Category: Lounasarvio

Käpygrilli

Nyt päätin lopultakin käydä skoraamassa tämän mestan, joka on roikkunut vaikka kuinka pitkään listalla. Olen ollut moneen otteeseen lähdössä tähän Käpyläläiseen grilliin, mutta aina on jotain tullut vastaan. Kuitenkin tässä pitkää päivää vääntäneenä alkaa olla jo vähän tarvetta päästä hetkeksi puuskuttamaan tuonne ulkoilmaan. Oli ihan hauska kävellä Mäkelänkadulta pikkukatuja pitkin kohteeseen. En ole näillä kulmilla ihan kauheasti käyskennellyt, mutta teininä olin Koskelan sairaalassa duunissa yhden kesän (mä en koskaan saanut niitä yksiä farkkuja takas) ja alue on sieltä jotenkin etäisesti tutun oloinen.

A neighborhood watering hole with a Finnish public house vibe to it and no-frills lunch dishes of ample portions. The Wiener Schnitzel I had was pretty good and the price was right.

Other no-nonsense lunches in Helsinki can be found at Cafe Brahe, Cafe Varikko and Karhunpesä.

Ravintola tarjoaa päivittäin vaihtuvalla listalla lautasannoksia sekä alkusalaattibaaria. Ruoka on melko perinteistä “pubiruokaa”, rehdillä otteella väännettynä. Tänään tarjolla oli: Kanasalaatti (8,20e), wieninleike pippurikastikkeella ja ranuilla (8,90e), kasvisuunivuoka (8,90e), spagetti Bolognese (8,20e) sekä päivän pizza eli kinkku-oliivi-katkarapu (8,20e). Näiden lisäksi oli alkuun salaattibaari (jäävuorisalaatti, papu-sipuli-tomaattisötkötys, kaali-yms-raastetta, bulguria? ja kikhernettä, tomaatti-punasipuli-kurkkusalaatti, punaista paprikaa, punajuurta, väritettyjä mustia oliiveita, pikkelöityjä pepperonichilejä, maustekurkkua, salaattikastiketta ja raejuusto-yrttilevitettä sekä tuoretta leipää) ja loppuun kahvia/teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle tullessa. Itselle osui tuo wiener-leike, kerranhan sitä vain eletään. Aseet ja vesi löytyy valmiiksi pöydistä. Päivän lehtiä löytyy tiskiltä/pöydistä.

Alkuun nykäisty salaatti oli vähän onneton viritys. Sörsselit sun muut olivat pääosin vähän vähemmän tuoreen oloisia ja maustekurkut yms purkkikamaa. Kyllähän näitä tietty nakersi ajan tappamiseksi, mutta ei tätä mitenkään erityisesti tehnyt mieli. Mutta se tuoreen lämmin leipä taas oli oikein hyvä, kuohkea, hieman sitkoinen sisus ja snadisti rapsakka pinta seesaminsiemenillä koristeltuna. Melkein menin hakemaan lisää leipää, mutta pääruoka oli niin iso setti, ettei vaan kyennyt.

Leike saapui melko vauhdikkaasti ja oli komia ilmestys lautasella. Ranut oli osittain leivitetyn leikkeen alla ja pippurikastike valtoimenaan sen päällä. Lautaselle oli jopa eksynyt pari hassua vegeäkin piristämään väripalettia. Ja ne uunissa/pannussa vähän makeutta saaneet kasvikset olivatkin itseasiassa ihan hyvin duunattu, hieman napakoita ja hyvin maustettuja. Varsinkin sitä sipulia olisi voinut olla vähän enemmän.

Mutta toisaalta possuahan tässä oltiin tultu syömään (vaikka tietty autenttinen Wieniläinen leike olisi vasikasta) ja sitä olikin ihan runsaasti tarjolla. Leivitys oli valitettavasti jättänyt rapsakkuuden sinne keittiöön, mutta muuten tämä oli hyvin keitetty, murisevan mehukasta ja tuimalla (ei liiallisella, mutta sielläpäin asteikkoa) suolalla varustettu pihvi.

Pippurikastike oli pirun pippurista, hieno puraisu jokaisella haarukallisella, joka tosin aika hyvin jyräsi muut maut alleen. Ranut olivat rapsakoita ja ketsupin kanssa toivat pientä tasapainoa niin maun kuin tekstuurin osalta annokseen. Tämä oli ihan jees kotiruokamainen pihviannos ja hyvinkin kohtuulliseen hintaan. Kannattaa käydä, jos on näillä nurkilla pyörimässä, eikä ole piileviä sydänvikoja, koska kevyeksi tätä ei voi kutsua.

Sisustus on tuttua meininkiä tällaisesta kulmakuppilasta. Siistit nurkat, vanhakantaiset ja utilitääriset kalusteet, (ilmeisesti myytävää) taidetta seinillä ja ilmoituksia vaikka minkälaisista tapahtumista. Ja kolikkopuhelin! Milloinkohan viimeksi on tollanen tullut vastaan?

Tällainen suomalainen versio brittien public housesta ja oikein autenttisen oloinen sellainen, varmaankin ihan tunnelmallinen lähiseudun kokoontumispiste, tai sellaisen fiiliksen tästä sai näin lyhyellä käyntireissulla. Mikäs tässä oli istuskella samalla kuin vetelin isoa annosta loppuun ja skannailin luurista uutisia.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli joku uunivuoka, tiedä sitten onko tämä ihan se ygösmesta noin niinkuin vegeilijöille. Lasten kanssa tuskin tulisi mentyä, enemmän tällaiseen aikuiseen makuun.

URL www.kapygrilli.fi
Puhelin 09-791343
Osoite Osmontie 5, Helsinki

Cafe Lasipalatsi (3. kerta)

No olihan se jo aikakin. Meinaan käydä täällä kahden ja puolen vuoden jälkeen. Remontissahan tämä toki on ollut tässä jonkun aikaa, kun rakentelevat jännittävää Amos Rex -museokompleksia (odotan suurella mielenkiinnolla tätä), joten eipä tässä ole kauheasti ollut saumojakaan mennä. Mutta kun rakas vaimoni tuli taas lounasseurakseni, niin ajattelin, että tämä voisi olla hyvä kohde.

Itseasiassa tämän koko ravintolaturneen aloitus kiteytyy tähän rakennukseen, kun olin siirtynyt keskustaan töihin parin Amican otteesta ja siitä sitten pääsin käymään uusissa paikoissa safkaamassa. Mutta sitten kun oltiin samalla porukalla käyty jo toista kymmentä kertaa samoissa paikoissa, niin alkoi tulla sellainen “missed opportunities”-fiilis, tiedättehän sen? Tein sitten (ihan oikeasti) uudenvuoden lupauksen itselleni (tosin vasta joskus tammikuun loppupuolella, mutta kuka näitä laskee?), että käyn joka päivä uudessa paikassa syömässä. Ja olenhan minä käynyt, ainakin suurimmaksi osaksi. Without further ado, nyt siis jälleen kerran sama vanha (tosin remontoituna) Cafe Lasipalatsi.

A buffet with some quirky combinations and wonderfully pepperish meatballs, the central location in this functionalist building makes it a popular spot for lunch.

Some of the other lunch buffets close by are Sandro, India House and Le Havre.

Paikka tarjoaa edelleenkin kotiruokamaista buffettia (10,30e), salaatilla, sopalla ja lämpimällä ruoalla. Tänään päivittäin vaihtuvalta listalta löytyi: Cheddarjuusto-porkkanakeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, lohi-caesarsalaatti, helmimozzarella-tomaattisalaatti, porkkanaraaste kidneypavuilla, raejuustoa ja kikherneitä korianterilla), lihapyörykät pippurikastikkeessa, valkosipuliperunaa, punajuuripihvi hollandaise-kastikkeella. Leipiäkin löytyi, mutta en käynyt katsomassa että mitä. Loppuun on kahvia/teetä jotka saa myös mukaan. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa, josta sitten edetään linjastoa pitkin soppakanuunaa kohti.

Salaatti oli ihan jees, tuoreita juttuja ja sen sellaista. Mutta jotenkin se papujen ja porkkanaraasteen yhdistäminen kummastutti ja ne snadit mozzarellapallotkaan eivät sen suuremmin viehättäneet. Keitto oli sekin hyvin omanlaisensa makukombinaatio, vahva porkkana ja cheddar jotenkin tuntui sotivan kielen päällä. Persoonallinen meno jatkui punajuuripihvin kanssa, aines josta itse en ole niin innostunut, joten jääköön itse pihvin osalta toteaminen että maistui kovin punajuuriselta (hyvä?).

Mutta se hollandaise-kastike tuntui kovin ristiriitaiselta valinnalta. Ehkä sitä on vaan omien konventioidensa uhri, mutta eikös feta tai vuohenjuusto olisi enemmän tämän kaveri kuin muuten ehkä ihan hyvä hollandaise? Myöskään R ei ollut mitenkään erityisen vakuuttunut kastikkeen sopivuudesta, vaikka punajuuri toki hänelle maistuikin. Valkosipuliperunat olivat sinänsä ihan hyviä, mutta kovin vähän sitä valkosipulia oli tähän eksynyt, ehkä hyvä niin kun arkipäivän lounasta kuitenkin tässä vedellään.

Ne etäisesti pannupihvejä muistuttaneet lihapullat olivat buffan kohokohta ja pippurisuudessaan oikein makoisia ja jätetty sopivan mehukkaiksikin kaiken kukkuraksi. Näitä veteli niiden pottujen kanssa oikein mielellään ja hyvin tuli taas kupu täyteen. Näemmä tässä ollaan pysytty jokseenkin lestissä, eikä suuria muutoksia ole koettu tarpeelliseksi. Tämä on ihan hyvä kotiruokalounasbuffa (yhdys sana -hirviö), mutta parempiakin kaupungista löytyy.

Sisustus on freesattu, mutta niin, että alkuperäinen ilme on säilynyt jokseenkin samanlaisena. Baaritiski ikkunan äärestä on hävinnyt ja asiakaspaikkoja on näin ollen tullut lisää. Tavallaan hyvä (mesta on erittäin suosittu), mutta toisaalta muistelen kaiholla niitä datanomadireissuja tänne, kun olen läppärillä jotain pumaskaa kirjoitellut tiskillä ja samalla ihmetellyt Manskun ihmisvilinää.

Kehitys kehittyy jne. Musiikin puuttuminen jäi myös hieman kaivelemaan, toki eetteri täyttyy toisilleen juttelevista ihmisistä, mutta jotenkin silti sitä kaipaa jotain taustaraitaa orastavan tinnituksen kaveriksi.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle on joka päivä jotain, tänään niitä punajuuripihvejä (tosin voi-pohjaisella kastikkeella, haittakse?) sekä soppa ja salaatti. Lasten kanssa voisi mennä vähän ryysäämiseksi, asiakaspaikkoja on vedetty sali täyteen. Mutta kahvilana tämä on tavallaan ihan viihtyisä ja keskeisellä paikallakin.

URL www.ravintolalasipalatsi.fi
Puhelin 020-7424290
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki

N:o 11

Tänään olikin sitten oikein kunnon tunkkauspäivä duunissa ja vasta iltapäivällä pääsi “oikeisiin” hommiin kiinni, joten vähän pitkäksi venähti. Välillä (tai usein) näin, mutta onneksi pääsin lounastauolla livahtamaan hetkeksi tuulettumaan. Tällä kertaa en ottanutkaan listalta, vaan päätin nopeasti katsastaa, että löytyisikö Töölön perukoilta jotain jännää ja olihan siellä. Ravintola N:o 11, entiseltä lempinimeltään “Kuusihokki” eli HOKin yhdestoista rafla (onkohan perustettu Tentun jälkeen).

Tämä oli itselle täysin tuntematon suuruus, tosin ilmeisesti sen verran pitkän historian omaava, että tästä löytyy jo useamman vuoden takaa “uudistettu” raportti Nyt-liitteestä. Karautin kybällä mestoille ja palasin pientä kiertotietä, teki hyvää kävellä vähän Töölön kaduilla, en ole täällä päin kauheasti käyskennellyt aiemmin. HUSin kompleksin sivuista purkautui joitain vähän paremmin pukeutuneita ihmisiä sen verran, että olikohan joku todistusten jakotilaisuus ollut tuleville hoitajille tms?

A nostalgic atmosphere envelopes the lunch at this restaurant offering classical Finnish dishes from yore. The atmosphere is better than the food, but do take a stroll after eating around the area, it is quite charming.

For more classical Finnish fare, be sure to check out Elite, Konstan Möljä and Lasipalatsi.

Mesta tarjoilee siis hyvinkin perinteikästä suomalaista kamaa, á la cartelta löytyy niin vorschmackit kuin oskarinleikkeet ja sen sellaiset. Lounaslistalta löytyi tänään seuraavanlaiset lautasannokset: Katkarapusalaatti (9,60e), porsaan kassleria ja sinappikastiketta (10,20e), paistetut ahvenfileet muusilla (13,40e) sekä grillipihvi ja ranskanperunat (16,80e).

Alkuun on salaatti (salaattisekoitus-tomaatti-kurkku ja pari kastiketta) sekä leipää (tummaa ja vaaleaa + voita tai margista), loppuun kahvia tai teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, tosin varmaan muunkinlaiset käytännöt olisivat olleen mahdollisia. Itselle valikoitui kala. Aseet ja vedet löytyivät valmiina pöydistä.

Alkusalaatti oli surullinen esitys, jos olen (kuten “aina”) sentään ajoissa liikkeellä, niin ei niiden salaatinlehtien pitäisi olla vielä nahistuneita, kuten tässä nyt oli. Leipä oli sentään tuoretta. Mutta joo, salaatti oli mitä oli, tujautin siihen kuitenkin sen verran etikkaista vinaigrettea, että dippailin patongilla sitä nassuun, mikä olikin ihan hyvä ottaen huomioon pääruoan.

Kala ui eteeni melko rivakasti (ks. ajoissa liikkeellä), koska jonoakaan ei edessäni ollut. Ihailtavan yksinkertainen annos koostui keosta muusia, riittävän monesta jauhopinnoitetusta ahvenfileestä, jotka oli paistettu selvästi voissa kullanruskeiksi. Ja sivuun oli laitettu sitruunaviipale. Muusi oli hieman kokkareista, ei huono, mutta tykkään itse tasaisemmasta kamasta. Ahven oli melko hyvin paistettu, pysynyt mehukkaana, mutta mitääs rapsakkuutta ei ollut missään kohtaa havaittavissa.

Mutta olipas tässä rakastunut kokki, kun tuotteet oli suolattu niin hyvin, että melkein kun olisi Simo Häyhän tähtäimiin joutunut. Kyllä tämän vielä pystyi vetämään (ja kyllä koko lautanen tuli vedettyä loppuun), kun tursotteli happoa sillä sitruunalla ja välillä nappasi vähän etikkaa salaattilautaselta sillä leivällä.

Ehkä vähän kevyempää menoa toivoisi, toisaalta jos mennyttä aikaa kaipaa, niin täältä sitä saa myös makujen puolesta. Mutta kalassa ei ollut ruotoja, mehukkuus kuosissa ja kokonaisuutena tämä oli ihan jees lounas. Kannattaa tsekkaa jos tällainen wanhan ajan meininki kiinnostaa.

Sisustus on todella perinteikkään oloinen, alla narisee erittäin monta vuotta nähnyt parketti ja seinillä on kontekstiin sopivia tauluja. Tilaa valaisee niin mummonaikaiset lamput kuin lasimaalausten koristamat ikkunatkin. Salin perää hallitsee puinen baaritiski. Vain surumielinen tango puuttuu tästä tunnelmasta, muuten ollaan entisajan suomalaisuuden ytimessä. Ihan mukava tässä oli istuskella lounastamassa ja tutkailla ulkona rauhallisesti eteneviä immeisiä.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja kohteliasta, kiitos siitä salin isännälle. Kasvissyöjälle ei oikein ollut mitään, sekin sopii konseptiin oikein hyvin (muistan edelleenkin sen, kun söin itse pelkkiä rehuja ja pysähdyttiin äitin kanssa jollekin huoltsikalle. Kysyin tiskin toisella puolella olevalta kaurismäkeläiseltä hahmolta, että löytyykö vaikkapa kasvissämpylää, niin hän osasi kertoa, että on täällä yksi missä on vain lauantaimakkaraa, true story, tosin näemmä olen kirjannut sen aiemminkin, ihan sama, oma päiväkirja. Toistelenhan minä muutenkin jatkuvasti samoja kuluneita vitsejä, miksi ulosanti tässä kohtaa pitäisi erota jotenkin). Lasten kanssa voisi tulla opetusmatkalle, tosin ehkä kuitenkin mieluummin Eliteen, joka mielestäni edustaa tämän kategorian parhaimmistoa.

Ps. Ja nyt ois sitten #675 paketissa. Eli noin viisi (todennäköisemmin kuusi) viikkoa ja saisi sen 700 täyteen. Kyllähän näitä näyttää riittävän, listallakin on vielä hurja (>100) määrä, tosin ihan loppupäässä mennään jo reilusti Helsingin rajojen yli, joten vähän hiinä ja hiinä, etttä laskenko niitä tähän “viralliseen” lukuun. Pitää alkaa miettiä jo vähän tuota end gamea, ei näitäkään loputtomasti ole. Jos jättää pois laskuista ne lukemattomat kebab/pizza-mestat sekä linjastomalliset ruokalat, niin hieman alle tuhat noita rafloja näyttäisi olevan. Tosin lisää tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä, mutta oletettavasti siinäkin on joku raja, kun ei sitä ihmistä riitä kuitenkaan ihan joka nurkalle. Mutta jos vaikka tämän vuoden aikana saisi listan tyhjennettyä (5-6 kuukautta), niin sitten voisi keksiä uuden harrastuksen.

Pps. Matkalla kohdattu kartanon kaltainen talo toi lapsuudenmuistoja tulvien päähäni. Olen bongannut tämän talon aiemminkin, mutta mieleen muistuu lyhyet leikkituokiot äidin kanssa “aarresaarella”, kun oman kodin pihassa ei ollut niinkään leluja. Täällä niitä tuli kaiveltua hiekkalaatikosta enemmän kuin tarpeeksi. Tämä on nyttemmin (ehkä myös sittemmin, tosin ei meidän osalta) ruotsinkielisen säätiön lastenkoti, mutta meille lyhyt levähdyspaikka dösämatkalla kotiin, joillekin muille mahdollisesti pidempi pysäkki.

Ppps. (näemmä taas tällainen päivä) Ja toinenkin merkityksellinen talo, eli Lastenlinna. Itse en muistaakseni ole täällä käynyt kuin vieraana. Timppa joutui tänne sen jälkeen kun oltiin leikitty pihan poikien kanssa jotain äärimmäisen järkevää leikkiä, missä heittelimme puutikuilla/oksien pätkillä toisiamme. Valitettavasti leikki loppui lyhyeen kun Timpan silmään jäi yksi puutikku pystyyn (en ollut minä!). Ei sokeutunut sentään, mutta taisi olla pitkähkö sairaalareissu.

Ppppsjne. Näemmä Linko-reissulla bongattu Hong Ye on vaihtunut Koyo-nimiseksi sushibuffaksi. En tiedä onko parannusta, jotenkin nämä sushibuffat alkavat hieman vaikuttaa nykyajan korttelikiinalaisilta. Joista toki tavallaan pidän, mutta ei nämä kovinkaan eksoottisilta enää tunnu.

URL www.no11.fi
Puhelin 09-4772863
Osoite Pihlajatie 34, Helsinki