Month: November 2018

Piadineria Saporita

Kävely kuolemanlaakson yli tuntuu raskaalta, mutta ehkä tässä aletaan olemaan jo jossain puolimatkan krouvin kohdalla? Ihan kuin horisontissa siintäisi jotain, tai sitten se on vain Fata Morgana, houkuttelemassa minua aavoille aavikoilleen. Joka tapauksessa tässä on jo vähän sellainen fiilis, että pystyy prosessoimaankin jotain, joten otin vinkistä vaarin ja lähdin käppäilemään Krunikan kaduille, Budarexpressiä ihmettelemään.

Ovelasti tämä Frangipanin tilalle ilmestynyt kahvila olikin kiinni, joten vegesoppa jäi vain haamuksi huulilleni ja tallasin takaisin kohti Senaatintorin turisteja ottamassa itsestään kuvia (millon on selfien aika ohi?). Pokémonit pullahtelivat taskuuni samalla kun kuuntelin erinomaista Mindscape podcastia. Olen siirtynyt näiden kuluttajaksi aamusalin mattosessioilla, kun Safari Onlinen äänikirjat tuli kuunneltua jo (ihan kaikki, tarkistin), enkä ole vielä jaksanut ottaa mitään uutta palvelua käyttöön.

Muut soveltuvat podcastit (Philosophize This! ja Hardcore History) on tosin jo imaistu korvakarvojen suojaan, joten kun tämä on kuunneltu, pitää keksiä jotain muuta mielenkiintoista. Basson Jaska Sudennahka popupia vastapäätä oli Fornitalyn etiäinen, joten päätin iskeytyä sinne tuulelta suojaan.

Quesadilla like piadinas i.e. stuffed flatbreads at this extra small restaurant right next to the Senate Square. The food did not amaze, but the components were of high quality.

Other restaurants in the vicinity are Chapter, Sofia Bistro and Savotta.

Mesta tarjoaa siis täytettynä piadina leipiä, joista tulee kovasti mieleen quesadillat. Eli letun kaltainen leipä, täytteet sisään, lätty puoliksi ja pannulle rapsakoitumaan. Itse vatuloin hetken listan ääressä, mutta päädyin sitten Culatelloon eli culatello-leikkelettä mozzarella di bufalan tomaatti-salaatti-tapenadella (13e). Tilaus tiskille, safka ja vesi tuli pöytään.

Annos saapui kohtuullisessa ajassa, tämä tehtiin atomeista, lihakin leikattiin tilauksen yhteydessä. Komponentit olivatkin mitä laadukkaimpia, hyvä mozzarella, joskin nämä puhvelin palluraiset ovat melko vetisiä tällaiseen kontekstiin, herkullista kuitenkin.

Talvitomaatti nyt ei mitään aaltoja nostatellut, kuten ei myöskään se salaatti, mutta tapenade maistui ja liha oli erittäin hyvää, kuitenkin sen oliivitöhkän kanssa muodosti melko suolaisen kokonaisuuden.

Se “leipä” ei vakuuttanut, olin jotenkin toivonut, että kovasti kehuttu Fornitaly olisi pistänyt tässä kategoriassa jotain ihmeellistä lautaselle, mutta toki ymmärrän lokaation aiheuttamat rajoitteet.

Kuten sen aiheuttaman hintapaineenkin, tämä oli samaa tasoa kuin ne edesmenneen Meltin kohtuuttoman kalliit leivät, mutta mielestäni nämä letut hävisivät kevyesti esim. Tortilla Housen läystäkkeille.

Sisustus on vaikeaa näin snadissa kopissa, mutta jotenkin tähän on saatu sellaista kivaa mannermaista charmia. Asiakaspalvelu oli myös erittäin ystävällistä ja sujuvaa, lisäpisteitä siitä.

Kasvissyöjälle löytyi omat versionsa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kun läheltä löytyvästä Chapteristakin saa melkein samaan hintaan michelin-tasoisen lounasannoksen, niin kandeeks? Tiäks?

URL www.facebook.com/piadineriasaporita
Puhelin 044-9773981
Osoite Unioninkatu 28 A, Helsinki

 

Casserole

Stressitasot on taas passelit, kun pitää vääntää kaikilla rintamilla sata lasissa ja ikkunat huurussa. Elämän arkkitehtuurin refaktorointi tuntuu jotenkin raskaalta, mutta minkäs teet. Keskustassa nyt joka tapauksessa kikkailemassa jälleen ja sen kunniaksi ajattelin jopa syödä jotain tälleen keskellä päivää. What goes around, comes around, tämä lounastouhuhan on ollut itselle alkuaikoinakin pakoventtiili kun alkaa askel painaa liikaa ja näköjään sama teema palailee pätkittäin, vähän niinku Uuno Turhapuron muisti.

Aamujumpan ja -kävelyn jälkeen ei jotenkin tehnyt mieli reippailla mihinkään kauemmas, joten lampsin Iso Roobertinkadun Amanin tilalle ilmestyneeseen Casserole-raflaan. Näemmä seuraan Nyt-liitteen jalanjälkiä, mutta ihan sama, kuha on halpaa (#vaimitensemeni).

Slow-cooked casserole (duh) dishes with rice or couscous. The chicken drumsticks I had were ok and the salad bar had a decent selection of Middle-Eastern choices.

The Iso-Roobertinkatu street has quite a few restaurants, such as Tortilla House, Na’am and Vibami.

Listaa ei jännästi ole missään näkyvillä, mutta ilmeisesti täällä on jokseenkin samaa settiä joka päivä. Eli riisillä täytettyä paprikaa, kana-, lehmä-, lihapulla- sekä vegenä esiteltyä kananmuna-tomaatti-pataruokaa. Kaikkiin oli joko couscousia tai linssi-/kukkakaaliriisiä. Alkuun oli salaattibaari välimerellisellä otteella sekä kaupan patonkia. Otin sen kanan, kun ei jotenkin napostellut vetää sitä täytettyä paprikaa (tähän tuli aversio kaaa-auan sitten Teksasissa, pitkä tarina, ei jaksa vääntää tähän).

Alkusalaatti oli semijees, jäävuorisalaatti vaikutti vähän väsyneeltä, tosin niin olin minäkin. Tzatziki meni, kynsilaukkaa oli eksynyt kivasti, mutta muuten meininki oli aavistuksen hapanta omaan makuun. Yrttisörsseli oli hyvää, noin muuten kamat eivät jättäneet suurta muistijälkeä.

Pääruoka tuli nopeammin kuin ehdin salaattia kasata lautaselle, kaikkihan on valmista ja heti haarukoitavissa höyryävistä padoista. Riisi oli mausteista, mutta myös kokkareista. Linssit olivat hajonneet hötöksi ja seassa oli jotain erikoisia mustia klimppejä, jotka olivat mahdollisesti olleet joskus tuoreita yrttejä?

Kana oli murisevan mehukasta, mutta ei järin ihmeellisesti maustettua, tai sitten riisin makumaailma vaan jyräsi kaiken alleensa. Krouvit porkkanalohkot olivat lähes hajoamispisteessä. Vähän yksiulotteinen, mutta täyttävä lounas.

Sisustus on pelkistetty, taustalla soi konseptiin sopiva ääniraita ja ulkona valui tasainen ihmisvirta Iso Roban kävelykatua pitkin. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

URL www.casserole.fi
Puhelin 046-5545787
Osoite Iso Roobertinkatu 24, Helsinki

 

Backyard Pick

Nenäpäivän kunniaksi voin todeta, että voihan nenä. Tiedätkö se tunteen, kun kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan? Niin minäkin, rakas päiväkirja. Niin minäkin. Joskus on sellainen olo, että elää jonkinlaisessa rinnakkaistodellisuudessa ja tutkailee omaa elämää vähän silleen ulkopuolelta ja voi vaan ihmetellä. Että noinkin voi tehdä ja mennä, ihan raiteilta.

On kuin katselisi hidastettua junaonnettomuutta. Mutta korjaavat toimenpiteet on aloitettu ja kyllä tästä vielä saan homman puksuttamaan. Olis kiva joskus elää ihan vaan sellaista normaalia, tasapaksua elämää hetki. Sitten on vielä noita kaikkia sopimussäätöjäkin enemmän kuin pieni mieli pystyy käsittämään, tosin ne sentään on vaan sitä normisettiä ja voi työntää lakimiehelle.

Pitkästä aikaa joka tapauksessa keskustassa ja pääsin peräti salillekin, ollut vähän taukoa tässä. Sen kunniaksi lampsin syöpöttelemään lounasta, siitäkin ollut taukoa tässä, jonka takia elopaino on vain karvan verran yli ekasta tavoitteesta. Koska keli oli mitä oli ja aikakin snadisti kortilla, niin meninpä sitten Bravurian tilalle ilmestyneeseen Backyard Pickiin, Nyt-liitteen lähiaikoina tapahtuneesta arvostelusta huolimatta.

A pretty standard lunch buffet, with salads, warm dishes and a dessert.

The Kamppi shopping mall has quite a few interesting restaurants, such as Pobre, Sandro and Hoku.

Tänään kotiruokabuffassa (10,40e) oli tarjolla: Pariloitua kirjolohifilettä tilli-sitruunaöljyllä, perunasose, naudanliha-kebab pirteässä tomaattikastikkeessa, tzatziki, porkkanaohukaiset, rakuunajogurtti, pinaatti-kookoscurry korianterilla, salaattibaari, vadelma-banaanismoothie, leipiä ja karjiksia (täällä on myös aamiaista) sekä kahvi/tee. Vedet ja rensselit löytyy pöydistä. Mestasta saa näemmä myös päivän pizzan (tänään salami-mozzarella).

Koska lounasaikaan syöminen on ollut vähäistä tässä lähiviikkoina, niin päätin vetäistä koko hoidon yhdelle lautaselle. Lohi oli rapsakkaa, mutta myös aavistuksen kuivakkaa, tzatziki mukavalla valkosipulisuudellaan tasoitteli tätä ihan hyvin. Lehmäkepsu oli tomaattista, mutta muuten melko yhdentekevää.

Bonus-bbq lehmäpaisti (jäänteitä eliseltä) oli niin jyystöä, että melkein tuli joku vanha trancejumppa mieleen. Toisaalta, bonuslihaa ei ole syihin katsomista, vai miten se meni? Salaatit oli nekin melko stanua, värjättyjä oliiveja salaattijuuston ja punasipulin kanssa. Paria kaaliraastetta (vaaleassa oli hämmentävästi maustekurkkua), joihin olisi kaivannut sitä etikkaista seesamiöljykastiketta, sekä muita mitä en muista/jaksa kirjata.

Kaikissa maistui enemmän tai vähemman persilja sekä se tzatziki, jota kaadoin liberaalisti keskelle pinoa. Kyllä tätä söi ja oli koordinaatteihin nähden kohtuullisen hintainen kotiruokabuffa. Mutta ympäristössä on melkoinen määrä kilpailua, saa nähdä kuinka kauan tällä setillä pysyy pystyssä.

Sisustus oli kiva, tällainen faux-rustiikkinen meininki jouluvaloilla ryyditettynä. Ikkunapöytien lamppuja voisi pikkusen nostaa korkeammalle. Nyt kun istui pöydässä, niin hehkuivat silmien korkeudella ja häikäistyin monta kertaa, eikä silleen hyvällä tavalla. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

Ps. Hieta on suljettu ja muutenkin ravintolamaailma on kovasti elänyt. Olisi kiva kirjata kaikki uutuudet ja muuttuneet, mutta luulenpa, että tämä alkaa olla tässä, tehty ja taputeltu. Nyt on aika uusien tuulien puhaltaa nurkat puhtaiksi, enkä mä tätä oikein jaksa enää päivitellä. On niin paljon muutakin päiviteltävää. Tulossa on näillä näkymin jonkinlainen jäähyväiskirje, mutta vasta sitten kun oikeasti kykenen sellaisen kirjoittamaan.

URL www.backyardpick.fi
Puhelin 010-2053217
Osoite Salomonkatu 1, Helsinki