Royal Nepal

Whee! Purjantai! Hieman alkaa jo hahmottua tämä tuleva elämänkaari ja jos jätetään laskuista noi ikävät, purevat kengät, niin asiathan näyttävät enemmän kuin hyviltä. Aamujumpatkin menee jo melko rutiinilla (tänään 5,4 km puolessa tunnissa ilman suurempaa sydänkohtausta), tosin nyt tuli pieni ongelma kun olen kuunnellut pikakelauksella jo kaikki tunnetut Safarin äänikirjat.

Meditations (se on iBooksista) on vielä menossa, mutta sitten pitää kehittää jotain radikaaleja toimenpiteitä. Ilmeisesti pitää ottaa Scribd-tilaus, mutta siinä on kuulemma jotain piilorajoja.

Tosin rajathan on tehty rikottaviksi. Voisihan niitä tietty ostaakin, mutta jotenkin se neljänkympin pulittaminen yhdestä opuksesta tuntuu raskaalta ajatukselta. Varsinkin kun noi tolla tuplanopeudella kestää vaan sen päivän tai kaksi, siinä alkaisi tulla jo melkoisesti hintaa noille juoksumattosessioille.

By the by, tuli paluumatkalla käveltyä Puu-Vallilan läpi ja vaikkakin olen tien toisella puolella joskus tsombaillut, niin tämä Inarintie oli ihan uutta ja hienoa. Jotenkin tolkuttoman söpöjä pikku pihoja tuolla ja hellyttäviä – jos myös melko kuluneita – taloja siroteltuna kerrostalokolossien sekaan. Very nice.

An ok Nepalese restaurant with flattish Naan and timid seasonings.

The area has quite a few exotic restaurants, such as African Pots, Lebanese Food and Addis.

Tänään viikonpäivän mukaan vaihtuvalla listalla oli tarjolla: Royal paneer eli juustoa tomaatti-cashew-kookos-voi-currykastikkeella (9,20e), mix veg eli vegejä valkosipuli-inkivääri-tomaattikastikkeessa (8,80e), chicken masala eli kanaa mausteisessa sipuli-inkivääri-tomaattikastikkeessa (9,30e), lamb chilly eli lammasta sipuli-chili-tomaattikastikkeessa (9,50e), prawn korma eli katkiksia ja cashew-pähkinöitä tomaatti-kerma-sipulikastikkeessa (9,50e), mix thali eli kombo kahdesta edellisestä (10,40e) sekä päivän spesiaali joka tänään oli paneer tikka eli tandoorimarinoitua juustoa sipuli-chili-inkivääri-valkosipuli-curry-jogurttikastikkeessa (12,90e). Arvaa minkä otin?

No sen kombon (kana+lammas), tottakai! Näiden lisäksi löytyi myös salaattibaari, jossa oli: Pieniä pyöreitä papadameja, tomaattia, kurkkua, punajuurinoppaa, jäävuorisalaattia paprikalla, maustettuja perunoita, chilipaprikoita sekä salaatti- ja chilikastiketta. Loppuun oli mangolassia ja kahvia/nepalilaista teetä.

Alkuun vedetty salaatti menetteli. Suurin osa jutuista oli ihan jees, tykkäsin niistä pikkuruisista kekseistä, mutta ne chilit olivat olleet ilmeisesti jo muutaman kerran esillä, kun maistuivat silleen snadisti käyneille, niinkuin niille buffissa tuppaa tapahtumaan.

Pääruoka tuli melko nopeasti ja tällä kertaa löytyi kombomealille ihan oma lautaskokoonpano, oli meinaan molemmille kastikkeille omat laarit. Tätä ei ole tullut aiemmin vastaan. Papumössä oli valitettavasti mennyt liian mössöksi ja maku oli ohut. Raita oli jees, kuten myös riisi.

Naan-leipä oli semijees, vähän oli alkuun tunnistettavissa taikinan maku, eikä leipä ollut saanut riittävästi kuumuutta kupliakseen sellaiseksi ilmavaksi, vaan pysyi melko littanana. Sopi kuitenkin kastikkeiden noukkimiseen.

Kanasoossi piti sisällään jotain sellaista revityn kanan oloista, mikä ei antanut samanlaista suutuntumaa kuin perinteisemmät palaset. Kastike oli myös aika kainosti maustettua ja sitä hallitsi tomaattisuus.

Lammasbiitit olivat konkreettisempia ja murisevan mehukkaita, vaikkakin melko pieniksi nopiksi nämäkin oli duunattu. Chili oli nimessä, mutta kastikkeessa vain hentona kosketuksena. Onneksi salaattibaarin kyljessä oli kulho paahdettua chiliä öljyssä.

Ja vaikka tässä chiliöljyssä tekstuurin osalta hallitsevana olivatkin ne siemenet, niin tämä oli silleen aavistuksen savuista ja miellyttävän tujua, säilyttäen kuitenkin chilin ominaisen vivahteikkuuden, sortumatta liialliseen hyökkäävyyteen.

Soossilla sainkin modattua annoksen mieluisammaksi, joten kyllä tämä ihan hyvin pelasi, joskaan ei päässyt mielestäni ihan sille samalle tasolle millä iso osa muista nepalilaisista rafloista liikkuu.

Sisustus noudattelee nepalilaisten ravintoloiden ohjekirjaa vuoritaulujen, loossien ja muun osalta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana oli GeeBeen muistoalttari tms, jonka jotenkin oletan olevan jäämistöä joltain edelliseltä raflalta.

Tai sitten nykyiset pitäjät ovat erittäin innostuneita wanhan ajan urheilusankareista. Kuka näistä tietää?

Snadisti hämäsi se, että oli pitänyt erikseen vetää ikkunat umpeen, nyt tässä oli vähän tällanen hämykellari(humppa! u got rolled!)-meininki. Kasvissyöjälle oli pari juttua, kuten näissä yleensäkin. Lasten kanssa en ehkä työntyisi tänne ensimmäiseksi, tilankin puolesta ehkä snadisti haastava ja ei toi niin ihmeellistä ollut, paitsi se chilikastike.

Ps. Royal ja Resta ne yhteen soppii, joku ne pani pussauskoppiin, sisältä kuuluu rest-a-max ja rafloja tulee tuhat-kaks.

URL www.royalnepal.fi
Puhelin 09-7535006
Osoite Sturenkatu 32-34, Helsinki

91.1

Papapishu! Ei ollut ehkä ihan fiksuin idea ottaa tällainen pidempi kävelysessio näiden uusien kenkien (tai no, vanhojen, mutta käyttättömien, jotka R. löysi jostain kaapin uumenista) kanssa heti kättelyyn. Mutta kun kahdet muut työkengät on suutarilla hoidossa, niin vaihtoehtoja ei ollut. Kaunis keli kuitenkin saatteli minut kohti kaukaisempaa lounasta ja päätin lopultakin käydä ruksimassa pois listalta tämän jo instituutioksi muodostuneen ravintolan Pasilan (eiku hitsi, tämä onkin Vallilan puolella, näin sitä oppii joka päivä jotain uutta) kolkkojen konttoritalojen kupeessa.

Paluumatkalla tuli dallailtua kevään kohmeesta nousevan Alppipuiston läpi, samalla kun kuuntelin Aureliuksen Meditations äänikirjaversiota. Tämäkin on pitänyt jo pitkään kahlata läpi, mutta on jäänyt kaiken d00n1n alle. Olen kuitenkin onneksi intoutunut taas lukemaan ja kuuntelemaan muitakin kuin teknisiä kirjoja pitkästä aikaa. Roomalaisen ikiviisaat sanat lohduttivat hieman matkalla kun uudenkarheat kengät kuluttivat känsiä jalkapohjiini. Tulipahan kuitenkin Paljon Askelia, mikä on hyvä ja oikein.

Talkoot ovat vieneet minut jo niin lähelle ensimmäistä tavoitetilaa, että se on ihan käsinkosketeltava. Oletus on, että tällä viikolla lukemat ovat (BMI + fat%) zonessa, jonka jälkeen homma menee jo vähän hifistelyn puolelle. Toki uudet tavoitteet on jo kirjattu ja rima asetettu niin korkealle, ettei tosikaan. Kovin maali on kaverin voittaminen Cooperissa. Siihen tosin menee vielä tovi.

Comfort food in the midst of taxi drivers, this long-standing restaurant has an all-you-can-eat buffet that won’t leave you hungry.

For more eateries, check out Caverna, Raiku and Turkkilainen Ravintola.

Jaa vai miten niin instituutio? Kuten olen aiemmin maininnut, niin olen joskus taannoin (>10 vuotta sitten) ollut Pasilan suunnalla vääntämässä bittiä. Silloin muistan kun ensimmäistä kertaa porukoiden kanssa tuli tallusteltua tähän raflaan, oli kuulemma isojen poikien mesta. Ja kieltämättä se lautasannos (olisiko ollut Amerikan Leike) mikä tiskin takaa tuli, oli melkoinen sydämenpysäyttäjä. Muistaakseni silloinkin täällä oli salaattibaari, mutta nykyään homma on muovaantunut noutopöytä-meiningiksi.

Ravintoarvot ovat kuitenkin pysyneet kohdillaan, josta johtuen rafla näyttää edelleen olevan raskaan ja vähän kevyemmän liikenteen, sekä muiden rehellisten työmiehien suosiossa. Tämähän on aina osoitus siitä, että ravintolasta saa rahalleen vastinetta.

Tänään erittäin aikaisin aukeavasta (09:30) aukeavasta buffasta (10e, pienemmällä massilla saa keittoa/salaattia jne) löytyi: Kermainen lohikeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, porkkanaraaste, marinoitu kaaliraaste, oliiveja, tomaattia, kurkkua, maustekurkkua, punajuuriviipaleita, salaattijuustoa, jalopenoviipaleita, perunasalaatti, kananmuna-tomaatti-yms-salaatti, artisokansydämiä, maissia, marinoitua punasipulia sekä modaukseen sopivia siemeniä yms), parilamunakas (tomaatti-sipuli-juusto), pinaattikampela, kastikkeita (chilimajoneesia, kermaviilikastike, jogurtti, guacamole yms), broilerifajitas, pippuripihvi, wieninleike (kaverina sitruuna, kapris, anjovis), häränfileetä texas bbq, riisiä, kermaperunoita, muussia, uunijuureksia, pizzoja (surimi+sieni+peperone / kinkku-sipuli-katkarapu, naudanliha-paprika-purjo sekä kebab-chili-tomaatti) sekä loppuun torttulajitelma ja kahvia/teetä. Näiden lisäksi löytyi tietysti leipiä ja limuhanat sekä vettä/maitoa jne.

Alkuun vedetty lohikeitto oli perinteisempi versio kuin eilinen. Suolaa tästäkin löytyi, mutta ei liikaa ja muutenkin tämä oli oikein oiva vedos tästä klassikosta. Lohi oli mehukasta, liemi täyteläistä ja veget sopivan napakoita. Salaattibaarin antimetkin yllättivät tasollaan, kaaliraaste oli maittavaa, vaikkakin olisin ehkä itse kaivannut tähän snadisti lisää happoa.

Perunasalaatti oli muikean majoneesista, jonka rasvaisuutta sai kivasti leikattua niillä hyvin duunatuilla punasipuleilla. Niin oudolta kun se tuntuukin, niin nykymuodossaan täältä voisi ihan hyvin kuvitella vetävänsä pelkän sopan ja salaatin ihan tyytyväisenä.

Mutta pitihän sitä ronskimpaakin puolta maistella, tosin buffassa oli sen verran runsas kattaus, ettei yksi toimistohiiri mitenkään pysty edes maistamaan kaikkea kerralla. Aloitin pizzalla ja slaissi pelitti hienosti. Pohjassa oli pysynyt pieni purenta ja vaikka päällysteitä olikin aavistuksen liikaa, niin ne maistuivat hyviltä. Pippuripihvi kermakastikkeessa toimi hyvin lohkoperunoiden kanssa, mutta se mikä teki koko hoidosta vielä tiukemman, oli se ihanan tulinen chilimajoneesi.

Kerrankin joku viitsii pistää pökköä pesään tarpeeksi. Wienenleikekin oli murean mehukas ja buffan lämpöhauteesta huolimatta oli vielä rapsakka pinnaltaan. Anjovista ja kaprista en tosin tajunnut ottaa mukaan, joka harmittaa näin jälkikäteen missattuna mahdollisuutena. Uunijuureksetkin, jotka olivat (ehkä?) kurkuman keltaisina maltettu paahtaa juuri passeliin purutuntumaan, antoivat hyvän säväyksen muille komponenteille.

Texas bbq lehmä maistui myös, tähän oli saatu mukava makeus ja tämänkin annoksen kasviksetkin oli onnistuttu pitämään al dente -kypsyydessä. Tämä nousi omalla listalla kyllä ihan sinne kotiruokabuffien kärkikahinoihin, Raikun kaveriksi. Jos lohturuokaa kaipaat (ja kukapa ei lohdutusta tarvitse aina silloin tällöin), niin suuntaapa nokkasi 91.1:n helmoihin.

Sisustus on edelleenkin hieman huoltismainen, mutta siistimpi ehdottomasti kuin edellisellä kertaa, josta toki on melkoisesti aikaa. Graafinen ilmekin on hioutunut säälliseksi ja kyltit viittoittivat hyvin kulkuani läpi laarien. Kasvissyöjällekin oli juttuja, vaikkakin onhan tämä enemmän suunnattu karnivooreille. Lasten kanssa tuskin tulisi mentyä, vaikka toki täältä löytyisikin jokaiselle jotakin.

Ps. Syksyllä Tampereella tapahtuu, tonne olisi kiva päästä pintxoseja sun muita herkkuja vetelemään.

URL www.ravintola911.fi
Puhelin 0400-872401
Osoite Kumpulantie 7, Helsinki

Café Tin Tin Tango

Ensimmäinen tauko lounaspaikkojen naaraamisessa osoittautui oletettua lyhyemmäksi, mutta sitäkin mielenkiintoisammaksi. Tauot kuitenkin jatkuvat ja pitenevät tässä pikkuhiljaa. Näin ollen pyysin R:n Stadiin mestoille ja otettiin pidemmältä listalta tällainen vähän kevyempi vaihtoehto.

Pää on sopivasti pyörällä isojen asioiden edessä, mutta onneksi tämä ravintolassa ruokailu tuo sellaista mukavaa vastapainoa duunijutuille. Sain hommattua uudet luuritkin meille, jonka myötä kuvien ottaminen ja editointi muuttui jouhevammaksi.

Uploadaus on ihan yhtä tuskaa kuin ennenkin, mutta se johtuu palvelinpään resursseista, ei vaan tee mieli maksaa ylimääräisestä muistista niin paljon, että se söisi kerralla koko setin isoja binääreitä.

A French-ish cafe right next to the Töölö square, with a hearty lunch soup and a nondescript toast on the side.

The square and it’s surroundings have many more interesting restaurants, such as Mamma Rosa, Tokyo55 and Gyosai-Sushi.

Tarjolla tässä ranskalaishenkisessä kahvilassa on päivän keitto, joko toastin (10,30e) tai salaatin (9,80e) kera. Tänään päivittäin vaihtuvalla (ja Facebookista löytyvältä) listalla oli: Lohikeittoa, mozzarella-oliivia / ilmakuivattua kinkkua sisältävä toast tai sivusalaatti aurinkokuivatuilla tomaateilla ja pikkelöidyillä punasipuleilla.

R. otti salaatilla ja minä toastilla. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle, jonka vierestä löytyy aseet. Vesipiste on takahuoneen yhdyskäytävällä ja loppuun kuuluu kahvi tai tee.

Safkat saapuivat hetken venaamisen jälkeen, mutta kun oli hyvää seuraa, niin aika kului kuin siivillä. Soppa oli täyteläistä ja maittavaa, tosin snadisti suolaista omaan makuun (R. ei edes huomannut).

Savulohen käyttö keitossa oli mielenkiintoinen variaatio tästä klassikosta ja sopi yllättävänkin hyvin, antoi sellaista kivaa karaktääriä. Toki perinteinen on paras, mutta tämäkin toimi oikein hyvin.

Se toasti taas ei pelittänyt, tai siis olihan se ihan hyvin duunattu ja rapsakka, mutta tämä kaipasi kovastikin sitä je ne sais quoi. Nyt pieni pesto, riutunut rukola, mauton mozzarella ja talvinen tomaatti muodostivat sellaisen epäsupernelikon, ettei oikein maistunut millekään.

Edes mustapippuria tai vaikka sitä pikkelöityä punasipulia tuomaan terää ja happoa, nyt oli vaan se hampaissa rapsahteleva leipä lohduttamassa. Salaatti taasen (tottakai mä lokitin R:ltä) oli raikas ja hyvä lisuke mehevän kulhon kaveriksi ja suosittelenkin ottamaan sen, jos tänne eksyt.

Sisustus on Tintin kuvien sävyttämä ja jotenkin omalla tavallaan hauskan hurmaava kaikessa korttelikahvilamaisuudessaan. Taustalla soi vähän liiankin rauhallisesti ranskalainen(?) musa ja tunnelma oli kotoisa kaikessa lounashälinässään.

Sympaattisuutta vain kasvatti se, kun huomasin nurkkaan ahdetun pesutornin, joka on ilmeisesti asiakkaiden käyttävissä. Tämä on omaleimaisuudessaan käymisen arvoinen paikka. Kasvissyöjälle oli ehkä jotain täytettyjä leipiä?

Ja joinain päivinä soppakin on vegeilyyn sopiva. Lasten kanssa voisi piipahtaa pullalla tms, tosin vaunujen kanssa voisi tulla ahdasta jne.

Ps. Grande Champagne on tulossa 20.4. viikonloppuna. Tosin tänä vuonna skipataan itse tuo, lähes kaikki tastingitkin on jo myyty loppuun ja kaikkee.

URL www.tintintango.fi
Puhelin 09-27090972
Osoite Töölöntorinkatu 7, Helsinki