Tukkutorin kala

Ping. Hissin ovi aukeaa ja siirtymä algoritmien parista aurinkoisten katujen kaupunkiin alkaa. Valot sekä liikenne oven ja steissin välillä aiheuttavat yleensä viivästymisiä, joten koukkaan Forumin kautta maan alle. Asematunnelin maustekaupan ohi ja Tetuanin vierestä ylös. Portaiden vieressä huutaa nainen “Hei, heitä pari euroo”. Tulee etäisesti mielikuva samasta naisesta samoilla huudeilla silloin kun olin teini-ikäinen.

Silloin oli ne sinikantiset kuukausitsetit, joihin kaverin kanssa liimattiin hetkeksi Aku Ankka oman kuvan tilalle eikä kukaan sanonut asiasta mitään. Viiletän kohti Kansallisteatterin nurkkaa ja 55:n pysäkkiä jonka vieressä mainostetaan Lavaklubia, luen tekstin ensiksi Laavaklubiksi. Millainenkohan se olisi?

A delicious lunch at the Teurastamo fishmonger’s, the fish patty I had was fresh and light, with a tasty beurre noisette.

The area also has some other very interesting restaurants, such as B-Smokery, Palema and Brasileira.

Dösämatka kohti Teurastamoa sujuu nopeasti, perillä melkein tasan kello 11, jolloin tosin on jo nälkäistä jengiä liikkeellä. Odotan, että ihmiset hälvenevät tieltä ja otan pakolliset kuvat raflan ulkoa. Livahdan ovesta sisään ja sniikkaan parit otokset vielä sisällä ennen tilauksen tekemistä. Kuvaamisen salailu tuntuu edelleen oudolta kaikkien näiden kertojen jälkeen. Päivän listaa ei ollut netissä näkyvillä, joten saan pienen shokin kun näen annoksen nimen ensimmäistä kertaa.

“Kalapihvi, varhaisperunaa ja beurre noisette & salaattipöytä” (14,90e) nostaa niskakarvat pystyyn kun mieleen tulvahtaa lapsuusmuistot pahvisista ja epämiellyttävästi kalanmakuisista jötiköistä kinderperunoiden saattelemana. “Lohikeitto & salaattipöytä” (12,90e) houkuttelee ohikiitävän hetken, mutta pidättäydyn protokollassa ja tilaan päivän lounasannoksen. Lappu kouraan ja liikahdan puuveneeseen katetun salaattibaarin ääreen.

Mätän puolihuolimattomasti pienen lautasen täyteen kaikenlaista ja sivuun pari palaa leipää. Iso voipalanen on päällystetty merisuolalla, jota noukin leiville. Säräjuurekset eivät juuri säväytä, kuten ei myöskään Caesar tai vihreä salaattisekoitus.

Yritän kuikuilla salaattipöydältä kastiketta kuivien salaatinlehtien kaveriksi, mutta siellä ei ole merkkiäkään moisesta. Lapan pastasalaatin naamaan ja siirtyessäni yllättävän hyviin sriracha-kasviksiin, napsahtaa pöytään pääruokalautanen.

Tarkkailen epäilevästi kalapihviä ja lohkon siitä pienen nokareen jämäkän oloista pihviä haarukalleni. Mukellan palasta ja häkellyn sen hennosta mausta, tämähän on vallan herkullista! Perunatkin ovat aika hyvin duunattuja ja hetken etsimisen jälkeen löydän ujon pienen lätäkön ruskistettua voita kalapihvin varjosta.

Kastiketta olisi voinut olla enemmänkin, mietiskelen samalla kun viimeistelen pääannosta. Yritän vielä maistella kesken jäänyttä salaattiröykkiötä, mutta snadisti makean tuliset kasvikset eivät enää houkuttele riittävästi. Kaadan viimeisen lasin puolikkaan jykevästä vesipullosta ja viuhahdan lounaaseen tyytyväisenä ovesta ulos.

Lämmin keskipäivä osoittaa syksyisen päällystakin virhearvioksi kun paahdan Suvilahden viertä pitkin seuraavalle pysäkille. Rivakka kävelytuokio sopii kevyen ruokailun jälkeen ja hetken odottelun jälkeen pääsen istuskelemaan. Auton keskiosassa parrakas mies istuskelee tyttövauvan vieressä, kun natiainen jokeltelee hänelle tuttinsa sivusta.

Takaisin steissin torille ja tunneloin Uuden ylioppilastalon sivuun, jonka aukiolla olevalle opiskelijaporukalle kerrotaan tönön historiasta. Hakeudun vaistomaisesti varjoon, kun odottelen valojen vaihtumista. Tunnen kuinka kauluspaita alkaa liimaantua selkään kiinni ja odotan pääseväni takaisin ilmastoituihin sisätiloihin. Ruokatauko on tehnyt tehtävänsä ja päässä raksuttaa jo seuraavat toimenpiteet.

Ps. Pakkojyystöksi muuttunut, samalla sapluunalla kirjoitetut tekstit eivät enää jaksa kiinnostaa. Yritän viihdyttää itseäni kaivamalla esiin sitä peruskoulun äikän tunneilla emoillutta poikaa. Tämä tuntuu huvittavan tällä hetkellä ja eilisen angstin jälkeen alkaa taas olla hauska tehdä tätä. Katsotaan kauan kohtaus jatkuu.

URL www.tukkutorinkala.fi
Puhelin 050-3014549
Osoite Työpajankatu 2b, Helsinki

Veggie

Yksin. Seison taas kadulla yksin, kuvaamassa ravintoloitsijan terassille levittämää rekvisiittaa. Epämääräinen suru jäytää rintaa, kun yritän saada sopivaa kuvakulmaa kukkalaatikosta. Mitä mä oikein olen tekemässä? Miksi olen tullut tänne Munkkiniemen perukoille?

Kävelen sisään ravintolaan, jonka vaihtoehdot olen jo etukäteen tarkistanut. Katselen näön vuoksi lounaslistaa, vaikka tiedän ottavani kasvislasagnen (11e) salaatilla. Teen valintani, maksan kassan kohteliaalle miehelle ja kaadan itselleni lasillisen vettä.

A vegetarian restaurant in the peaceful streets of Töölö. The lasagne I had was tasty and the decor quite charming.

Other vegetarian suitable restaurants in Helsinki are OmNam, Silvoplee and Just Vege.

Istun omituisen kapean pöydän ääressä, jonka sivussa lukee Rouhee Design. Tutkailen kahvilan seiniä odotellessani annosta ja mieltäni piristää hieman pikkuesineet, joita on siroteltu rosoisen puuseinän hyllyille sekä nurkkauksiin. Taustalla sorisee kreikkalainen radiokanava, tai ainakin kuvittelen puheen olevan kreikkaa.

Outo melankolia siivittää ajatuksia kun eteeni ilmestyy taiteellisesti aseteltu annos salaattia ja lasagnea. Taas iloisen kohtelias mies, kolmaskin näyttää häärivän ravintolassa. Otan salaa kuvat lautasesta ja lähden purkamaan pastaa.

Arvelinkin, että tässä olisi sieniä, mutta en anna sen suuremmin haitata. Lasagnen levyt ovat hieman al dente ja haarukalla leikatun palasen struktuuri miellyttää silmää. Yläkerroksiin pakattu béchamel-kastike on hyvin tehtyä ja pitää kokonaisuuden sopivan kosteana.

Tomaattipohjainen kastike krouveine sipulinpaloineen maistuu hyvältä, mutta osa sienistä on turhan kookkaita omaan makuun. Ärsyttää. Miksi en edelleenkään pidä näistä? Johtuuko se jostain takaumasta kouluun? Vai niistä kamalista duuniruokalan kasvisruoka-annoksista ajalta kun olin aatteellinen vegetaristi?

Lasagne on sienistä huolimatta onnistunut ja hennosti maustetun salaatin kanssa parantaa fiilistäni. R. soittaa iloisena ja kuuntelee hiljaisuuttani. En osaa pukea sanoiksi omaa tilaani, en oikein tiedä itsekään mikä se on. Pitää soittaa takaisin, kun tokenen tästä. Viimeistelen annostani samalla kun kuuntelen kahden opiskelijan keskustelua ahjonsa byrokratiasta, tässä lienee jokin koulu lähistöllä. Juon veden ja lähden pois.

Ulkona tuijotan bussia kuin vierasta olentoa. Miksi täällä on bussi jonka määränpää on Itäkeskus? Pitäisikö minun astua siihen? Päätän kuitenkin kävellä sporapysäkille ja tuijotan hetken kaivurikuskia joka raapii maata Alepan edessä. Koko katu on auki ja viimeisellä asvalttikaistaleella istuu kerjäläinen. Kyyti saapuu ja päässäni alkaa kaiken pohdiskelun lomassa soimaan Eleanor Rigby. En saa ravisteltua syksyisen sinistä biisiä päästäni ja päätän irroittaa sen kaivamalla Spotifyn korvaani.

Valitsen mahdollisimman raflaavan ravin vanhalta soittolistalta ja kohta Commander Tomin hard bag tamppaus alkaa huuhtoa korvien kautta korkeampien aivotoimintojen huolia pois. Musiikki tuo muistiin Stonewall/Flopin savukoneet ja äänien hämäämänä tuijotan muita matkustajia liian pitkään. En tiedä mitä tekisin ja kaivan puhelimen esiin, alkaen metsästämään Pokémoneja. Matkalla katseeni harhailee remontoidun Kansallismuseon geometrisiin kiviseiniin, joista yritän hahmottaa toistuvia kuvioita, mutta spora menee liian nopeasti rakennuksen ohi.

Takaisin toimistolle kulkiessani vatsa on täysi, mieli tyhjä ja korvissa pauhaa Autechre. Viikko on alkanut, kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.

URL www.facebook.com/Veggie.helsinki
Puhelin 045-8627008
Osoite Munkkiniemen puistotie 22, Helsinki

Cafelito

Tihkusade uhkaili ulkona, aiheuttaen suuren ahdistuksen lounaspaikan suhteen. Päätin tunneloida Steissin sporapysäkille (olishan sitä voinut ottaa metronkin, mut jotenkin ei ollut sellainen UG fiilis) ja siitä sitten kutosella Kallioon. Soi Soi oli mielessä, mutta toisaalta halusin juhlistaa Suomen kesää pienellä espanjalaisella ekskursiolla. Niinpä kinkkasin kurvin metrotunneleiden kautta Hesarille ja sieltä sitten Cafelitoon.

A charming little cafe with a Spanish flair, the lunch here was comprised of a small soup and a large stuffed bread.

Other interesting cafes in Helsinki are Cafe Huvila, Cafe Panik and Cafe Brahe.

Eli espanjalaishenkistä meininkiä luvassa, tosin koska ollaan ihan pikku kiskassa, niin kyseessä on enemmänkin tällainen kevyt pikalounas. Tarjolla on kahvin lisäksi joko täytettyjä leipiä (~7e), kakkuja yms tai sitten kombo (9,50e) sopan ja leivän + kahvin muodossa. Itselle valikoitui se kombo, joka tänään käsitti: Tomaattikeitto, leipä chorizo-/juusto-/vege-täytteellä sekä vapaavalintainen kahvi. Otin juustosämppärin ja cortado kahvin. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille.

Sopasta lähdettiin liikkeelle ja tämä oli miellyttävän lämmin aloitus, varsinkin kun ulkona oli vähän tuollainen tihkuttava keli. Tämä oli mielenkiintoinen versio tomaattikeitosta, vähän tuntui siltä, että mukaan oli porattu papuja tai joku sellainen lisävivahde josta en saanut ihan kiinni. Päälle oli silvottu persiljaa ja loroteltu snadisti oliiviöljyä, molemmat sopivat tähän kontekstiin oikein hyvin. Ihan kohtuullinen otos tomaattisopasta ja sopi hyvin tuohon leivän sivuun.

Leipä oli reilun kokoinen setti paperipussissaan ja tässä oli ihan mahtavan rustiikkinen kuori, joka rapsahteli hampaissa kun hyökkäsin kimppuun. Sisälle oli laitettu maltillisesti täytteitä, lampaanmaitojuusto toimii itselle aina ja jotain jännää levitettä oli myös, en oikein tästäkään keksinyt että mitä, mutta jotenkin raikkaan kiva meininki. Muutenkin tämä oli oikein hyvä leipä ja tosiaan sen sopan kanssa homma toimi erittäin hyvin tällaisena kevyehkönä pikalounaana.

Perään tuli se cortado-kahvi, jota en ollut aikaisemmin maistellut ja tässä oli aika hyvä soundi saatu kuppiin. Pieni kahvin kitkeryys taittui sillä maidolla ja tämä oli jännä versio pienestä espressosta. Kokonaisuutena tämä oli oikein viehättävä lounas.

Sisustus on tiiviisti pakattu pieneen tilaan, joka on hauskasti koristeltu. Vähän tuli mieleen se Petiscaria fiilikseltään, tosin tässä ei ollut myynnissä varsinaisesti sellaista deli-roipetta. Ulkona sää oli kovin syksyinen, mutta sisällä oli vähän sellaista kesän viime hetkien viipyilyä.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle oli aioli-pimientos-leipä sopan kanssa, joka olisi näin jälkikäteen ajatellen ollut myös hyvinkin kiintoisa yhdistelmä. Lasten kanssa voisi hyvinkin piipahtaa, jos pyörisi näillä nurkilla, lisäpisteitä kahvilalle tuli siitä, että ovessa oli lapsia ajatellen katuliituja ja saippuakuplia, oven vieressä oli ehkä myös jotain lueskeltavaakin.

Aina lämmittää mieltä, kun näkee että lapsetkin on otettu jotenkin huomioon. Ja ovessa oli indikaatiota lemmikkienkin olevan tervetulleita.

URL www.cafelito.fi
Puhelin 045-1320075
Osoite Harjutori 2, Helsinki