Väinö Kallio

Wappua edeltävä perjantai, eli vaaravyöhykkeellä liikutaan, tästä ei hyvä seuraa. Mutta onneksi oli hyvää seuraa, kun marssin R:n kanssa Kaikukadun kulmaan, uudehkoon Väinö Kallio -ravintolaan.

Tämä oli silläkin lailla kiinnostava kohde, koska ollaan asusteltu joskus tässä ihan vieressä ja silti emme ole koskaan päässeet kuikuilemaan tähän vanhaan rakennukseen. Toki sinne taaemmas on päässyt käymään, Leipätehdas-käynnillä, mutta ihan tähän “kellotorniin” ei ole ollut asiaa/pääsyä.

A magnificent buffet with a solid salad bar and delicious warm dishes, also with vegetarian choices available. The restaurant is located in a beautiful, old art deco building.

Sörnäinen has more interesting restaurants, such as B-Smokery, Palema and Codle.

Raflasta löytyy lounaaksi kotiruokabuffet (10e), jossa on salaattia ja päivittäin vaihtuvat lämpimät safkat. Tänään tarjolla oli: Roast-beef, salaattibaari (salaattisekoitus, bulguri-tomaattisötkötys, hummus, porkkanaraaste granaatinomenansiemenillä, kana-caesar, salaattijuustoa, marinoituja vihreitä oliiveja, ituja, marinoitua punakaalia, tomaattia, kurkkua sekä siemeniä), leipurinperunaa, vegaaniset paprikat sekä leipää + voita.

Loppuun oli kahvia/teetä (ei perus pussiteetä, vaan ihan oikeita haudutusmeininkejä, tosin oli siellä yhet sellaset hifistelypussitkin) ja kinky-osastolta sai geishoja. Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa.

Alkuun piti kauhoa oikein kunnolla salaattia, kaikki näytti kovin värikkäältä ja tuoreelta. Ja maistuivat myös, tässä oli ajatusta takana ja makujen harmoniaa, jollaista harvemmin huomaa näissä buffissa.

Jotenkin kaikki oli saatu sopusointuun keskenään ja valmiiksi maustetuista komponenteista löytyi hienosti happoa, sopivasti suolaa ja kunnolla makua.

Erityismaininta todella herkullisesti marinoiduista oliiveista, nämä veivät kielen mennessään, tosin oli se kirpsakka kaaliraastekin niin maittavaa, että täytyi ottaa lisää pääruoan kanssa.

Leipä oli semijees, vähän tolleen pullamaista, mutta pelasi kikhernetahnan kanssa. Hummuskin oli parempaa kuin mihin yleensä törmää, tätä pitikin santsaa leivän kaveriksi tokalla kiekalla.

Idut toivat rouskuvuutta messiin ja muistuttivat R:n nuoruusherkusta: itse kasvatetut idut riisikakulla ja maustettuna aromisuolalla. Tosin ei ne omatkaan eväät olleet mitään kulinaristisia kukkasia, vetelin silloin köyhänä poikana kylmiä karjalanpiirakoita ketsupilla koristeltuna suoraan jääkaapista. On niistäkin tottumuksista kuljettu jo hetki, silloin ruoka oli tankkaamista varten ja söin vain kun oli pakko.

Pääruokana olleet kamat yllättivät nekin tasokkuudellaan, hyvin maustettua paahtopaistia jota sen syvän tumma kastike kostutti kivasti. Tosin kuten paahtopaisti yleensäkin, niin tässä ne jänteet jäivät vähän hampaankoloihin pyörimään, mutta sellasta se on – kärsimystä – koko elämä.

Silkinpehmeät perunat sulivat suuhun ja näihinkin oli saatu sellainen maku mukaan, ettei normibuffassa tule usein vastaan. Porkkanat olisivat saaneet olla ihan pikkasen napakampia, mutta toisaalta niidenkin mahtava makuprofiili pelasi niin kauniisti paistin ja perunoiden kanssa, varsinkin kun otti sitä hapokasta raastetta megeen.

Täytetyt paprikatkin, nuo kasvisruokien kasarikauhukakarat, jotka yleensä ovat suuri pettymys, maistuivat herkullisille. Näissä löytyi samaa bulguria ja oliivia kuin salaattikulhoissa, mutta mikäs siinä, molemmat maistuivat tässäkin kontekstissa loistavalle.

Eli tosi hyvä ja vieläpä kohtuuhintainen buffa, jossa aivan ehdottomasti kannattaa käydä. Huomaa kuitenkin, että nuoresta iästään huolimatta rafla on todella suosittu, eikä paikkoja ole mitenkään mahdottoman paljon. Siis ajoissa tai tosi myöhään paikalle, laareja kyllä täytettiin jatkuvalla syötöllä.

Sisutus on erikoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta, tilathan ovat upeat. Joskin kalustus on jossain määrin samalta ajalta kuin seinät, eikä ihan niin harkitun oloista. Muutenkin rakennus on vielä remontin alla, joten mielenkiintoista nähdä, että minkälaiseksi tämä tulee lopullisessa muodossaan.

Kiva tässä oli silti lounastaa hyvässä seurassa ja sopivan erilaisessa ympäristössä. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli suurin osa mainiosta salaattibaarista, sekä vegaaninen lämmin safka, kannattaa tsekata. Lasten kanssa voi muuten mennä, mutta noi portaat (3. kerros) vaunujen kanssa ei kyllä toimi ollenkaan.

Ps. Hyvää viikonloppua! Nyt on muuten jotkut Lautasella-messut, jossa mukana “Gluteeniton elämä”-tapahtuma, jos sellainen kiinnostaa.

Pps. Tuli kunnon fläsärit tuosta Zyxelin seinäyksiköstä: muistui mieleen ne ajat kun tuli viriteltyä omaa US Robotics modeemia, että sai ne kaikkein kovimmat 0-day l337 liitsausnopeudet. Ja samaa uraa pitkin valui mieleeni se eka Kermit-sessio, missä chattailtiin 300 baudisen (huom! ei bps) yhteyden yli. Aaah, nostalgiaperjantai.

Ppps. Mikäs siellä Jäkessä nyt niin on, kun sushikin on Suomen parasta? (*köh*) Täytynee sitäkin stedaa, kun käy koestamassa sitä Sesonkia.

URL www.vainokallio.fi
Puhelin 040-8496623
Osoite Hämeentie 11, Helsinki

91.1

Papapishu! Ei ollut ehkä ihan fiksuin idea ottaa tällainen pidempi kävelysessio näiden uusien kenkien (tai no, vanhojen, mutta käyttättömien, jotka R. löysi jostain kaapin uumenista) kanssa heti kättelyyn. Mutta kun kahdet muut työkengät on suutarilla hoidossa, niin vaihtoehtoja ei ollut. Kaunis keli kuitenkin saatteli minut kohti kaukaisempaa lounasta ja päätin lopultakin käydä ruksimassa pois listalta tämän jo instituutioksi muodostuneen ravintolan Pasilan (eiku hitsi, tämä onkin Vallilan puolella, näin sitä oppii joka päivä jotain uutta) kolkkojen konttoritalojen kupeessa.

Paluumatkalla tuli dallailtua kevään kohmeesta nousevan Alppipuiston läpi, samalla kun kuuntelin Aureliuksen Meditations äänikirjaversiota. Tämäkin on pitänyt jo pitkään kahlata läpi, mutta on jäänyt kaiken d00n1n alle. Olen kuitenkin onneksi intoutunut taas lukemaan ja kuuntelemaan muitakin kuin teknisiä kirjoja pitkästä aikaa. Roomalaisen ikiviisaat sanat lohduttivat hieman matkalla kun uudenkarheat kengät kuluttivat känsiä jalkapohjiini. Tulipahan kuitenkin Paljon Askelia, mikä on hyvä ja oikein.

Talkoot ovat vieneet minut jo niin lähelle ensimmäistä tavoitetilaa, että se on ihan käsinkosketeltava. Oletus on, että tällä viikolla lukemat ovat (BMI + fat%) zonessa, jonka jälkeen homma menee jo vähän hifistelyn puolelle. Toki uudet tavoitteet on jo kirjattu ja rima asetettu niin korkealle, ettei tosikaan. Kovin maali on kaverin voittaminen Cooperissa. Siihen tosin menee vielä tovi.

Comfort food in the midst of taxi drivers, this long-standing restaurant has an all-you-can-eat buffet that won’t leave you hungry.

For more eateries, check out Caverna, Raiku and Turkkilainen Ravintola.

Jaa vai miten niin instituutio? Kuten olen aiemmin maininnut, niin olen joskus taannoin (>10 vuotta sitten) ollut Pasilan suunnalla vääntämässä bittiä. Silloin muistan kun ensimmäistä kertaa porukoiden kanssa tuli tallusteltua tähän raflaan, oli kuulemma isojen poikien mesta. Ja kieltämättä se lautasannos (olisiko ollut Amerikan Leike) mikä tiskin takaa tuli, oli melkoinen sydämenpysäyttäjä. Muistaakseni silloinkin täällä oli salaattibaari, mutta nykyään homma on muovaantunut noutopöytä-meiningiksi.

Ravintoarvot ovat kuitenkin pysyneet kohdillaan, josta johtuen rafla näyttää edelleen olevan raskaan ja vähän kevyemmän liikenteen, sekä muiden rehellisten työmiehien suosiossa. Tämähän on aina osoitus siitä, että ravintolasta saa rahalleen vastinetta.

Tänään erittäin aikaisin aukeavasta (09:30) aukeavasta buffasta (10e, pienemmällä massilla saa keittoa/salaattia jne) löytyi: Kermainen lohikeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, porkkanaraaste, marinoitu kaaliraaste, oliiveja, tomaattia, kurkkua, maustekurkkua, punajuuriviipaleita, salaattijuustoa, jalopenoviipaleita, perunasalaatti, kananmuna-tomaatti-yms-salaatti, artisokansydämiä, maissia, marinoitua punasipulia sekä modaukseen sopivia siemeniä yms), parilamunakas (tomaatti-sipuli-juusto), pinaattikampela, kastikkeita (chilimajoneesia, kermaviilikastike, jogurtti, guacamole yms), broilerifajitas, pippuripihvi, wieninleike (kaverina sitruuna, kapris, anjovis), häränfileetä texas bbq, riisiä, kermaperunoita, muussia, uunijuureksia, pizzoja (surimi+sieni+peperone / kinkku-sipuli-katkarapu, naudanliha-paprika-purjo sekä kebab-chili-tomaatti) sekä loppuun torttulajitelma ja kahvia/teetä. Näiden lisäksi löytyi tietysti leipiä ja limuhanat sekä vettä/maitoa jne.

Alkuun vedetty lohikeitto oli perinteisempi versio kuin eilinen. Suolaa tästäkin löytyi, mutta ei liikaa ja muutenkin tämä oli oikein oiva vedos tästä klassikosta. Lohi oli mehukasta, liemi täyteläistä ja veget sopivan napakoita. Salaattibaarin antimetkin yllättivät tasollaan, kaaliraaste oli maittavaa, vaikkakin olisin ehkä itse kaivannut tähän snadisti lisää happoa.

Perunasalaatti oli muikean majoneesista, jonka rasvaisuutta sai kivasti leikattua niillä hyvin duunatuilla punasipuleilla. Niin oudolta kun se tuntuukin, niin nykymuodossaan täältä voisi ihan hyvin kuvitella vetävänsä pelkän sopan ja salaatin ihan tyytyväisenä.

Mutta pitihän sitä ronskimpaakin puolta maistella, tosin buffassa oli sen verran runsas kattaus, ettei yksi toimistohiiri mitenkään pysty edes maistamaan kaikkea kerralla. Aloitin pizzalla ja slaissi pelitti hienosti. Pohjassa oli pysynyt pieni purenta ja vaikka päällysteitä olikin aavistuksen liikaa, niin ne maistuivat hyviltä. Pippuripihvi kermakastikkeessa toimi hyvin lohkoperunoiden kanssa, mutta se mikä teki koko hoidosta vielä tiukemman, oli se ihanan tulinen chilimajoneesi.

Kerrankin joku viitsii pistää pökköä pesään tarpeeksi. Wienenleikekin oli murean mehukas ja buffan lämpöhauteesta huolimatta oli vielä rapsakka pinnaltaan. Anjovista ja kaprista en tosin tajunnut ottaa mukaan, joka harmittaa näin jälkikäteen missattuna mahdollisuutena. Uunijuureksetkin, jotka olivat (ehkä?) kurkuman keltaisina maltettu paahtaa juuri passeliin purutuntumaan, antoivat hyvän säväyksen muille komponenteille.

Texas bbq lehmä maistui myös, tähän oli saatu mukava makeus ja tämänkin annoksen kasviksetkin oli onnistuttu pitämään al dente -kypsyydessä. Tämä nousi omalla listalla kyllä ihan sinne kotiruokabuffien kärkikahinoihin, Raikun kaveriksi. Jos lohturuokaa kaipaat (ja kukapa ei lohdutusta tarvitse aina silloin tällöin), niin suuntaapa nokkasi 91.1:n helmoihin.

Sisustus on edelleenkin hieman huoltismainen, mutta siistimpi ehdottomasti kuin edellisellä kertaa, josta toki on melkoisesti aikaa. Graafinen ilmekin on hioutunut säälliseksi ja kyltit viittoittivat hyvin kulkuani läpi laarien. Kasvissyöjällekin oli juttuja, vaikkakin onhan tämä enemmän suunnattu karnivooreille. Lasten kanssa tuskin tulisi mentyä, vaikka toki täältä löytyisikin jokaiselle jotakin.

Ps. Syksyllä Tampereella tapahtuu, tonne olisi kiva päästä pintxoseja sun muita herkkuja vetelemään.

URL www.ravintola911.fi
Puhelin 0400-872401
Osoite Kumpulantie 7, Helsinki

Stadin Tähti

Städäri! Städäri! Woo-hoo! Yksi viimeisiä kirjavalla priolistalla olleita rafloja tuli hoidettua pois, pienen vatuloinnin jälkeen. Muutenkin tässä on ollut vähän tällaista häntien hoitamista, ennen Suurta Liikettä. LEI-tunnuksenkin sain vihdoinkin skorattua ja palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtelemaan paikoilleen.

Aurinkokin kimmelsi kivasti lumen keskelle sijoitelluista kaupunkipyöristä, kun tallustelin Sörk[a/ä]n kurvista ruokailemaan. Ainoa särö tässä päivässä oli se biisi, joka päätti lukittua päälle paluumatkalla.

Perheen pienintä varten kustomoitu Jaakko Kulta alkoi vähän puuduttaa sadannen kerran jälkeen, mutta minkäs teet, jokaisella meistä on ikeemme kannettavana, mulla se on nää korvamadot.

A fairly good lunch buffet with an Indian vibe, located in one of the dankest of nightclubs.

For more musically themed lunches, check out Ilves, Gastro Cafe Nosturi and Musta Härkä.

Kotiruokabuffa (10,30e / 7,80e pelkkä soppa+salaatti) intialaisilla vivahteilla, menu toi vähän mieleen Mustan Härän. Tänään tarjolla oli: Porkkana-inkiväärikeitto, Mexicon lihapata, butter chicken, kasvisrisotto, nuudeliwokki, pizza slice, salaattibaari (kaaliraaste jollain paahdetuilla liha/tonnikala/tms-sattumilla, tomaatti, kurkku, jäävuorisalaatti sekä marinoidut sipulit), erilaisia leipiä sekä loppuun kääretorttua ja kahvia/teetä. Otin koko buffan, tilaus ja maksu hoidettiin tullessa taaemmalle baaritiskille.

Alkuun ryystetty soppa oli ihan jees, porkkana ja inkivääri ne yhteen soppii. Salaattikin menetteli, tosin kyseenalaistan niiden jännien, tunnistamattomien protskubiittien tarpeellisuuden kaaliraasteessa.

Marinoitu sipuli on aina ilahduttava komponentti salaattibaarissa, mutta tämä jotenkin hävisi makunsa puolesta sinne muiden juttujen joukkoon.

Naan-leivän virkaa toimittaneet lätyskät olivat lähempänä pizzapohjaa, mutta näistä oli kuitenkin saatu miellyttävän rapsakoita, olematta kuitenkaan liian rasvaisia.

Lämpimät safkat toimivat aika hyvin, butter chickenin kastike oli yllättävänkin maukasta ja pelasi hienosti riisin kanssa. Kanat olivat menneet snadisti yli, kuten myös sen lihapadan lehmä, mutta ei häiritsevästi.

Tämähän on sinänsä ihan yleinen ongelma buffissa, lämpökontrolli on hankala asia, kun tehdään isoja määriä ja pidetään niitä hauteissa pitkään (tosin mä olin tietysti ajoissa liikenteessä, eli nämä oli ihan lähtökohtaisesti tässä jamassa).

Risoton viitan ylleen saanut paistettu riisi herne-maissi-paprikalla ja jollain ehkä tomaattisella twistillä ei ollut ihan paras, mutta perus basmati oli melko hyvin keitettyä.

Nuudeliwokki ei jotenkin kuulunut mielestäni joukkoon, tosin meksikolaisen lihapadan vieressä se täydensi tätä globaalia kattausta. Pata oli saanut aavistuksen maustettakin, mutta melko varovasti tässä oli otettu. Kokonaisuutena tämä oli ihan hyvä kotiruokabuffa ja vielä kohtuulliseen hintaankin. Ei tänne silti ihan erikseen tulisi lähdettyä.

Sisustus on näissä valoisaan aikaan kohdatuissa ööklubeissa aina silleen jännän surrealistinen. Tila on kuitenkin suunniteltu melko toisenlaiseen käyttöön, joten sarvipää-koriste seinällä amerikkasloganeiden kanssa, sekä kaikenlaiset pubitematiikat ja hartaan hiljainen tanssilattia toivat sellaisen mielenkiintoisen kierrepotkun muuten aika tavanomaiselle lounaalle.

Ihan hauska kontrasti niille epämääräisille muistoille illoista, jolloin olen täällä olusen tai toisen kavereiden kanssa juonut.

Ps. Ultima tulee, oletko valmis? Minä olen, olen kuitenkin pelannut niitä kaikkia (en läpi, sen verran olen jaksanut tahkoa ainoastaan IV-VI osia).

Pps. Ilmeisesti DTM on laajentanut klubbailutoimintaa ytimen ulkokehälle, mutta miksi Rengas? Tanssitaanko nykyään Helsingin yössä jotain uutta, hulahoop-aiheista boogieta? Nykyajan nuoriso ja niiden kaikenlaiset haihatukset.

URL www.stadintahti.fi
Puhelin 09-7554229
Osoite Mäkelänkatu 2, Helsinki