Tag: kaukana

Makalu

Ihan hitsin jepa, korkkasin nyt tänkin lekan. Jälleen vindaloo mielessäni sukelsin asematunnelin kautta Malmin junaan ja kaahasin kohti kommenttien kehumaa Makalu-ravintolaa. Ala-Malmin perjantaipöhinä oli melkoista jos tullessa ja tuntui vain kiivastuvan kohti keskipäivää.

Lähtiessä assan tuubi oli jo täynnä kunnon basaaritunnelmaa. Ja hyvä niin, elämän pitää näkyä ja kuulua, panhuilun soittajista tuli välähdyksenomaisesti mieleen Fast Show, silleen hyvällä tavalla.

A Nepalese restaurant in the outer reaches of Helsinki, the Vindaloo was hot, but the chicken was not.

The food is out there and some of the other restaurants to check out are Thai Thai, Gurkha and Turkkilainen Ravintola.

Nepalilaista siis, joka täälläkin noudatti jokseenkin samanlaista struktuuria kuin muualla. Eli lautasannoksia, niin kasvista kuin muutakin, riisin sekä Naan-leivän kera. Alkuun salaattibaari, jossa: Salaattisekoitus-oliivi-pikkelöity chili-paprikasalaatti, punajuurta, pikkelöityä punasipulia sekä porkkanaraastetta.

Lounasannoksina oli tänään tarjolla: Shahi paneer eli leipäjuustoa tomaatti-voi-kermakastikkeessa (9e), chicken makhani eli yrtti-jogurttimarinoitua tandoorikanaa ja mozzarellajuustoa tomaatti-voi-kermakastikkeessa (9e), lamb kofta eli lampaan jauhelihapyöryköitä tulisessa tomaatti-valkosipuli-inkivääri-sipuli-currykastikkeessa (9e), fish rara eli paistettuja pangasius filee paloja kookos-currykastikkeessa (9e), sag tofu eli pinaattia ja tofua sipuli-inkivääri-tomaattikastikkeessa (9e), mix thali eli kombo kahdesta annoksesta (10e) sekä päivän erikoinen: vindaloo mix karai eli haudutetut kanan rintapalat tulisessa vindaloo-kastikkeessa (13e). Vindaloon takia tänne tulin ja sen myös otin.

Alkuun vedetty salaatti oli aika perussettiä, tuoreet komponentit (tai no ne mitkä oli) ja olipahan jotain tekemistä kun odottelin ruokaa. Ne pikkelöidyt sipulit olivat tosin jotenkin mielenkiintoisen erilaisia, varmaan kun olivat tehty punasipulista, eikä keltasipulista. Eivätkä nämä olleet niinkään öljyisessä marinadissa, vaan enemmänkin etikkaisia.

Pääruoka saapui kohtuullisen nopeasti, tämä ei ehkä tullut ihan täysin valmiista sammiosta. Thali sisälsi tomaattikastiketta, raitaa, riisiä sekä hieman redundantisti salaattia. Riisi oli ook, ehkä snadisti kuivemman oloista kuin olisin odottanut, toki kastikkeen kanssa kun vetää niin ei se ole niin traagista, mutta silti.

Tomaattikastike oli aika ohuen makuista, tähän olisi voinut tujauttaa enemmän meininkiä, nyt tämä jäi turhaksi statistiksi lautasella. Raita oli jees, paksumpaa kuin monissa muissa paikoissa ja hyvän makuista. Vindaloo-kastike oli tiukan tulista, nyt sain sitä mitä lähdin hakemaankin, vaikka en toki tiedä, että millaista alkuperäinen (mikä edes on alkuperäinen? se portugalilaisten versio? vai Goa-versio vai mikä? huunous, huukkers). Mutta siis kastike oli herkullista ja tähän sopi mahtavasti korianteri, tuoden sopivan tuoretta yrttisyyttä.

Valitettavasti se kana oli mennyt kauttaaltaan kuivakaksi. Ei siis täysin rutikuivaksi, mutta tätä ei voinut enää kutsua mehukkaaksi eikä varsinkaan murisevaksi. Lieneekö sitten silmä ollut liian kovana niissä sammioissa kiinni, mutta tämä ei ollut ihan paras suoritus. Naan-leipä oli ottanut myös osumaa uunista snadisti liikaa ja vaikkakaan ei ollut varsinaisesti palanut, niin aika paahteinen maultaan ja aavistuksen kuivempi kuin muissa mestoissa.

Kävin vielä nappaamassa vähän chiliöljyä salaattibaarista, että sain silmät pyörimään päässä perjantain kunniaksi ja tämäkin oli melkoisen kovassa lämmössä käynyttä chiliä. Kyllä tämä kuitenkin sopi hyvin tuon kastikkeen kuumottamiseen ja kaiken kaikkiaan fiilis oli ihan nettopositiivinen, pienistä kömmähdyksistä huolimatta. Tykkään kuitenkin todella paljon tämän kaltaisesta safkasta ja tyytyväisenä lähdin takaisin matkaan kohti kovaa ydintä.

Sisustus oli oikein siisti ja kovin nepalilaisravintolan oloinen, vuoritauluja sekä sitä jännää kassatiskirakennelmaa myöten. Mestassa oli jotenkin oikein hyvä ja kiireetön tunnelma, mielellään tässä istuskeli lounastamassa. Asiakaspalvelu oli myös ystävällistä ja sujuvaa.

URL www.ravintolamakalu.fi
Puhelin 050-5958400
Osoite Pikkalankatu 5, Helsinki

Il Gabbiano

Lentomatka Leppävaaraan VR:n vauhtikyydeillä, pistipä kuljettaja paluumatkalla vielä kuulutuksen “Toivottavasti matka oli hyvä, kiitos kun valitsitte VR:n”.

Vähän teki mieli käppäillä kokeilemaan Teidän Sushia, mutta tässä on tullut nyt käveltyä sen verran usein sateessa, ettei kestävyys enää riittänyt.

Oli pakko pelata varman päälle. Valitsin siis sisätilat ja kiipeilin Sellon seinämiä pitkin kohti leffateatteria sekä sen neonvalojen värittämään ravintolarykäelmään kiinni.

Italian food at this restaurant housed in the Sellosali cineplex and theater. The lasagne I had lacked depth of flavor, but not cheese.

Other restaurants in and close to the Sello shopping mall are Persian Ravintola, Curry Palace and Retro.

Italialaista safkaa oli tarjolla lautasannoksia, niin pizzaa (9,50e), pastaa/risottoa (10e), uuniruokia (10e), kanaa (11e) kuin lehmääkin (13,50e). Alkuun oli leipää sekä salaattibaari, jossa: Jäävuorisalaattia, marinoitua kaaliraastetta, (värjättyjä) mustia oliiveita, maustekurkkua, tomaattia, kurkkua, pastasalaattia, salaattikastiketta sekä punaista ja vihreää pestoa(!).

Itse otin lasagnen (tottakai), mikä olikin toinen syy, miksi valitsin tämän sen sushipaikan sijasta (kyllä mä vielä sinnekin ehdin).

Alkuun vedetty salaatti oli ihan ok, pastasalaatti ei säväyttänyt ja tuoreet kasviksetkin olivat perussettiä. Mutta se kaalisalaatti oli öljyisen herkullista, vaikka itse pidän etikkaisemmasta ja ne pestot oli ihan törkeän hyviä.

Varsinkin vihreä pesto, siinä oli sellainen hauska sitrusmainen twisti ja se toimi lämpimien pizzataikinaleipien kanssa loistavasti yhteen.

Lasagne tuli melko nopeasti eteeni, reunat kuumuudesta kiehuen. Koko setti oli lämmitetty kauttaaltaan ja tässä saikin alkumetreillä varoa, ettei suu pala ihan kokonaan. Lasagnen juustoisuustaso oli omilla leveleillään, mutta muuten tämä ei saavuttanut kovin korkeaa sijoitusta nauttimistani uunipastoista.

Tomaatin happoisuus ja terä oli hävitetty, eikä se oikein ollut tuomassa makeuttakaan mukaan. Bolognesekastike maistui käytännössä jauhelihalle, kaikki syvyys jäi jonnekin juuston syövereihin.

Pastakin oli päässyt uunissa lötkähtämään, eikä antanut mitään vastusta hellille hampaille.

Eli omaan makuun liian kallellaan lihaan ja juustoon, sekä puutteellinen syvyys niin bolognese- kun bechamel-kastikkeessa.

Sisustus on siisti, sopiva leffateatteriympäristöön ja koristeltu muutamalla massiivisella taululla/seinämaalauksella. Näkymä ikkunasta oli hyvin tekninen, Sellosalin takapihan pyöräteline siellä köllötteli.

Mutta ikkunan vieressä oli lasten leikkipaikka, mistä ehdottomasti lisäpisteitä. Kasvissyöjälle oli kaikenlaista ja tämä varmaan sopiikin nopeaan illalliseen perheen kanssa leffan yhteydessä.

Ps. 3 Amigos on lopetettu. Tilalla on joku Chilango.

URL www.ilgabbiano.fi
Puhelin 010-8394020
Osoite Ratsukatu 3, Espoo

Lehtovaara

Paadi paadi, oli juhlan tuntua ilmassa ja tämän takia vetäsin takataskusta yhden viimoisista shortlist-rafloista (on siellä vielä Nokka ja Ora ainakin) joista lounasta löytyy. Sitten pitää näihin tärkeämpiin hetkiin alkaa kehittämään jotain innovatiivisempaa. Lehtovaarahan on yksi Stadin ravintolamaailman grand old ladyista ja täällä on kerta jos toinenkin juhlittu sekä vietetty liikelounaita.

Töölön kirjaston takana sijaitseva rafla on ollut näillä sijoillaan jo yli puoli vuosisataa, joten tässä on oletettavasti nähty enemmän kuin yksi tällainen Mechelininkadun avaaminen. Nyt oli aikamoinen työmaa saatu aikaiseksi, kun katu oli melkein Ruoholahdesta asti auki.

One of the true classics of the Helsinki restaurant scene, this establishment has been here since 1940 and the menu reflects the roots. The Scandinavian appetizer buffet was the pièce de résistance of an otherwise satisfactory lunch.

Other restaurants of its ilk are Kuu, Kosmos and Bellevue.

Tarjolla on liikelounas (33e), jossa alku-, pää- ja peräruoka. Tänään oli tarjolla alkuun: Alkuruokapöytä tai sorsarillette piparjuurikastikkeella. Pääruokina: Tomaatti-inkiväärikeittoa, paistettua turskaa rucolakastikkeella ja punajuuririsotolla tai rosmariinipaahdettua lehmää korvasienimuhennoksella ja yrttipastalla.

Loppuun oli: Jälkkäribuffa tai sabayonkuorrutettua hedelmäsalaattia ja marenkia. Tähän hommaan vähän niinkuin kuuluu noi “pöydät”, joten mentiin niillä ja R. otti kalan, minä piffin.

Alkuun tuli vedettyä oikein kunnon ruotsinlaivasetti, tuollahan toki voisi vierailla useammankin kerran, mutta kun lautaselle vielä mahtuu pari nokaretta, vaikkapa salaatin päälle, niin mikä jottei. Tämä oli kyllä hyvä kokoelma herkkuja, kaikki maistui laadukkaalle ja kovin itse väkerretyn oloiselle.

Erityisesti kaikenlaiset kalat loistivat niin omalla maullaan kuin hyvin duunatuilla mausteillaan. Savu- ja graavilohi kastikkeineen vetivät pisimmän korren, tosin oli se lihapuolen paahtopaistikin ihan törkeän hyvin hoideltu. Ja diggailin myös niistä sipuleistakin joihin oli saatu todella syvä, mutta silti yllättävän hento portviinin maku. Loistava aloitus ja erinomaiset leivät vielä päälle.

Pääruokana minulla oli sitä nautaa korvasienimuhennoksella (I know!) ja yllättäen (tai ei, tykkäsinhän minä siitä Palacen korvasienivaahdosta tosi paljon) se muhennos toimi oikein hyvin. Herkkä korvasienen maku kerman kanssa syvensi ujosti suolattua lihaa.

Pasta oli herkullisen yrttistä, mutta jotenkin hautautui sen sienimuhennoksen ja paksujen lihapalojen alle. Annos oli ehkä aavistuksen epätasapainoinen, tavallaan siis kovin perinteinen.

R. veteli turskaa mielellään ja kun maistoin, niin olihan se todella hyvää, mutta ei niin kova setti kuin Kuun loistava turska. Risotto oli ehkä jäänyt snadisti veteläksi ja R. kaipaili tiukempaa punajuuren makua mukaan, nyt sitä oli vain nimeksi, kuten hailakan roseesta väristäkin voi päätellä. Taas perinteisen tasokas annos, mutta ei mitään järisyttävän yllättävää.

Jälkkäribuffa kuullosti oikein hyvältä ajatukselta ja kasasinkin omalle lautaselle crème brûléeta, tuulihatun näköisen jutun ja jotain mikä vaikutti ulkoisesti juustokakulta (karkit olivat kuvausrekvisiittaa R.n lautaselta). Kerma ja paahdettu sokeri oli todella herkullista, jopa siinä määrin, että meinasi mennä liiankin herkulliseksi ja rouskuttelinkin siinä mietteissäni sokeria hampaiden välissä kun vetelin viimeisen lusikallisen naamaani.

Tuulihattu osoittautui minikakuksi josta en ollut ihan niin innoissani ja sen päällä ollut tahna ei tehnyt asiaa paremmaksi. Juustokakkukin osoittautui jonkinasteiseksi mousseksi jossa oli (taas) mangoa päällä ja pehmeäksi kostunutta pohjaa.

Tämä jäi hienoiseksi pettymykseksi, varsinkin sen upean alkuruokapöydän jälkeen. Aika samoissa yleisenä kokemuksena kuin esim. Kosmos. Nyt pitää hetkeksi vetäytyä taas normilounaspaikkoihin, että saa tasapainoitettua elämän.

Sisustus huokuu historiaa ja todella hienolla tyylillä. On taulua seinällä ja kaikenlaista voittopokaalia yms. Ravintola jolla on noin ansiokas historia ja näin hienosti ylläpidetty taso, niin ruoan, palvelun kuin seinienkin osalta, täytyy olla hyvin johdettu/omistettu.

Nostan hattua koko porukalle, että pystyvät edelleen vetämään näin kovalla tasolla, tämä on jo omalla tavallaan instituutio, jossa jokaisen Stadilaisen pitäisi ainakin kerran käydä.

Ps. Döner Harju laajentaa Makkarataloon kohtuullisen suureellisen kuuloisella tsydeemillä.

URL www.lehtovaara.fi
Puhelin 09-440833
Osoite Mechelininkatu 39, Helsinki