Weeruska

image

Veri veti taas Kallioon, kun menin lounastamaan herra L:n kanssa. Ysillä ineen ja kolmosella ulos, kesäinen keli ja Kallion kukkulat viilettivät ohi ikkunoiden ja turistien puheensorina täytti sporat. Weeruska on ollut jo pitkään to do -listalla, joten päädyin ehdottamaan sitä kohteeksi. Mesta on jo melkoisesti kaikenlaista nähnyt ravintola Lintsin kupeessa ja tarjoilee aika perusmeininkiä, pizzoja, burgereita ja sen sellaisia. Lounaaksi on kotiruokabuffa sekä lautasannoksia.

A no fuss, home-cooked buffet lunch with friendly service in the heart of Kallio, near the Linnanmäki amusement park.

For other home-cooked buffet lunches be sure to check out the excellent Raiku and Manala.

image

Tarjolla on siis keitto + salaatti jälkkärillä (8,60e) sekä lämmin ruoka -buffet (10,20e) edellisillä tai sitten lautasannoksia. Tänään buffassa oli: Kermainen lohikeitto, salaattibaari (jäävuori, punajuuri, appelsiinilohko, tomaatti, kurkku, paahdettu sipuli, perunasalaatti, maissi-herne, minimozzarella-tomaatti, kvinoasötkötys ja vinaigrette sekä Weeruskan oma sinappikastike), pari leipää (ruisleipä ja joku aavistuksen focaccian oloinen vaalea) + levitettä, punakampelaa ja rapukastiketta, perunamuussia, uunijuureksia, karjalanpaistia, vadelmamunkki ja marjarahkaa. Lautasannoksina oli tarjolla: Juustoburgeri ja maalaisranskalaiset (15e), sesam- tofuburgeri ja bataattiranskalaiset (15e), mozzarellasalaatti (11,60e), valkosipulileike ja ranskalaiset (12,60e), sienibolognese (12,60e), metsästäjänpihvi ja valkosipuliperunat (20,30e) sekä lounaspizza kolmella täytteellä (11,60e).

image

Tilaus ja maksu tiskille tullessa, otettiin molemmat tuo koko buffa. Päivän lehdet löytyvät tiskin päädystä, aseet ja liinat pöydistä ja hieman ärsyttävästi ainoa toimiva vesipiste (myös kuplivaa tarjolla) salaattibaarin vierestä. Buffa oli muutenkin hieman fragmentoitunut, joten soppa meinasi ensin jäädä väliin, mutta bongattiin joku kauhan kanssa ja mentiin perään.

image

Salaatti oli ihan perusmeininkiä, mutta joku tässä oli ihan hullun suolaista, joko se vinaigrette tai sitten se paahdettu sipuli (tai ehkä arkkiviholliseni, kvinoa!). Tuo suolaisuus peitti muut asiat alleen. Leipä oli ihan ok, tuore-/raejuustolevite oli raikasta ja tasapainotti hieman sitä suolaisuutta. Soppa oli hyvää! Kermaisen täyteläinen liemi ja juuri sopivan kypsyiset komponentit toimivat erinomaisesti yhteen ja tätä olisi voinut ihan hyvin vetää sellaisenaan lounaaksi ruisleivän kera. Hyvä lohikeitto.

image

Pääruoka olikin sitten taas melko suolaista, selvä teema tässä raflassa. Muussi oli aavistuksen liian kokkareista omaan makuun, mutta muuten ihan hyvää. Karjalanpaisti oli mehukkaan murisevaa ja porkkanat sekä sipulit olivat sopivan kypsyisiä. Mutta sen salaatin jälkeen (tai siitä johtuen) mentiin suolaisuuden kanssa ihan niillä rajoilla. Tässä olisi toiminut hyvin aavistuksen makea ja hapan puolukkahillo tasapainottavana komponenttina.

image

Loppuun heitetty kahvi oli ihan ok ja se vadelmamunkki oli jotenkin tosi kivan retro jälkkäri, vaikkakin olisin toivonut, että nämä olisivat olleet erittäin tuoreita. Valitettavasti nämä tehty reilusti aiemmin (kaupan munkkeja?) ja halkaistu tarjoilua varten. Mutta kiva että oli kunnon jälkkäri. Tämä oli ihan ok kotiruokabuffa, mutta jäi selkeästi esim. Raikun ja Manalan jälkeen.

image

Sisustus on ajan patinoima, mutta siisti ja aavistuksen hämyisä, kuten tähän konseptiin ehkä kuuluukin. Mökkimäinen kalustus ja koristelu viimeistelivät fiiliksen.

image

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli niitä lautasannoksia, kuten se tofuburgeri tai sienibolognese. Lasten kanssa en ehkä tulisi, vaikka olihan täällä toki tilaa ihan kohtuullisesti ja syöttötuolit yms. Mutta ehkä tämä on enemmän aikuiseen makuun.

image

URL www.weeruska.com
Puhelin 020-7424270
Osoite Porvoonkatu 19, Helsinki

Lapintiira

image

Sodexho korkattu. Tuli sitten mentyä tänne kun piti saada nopea ruoka jostain läheltä. Kyseesä on siis talon sisäpihalle jännästi tuusattu ravintolasali, jossa toimii Sodexhon linjastomallinen työpaikkaruokala. Ilma oli onneksi kaunis, joten tänne Lapinlahden puistikon viereen oli ihan kiva käppäillä.

An example of a Finnish workplace canteen and a pretty nondescript one at that. For a better look at how the workforce eats over here, go to Block By Dylan, Kampin Huippu or WTC.

This is also right next to the Lapinlahti Park, which has an interesting statue of Arvo Parkkila: “Man rises from rubbish bin”.

image

Linjasto piti sisällään tänään: Paistettu lohipala, sitruuna-kermaviilikastike (10,20e); Hirvimakkara, haudutettua fenkoli-sipulia; Mustapapuwok; Tomaatti-vuohenjuustokeitto (6,50e) sekä Jälkiruokavalikoima (1,40e). Ei hajuakaan miten noiden hinnoittelut meni, maksoin itse 10,20e ja otin lohta. Jotkut natiivit lappoivat lohen viereen myös hirvimakkaraa, joka joissain paikoissa on ok ja toisissa ei joten passasin itse. Pieni kyltitys olisi poikaa.

image

Soppaa en nähnyt missään, kuten en myös jälkkäreitä, enkä ole satavarma kuuluiko hintaan (webska ei oikein kerro). Mutta siis salaattia (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, pastasalaatti paprikalla, marinoituja punasipuleita, kidneypapuja, siemeniä ja pähkinöitä sekä pari salaattikastiketta) sekä leipää lohen ja perunan sekä haudutettujen kasvisten sivuun. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalla. Juomaksi oli vettä, maitoa, piimää ja mehua.

image

Pastasalaatti oli ihan kiva ja ne marinoidut punasipulit herkullisia, noin muuten mentiin ihan perussetillä. Leipä oli myös sellaista normiprismakamaa, tuorejuustolevite oli raikasta. Lohi oli kohtuullisesti duunattu, ei ollut mennyt liian kuivaksi ja vaikka suolaahan nämä tällaiset työmaaruokalat pääasiassa käyttävätkin sniidusti (eli terveyssuosituksien mukaisesti) niin se kastike toi pientä lisäkivaa siihen sivuun. Perunakin oli keitetty ihan ok, ei ollut niitä kumiperunoita. Ei suinkaan pahimmasta päästä oleva linjasto, jäi kuitenkin esim. Block by Dylanin, Kampin Huipun tai WTC:n jälkeen.

image

Sisustus on hieman kolkko, mutta jännä kun katto on korkealla ja seinissä on parvekkeita yms. Ihan siisti, mutta persoonaton kalustus viimeistelee meiningin.

image

Asiakaspalvelu oli nopeaa. Kasvissyöjälle oli se wokki, mutta en minä tänne erikseen tulisi näillä hinnoilla safkaamaan. Läheltä löytyy kuitenkin esim. Sumo, Golden Leaf ja hieman kauempana on erinomainen Rivoletto. Lasten kanssa en viitsisi edes opetusmielessä, onhan ne jo koulussa yms nähneet näitä.

URL www.sodexo.fi/lapintiira
Puhelin 050-5969116
Osoite Lapinlahdenkatu 1 b, Helsinki

Finnjävel

image

Aivan loistava kokemus! Menimme sitten Grand Champagnen (Groteskin ja Hodari & Hummerin safkat oli hyviä, Dom Perignon Oenotheque 1996 oli loistava ja Jukka Sinivirran esitys mielenkiintoinen, noin nyt ei tarvi kirjoittaa siitä enempää) jälkeen rakkaan vaimon kanssa syömään Finnjäveliin ja kokemus oli erittäin antoisa, tämä meni heti ihan kärkijoukkoon muutamasta pienestä kompastuksesta huolimatta.

One of the best restaurants in Finland and one that will show you a truly wonderful take on the Finnish food culture. The maestros of the kitchen are some of the most recognized chefs in Finland, Henri Alén and Tommi Tuominen and you will do well to trust yourself into their capable hands.

Other wonderful restaurants close by are Olo, Bystro and Ask.

image

Jos et ole vielä käynyt, niin suosittelen ehdottomasti menemään, Finnjävel on mielestäni tällä hetkellä kiinnostavin ruokailukokemus mitä Stadista löytyy. Pompattiin 2:sen sporalla mestoille, kun taivaalta ripsotteli hieman alijäähtynyttä vettä ja kävelimme siitä Mantan kupeesta kohti Etelärannan kauniita rakennuksia.

image

Paikkahan on Havenin “hotelliravintola”, Haviksen tiloihin synnytettynä, Bystron läheisyydessä (jonne kannattaa muuten myös mennä). Ravintola omien sanojensa mukaan “kattaa tarjolle suomalaisen sielunmaiseman” ja mielestäni onnistui siinä erinomaisesti, kattaen laajan kirjon perisuomalaisia makuja yllättävillä tavoilla.

image

Tarjolla on seitsemän (79e) tai kaksitoista (115e) ruokalajia sekä viinimenu (56e / 78e) molemmille vaihtoehdoille. Otettiin luonnollisesti tuo pidempi versio viinimenulla, koska kerranhan sitä täällä käydään. Tänään menulla oli tarjolla: Hiukopaloja eli pieniä alkupaloja, Mähnä eli muikun mätiä sekä Finnjävelin oman minimeijerin jogurttia, Rantakalaa hauesta, Tuuvinkia ja savukalaa, Mukuloita maakuopasta, Bovikin tytinä eli lammasaladobi helmiperunoilla ja nokkosta, Kopara eli poron “sorkkaa” yrtti-sienisekoituksella, Karjalanpiirakka, Riekkoa Ohcejohkasta, Rössy eli veripalttu karamellisoiduilla sipuleilla, Finnjävelin meijeri eli tuorejuustoa omasta meijeristä, Tassikahvi sekä Pappilan hätävara. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä. Mielenkiintoisena vaihtoehtona ravintolan keittiön vierestä löytyy “keittiönpöytä” (minimissään kuusi ruokailijaa), jossa pääsee kokemaan kahdentoista ruokalajin menun “tarinoiden ja osallistumisen siivittämänä”.

image

Alkuun otettiin drinksut, jotka olivat punajuurella värjättyjä, camparin kaltaisia juomia isoilla jäillä ryyditettynä (ja sen verran tymäkkää, että vaimo lipitti tätä vielä useamman annoksen verran). Hyvä, kirpsakka aloitus ja lasit olivat todella hienoja. Kuten myös muut lasit, joista iso osa on suunnitelty ja tehty tätä ravintolaa varten.

image

Myös pikku pirut on käsin väännettu, kuten myös tarjoiluastiat sekä aseet. Näitä oli ilo ihmetellä ja hypistellä.

image

Keittiön terveisinä alkuun tuli oman meijerin viiliä puolukkagranolalla. Tämä oli täyteläisen herkullista ja puolukalta maistuva rouhe toi miellyttävän tekstuurin mukaan. Vaimo rakastui tämän viilin ehjän hellään pintaan, ihan kuin äiti teki ennen muinoin.

image

Hiukopalat käsittivät hevosta retiisiin käärittynä, lohta mummonkurkkukäärössä sekä muikkuja. Hevonen oli mainion makuinen ja happamaksi pikkelöity retiisi toi ihanan hapon suupalaan.

image

Lohi ja mummonkurkut olivat nekin pirteän hapokkaita ja suussasulavan herkullisia. Kylkeen tulleet hapankorput oli rouskuvan herkullisia ja sopivat hyvin yhteen mm. niiden muikkujen kanssa.

image

Muikut olivat nekin etikkaisen herkullisia ja heti ensi puraisusta tulvahti mieleen kesä. Jotenkin nämä onnistuivat aktivoimaan niin voimakkaan kesän tunteen, että se hämmästytti meitä molempia. Todella hyvä aloitus.

image

Keksit olivat nekin oikein mainioita ja liha rasvaisen herkullista.

image

Näiden jälkeen tuli se Mähnä. Tämä tarkoitti muikun mätiä, oman meijerin jogurttia sekä tilli(? muistaakseni)öljyä/kastiketta sekä jotain rapsakkaa keksinkaltaista meininkiä (ei pysty muistamaan). Näiden kanssa tuli Saar Riesling valkkari, josta neuvottiin maistamaan muikunmätien jälkeen ja sitten niitä ennen ja joko vain mätiä tai sitten sekoitettuna muiden komponenttien kanssa.

image

Mädit saivat huumaavan meren tuoksun ja maun aikaiseksi, viini vahvisti tätä omiin sfääreihinsä. Sekoitettuna muiden juttujen kanssa, annos osoitti hienon harmoniansa ja kokonaisuus lauloi. Tämä oli erittäin tasokas annos ja tuotti suurta mielihyvää.

image

Kalalla jatkettiin, tällä kertaa vuorossa oli hauki (on kala, hauki on kala..), josta oli käytetty suomuihin asti kaikki osat. Tämäkin annos oli harkiten aseteltu kauniille astialle, jotka olivat persoonallisen upeita alustoja näille upeille annoksille.

image

Paitsi että tässä annoksessa tuli ne suomut vastaan. Ymmärrän kyllä sen tekstuurin haun sekä halun käyttää mahdollisimman paljon tästä “roska”kalasta, mutta jotenkin nämä jäivät pyörimään suuhun. Muuten annos oli erinomainen ja kala mehevän herkullista, sipulien kompatessa muita makuja.

image

Seuraavaksi tulikin sitten savukalaa ja tuuvinkia. Savukala tuotiin mielenkiintoisen näköisessä puuastiassa ja savun tuoksu sekä puuastian tummanpaahteinen väritys toivat hauskaa showmaisuutta annokseen.

image

Kala oli ihan tajuttoman hyvää, upea, pyöreä, mutta samalla syvän savuinen makumaailma. Napakymppi!

image

Ja se tuuvinki oli myös valtavan hyvää, sopien kalan kanssa täydellisesti. Ja minä kun en normaalisti perunalaatikoista yms ole edes kovin innostunut, mutta tämä oli ihan omassa luokassaan. Kaunis puulautanen viimeisteli erinomaisen annoksen.

image

Mukuloita maakuopasta jää mysteeriksi, en muista kuollaksenikaan että mitä tässä oli (vaimon kanssa muisteltiin ja tässähän oli selleriä, hänen inhokkiaan. Mutta tästä huolimatta hänen kommenttinsa oli tätä syödessä, että “hallelujaa, onpa hyvää”). Annos on kauniissa astiassa ja häilyvä mielikuva kermaisen täyteläisestä kokonaisuudesta, mutta edellinen savukala taisi jättää tämän alleen.

image

Bovikin tytinä oli odotettu annos, koska Reuhurinteen eräässä kirjassa on mieleenpainuvasti mainittu annoksena “tattiröttiä ja tytinää”, joka on niin mahtavasti nimetty ruoka, että ei voi kuin ihailla suomen kieltä. Tämä lautanen teki tuolle nimelle kunniaa, tytinä oli suussasulavan herkullista, helmiperunat toivat hauskan tekstuurin ja pikkelöidyt sienet aateloivat annoksen.

image

Tämän jälkeen vuorossa olikin sitten poron sorkkaa (tai ilmeisesti joku kohta hieman sorkan yläpuolelta, vaimon muistijälki oli että tämä oli jotain jalan jännettä), joka oli pitkän kypsytyksen aikana muodostunut hyytelömäisesksi makupalaksi. Tämä oli sitten kieritelty voimakkaan makuisessa yrtti-sienipurussa (jossa ilmeisesti oli myös kuivattua poron sydäntä!) ja viereen oli vielä laitettu kirpsakkaa/makea kuusenkerkkää. Tämä oli jännä annos, se “leivitys” oli todella hyvää, mutta jätti jotenkin sen poron sivurooliin, joka tosin toi hyvin mielenkiintoisen tekstuurin mukanaan.

image

Lopulta päästiin siihen kohua herättäneeseen karjalanpiirakkaan, jonka kyytipojaksi (riisiähän tässä kuitenkin on) tuli Homare Kirin Junmai Daiginjo sakea.

image

Karjalanpiirakka oli oivaltava ja upea taidonnäyte keittiöltä. Kaikki maut oli saatu mukaan puhtaina ja selvinä, mutta silti annos oli moderni ja mielenkiintoinen versio tästä kansallisesta kummajaisesta (missä meillä niitä riisipeltoja oikein on?) jonka tuo erinomainen sake kruunasi. Bravo!

image

Riisiannoksen jälkeen saapui riekko pöytään ja tässä kohtaa polut meidän ja keittiön välillä pääsivät erkanemaan toistamiseen. Annos oli kaunis kuin mikä ja ihanan rapsakat (punajuuri?)lastut olivat hienoja.

image

Mutta se riekko oli (tarkoituksella tietysti) niin raa’an oloista, niin maun kuin tekstuurin osalta, ettei se vaan uponnut. Tässä kohtaa selvästi löytyi sellainen filosofinen ero, josta ei päässyt yli. Ymmärrän tavallaan mitä tässä haettiin, mutta ei osunut itselle.

image

Riekon kanssa tullut viini oli loistavaa ja se karahvi missä tuo tuotiin oli ikuistamisen arvoinen.

image

Ja taas sillä pirulla pääsi leikkimään, pöydillä oli kohdistettava valo, jolla sai muutettua maisemaa.

image

Veripalttu maistui erinomaiselle ja muutkin komponentit lautasella upposivat muikeasti suihin.

image

Tuorejuusto toimi siltana jälkkäreihin ja oli taas upea taidonnäyte oman meijerin tuotoksista. Juuston alta löytyi sahtia yllättävän kiinteänä.

image

Tassit “sokeripaloineen” käytiin nauttimassa keittiön vieressä, jossa pääsi seuraamaan kokkien touhuja. Keittiö oli uutuuttaan kiiltävä laitos ja herrojen toimet olivat harkitun tarkkoja. Ilo seurata näin kovien ammattilaisten työskentelyä.

image

Tassit maistuivat erinomaisen makealle (“nestemäistä mämmiä”/korviketta) ja pidin tästä sosiaalisesta hetkestä, kun pääsimme juttelemaan kahvin äärellä muutaman muun asiakkaan kanssa (riekossa oli kuulemma heilläkin ollut tekemistä).

image

Kahvittelujen jälkeen palattiin vielä viimeiselle aterialle, jona toimi Pappilan hätävara. Ja jälleen kerran oli niin loistava versio tuotettu lautaselle suomalaisista mauista aivan uudella tavalla. Maittava pullapitkomainen leivos jäi erityisesti mieleen.

image

Sisustus on kaunis kuin mikä. Jo pelkästään kalusteiden ja kattauksien takiakin kannattaa tulla käymään (lähes kaikkiahan on myös erikseen myynnissä), mutta osa niistä aseista oli snadisti vaikea käyttää. Käsin puhalletut lasit omine persoonallisine muotoineen olivat niin mielenkiintoisia, että näitä tuli hypisteltyä moneen otteeseen.

image

Kontrasti vanhan ja uuden välillä oli hauska, kun kovin suojeltu talo oli kuitenkin saatu uuden rouhean oloiseksi ja sokkelomainen tila oli otettu erittäin taiten haltuun. Pidin myös kovasti siitä, että ikkunapaikalta oli paraatinäkymät Helsingin kauniiseen satamaan, jossa (pysähdyksissä ollut) maailmanpyörä piirtyi hämärtyvää taivasta vasten samalla kun ees-taas vellova ihmisvirta vilahteli ikkunoiden ohi.

image

Asiakaspalvelu oli sekin aivan loistavalla tasolla, muutamasta sympaattisesta kömmähdyksestä riippumatta. Tämä oli mielestäni ihan siellä kärkitasolla, ehkä kuitenkin vielä vaatien pientä hiomista esim. Oloon verrattuna. Iso kiitos Sebastianille ja Katariinalle unohtumattomasta illasta, sekä tietysti Henri Alénille, Tommi Tuomiselle sekä muille tekijöille. Täällä oli todella miellyttävää asioida ja toivon että kova työ palkitaan, tässä on aineksia tähteen jos toiseenkin.

image

Ja laitan nyt vielä merkin “liikelounas”, vaikka eihän tämä tietty lounaita tarjoa (pahus). Mutta jos etsit paikkaa jolla teet vaikutuksen tärkeään henkilöön, niin tämä on erittäin hyvä vaihtoehto. Kasvisruoasta en osaa sanoa muuta, kuin että ainahan tämän kaltaiset paikat myös sellaisen menun rakentavat halutessa. Lasten kanssa tulisi ehkä tuo myöhäinen avautumisajankohta ongelmaksi, mutta olisihan heidänkin hyvä maistaa näin erinomaista ruokaa.

URL www.finnjavel.fi
Puhelin 0300-472341
Osoite Eteläranta 16, Helsinki