöitä), jotka sijaitsivat soppatykin kyljessä, kassan vieressä. Tilaus ja maksu suoritetaan saapuessa kyseiselle pisteelle.

Alkusalaatti oli kotoisan oloinen ja paksu kastike viimeisteli tämän hyvin perinteisen aloituksen. Leivät olivat tuoreita ja sämpylät itse tehdyn oloisia, kivan kuohkeita ja maittavia.

Pääruoka tuli niin nopeasti, ettei meinannut uskoakaan. Tässäkin oli aistittavissa sellaista turvallista kotiruokamaisuutta, mikä miellytti silmää ja suuta. Feta ja pinaatti ne yhteen soppii, ja tämä toikin maistuvaa kastikemaisuutta muuten vähän kuivaan annokseen.

Lohi oli mennyt ihan aavistuksen yli, ei pahasti, mutta (tätä) kalaa ei ole pakko täräyttää tainnuksiin lämpöaalloilla, lempeämpikin ote riittää. Sitruunalla sai heitettyä happoharson fisun päälle ja tilliperunat olivat sopivan kypsiä.

Kokonaisuutena annos oli aika hyvä, tällaista konstailematonta kotiruokaa ja kohtuuhinnalla. Jos tekee mieli sellaista, niin tämä on oikein hyvä kohde lounaalle.

Tosin kentän toisella laidalla on myös Cafe Brahe, jonka atmosfääri on vielä lähempänä sitä lohduttavaa lintukotoa.

Sisustus on charmantti, kovasti itse väkerrettyjä tekstejä liitutauluilla, pieniä koriste-esineitä ja muita yksityiskohtia.

Yleisilme on silti oikein siisti ja organisoitu. Tilasta selvästi huolehtii joku, jolle se on tärkeä. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

Vähän samaa tunnelmaa tulee esim. Cafe Dajassa. Kasvissyöjälle on salaattia ja välillä soppaa (eilen oli tomaattikeittoa) yms. Lasten kanssa voisi ihan hyvin piipahtaa, jos olisi näillä nurkilla pyörimässä, tosin vaunujen kanssa ei ehkä mahdu sisälle.

URL www.cafecardemumma.fi
Puhelin 045-3558150
Osoite Kaarlenkatu 15, Helsinki

Kapsäkki

Aurinkoinen päivä ja tapaaminen vanhan kollegan kanssa piristivät kummasti. Sovittiin tällit Kapsäkkiin, joka on Kapsäkki-teatterin lämpiö/kahvila ja toimi joskus kauan (kauan kauan) sitten Allotria-nimellä. Muistaakseni tällä oli jopa taukoa lounaissa jonkun aikaa, mutta nyt oli taas sitäkin tarjolla ja johtuen maantieteellisesti suopeasta sijainnista, valitsin tämän listalta treffipaikaksi. Olikin oikein miellyttävää turista kaikenlaisista asioista ja freesasi mukavasti mieltä, keskellä semikiireistä viikkoa.

A restaurant of the Kapsäkki theater, the veggie heavy food was adequate and the decor distinctly barlike.

Other theater restaurants in Helsinki are Kaksi kanaa, Kom and Café Artist.

Kyseessä on jossain määrin kasvispainotteinen buffet-mallinen lounas (10,20e), joskin raflasta saa myös muutakin, kuten flammkucheneita. Erinomaisen huonosti merkatusta buffasta (ei ollut edes kassalla printattua lounaslistaa esillä, puhumattakaan ruokapadoista, onneksi www-sivustolta löytyy melko käytettävä ja ajankohtainen selvennys. #laputoiskiva) löytyi tänään: Bataatti-kookoskeittoa, suppilovahveropiirakkaa, porkkanapihvejä, muhennettua perunaa, riisivanukasta ja hilloa, leipää (tummaa ja vaaleaa ranskishenkistä + voita) sekä salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, paprika-pastasalaatti, bulgurisötkötys tai kaksi, sinihomejuustoa sekä yrtti-kananmunasalaatti).

Alkuun nykästy keitto oli ihan jees, tällainen etäisesti tutun makuinen, sakea kasvissoppa. Tähän oli pakko sekoitella mukaan vähän sitä sinihomejuustopurua. Leipä oli lämmintä, josta plussaa, juuri uunista tuotua (tuskin kuitenkaan täällä leivottua) leipää on aina hyvä jyystää.

Salaatti oli ook, tosin kastike (oliiviöljy, balasamicco, pippuri, suola + jogurttipohjainen systeemi) tuli sen verran myöhään buffaan, ettei sitä saanut mukaan kostuttamaan näitä. Onneksi osassa oli kastike mukana ja sen saman lämpimän leivän kanssa tämä menetteli, mutta ei jättänyt muistijälkeä.

Pääruokana ollut porkkanapihvi oli mehevää ja erityisesti sen jogurtin kanssa tämä toimi ihan hyvin vaikka olikin rakenteeltaan melko epästabiilia ja homma meni sellaiseksi murujoukon metsästelyksi. Sienipiirakka oli kovin sienimäisen makuista, mikä on luettavissa sen eduksi, vaikka en siitä itse kauheasti välittänytkään.

Muhennettu peruna, eli kuutioidut kermaperunat, oli semijees, jotenkin tämä oli sellainen epäsikiö, kun ei ollut muussia, ei kermaperunaa eikä keitettyä. Mutta kyllä tätä söi sen “pihvin” kanssa, vaikka suolaa ei ollut viitsitty kauheasti käyttääkään.

Jälkkärinä toimi riisivanukas hillolla ja tätä tuli otettua omaan makuun liikaa, vaikka hillo toki olikin maittavaa. Eikä se riisikään nyt niin kauheasti tökkinyt loppupeleissä, vaikka jotenkin Saksan-reissuilla tähän onkin muodostunut jonkinasteinen aversio.

Kiva kuitenkin että oli koko setti, eli pari alkuruokaa, pää- ja peräruoka sekä kahvit/teet. Jotenkin se aina tyydyttää mieltä kun saa syödä “koko aterian” vs. joku yksittäinen annos. Mutta noin muuten tämä ei kyllä ollut mikään kovin kummoinen lounas, vaikka seura tekikin koko hoidosta miellyttävän.

Sisustus on edelleenkin samanoloinen kuin ennen, eli baaritiski hallitsee ravintolan etutilaa, isot ikkunat avautuvat vilkkaaseen Hämeentien ja Mäkelänkadun risteykseen, kun taas ravintolan päädyssä häämöttää ovi teatteriin.

Jotenkin nämä teatterehin kytketyt mestat eivät ole yleensä erityisen ansiokkaita keittiön osalta, mutta hauskan boheemin ympäristön nämä kyllä tarjoavat. Kyllä tässä ihan mielellään istuskeli ajan patinoimalla sohvalla ja mutusteli kasvisruokaa juttelun seassa. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

Ps. Jännästi ne meemit, flunssat ja Antti Tuisku leviävät päiväkodin kautta, kun tässä eräänäkin iltana nuorempi tytöistä lauleskeli “mun on pakko twerkkaa, että saisin fyrkkaa”. Jonka jälkeen kysyi heleällä äänellään: “Isi, mitä twerkkaaminen tarkoittaa?” “Ei mitään”. En ole vielä ihan täysin henkisesti valmis näihin keskusteluihin.

URL www.ravintolakapsakki.fi
Puhelin 09-2600907
Osoite Hämeentie 68, Helsinki