N:o 11

Tänään olikin sitten oikein kunnon tunkkauspäivä duunissa ja vasta iltapäivällä pääsi “oikeisiin” hommiin kiinni, joten vähän pitkäksi venähti. Välillä (tai usein) näin, mutta onneksi pääsin lounastauolla livahtamaan hetkeksi tuulettumaan. Tällä kertaa en ottanutkaan listalta, vaan päätin nopeasti katsastaa, että löytyisikö Töölön perukoilta jotain jännää ja olihan siellä. Ravintola N:o 11, entiseltä lempinimeltään “Kuusihokki” eli HOKin yhdestoista rafla (onkohan perustettu Tentun jälkeen).

Tämä oli itselle täysin tuntematon suuruus, tosin ilmeisesti sen verran pitkän historian omaava, että tästä löytyy jo useamman vuoden takaa “uudistettu” raportti Nyt-liitteestä. Karautin kybällä mestoille ja palasin pientä kiertotietä, teki hyvää kävellä vähän Töölön kaduilla, en ole täällä päin kauheasti käyskennellyt aiemmin. HUSin kompleksin sivuista purkautui joitain vähän paremmin pukeutuneita ihmisiä sen verran, että olikohan joku todistusten jakotilaisuus ollut tuleville hoitajille tms?

A nostalgic atmosphere envelopes the lunch at this restaurant offering classical Finnish dishes from yore. The atmosphere is better than the food, but do take a stroll after eating around the area, it is quite charming.

For more classical Finnish fare, be sure to check out Elite, Konstan Möljä and Lasipalatsi.

Mesta tarjoilee siis hyvinkin perinteikästä suomalaista kamaa, á la cartelta löytyy niin vorschmackit kuin oskarinleikkeet ja sen sellaiset. Lounaslistalta löytyi tänään seuraavanlaiset lautasannokset: Katkarapusalaatti (9,60e), porsaan kassleria ja sinappikastiketta (10,20e), paistetut ahvenfileet muusilla (13,40e) sekä grillipihvi ja ranskanperunat (16,80e).

Alkuun on salaatti (salaattisekoitus-tomaatti-kurkku ja pari kastiketta) sekä leipää (tummaa ja vaaleaa + voita tai margista), loppuun kahvia tai teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, tosin varmaan muunkinlaiset käytännöt olisivat olleen mahdollisia. Itselle valikoitui kala. Aseet ja vedet löytyivät valmiina pöydistä.

Alkusalaatti oli surullinen esitys, jos olen (kuten “aina”) sentään ajoissa liikkeellä, niin ei niiden salaatinlehtien pitäisi olla vielä nahistuneita, kuten tässä nyt oli. Leipä oli sentään tuoretta. Mutta joo, salaatti oli mitä oli, tujautin siihen kuitenkin sen verran etikkaista vinaigrettea, että dippailin patongilla sitä nassuun, mikä olikin ihan hyvä ottaen huomioon pääruoan.

Kala ui eteeni melko rivakasti (ks. ajoissa liikkeellä), koska jonoakaan ei edessäni ollut. Ihailtavan yksinkertainen annos koostui keosta muusia, riittävän monesta jauhopinnoitetusta ahvenfileestä, jotka oli paistettu selvästi voissa kullanruskeiksi. Ja sivuun oli laitettu sitruunaviipale. Muusi oli hieman kokkareista, ei huono, mutta tykkään itse tasaisemmasta kamasta. Ahven oli melko hyvin paistettu, pysynyt mehukkaana, mutta mitääs rapsakkuutta ei ollut missään kohtaa havaittavissa.

Mutta olipas tässä rakastunut kokki, kun tuotteet oli suolattu niin hyvin, että melkein kun olisi Simo Häyhän tähtäimiin joutunut. Kyllä tämän vielä pystyi vetämään (ja kyllä koko lautanen tuli vedettyä loppuun), kun tursotteli happoa sillä sitruunalla ja välillä nappasi vähän etikkaa salaattilautaselta sillä leivällä.

Ehkä vähän kevyempää menoa toivoisi, toisaalta jos mennyttä aikaa kaipaa, niin täältä sitä saa myös makujen puolesta. Mutta kalassa ei ollut ruotoja, mehukkuus kuosissa ja kokonaisuutena tämä oli ihan jees lounas. Kannattaa tsekkaa jos tällainen wanhan ajan meininki kiinnostaa.

Sisustus on todella perinteikkään oloinen, alla narisee erittäin monta vuotta nähnyt parketti ja seinillä on kontekstiin sopivia tauluja. Tilaa valaisee niin mummonaikaiset lamput kuin lasimaalausten koristamat ikkunatkin. Salin perää hallitsee puinen baaritiski. Vain surumielinen tango puuttuu tästä tunnelmasta, muuten ollaan entisajan suomalaisuuden ytimessä. Ihan mukava tässä oli istuskella lounastamassa ja tutkailla ulkona rauhallisesti eteneviä immeisiä.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja kohteliasta, kiitos siitä salin isännälle. Kasvissyöjälle ei oikein ollut mitään, sekin sopii konseptiin oikein hyvin (muistan edelleenkin sen, kun söin itse pelkkiä rehuja ja pysähdyttiin äitin kanssa jollekin huoltsikalle. Kysyin tiskin toisella puolella olevalta kaurismäkeläiseltä hahmolta, että löytyykö vaikkapa kasvissämpylää, niin hän osasi kertoa, että on täällä yksi missä on vain lauantaimakkaraa, true story, tosin näemmä olen kirjannut sen aiemminkin, ihan sama, oma päiväkirja. Toistelenhan minä muutenkin jatkuvasti samoja kuluneita vitsejä, miksi ulosanti tässä kohtaa pitäisi erota jotenkin). Lasten kanssa voisi tulla opetusmatkalle, tosin ehkä kuitenkin mieluummin Eliteen, joka mielestäni edustaa tämän kategorian parhaimmistoa.

Ps. Ja nyt ois sitten #675 paketissa. Eli noin viisi (todennäköisemmin kuusi) viikkoa ja saisi sen 700 täyteen. Kyllähän näitä näyttää riittävän, listallakin on vielä hurja (>100) määrä, tosin ihan loppupäässä mennään jo reilusti Helsingin rajojen yli, joten vähän hiinä ja hiinä, etttä laskenko niitä tähän “viralliseen” lukuun. Pitää alkaa miettiä jo vähän tuota end gamea, ei näitäkään loputtomasti ole. Jos jättää pois laskuista ne lukemattomat kebab/pizza-mestat sekä linjastomalliset ruokalat, niin hieman alle tuhat noita rafloja näyttäisi olevan. Tosin lisää tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä, mutta oletettavasti siinäkin on joku raja, kun ei sitä ihmistä riitä kuitenkaan ihan joka nurkalle. Mutta jos vaikka tämän vuoden aikana saisi listan tyhjennettyä (5-6 kuukautta), niin sitten voisi keksiä uuden harrastuksen.

Pps. Matkalla kohdattu kartanon kaltainen talo toi lapsuudenmuistoja tulvien päähäni. Olen bongannut tämän talon aiemminkin, mutta mieleen muistuu lyhyet leikkituokiot äidin kanssa “aarresaarella”, kun oman kodin pihassa ei ollut niinkään leluja. Täällä niitä tuli kaiveltua hiekkalaatikosta enemmän kuin tarpeeksi. Tämä on nyttemmin (ehkä myös sittemmin, tosin ei meidän osalta) ruotsinkielisen säätiön lastenkoti, mutta meille lyhyt levähdyspaikka dösämatkalla kotiin, joillekin muille mahdollisesti pidempi pysäkki.

Ppps. (näemmä taas tällainen päivä) Ja toinenkin merkityksellinen talo, eli Lastenlinna. Itse en muistaakseni ole täällä käynyt kuin vieraana. Timppa joutui tänne sen jälkeen kun oltiin leikitty pihan poikien kanssa jotain äärimmäisen järkevää leikkiä, missä heittelimme puutikuilla/oksien pätkillä toisiamme. Valitettavasti leikki loppui lyhyeen kun Timpan silmään jäi yksi puutikku pystyyn (en ollut minä!). Ei sokeutunut sentään, mutta taisi olla pitkähkö sairaalareissu.

Ppppsjne. Näemmä Linko-reissulla bongattu Hong Ye on vaihtunut Koyo-nimiseksi sushibuffaksi. En tiedä onko parannusta, jotenkin nämä sushibuffat alkavat hieman vaikuttaa nykyajan korttelikiinalaisilta. Joista toki tavallaan pidän, mutta ei nämä kovinkaan eksoottisilta enää tunnu.

URL www.no11.fi
Puhelin 09-4772863
Osoite Pihlajatie 34, Helsinki

Mediterrane

Joo-oh. Eiköhän tämä Laru ollut nyt sitten tässä, ellen jaksa joskus raahautua siihen herra G:n suosittelemaan Bar 52:een. Tämä osoittautui normilinjastoksi Lauttasaaren teollisuusalueella (tai miksi tällaista toimistorakennusten täyttämää aluetta nyt voisi kutsua? Sim Cityn commercial district?).

A standard lunch cafeteria in Lauttasaari.

Be sure to check out Borneo, Lumbini and Blue Peter that are also situated in this area.

Perusmeininkiä buffet-muodossa, joko salaatti+soppa (8,50e) tai sama lämpimillä vaihtoehdoilla (9,70e). Tänään oli tarjolla: Thai-kanakeitto, pizza Mediterrane, paistettua turskaa rapukastikkeella, ylikypsää porsaan niskaa Hoi Sin -kastikkeessa sekä loppuun valkosuklaapannacottaa ja vadelmahilloa. Oli salaattia, leipää ja juomaa, tiedätte kyllä.

Alkuun vedetty soppa oli ihan ook, kyllä tätä nälkäänsä vetää ja vähän oli eksynyt joukkoon kookoksen ja tom yumin makuja. Kana oli snadisti kuivaa, mikä oli erikoista, kun keittoa kuitenkin vedetään. Salaattibaarin valikoima oli semijees, tosin se perunasalaatti oli aika jännän makuista.

Pääruoat olivat ihan kohtuullisia. Kalan leivitys nyt oli luonnollisestikin lötkistynyt lämpöhauteessa, mutta se rapukastike kompensoi, kun oli kohtuu maukasta. Ylikypsä possu oli pysynyt melko mehukkaana ja oli tosiaan haarukalla leikattavissa.

“Hoi Sin”-kastike tarkoitti tällä kertaa snadisti makeaa BBQ-kastiketta, joka toki sopii possun kanssa. Keitetyt perunat eivät olleet huonoja. Tässä sai vähän tällaisen itse viritetyn surf’n’turf lautasen väsättyä, mikä tavallaan kiehtoi ajatuksen tasolla.

Pannacotta oli huikean makeaa, sitä oli jo vähän vaikea vetää. Mielenkiintoista, että siihen oli nähty tarpeelliseksi pistää vielä hilloa viereen. Ottaen huomioon, että melko lähellä on kuitenkin Borneo, Lumbini ja Blue Peter, niin oli tämä kyllä melko vaisu esitys lounaspaikaksi näillä leveysasteilla.

Sisustus on ajan hampaan nakertama ja hyvin funktionaalisesti kalustettu kahvila. Raflan keskellä on sohvaryhmä, jos tekee mieli pidempään istuskella. Siihen astioiden keruupisteeseen olisi ihan hyvä laittaa biojätteille oma ämpäri tms. Oli tässä kuitenkin jotain tauluja seinillä tuomassa vähän väriä maailmaan.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle ei oikein ollut mitään merkittävää ainakaan tänään. Lasten kanssa tuskin menisin, enemmän tällainen aikuisten työläisten tankkauspiste. Ehkä näitä linjastoja ei enää jaksa rehata läpi. Tosin koskaan ei tiedä jos tulee joku ihan helmi vastaan. Lapsillekin sanotaan, että kaikkea pitää maistaa. Mikä toki ei ihan täysin pidä paikkaansa.

URL www.mediterrane.fi
Puhelin 050-4430601
Osoite Melkonkatu 18, Helsinki

Persilja

Jälleen kerran matka Larun patojen ääreen, tällä kertaa R. ja minä mentiin Persiljaan (tänään itseasiassa oli tarkoitus mennä Lasipalatsiin, mutta Nyt-liite julkaisi juurikin tänään aiheesta artikkelin, joten päätin skippaa sen hetkeksi), jonka jälkeen minun keksimien raflojen lista tällä saarella alkaa olla jokseenkin finaalissa. Jotain kiinalaisia näyttäisi olevan tms, mutta ei varsinaisesti mitään erityisen jännittävää.

Saa pistää kommenttia jos keksii jotain hyviä rafloja Lauttasaaren tietämillä. Borneossa tosin pitää käydä uudelleen, se oli ihan mahtava. Tässä oli joskus italialainen Basilica-ravintola, silloin kun tuli käytyä täällä päin lounaalla Ruoholahdesta. Tosin siitä on aikaa, Basilica taisi siirtyä Kaapelitehtaan läheisyyteen, lahden toiselle reunalle.

Kebab, pizza, salad and soup at this Mediterranean lunch buffet were good and the offering was sufficiently ample.

Other such buffets in the Helsinki area are Turkkilainen Ravintola, Istanbul Grilli and Pasha’s.

Tämä ravintola onkin sitten lähempänä Turkkia tarjonnaltaan, eli kyseessä on kebab-buffet (9,50e) salaatilla, sopalla, pizzalla ja jälkkärillä. Sopan ja salaatin (7,80e) voi ottaa myös lounaaksi. Tänään tarjolla oli: Tomaatti-mozzarella-keitto, lasagne, punapesto-kana, pizzaa (kinkku, kana tms), kebab, ranskiksia, uunikasviksia, riisiä, salaattibaari (jäävuorisalaatti, marinoituja oliiveita, tursua, punakaaliraastetta, marinoitua kaaliraastetta, tomaatti, kurkku, tzatziki, hummus, porkkanaraaste, perunasalaattia ja marinoitua punasipulia) sekä leipää. Näiden lisäksi on päivittäin tarjolla kaikenlaisia lautasannoksia, kuten pastaa (8,70e – 10e), eläinproteiinia lisukkeilla (9,50e – 11,80e) sekä pizzaa neljällä täytteellä (9,50e), joihin kuuluu salaattipöytä. Meille tuli molemmille toi buffa, jonka tilaus ja maksu hoidettiin tiskille tullessa. Kassan vierestä löytyi myös vesipiste ja aseet, toiselta puolelta kahvi/tee sekä jälkkärinä (jei!) pullapitkoa.

Alkusoppa oli aika jees, kivan tomaattinen, tosin ne mozzarellahippuset toivat hieman epämääräisen tekstuurin. Salaattibaarin tarjooma toimi vieläkin paremmin, jotenkin tämä tzatzikin maustama kurkku ja salaatti + hummus peuhii ihan täysillä, loistavasti marinoidut oliivit toivat hyvän suolan peliin ja loput tahnat tuli noukittua mainiolla leivällä.

Tursu antoi etikkaisen twistin lautaselle ja joku tässä punasipulissa kiehtoo itseäni suunnattomasti. Kaaliraastekin oli hyvin marinoitua ja salaattien takaa löytyi chileillä yms maustettua öljyä millä sai vielä pientä potkua mukaan. Eli oikein hyvä salaattipöytä ja sopan kanssa tämä voisi olla hyvinkin ihan toimiva lounasyhdistelmä.

Pääruokaan siirryttäessä yritin hillitä itseäni ruokamäärän kanssa, onnistuen semisti. Aika täyteen tässä tuli väännettyä taas itsensä. Tosin viikonloppuhan tässä on tulossa ja lasten harrastusten kevätnäytökset edessä, niin pakkohan sitä on olla hyvin ravittu että jaksaa. Ranut oli jees, muuten mentiin aika keskitasoa. Kebab-liha olisi saanut olla paremmin kärvennettyä, tomaattikastikekkaan ei jotenkin puhutellut.

Lasagne oli tuhtia tavaraa, tässä maistui enimmäkseen bechamel ja jauheliha, tomaattisuuden napakkuus oli kateissa ja pasta ei tuonut kaivattua tekstuurivaihtelua. Pesto-kana oli ook, pizza olisi kaivannut pidempää aikaa uunissa. Vähän tämä lässähti tässä loppua kohden, mutta nälkä tässä kyllä lähtee ihan takuuvarmasti ja salaattipöytä oli kokemisen arvoinen. Kuitenkin minusta Istanbul Grilli ja Kampin Pippuri vetävät tämän saman setin snadisti paremmin.

Kaikesta ruoasta huolimatta oli pakko maistaa jälkkäriä kahvin kanssa ja pulla oli tuoretta sekä hyvää. Oikein sopiva lopetus runsaalle lounaalle.

Sisustus on ajan patinoima, mutta ihan siisti ja viihtyisä kortteliravintola joka oli muutamilla kivoilla tauluilla koristeltu. Muoviset pöytäliinat olivat varmasti funktionaaliset, mutta hiemat kitschiset. Ulkona on terassi, josta kivat näkymät rauhalliselle Tallbergin puistotielle, lämpimällä ilmalla tässä on varmaankin mukava lounastaa.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista, käytetyt astiat blokattiin tehokkaasti. Kasvissyöjälle oli se hyvä soppa+salaatti vaihtoehto, lautasannoksista löytyi mm. pasta- ja pizza-annoksia. Lasten kanssa voisi periaatteessa tulla, mikään ei ollut liian tiukasti maustettua ja buffa on helppo valinta, syöttötuolejakin löytyy. Kannattaa vaan olla ajoissa liikenteessä, mesta on hyvin suosittu.

Ps. Loistavaa viikonloppua!

URL www.ravintolapersilja.fi
Puhelin 09-6216727
Osoite Tallbergin puistotie 1, Helsinki