Prison Island

Käytiin lusimassa parin frendin kanssa, mutta päästiin pakoon, kun oltiin niin kovia (tiimin nimi: Vanhat Sedät, joka on näemmä minun huonon muistin perusteella vääntäytynyt versio Vanhoista Herroista. Mutta ah niin sopiva meille. Hä hä).

Eli kyseessä on aavistuksen escape roomien henkinen meininki, mutta tavallaan paljon intensiivisempi kokemus. Tässä oli yksi semipitkä käytävä, jonka varrella oli tiskiltä saadulla lakulla avautuvia ovia, joiden takaa löytyi kaikenkarvaisia tehtäviä. Osa näistä oli hoksottimia tarvitsevia ja osan suoritti herra J, kuten seinillä kiipeilyä vaativan rastin.

Omat suosikit oli ehdottomasti ne, mitkä vaativat pientä fysiikkaa ja isoa tiimityöskentelyä. Yksi antoi ohjeita, muut heiluivat joko korttien tai tanssikuvioiden parissa. Parhaimmillaan homma skulas kuin Hurriganesien lavatyöskentely, pahimmillaan mentiin niin pahasti metsään, että oli pakko lopettaa kesken pelkästä itsehäpeästä.

Suosittelen testaamaan mestaa, 90 minuuttia meni ihan siivillä ja näytti toimivan erinomaisesti lapsiperheillekin, vanhojen setien lisäksi. Tavallaan edellinen reissu Amazed Games escape room -meininkiin oli koherentimpi kokemus, jota huoneen sisältämä tarina kannatteli upeasti. Mutta tässä taas sai heilua jätkien kanssa kaikenlaisten häsäyksien parissa. En oikein ole ihan varma kummasta pidin enemmän, molemmat ovat upeita tapoja viettää aikaa läheisten kanssa.

URL www.prisonisland.fi
Puhelin 050-5965007
Osoite Tasetie 8, Vantaa

Story (Kamppi)

Sateinen purjantai tekeillä ja ihan sikamainen viikko päällä, joten piti päästä sisätiloja pitkin vetämään joku nopeampi lounas. Parempi puolisko oli kuitenkin myös laskuissa mukana, joten en viitsinyt vetää ihan random-paikkaa ja valitsinkin Korttelin neljänneksi viimeisen vaihtoehdon, eli Storyn (Date+Kale, Torre ja Bastardo vielä listalla).

Ei minulla mitään isoja odotuksia tästä ollut, Wanhan Kauppahallin käynnin jälkeen, mutta ajattelin, että täältä on sentään kivat näkymät sateiseen Stadiin ja toisaalta vaimo ei ollut Bastardon italialaisesta listasta ihan niin innoissaan. Sellainen Story siis tällä kertaa (heh heh).

A restaurant in the Kampin Kortteli offering salads, soups and burgers in a “Finnish bistro” setting. The salads we had were nothing to write home about, but the view from up here is quite something.

This “food court” has several excellent restaurants, such as Bar Cón, Sandro and Hoku.

Tarjolla on enemmän tai vähemmän perinteistä “Suomi-bistro” meininkiä. Osa kamoista listalla on vaihtuvia ja burgerit etc on sitten “klassikoita”. Tänään tarjolla oli: Siskonmakkarakeitto (10,50e), ylikypsää härän ulkopaistia kukkakaalilla ja kermaisella pippurikastikkeella (13,80e), tulinen tofu-nuudelisalaatti (13,80e), maalaiskanasalaattia dijon-dressingillä (13,80e), kermainen lohikeitto (13,50e), storyn burgeri (16,90e) sekä vegeburgeri (16,90e).

Minulle valikoitui nuudelisalaatti tofulla (kun oon niin vege) ja vaimolle kanasalaatti, tosin sovittiin että jaetaan jne. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskille tullessa, josta sai numeropalikan pöytään.

Alkuun tuli mukaan leipää ja miellyttävästi löytyi myös oliiviöljyä sekä balsamiccoa + suolaa. Näitä oli kiva mutustella siinä jutustellessa ja pääruoat saapuivatkin melko vikkelään aloituksen jälkeen. Leipä oli ihan jees, vähän pullamainen, mutta sopi näin ollen hyvin sen öljyn etc kaapimiseen lautaselta.

Salaatit olivat runsaita ja hyvännäköisiä molemmat. Oman tulisen nuudelisalaatin tulisuus tulikin sitten pienestä truuttauksesta srirachaa, joten tulisuus jäi lähinnä nimelliseksi. Vaimo tykkäsi tofusta, minusta se oli aika tavanomaista settiä, onneksi kuitenkin tätä vähän kiinteämpää kamaa, mutta olisi minusta voinut olla voimakkaammin marinoitua.

Kylmät nuudelit olivat kylmiä nuudeleita, vähän liian jämäköitä, eikä mitenkään erityisen maukkaita. Mukana oli myös raastettua porkkanaa, selleriä tai fenkolia (tämä ei juurikaan maistunut miltään, joten en osaa sanoa), yrttejä ja jotain vihreää salaattia tms. Tämä oli tällainen perussetti, kyllä tämän veteli, mutta ei nostanut päätään oikein millään osa-alueella.

Vaimon salaatti oli vähän parempi suoritus, erityisesti se kana oli murean mehukasta ja siihen oli saatu ihanan kesäinen grillauksen maku. Näin sitä pitää. Noin muuten salaatti oli hyvä suoritus, hän diggaili punajuurista ja oli siellä vähän papuja sekä porkkanaakin mukana. Mutta siis ruokaisa salaatti, jonka kohokohta oli se kana.

Ei nämä oikein tämän hintatason väärtejä olleet (toki ymmärrän kyllä että lokaatio on varmasti kallis, mutta vertaankin lähinnä näihin muihin Korttelin kuppiloihin), joten siinä mielessä mentiin aika samalla tasolla kuin Wanhan Kauppahallin osalta. Ja oman salaatin puolesta en kyllä lähtisi toista kertaa lounaalle tänne. Tosin se leipä minkä heitin joskus täällä hetulaan, kun kävin istuskelemassa mutsin kanssa, oli semijees. Parempia mestoja löytyy ympäriltä useita.

Sisustus oli jotenkin vähän kolkon oloinen, vaikka toki siisti ja uutuuttaan kiiltävä. Kummankaan mielestä tässä ei jotenkin heijastunut mitenkään ravintolan persoona, vähän tällainen ruokalamainen fiilis, ei koristeita tai krumeluureja missään. Snadisti sellainen hajuton-mauton ketjumainen olo, eikä mitenkään hyvällä tavalla. Mutta näkymäthän täältä ovat ihan parhaat, joten ei tässä mitenkään ikävä ollut istuskella. Ja tiskin puolella oli toki ne hienot kattokruunut.

Asiakaspalvelu oli oikein ystävällistä ja sujuvaa, iso kiitos siitä. Kasvissyöjälle oli kaikenlaista, mutta kehottaisin tsekkaamaan tämän sijasta Sandron tajuttoman hyvän salaattipöydän. Lasten kanssa voisi ehkä jotkut pullat tms tulla vetämään, tilaa ainakin löytyy ja syöttötuoli etc.

Ps. Mahtavaa viikonloppua kaikille, meitsi menee huomenna vankilaan! Katsotaan miten jatkon käy.

URL www.restaurantstory.fi
Puhelin 010-6668461
Osoite Urho Kekkosenkatu 1, Helsinki

Melt

If at first you don’t succeed, try, try again. Pääsin sitten kuitenkin tänne muutaman yrityksen jälkeen ja voi vitsit miten keväinen keli, ihan mahtavaa ja hienoa ja kaikkee. Vallila siis kutsui jälleen puoleensa ja vääntäydyin taas 72 dösään (tulee sopivasti 11 korvilla mestoille) katsastamaan uudehkoa Melt “New York Eatery” -raflaa. Kävellessäni ravintolaa kohti, tuli mieleen että pitäisi kyllä joskus mennä seikkailemaan Puu-Vallilan kaduille ja kujille. Viimeisestä häröilykerrasta on jo niin paljon aikaa, etten edes kunnolla muista.

A New York state of mind might be achievable here, while munching on a pastrami sandwich and looking at the art hanging on the walls. There are a few classic sandwiches, soup and salad for lunch in this NYC style cafe.

Other cool cafes in Helsinki are Deli Café Maya, Cafe Panik and Cargo.

Eli Nyrok Cityn antimia olisi tarjolla. Tämä käytännössä tarkoittaa delimäisiä leipiä (11,95e – 13,95e), snadimpia leipiä (5,95e – 8,95e), soppaa (9,95e – 11,95e) ja salaattia (10,95e). Pienen pohdinnan jälkeen päädyin Cuban-sämppäriin (12,95e), vaikka Pastramikin (13,95e) kiinnosti.

Tilaus tehdään jännästi lapulla, joka on tarkoitus kiikuttaa tiskille, jossa sitten suoritetaan maksu. Tiskiltä löytyy vesipiste sekä vitriinistä kaikenlaista kahvilameininkiä. Otin kylkeen vielä Americanon kylkeen, kun ajattelin että pitää sitä kahviakin maistaa, eikä ollut vielä tullut päiväkiintiö ihan täyteen.

Kahvi oli jees, tätä tuli sitten hörpittyä, kun odottelin ruokaa. Kyllä tätä aina mieluummin vetää kuin sitä automaattikamaa, vaikka en varsinainen aficionado olekaan. Koskaan en silti ole saanut niin hyvää kahvia kuin ekalla reissulla Roomaan (vuonna 2000), kun aamaisella oli niin silkkisen smoothia pannukahvia että korvat vaan tärisi. Toki nuoruus ja kokemattomuus sekä Rooman maagisuus varmaan vaikuttivat asiaan.

Leipää sai tosiaan hetken venailla, siinä tuli sitten vahdittua kun läheiseen pöytään kannettiin tyhjäksi koverrettuihin leipiin kaadettua kurpitsasoppaa (oli muuten tosi hyvännäköinen setti). Leipä saapui ja listassa lisukkeena mainittu kurkkusalaatti oli vaihtunut maustekurkkuihin, mutta noin muuten annos oli iso ja makoisan näköinen setti.

Leipä oli maittavaa, juuri sopivan rapsakka pinta ja silti pehmeän sitkoinen sisus. Juusto oli sulanut erinomaisen venyväksi ja pieni sinappi sekä maustekurkku leivän välissä toi hyvää lisäsäväystä.

Toki se, että oli sitä maustekurkkua jo siellä leivän välissä teki sen lisämaustekurkun hieman redundantiksi, mutta vetelin minä nekin. Ja tursottelin pöydältä vaihdellen lisäsinappia sekä srirachaa leivälle, molemmat sopivat tähän hienosti.

Lihat olivat hyviä, erityisesti se paahdettu possu oli saanut vähän jotain yrttisyyttä tms mausteisuutta messiin. Tämä oli oikein hyvä ja täyttävä leipä. Mutta oliko tämä sen 13 egen arvoinen lounas? Ei varsinaisesti. Vaikka toki mestassa oli oikein hyvä ja mielenkiintoinen pössis.

Sisustus on hipsterimäisen tyylikäs, on valkoista kaakelia, vanhanaikaista “kerroskäytävä-taulua” jossa menu yms ja hienot lamput jne. Musiikkia olisin kaivannut, mutta toisaalta ympäröivä puheensorina toimi sekin taustaäänenä.

Seinillä oli kiinnostavan oloisia taidepiissejä ja muutenkin fiilis oli jotenkin silleen kivan kansainvälinen ja moderni. Täällä oli kiva istuskella ja varmasti sopii hienosti kavereiden kanssa kahvitteluun.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli soppaa, salaattia ja vegaanista patonkia. Lasten kanssa voisi hyvinkin käydä tapaamassa jonkun frendin kanssa, muutama äiti olikin mestoilla näissä merkeissä. Syöttötuoleja löytyy jne.

URL www.melteatery.fi
Puhelin n/a
Osoite Suvannontie 18, Helsinki