Finnjävel

image

Aivan loistava kokemus! Menimme sitten Grand Champagnen (Groteskin ja Hodari & Hummerin safkat oli hyviä, Dom Perignon Oenotheque 1996 oli loistava ja Jukka Sinivirran esitys mielenkiintoinen, noin nyt ei tarvi kirjoittaa siitä enempää) jälkeen rakkaan vaimon kanssa syömään Finnjäveliin ja kokemus oli erittäin antoisa, tämä meni heti ihan kärkijoukkoon muutamasta pienestä kompastuksesta huolimatta.

One of the best restaurants in Finland and one that will show you a truly wonderful take on the Finnish food culture. The maestros of the kitchen are some of the most recognized chefs in Finland, Henri Alén and Tommi Tuominen and you will do well to trust yourself into their capable hands.

Other wonderful restaurants close by are Olo, Bystro and Ask.

image

Jos et ole vielä käynyt, niin suosittelen ehdottomasti menemään, Finnjävel on mielestäni tällä hetkellä kiinnostavin ruokailukokemus mitä Stadista löytyy. Pompattiin 2:sen sporalla mestoille, kun taivaalta ripsotteli hieman alijäähtynyttä vettä ja kävelimme siitä Mantan kupeesta kohti Etelärannan kauniita rakennuksia.

image

Paikkahan on Havenin “hotelliravintola”, Haviksen tiloihin synnytettynä, Bystron läheisyydessä (jonne kannattaa muuten myös mennä). Ravintola omien sanojensa mukaan “kattaa tarjolle suomalaisen sielunmaiseman” ja mielestäni onnistui siinä erinomaisesti, kattaen laajan kirjon perisuomalaisia makuja yllättävillä tavoilla.

image

Tarjolla on seitsemän (79e) tai kaksitoista (115e) ruokalajia sekä viinimenu (56e / 78e) molemmille vaihtoehdoille. Otettiin luonnollisesti tuo pidempi versio viinimenulla, koska kerranhan sitä täällä käydään. Tänään menulla oli tarjolla: Hiukopaloja eli pieniä alkupaloja, Mähnä eli muikun mätiä sekä Finnjävelin oman minimeijerin jogurttia, Rantakalaa hauesta, Tuuvinkia ja savukalaa, Mukuloita maakuopasta, Bovikin tytinä eli lammasaladobi helmiperunoilla ja nokkosta, Kopara eli poron “sorkkaa” yrtti-sienisekoituksella, Karjalanpiirakka, Riekkoa Ohcejohkasta, Rössy eli veripalttu karamellisoiduilla sipuleilla, Finnjävelin meijeri eli tuorejuustoa omasta meijeristä, Tassikahvi sekä Pappilan hätävara. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä. Mielenkiintoisena vaihtoehtona ravintolan keittiön vierestä löytyy “keittiönpöytä” (minimissään kuusi ruokailijaa), jossa pääsee kokemaan kahdentoista ruokalajin menun “tarinoiden ja osallistumisen siivittämänä”.

image

Alkuun otettiin drinksut, jotka olivat punajuurella värjättyjä, camparin kaltaisia juomia isoilla jäillä ryyditettynä (ja sen verran tymäkkää, että vaimo lipitti tätä vielä useamman annoksen verran). Hyvä, kirpsakka aloitus ja lasit olivat todella hienoja. Kuten myös muut lasit, joista iso osa on suunnitelty ja tehty tätä ravintolaa varten.

image

Myös pikku pirut on käsin väännettu, kuten myös tarjoiluastiat sekä aseet. Näitä oli ilo ihmetellä ja hypistellä.

image

Keittiön terveisinä alkuun tuli oman meijerin viiliä puolukkagranolalla. Tämä oli täyteläisen herkullista ja puolukalta maistuva rouhe toi miellyttävän tekstuurin mukaan. Vaimo rakastui tämän viilin ehjän hellään pintaan, ihan kuin äiti teki ennen muinoin.

image

Hiukopalat käsittivät hevosta retiisiin käärittynä, lohta mummonkurkkukäärössä sekä muikkuja. Hevonen oli mainion makuinen ja happamaksi pikkelöity retiisi toi ihanan hapon suupalaan.

image

Lohi ja mummonkurkut olivat nekin pirteän hapokkaita ja suussasulavan herkullisia. Kylkeen tulleet hapankorput oli rouskuvan herkullisia ja sopivat hyvin yhteen mm. niiden muikkujen kanssa.

image

Muikut olivat nekin etikkaisen herkullisia ja heti ensi puraisusta tulvahti mieleen kesä. Jotenkin nämä onnistuivat aktivoimaan niin voimakkaan kesän tunteen, että se hämmästytti meitä molempia. Todella hyvä aloitus.

image

Keksit olivat nekin oikein mainioita ja liha rasvaisen herkullista.

image

Näiden jälkeen tuli se Mähnä. Tämä tarkoitti muikun mätiä, oman meijerin jogurttia sekä tilli(? muistaakseni)öljyä/kastiketta sekä jotain rapsakkaa keksinkaltaista meininkiä (ei pysty muistamaan). Näiden kanssa tuli Saar Riesling valkkari, josta neuvottiin maistamaan muikunmätien jälkeen ja sitten niitä ennen ja joko vain mätiä tai sitten sekoitettuna muiden komponenttien kanssa.

image

Mädit saivat huumaavan meren tuoksun ja maun aikaiseksi, viini vahvisti tätä omiin sfääreihinsä. Sekoitettuna muiden juttujen kanssa, annos osoitti hienon harmoniansa ja kokonaisuus lauloi. Tämä oli erittäin tasokas annos ja tuotti suurta mielihyvää.

image

Kalalla jatkettiin, tällä kertaa vuorossa oli hauki (on kala, hauki on kala..), josta oli käytetty suomuihin asti kaikki osat. Tämäkin annos oli harkiten aseteltu kauniille astialle, jotka olivat persoonallisen upeita alustoja näille upeille annoksille.

image

Paitsi että tässä annoksessa tuli ne suomut vastaan. Ymmärrän kyllä sen tekstuurin haun sekä halun käyttää mahdollisimman paljon tästä “roska”kalasta, mutta jotenkin nämä jäivät pyörimään suuhun. Muuten annos oli erinomainen ja kala mehevän herkullista, sipulien kompatessa muita makuja.

image

Seuraavaksi tulikin sitten savukalaa ja tuuvinkia. Savukala tuotiin mielenkiintoisen näköisessä puuastiassa ja savun tuoksu sekä puuastian tummanpaahteinen väritys toivat hauskaa showmaisuutta annokseen.

image

Kala oli ihan tajuttoman hyvää, upea, pyöreä, mutta samalla syvän savuinen makumaailma. Napakymppi!

image

Ja se tuuvinki oli myös valtavan hyvää, sopien kalan kanssa täydellisesti. Ja minä kun en normaalisti perunalaatikoista yms ole edes kovin innostunut, mutta tämä oli ihan omassa luokassaan. Kaunis puulautanen viimeisteli erinomaisen annoksen.

image

Mukuloita maakuopasta jää mysteeriksi, en muista kuollaksenikaan että mitä tässä oli (vaimon kanssa muisteltiin ja tässähän oli selleriä, hänen inhokkiaan. Mutta tästä huolimatta hänen kommenttinsa oli tätä syödessä, että “hallelujaa, onpa hyvää”). Annos on kauniissa astiassa ja häilyvä mielikuva kermaisen täyteläisestä kokonaisuudesta, mutta edellinen savukala taisi jättää tämän alleen.

image

Bovikin tytinä oli odotettu annos, koska Reuhurinteen eräässä kirjassa on mieleenpainuvasti mainittu annoksena “tattiröttiä ja tytinää”, joka on niin mahtavasti nimetty ruoka, että ei voi kuin ihailla suomen kieltä. Tämä lautanen teki tuolle nimelle kunniaa, tytinä oli suussasulavan herkullista, helmiperunat toivat hauskan tekstuurin ja pikkelöidyt sienet aateloivat annoksen.

image

Tämän jälkeen vuorossa olikin sitten poron sorkkaa (tai ilmeisesti joku kohta hieman sorkan yläpuolelta, vaimon muistijälki oli että tämä oli jotain jalan jännettä), joka oli pitkän kypsytyksen aikana muodostunut hyytelömäisesksi makupalaksi. Tämä oli sitten kieritelty voimakkaan makuisessa yrtti-sienipurussa (jossa ilmeisesti oli myös kuivattua poron sydäntä!) ja viereen oli vielä laitettu kirpsakkaa/makea kuusenkerkkää. Tämä oli jännä annos, se “leivitys” oli todella hyvää, mutta jätti jotenkin sen poron sivurooliin, joka tosin toi hyvin mielenkiintoisen tekstuurin mukanaan.

image

Lopulta päästiin siihen kohua herättäneeseen karjalanpiirakkaan, jonka kyytipojaksi (riisiähän tässä kuitenkin on) tuli Homare Kirin Junmai Daiginjo sakea.

image

Karjalanpiirakka oli oivaltava ja upea taidonnäyte keittiöltä. Kaikki maut oli saatu mukaan puhtaina ja selvinä, mutta silti annos oli moderni ja mielenkiintoinen versio tästä kansallisesta kummajaisesta (missä meillä niitä riisipeltoja oikein on?) jonka tuo erinomainen sake kruunasi. Bravo!

image

Riisiannoksen jälkeen saapui riekko pöytään ja tässä kohtaa polut meidän ja keittiön välillä pääsivät erkanemaan toistamiseen. Annos oli kaunis kuin mikä ja ihanan rapsakat (punajuuri?)lastut olivat hienoja.

image

Mutta se riekko oli (tarkoituksella tietysti) niin raa’an oloista, niin maun kuin tekstuurin osalta, ettei se vaan uponnut. Tässä kohtaa selvästi löytyi sellainen filosofinen ero, josta ei päässyt yli. Ymmärrän tavallaan mitä tässä haettiin, mutta ei osunut itselle.

image

Riekon kanssa tullut viini oli loistavaa ja se karahvi missä tuo tuotiin oli ikuistamisen arvoinen.

image

Ja taas sillä pirulla pääsi leikkimään, pöydillä oli kohdistettava valo, jolla sai muutettua maisemaa.

image

Veripalttu maistui erinomaiselle ja muutkin komponentit lautasella upposivat muikeasti suihin.

image

Tuorejuusto toimi siltana jälkkäreihin ja oli taas upea taidonnäyte oman meijerin tuotoksista. Juuston alta löytyi sahtia yllättävän kiinteänä.

image

Tassit “sokeripaloineen” käytiin nauttimassa keittiön vieressä, jossa pääsi seuraamaan kokkien touhuja. Keittiö oli uutuuttaan kiiltävä laitos ja herrojen toimet olivat harkitun tarkkoja. Ilo seurata näin kovien ammattilaisten työskentelyä.

image

Tassit maistuivat erinomaisen makealle (“nestemäistä mämmiä”/korviketta) ja pidin tästä sosiaalisesta hetkestä, kun pääsimme juttelemaan kahvin äärellä muutaman muun asiakkaan kanssa (riekossa oli kuulemma heilläkin ollut tekemistä).

image

Kahvittelujen jälkeen palattiin vielä viimeiselle aterialle, jona toimi Pappilan hätävara. Ja jälleen kerran oli niin loistava versio tuotettu lautaselle suomalaisista mauista aivan uudella tavalla. Maittava pullapitkomainen leivos jäi erityisesti mieleen.

image

Sisustus on kaunis kuin mikä. Jo pelkästään kalusteiden ja kattauksien takiakin kannattaa tulla käymään (lähes kaikkiahan on myös erikseen myynnissä), mutta osa niistä aseista oli snadisti vaikea käyttää. Käsin puhalletut lasit omine persoonallisine muotoineen olivat niin mielenkiintoisia, että näitä tuli hypisteltyä moneen otteeseen.

image

Kontrasti vanhan ja uuden välillä oli hauska, kun kovin suojeltu talo oli kuitenkin saatu uuden rouhean oloiseksi ja sokkelomainen tila oli otettu erittäin taiten haltuun. Pidin myös kovasti siitä, että ikkunapaikalta oli paraatinäkymät Helsingin kauniiseen satamaan, jossa (pysähdyksissä ollut) maailmanpyörä piirtyi hämärtyvää taivasta vasten samalla kun ees-taas vellova ihmisvirta vilahteli ikkunoiden ohi.

image

Asiakaspalvelu oli sekin aivan loistavalla tasolla, muutamasta sympaattisesta kömmähdyksestä riippumatta. Tämä oli mielestäni ihan siellä kärkitasolla, ehkä kuitenkin vielä vaatien pientä hiomista esim. Oloon verrattuna. Iso kiitos Sebastianille ja Katariinalle unohtumattomasta illasta, sekä tietysti Henri Alénille, Tommi Tuomiselle sekä muille tekijöille. Täällä oli todella miellyttävää asioida ja toivon että kova työ palkitaan, tässä on aineksia tähteen jos toiseenkin.

image

Ja laitan nyt vielä merkin “liikelounas”, vaikka eihän tämä tietty lounaita tarjoa (pahus). Mutta jos etsit paikkaa jolla teet vaikutuksen tärkeään henkilöön, niin tämä on erittäin hyvä vaihtoehto. Kasvisruoasta en osaa sanoa muuta, kuin että ainahan tämän kaltaiset paikat myös sellaisen menun rakentavat halutessa. Lasten kanssa tulisi ehkä tuo myöhäinen avautumisajankohta ongelmaksi, mutta olisihan heidänkin hyvä maistaa näin erinomaista ruokaa.

URL www.finnjavel.fi
Puhelin 0300-472341
Osoite Eteläranta 16, Helsinki

Villetta

image

Woo! Superviikonloppu edessä, lauantaina vaimon kanssa Grand Champagne Helsinki 2016, jonka jälkeen Finnjävel pitkän kaavan mukaan. \o/ Ja sitten sunnuntaina vielä pikku tytön merirosvosynttärit. Tänään oli oikein aurinkoinen keli ja perjantai, joten päätin hoitaa yhden pitempiaikaisen to do -listalla roikkuneen perjantaipaikan alta pois. Villetta aukeaa ma-to päivinä vasta klo 15, joten täällä voi normilounaalla käydä vain perjantaisin. Mestahan on jo melko pitkään tässä kohtaa oleskellut italialainen ravintola, jossa on kovin autenttinen meno ja meininki.

An authentic feeling italian restaurant with so-so food. The service was efficient but not that hospitable.

For a better pizza close by, check out Linko. And for great italian food, go to Trattoria Corretto or Rodolfo.

image

Tänään lounaslistalla oli tarjolla: Pollo al porcini eli kanaa sienikastikkeella (13e); Pasta Carbonara (10e); Pizza Deliziosa eli ragú bolognese, salamia, katkarapuja, tuoretta tomaattia ja mozzarellaa (10e) sekä Pizza Al Tonno eli tonnikalaa, sipulia, kaprista ja mozzarellaa (9,50e). Tilaus hoidetaan pöydässä ja itse ainakin maksoin kassalle. Tilasin tuon Deliziosan. Pelit ja rensselit löytyvät pöydistä, tosin esim. oreganosirottimen jouduin blokkaamaan viereisestä pöydästä.

image

Alkuun tuli yllätyspatonki pestolla ja tuoretomaatilla. Pesto oli herkullista ja sopi tomaatin kanssa erinomaisesti. Leipä oli myös hyvää, pehmeäkuorista tosin, mutta toisaalta sopi tähän alustaksi ehkä paremmin kuin joku rouskuvampi. Kiva tätä oli natustella samaan aikaan kun ihmettelin avokeittiön touhuja ja kuuntelin henkilökunnan italiankielistä puheensorinaa.

image

Pizza tuli nopeasti (olin tapani mukaan tikkana mestoilla kun ovet aukesivat) ja oli oikein komea ilmestys lautasella, isoine raguröykkiöineen. Heti kärkeen täytyy todeta, että pohja oli oikein mainio ja mahdollisti sormin syömisen. Reunatkin olivat osittain oikein kivan rapsakoita, mutta eivät kuitenkaan mitenkään kärvähtäneitä, kuten Linkossa. Juusto oli ihanan venyväistä ja herkullista, tuore tomaatti toi pientä kirpeyttä mukaan (tykkään itse tuoreesta tomaatista pizzassa mm. tästä syystä) ja jauhelihakastike oli tymäkän syvän makuista.

image

Mutta jotenkin sen makkaran kanssa, kaikki nämä komponentit yhdessä saivat tästä hyvin suolaisen ja erinomaisen rasvaisen pizzan. Tässä oli liikaa täytteitä omaan makuun ja se suolaisuus oli aavistuksen sen kriittisen rajan yli. Mielestäni tämä asettui hieman sinne alempaan keskikastiin, mikä yllätti minut, koska tällä paikalla on kuitenkin (melko) hyvä maine ja meno on tosiaan kovin italialaishenkistä. Mutta pizza ei tosiaan ollut mitään ihan ihmeellistä.

image

Sisustus on ajan hampaan kuluttama ja hieman homssuinen, mutta kuitenkin ihan siisti. Koko rafla on koristeltu vanhoilla matkamuistomaisilla esineillä ja tästä tuli hieman samanoloinen fiilis sisustuksen osalta kuin Salvesta.

image

Asiakaspalvelu oli jotenkin töksähtelevää ja varautuneen oloista, mutta kuitenkin sujuvaa ja nopeaa. Kasvissyöjälle ei ollut suoraan lounaslistalla yhtään mitään, toki vegepizzoja (tai ainakin Margherita) löytyy, mutta en minä tämän perusteella suosittelisi. Lasten kanssa en ehkä itse tulisi, paikallisia kyllä parveili heti kohta avautumisen jälkeen ja yhdellä seurueella oli lapsi mukana, eli sinänsä kyllä. Vaunujen tms kanssa voisi tulla hieman ahdasta.

Ps. Tein virallisen laskelman ja tämä on (ei lounaspaikkojen/liian kaukana olevien/duplikaattien poiston jälkeen) ravintola numero 463. Tuo on muutama (joku kolme) vähemmän kuin olin aiemmin olin laskenut. Jos jotain kiinnostaa, niin lasken nuo tallennetuista karttapisteistä, joilla muodostetaan noi Google Mapsin kartat näiden postauksien lopussa. Jokaiselle ravintolalle on oma entrynsä, mutta muutamalla (Social Food, Stockmann Deli kun safka syötiin picnic-muotoisena Espan nurmikolla sekä Texas BBQ) on kaksi karttapistettä because of reasons (liikkuva ravintola etc). Nojoo, se siitä avautumisesta. Huomenna herkuttelemaan!

URL www.villetta.fi
Puhelin 09-498960
Osoite Ruusulankatu 8, Helsinki

Ho Ting

image

Minulla taitaa olla MSG vajarit. Tai sitten joku muu on vialla, kun on joku ihme pakkomielle mennä syömään kiinalaista sapuskaa. Olin tänään matkalla Peking-raflaan, mutta hyppäsin epähuomiossa ysin sporaan ja tajusin Hakiksessa että tulee pitkä matka (tosin Weeruskaankin pitäisi mennä, paitsi että siellä oli tänään jotain sienillä täytettyä kalaa, blech) kävellä. Sinänsä auringonpaiste olisi tukenut kävelyretkeä, mutta toisaalta Hakiksessa oli joku uusi kiinalainen. Tämän turhan monimutkaisen ja epämääräisen päättelyprosessin kautta päädyin legendaarisen Bebek-liikeen vieressä sijaitsevaan Ho Ting -ravintolaan, joka on mahdollisesti tullut tähän jonkun toisen kiinalaisen tilalle (oli pakko tsekkaa ja joku “South Beauty” on ollut tässä joskus).

A thoroughly average Chinese restaurant in Hakaniemi. But the service was attentive.

Close by you can get a better deal by going to Fu Man Lou or Lemon Grass.

image

Tarjolla on lautasannoksia staattisella viikkolistalla, jossa on torstaisin tarjolla: Hapanimelä kana (8e), mustapippuri härkä (8e), friteerattua kanaa (7,50e) kungbao tofu (8e) sekä paistettu riisi tai nuudeli lihalla (7,50e). Kaikkiin annoksiin kuuluu alkukeitto (tänään Peking-keittoa), kahvi/tee sekä vesi. Ja ilmeisesti riisi, ellei ole tuota paistettua riisiä/nuudelia. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille. Itse päädyin tuohon mustapippurihärkään. Aseet ja servietit löytyvät pöydistä ja vettä sekä tikkuja saa keiton + kahvin vierestä.

image

Tarjoilija/kassaneiti tuli annostelemaan keittoa saman tien ja toi sen pöytään veden kera. Tämä oli höyryävän kuumaa ja ihan hyvää keittoa. Vähän jäi eilisen sopan jälkeen makujen raikkaudessa, mutta kiva tätä oli hörppiä pääruokaa odotellessa.

image

Pääruoka saapui sekin pöytään vauhdikkaasti ja oli kivasti aseteltu lautaselle. Keko riisiä, porkkanaa tomaattia ja pikkelöityä kaalisalaattia sekä sitä naudanlihakastiketta sipuleilla ja muilla kasviksilla. Kaalisalaatti oli hieman kirpsakkaa ja toimi hyvin kurkun kanssa raikastavana välipalana alkukeiton ja pääruoan välissä.

image

Riisi oli ihan ok keitetty, mutta se kastike oli tällä kertaa nyt sitten ihan sitä peruskiinalaismättöä. Kieltämättä nyt tuli sitten kiintiö täyteen. Kyllä tätä söi ja nälkä lähti, mutta kastike (listan merkinnöistä huolimatta) ei ollut tulista ja muutenkin mentiin aika neutraaleilla mauilla. Liha oli ihan ok, kasviksetkin maltettu jätettää napakoiksi. Perus kiinalainen.

image

Mutta kun tätä vertaili siihen eiliseen Jing Cheng kokemukseen, niin kyllä tämä jäi ihan selvästi jälkeen. Halvallahan nämä lähtee ja chilikastikettakin pääsi roiskimaan, mutta parempaakin löytyy. Lähellä on kuitenkin Fu Man Lou sekä Lemon Grass, jotka about samassa hintaluokassa tarjoavat paremman vaihtoehdon.

image

Sisustus on yksinkertainen, muutamilla kiinalaisilla koriste-esineillä väritetty. Asiakaspaikat olivat siistit ja toimivat, varsinkin kun sai istuskella aurinkoisen ikkunan vieressä. Asiakaspalvelu oli erittäin ystävällistä ja huomioonottavaista, kassaneiti jaksoi häärää ja katsoa että asiat ovat kunnossa, kaadella vettä etc. Kasvissyöjälle oli se tofu annos.

image

Ps. Kallioon on avautunut Soup! Ja Cabana de Empanadan pitäisi vihdoinkin avautua 27.4. Forumissa.

image

URL www.eat.fi/helsinki/ho-ting
Puhelin 041-7241346
Osoite Sörnäisten rantatie 8, Helsinki