Tag: kaukana

Trattoria Limone

Perrrrjantai! Tänään oli suunnitelman seuraava vaihe (olen alkanut laittaa näitä paikkoja kalenteriin menun yms kiinnostavuuden perusteella) ja vuorossa oli Nahkahousuntiellä sijaitseva Trattoria Limone, koska lasagne! Rakas vaimonikin saapui sopivasti, joten suuntasimme lounaalle aurinkoiseen Lauttasaareen. Jotenkin en ole aikaisemmilla reissuilla ehkä rekisteröinyt tätä, mutta onpas Larussa nykyään uutta ja kiiltävää tönöä pistetty pystyyn.

A lovely little neighborhood Italian restaurant, the lunch menu had the usual suspects, such as pasta, lasagne, pizza, salad and escalopes. The food was tasty and the decor on point for a Finnish trattoria.

For excellent lasagne and Italian food in Helsinki, be sure to check out Mamma Rosa, Trattoria Corretto and Rivoletto.

Ravintola on siis italialainen, kuten nimestä saattaa arvata. Ja päivittäin vaihtuvalla listalla näyttäisi olevan aina joku pasta tai kaksi/risotto, salaatti, pizza sekä paistettu protsku. Tänään tarjolla oli: Pasta alla diavola eli tonnikala, oliivi, kirsikatomaatti, kapris, chili ja tomaattikastike (9,50e); lasagne della casa eli talon herkullinen jauhelihalasagne (9,50e); insalata di pollo eli raikas salaatti, kanan rintafile, tuore mozzarella, aurinkokuivattu tomaatti, kurkku, kapris ja rucola (9,20e); pizza del giorno eli parmankinkku, salami, kirsikkatomaatti, buffalomozzarella ja rucola (9,50e) sekä scaloppina vino bianco eli porsaan ulkofile, valkoviinikastike, talon perunat ja lämpimät vihannekset (10e).

Lounaaseen kuuluu myös salaattibaari (jäävuorisalaatti, porkkanaraaste, marinoitu kaaliraaste, kurkku, marinoituja oliiveja, maustekurkkua ja kastikkeet), (pizza)leipä sekä kahvi/tee. Webska vielä kertoo jostain “kokin suosituksesta”, mutta tästä kysely ei tuottanut enää ravintolassa tulosta, ehkä webskasta voisi poistaa maininnan asiasta? Tilaus ja maksu hoidettiin tiskille tullessa. Aseet ja vedet yms löytyy salaattibaarin vierestä. Pizzoille löytyi leipien vierestä oreganoa, valkosipuliöljyä sekä chiliöljyä. Meitsi otti lasagnen (üllatus!) ja vaimoni otti sen pastan.

Alkusalaatti oli hyvä. Etikkainen kaaliraaste sai kiitokset molemmilta ja tämä oli tosiaan omasta mielesätni hyvä versio tällaisesta. Toki se kaakkoisaasialainen tapa tujauttaa vähän seesamiöljyä mukaan toimii itselle vieläkin paremmin. Leivät olivat sellaisia pizzataikinasta veivattuja nurkkia, ilmavia ja pienellä pinnalla varustettuja. Mutta nerokkaasti nappasin mukaan vähän sitä valkosipuli- sekä chiliöljyä ja ai että oli hyvä. Miksi niin harvassa pizzamestassa on nykyään näitä sörsseleitä tarjolla?

Lasagne saapui hetken odottelun jälkeen pöytään ja oli oikein komean näköinen setti. Tämä oli myös lämmitetty kunnolla, ei ollut keskeltä edes viileä. Mielestäni tämä oli oikein oiva lasagne rakenteeltaan ja koostumukseltaan. Juuri sellainen mehukkaan kastikkeinen ja kohtuullisen juustoinen, antaen kuitenkin isosti myös pastaa mukaan. Lihakastike oli pitkään haudutettu ja lasagen oli kaikin puolin maittava, paitsi että joku maku tässä dominoi oikein isosti. Joku vähän itämainen tms mauste puski sieltä läpi, mutta ehkä ei kuitenkaan kaneli tai kardemumma, olisiko voinut olla muskottipähkinä?

Joka tapauksessa se ominaismaku jäi pyörimään suuhun. Puolenvälin jälkeen piti asialle tehdä jotain ja ratkaisin tilanteen chili- ja valkosipuliöljyllä. Kylläpäs nämä sopivatkin tähän mainiosti, chilissä oli sellainen melko lempeä potku, mutta toi kuitenkin haluttua lisää annokseen. Hyvä että näitä oli tarjolla. Lasagnena tämä oli kelvollinen suoritus, mutta kyllä silti mieluummin heitän sen Rivoletton tai Pauletten lasagnen naamariin, tai sitten sen aivan upean Mamma Rosan version.

Vaimon pasta antoi odottaa hetken pidempään, mutta tulikin sitten höyryävän kuumana pöytään. Tämäkin oli oikein hyvä suoritus, pennepastalle jotenkin sopii tällainen vähän chilinen ja tomaattinen kastike. Vaimokin piti kastikkeesta, vaikka yleensä tuollainen tomaattinen meininki ei ole ihan kaikkein kovin juttu hänelle. Itse pääsin maistelemaan myös ja tykkäsin, vaikkakin kyllä se lasagne maistui enemmän.

Sisustus on sopivan kitchimäisellä tavalla italialainen ja kaikki “katulamput” yms toivat hymyn huulille. Tämä on tällainen siisti kortteliravintola ja oikein oiva lounastamiseen, vaikka toki pienehköön tilaan on väännetty aika runsaasti asiakaspaikkoja. Hyvin kuitenkin mahtui ja ravintola tuli kohta 11 jälkeen niin täyteen jengiä, etten ihmettele yhtään pöytien määrää. Iso käsi lähtiessä taustalla soivalle Dire Straitsille!

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle ei ollut tänään yhtään mitään, mutta kuulemma ravintolasta järjestyy myös vegeilyyn sopivia vaihtoehtoja kysymällä. Lasten kanssa en ehkä ihan tähän lounasruuhkaan lähtisi ahtautumaan.

Ps. Cityn ravintolaäänestys on julkaistu. Mo Café pitää käydä koestamassa tässä joku päivä, kuten myös Roots. Viikonloppuja!

URL www.limone.fi
Puhelin 050-5625010
Osoite Nahkahousuntie 1, Helsinki

White Lady

Valkoinen Leidi oli ollut kiinnostukseni kohteena jo jonkun aikaa ja tänään sitten lopultakin päätin toteuttaa aikeeni ja lähestyä häntä tositarkoituksella. Ja jännästihän tämä osui Naisten päivään (oikein hyvää päivää kaikki naiset!), mikä sopi mainiosti kun kyseisen ravintolan taustalla on vaikuttanut Suomen Naisten Huoltosäätiö/Lotta Svärd. Aamusella piti tosin käydä näyttämässä pahaa silmää lekurille, joka sitten pistikin aika setin troppeja ja nappeja mukaan. Kai se tästä sitten pikkuhiljaa katsekin alkaa kirkastumaan kevättä kohden.

A restaurant positively oozing old-fashioned charm, the lunch buffet was pretty good, but the atmosphere did the trick. Go here for a splash of the old Finland in a restaurant form and bring the kids, the place is very family friendly.

For other restaurants where you can get a taste of the days gone by, check out Bellevue, Kaisaniemi and Suomalainen Klubi.

Tarjolla päivittäin vaihtuvalla listalla on joko soppa + vihersalaatti (8,50e), salaattibaari ja soppa (11,50e) tai koko setti (13e). Tänään buffassa oli: Riistakeitto, choritzo-prinssimakkaroita ja perunamuusia sekä merilohta ja katkarapukastiketta.

Salaattibaari oli melko kattava: Salaattisekoitus, oliiveja, pikkelöityjä vihanneksia, katkarapu-majoneesi-mätisötkötystä, paistettuja silakoita, tomaattia, kurkkua, punasipulia, helmimozzarellaa, tomaattipapuja, herne+maissisekoitusta jne. Leivissä löytyi limppua ja saaristolaisleipää sekä margista. Jälkkäriksi oli marjarahkaa ja kahvia/teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, jonka luota löytyi myös päivän lehdet.

Alkuun oli sitä riistakeittoa ja salaattia. Soppa oli kuumaa ja maistui lihakeitolle, en oikein riistaa tästä löytänyt, mutta antoihan tämä toki lämpimän lähdön lounaalle. Salaatti koottu kattavasta repertuaarista, pikkelssit olivat rapsakoita ja etikkaisia, kala/äyriäismeinkejä on aina hauska saada buffassa ja muutkin komponentit olivat hyviä.

Mutta olihan tämä osittain tällaisia turvallisia purkkijuttuja ja leivätkin olivat vaan ihan hyviä. Kyllä tätä ihan mielellään söi, mutta ei tämä esimerkiksi Kaisaniemen vastaavanhenkiselle alkuruokabuffalle pärjännyt.

Pääruokana oli lohta/chorizonakkeja sekä perunamuussia että uunikasviksia. Lohi oli mehevämpää kuin usein näissä buffissa, lieneekö kastikkeen takia, mutta siis hyvä lohi ja katkiksetkin maistuivat. Chorizonakki ei jotenkin puhutellut, tuli sellainen “nakit ja muussi” fiilis, onneksi oli sitä lohta ja niitä kohtuuhyviä uunikasviksia. Koska perunamuussi oli vetistä ja mautonta.

Snadit kokkareet vielä menee, mutta kyllä sen pitää olla mielestäni tiiviimpää kamaa kuin mitä tässä oli, vähän tuli sellainen laitosmainen tunnelma lautaselle. Koko homma kolahti jonnekin takaraivoon semmoisena déjà vu -kokemuksena jostain nuoruudesta. Tässä oli ruoan puolesta sellaista hyvin nostalgista meininkiä, mutta ei pelkästään hyvällä tavalla.

Sisustus jatkoi nostalgiaa, tässä oikein tuntui paikan historia, mutta oikein hyvällä tavalla. Eikä tämä mitenkään vanhakantainen sinänsä ollut, ihan siisti ja hyvä meininki, lasten leikkinurkkauksessakin(!) oli jotain ruutuja yms härpäkettä. Seinillä oli kuitenkin asiaankuuluvia tauluja ja katossa roikkui hienot kruunut. Miljöön viimeisteli easy listening musiikki, joka olisi sopinut täydellisesti vanhoihin Uuno Turhapuro -leffoihin taustalle. Tässä maistui Suomi.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja kohteliasta, lautaset blokattiin tehokkaasti ja buffaa ylläpidettiin hyvin. Kasvissyöjälle oli á la carte listalla pizzaa ja salaattia, muuten vähän hintsusti juttuja. Lasten kanssa ihan ehdottomasti voisi tulla, lasten hinnat löytyi suoraan webskasta (hyvä!), erillisiä lasten annoksia löytyi ja tosiaan se leikkinurkkaus on ihan käsittämättömän hyvä asia nuorempien kanssa. Täällä voisi kuvitella heittävänsä nostalgisen äitienpäivän. Kannattaa käydä ihan tän fiiliksen takia.

URL www.whitelady.fi
Puhelin 09-2413562
Osoite Mannerheimintie 93, Helsinki

Cafe Varikko

Kylmä viima tunki luihin ja ytimiin, mutta pakko oli mennä taas jonnekin syömään. Pikaisen tunneloinnin jälkeen kaivauduin Makkaratalon vierestä ylös ja hyppäsin dösään Atskin edestä, kovasti matkalla uuteen Melt-kahvilaan. No se 77 sitten jatkoikin ovelasti (kyllähän mä tavallaan tän tiesin, mutta jotenkin onnistuin hämäämään itseäni) Hämeentietä etiäpäin ja annoin virran viedä kohti entisen Alan Mesta -ravitsemusliikkeen nurkkia. Täältä löytyi pidempään listalla nuokkunut Cafe Varikko, jonka olin bongannut niillä kerroilla kun täällä päin on tullut liikuttua.

A small kiosk selling many different lunch dishes, such as soups, pasta, escalopes and such. The place has a quiet charm about it and seems like a throwback to the old kiosks of yore.

For other cafes, check out Cafe Brahe, Cafe & Eepos and Daniel’s Cafe.

Kyseessä on siis pikku kiska, josta saa kuitenkin melko laajan listan kotiruoka-annoksia. Tarjolla on niin soppaa (6,90e – 7,90e), salaattia (7,50e), pastaa (8,50e – 9,50e) kuin paistettuja juttuja (8,90e – 15e) lisukkeilla. On siellä jotain lämppäreitä ja spydäriäkin tms. Itse en jaksanut kauheasti lähteä skannailemaan listaa, vaan päädyin ensimmäisellä sivulla näkyvään sipulipihviin, eli naudan jauhelihapihviin paistetulla sipulilla ja paistetuilla potuilla. Lounaaseen kuuluu alkusalaatti, leipä, kahvi/tee sekä keksi. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille, josta löytyy myös aseet yms ja pöydillä pyörii semivanhoja lehtiä.

Alkuun tuli tosiaankin salaatti, joka käsitti jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, ananasta sekä ranskalaisen kastikkeen oloista päällystettä oreganolla. Salaatti oli ihan jees, tällainen perushyvä suoritus. Leipänä oli pätkä patonkia, joka sekin oli ihan hyvä.

Pääruoka saapui kohtuullisessa ajassa, tämä paistettiin takahuoneen keittiössä melko alkutekijöistään. Annos oli melko kookas ja siihen oli eksynyt vähän wokkivihanneksiakin. Pihvi oli iso ja ihan hyvin paistettu. Sipulit olivat sopivan napakoita ja maistuivat hyvältä muiden juttujen kanssa. Paistetut perunat olivat saaneet hienosti pintaa ja toimivat nekin mainiosti annoksessa. Tämä oli hyvä kotiruokalounas, poislukien se melko tuima määrä suolaa mitä tähän oli upotettu. Ei sitä liikaa ollut, kyllä tätä söi, mutta loppua kohden alkoi vähän tökkiä. Maustekurkut sentään raikastivat vähän menoa. Jotenkin kuitenkin tällainen konstailematon kotiruoka kyllä kiehtoo itseäni.

Sisustus on askeettinen, mutta siisti. Tällainen vanhanmallinen kioski muutamilla myytävillä tavaroilla, joista ehkä ne turistikrääsät olivat yllättävimmät, onko tällä alueella paljonkin turisteja? Ehkä japanilaiset kävelevät ohi Arabian pyhiinvaelluksellaan? Tässä oli sellaista arkista sympaattisuutta ja mukavaa kotikutoisuutta. Vähän tuli se oiva Cafe Brahe mieleen. Tosin sen safka oli mielestäni parempaa ja fiilis oli hieman kivempi. Mutta samanoloisia kuitenkin.

Asiakaspalvelu oli ujon ystävällistä ja kohteliasta. Kasvissyöjälle oli hieman hintsusti juttuja, mutta ainakin ehkä joku kasvispasta löytyy? Lasten kanssa ei välttämättä tulisi eksyttyä tänne.

URL www.cafevarikko.fi
Puhelin 050-5748256
Osoite Hämeentie 85, Helsinki