HUOM! Ravintola on suljettu.
Tänään oli taas sellainen hajapäivä, kun lähdin harhailemaan ulos tietämättä ravintolaa etukäteen. Mutta ulkona olikin melko kylmä viima ja ovelasti konttorille jätetyt hanskat sekä pipo eivät olleet suojaamassa, joten päätinkin suunnata suoraan metrotunneliin ajatuksena mennä jonnekin mihin pääsee mahdollisimman pitkälti sisätiloissa. Tämä rajasi herkulliset Kallion ravintolat, jotka siintävät 3. Linjan herkkukuppiloiden jälkeen kirkkaana mielessäni. Mutta nyt päätin jäädä suosiolla Kuosiniemen pysäkillä ja rampata johonkin Fennia-korttelin paikoista.
This restaurant (now closed) was a bit of an odd one. The heavy metal club (Hiisi, also closed) serving lunch tried their hand at an upper class of food. But somehow the execution was slightly off.
Other restaurants in Kaisaniemi worth going to are Pajazzo Trattoria, Sushi Bar Rice Garden and Vapiano.
Rasvamonttu näytti kovin samanlaiselta kuin ennenkin ja vaikkakin tiedän, että kaikki nämäkin on koestettava joskus, niin jätän sen johonkin sellaiselle päivälle, milloin on enemmän mielen lujuutta. Nyt lähdin käppäilemään kohti kasinon ravintolaa (mikä-sen-nimi-nykyään-onkaan) ja harhauduin Päivänsäde-kyltin kohdalle. Muistin lukeneeni tästä joskus jotain ja koska paikka oli käymättä ja ovi oli sopivasti auki, niin menin sisälle. Siellä minulle kerrottiin, että voin istua mihin haluan tyhjän ravintolan pöytään ja näin teinkin. Ennen pitkää minulle tuotiin päivän lista eteen, jossa oli: Tomaatti-vuohenjuusto-pastaa (taisi olla jotain 10e), Lohta sienikastikkeella (12,90e) ja Lihapullat pekoniperunamuussilla (12,90e). Kaikkiin kuului myös salaattibuffa ja keitto. Päädyin kylmissäni tilaamaan lihapullat ja lähdin hakemaan alkupaloja. Salaattibuffa oli melko erilainen kuin normaalisti ja siellä oli: Kirsikkatomaatteja, kurkkusiipaleita, marinoituja “helmi”mozzarellapalloja, salaattisekoitus ilman mitään ottimia, aasialaishenkiset liha-nuudelisalaatti sekä riisipaperirulla kasviksilla ja katkaravuilla. Rullille(?) oli myös jokin tumma dippikastike ja siihen sivuun löytyi paria eri leipätyyppiä, joista toinen oli tummahko ja toinen littanan focaccian oloinen. Sopalle löytyi isot kahvikupit.
Alkupaloja nakerrellessani tuli jotenkin mieleen, että linja on hieman hakusessa. Soppa oli jokin ranskalaisen sipulikeiton ja ruskean kastikkeen välimaastossa seikkaileva kokemus. En ole ihan varma pidinkö tästä, mutta ainakin sitä tuli otettua melko vähän. “Salaattina” toimiva kirsikkatomaatti ja kurkkusiipaleet eivät ihan täysin täyttäneet alkupalan kriteereitä, mutta mozzarellapallot (kuten yleensä) olivat ihan kivoja. Nuudelisalaatti ei oikein maistunut miltään, olisin kaivannut tähän, kuten myös rullaan, hieman tulisuutta tai vaikkapa isommin yrttejä tms. Tumma kastike osoittautui jonkinlaiseksi esiasteeksi teriyaki-kastikkeesta ja sopi noin periaatteessa rullan kanssa. Rulla oli melko nihkeä kokemus ja se sitkeähkö katkaravun palanen sen sisällä oli hieman epäilyttävän makuinen. Leipä oli hyvää, erityisesti se tummempi versio, josta tuli hieman (minun kovasti pitämäni) saaristolaisleipä mieleen, mutta jotenkin jännästi “pitsireunainen”, kuten jokin muurinpohjalettu. Jännä leipä. Omituisen fuusio-alkupalan jälkeen odotin jännityksellä tulevaa pääannosta, joka olikin komea keko muussia ja neljä muhkeaa lihapullaa puolukoiden koristelemana. Näiden lisäksi oli tehty jotain sipsejä ilmeisesti lantusta ja punajuuresta, jotka olivat valitettavasti jääneet hieman nihkeiksi rapsakkuuden sijasta. Sipseille olisi voinut myös iskea isommin jotain makua, nyt ne jäivät pliisuiksi, vaikkakin ihan kivoiksi väripisteiksi muuten melko värittömässä annoksessa. Itse perunamuussi oli aika hyvä, vaikkakin sitä pekonia en (onneksi) sen suuremmalti maistanutkaan. (Naudan) lihapullat olivat oikein maukkaita ja jätetty sopivan pinkiksi sisältä. Kokonaisuutena annos oli pimpattu rekkamiehen annos, joka jätti taas monta jännää kysymysmerkkiä ilmaan. Tästä kaikesta jotenkin paistoi läpi sellainen epätietoisuus ravintolan omasta identiteetistä ja silti palava halu tehdä samoja juttuja kuin hieman hienommat ravintolat. Tuli hieman mieleen Banksyn Exit Through The Gift Shop -dokumentin tarina ja siinä ilmestyvä Thierry Guetta. Pääruoka oli ihan hyvä ja täyttävä setti, mutta muuten tämä oli vähän outo lounas.
Sisustus on myöskin melko mielenkiintoinen, on valkoiset pöytäliinat ja muutenkin kovin valkoinen sisutus hieman sokkeloisessa, mutta silti pienessä tilassa. Pöydillä on kuitenkin kauniit kukat ja täällä saa istua ihan rauhassa, siistissä ympäristössä. Vieressä on kuitenkin Hiisi, jonka jatke tämäkin on ja tahattomasti avokeittiö, sekä se, että henkilökunta pogoilee Hiiden ja Päivänsäteen välillä, tekee tästä jotenkin taas hieman omituisen kokemuksen kaikenkaikkiaan. Jopa sisäänkäynti ravintolaan on kaksijakoinen, voit tulla Hiiden puolelta tai sitten Päivänsäteen “omasta ovesta”, joka on kuitenkin hieman takaoven tuntuinen, ilman kunnon opasteita. Asiakaspalvelu oli rentoa mutta myös luvattoman hidasta. Listaa ja pääannosta joutui molempia odottelemaan jonkin aikaa, vaikka ravintola oli tullessani täysin tyhjä. Toki minun jälkeen (kun olin jo tilauksen tehnyt) tuli isompi ryhmä, mutta silti perunamuussin ja lihapullien (joita tuskin tehtiin alusta lähtien) laittaminen lautaselle ei pitäisi ihan niin pitkään kestää. Luulen että syy tähän oli henkilökunnan toimiminen niin Hiiden kuin Päivänsäteen hatut päässään. Kasvissyöjille oli tarjolla pastaa, mutta luulenpa että kasvisruokailijoille tämä, kuten Hiisikään, ei oikein ole paras valinta. Lasten kanssa en varmaan tulisi tänne, vaikka ihan siisti oli, niin jotenkin vaan ei. Lisäksi täytyy mainita siitä vielä, että jos tehdään webska ja sitten sinne kirjoitetaan, että lounaslista löytyy fesestä, niin olisi se ihan kiva, jos näin oikeasti olisikin.
Fetching directions......
