Tag: suomalainen

Lonna (2. kerta)

Sukujuhlat synttäreiden muodossa vaativat pienehkön pihtisynnytyksen, mutta päästiin lopulta matkaan Kauppatorin laidalta.

Sieltä astuimme laivaan, kohti Lonnaa, tuota Suomenlinnan katveeseen jätettyä pientä miinanraivaajien saarta, jossa nykyään miinojen sijaan hoidellaan nälkiintynyttä kansaa.

A truly unique dining experience in the Helsinki archipelago, this restaurant has delicious food with a local touch and the location has a rugged charm to it.

Other restaurants with a unique twist to them in Helsinki are Finnjävel, NJK and Café Krypta.

Alkuun: Siika ja nauris (11e), porotartar ja sieni (12e) sekä tomaatti ja samettikukka (10e). Pääruokina oli: Nieriä ja kukkakaali (26e), hirvi ja palsternakka (28e) sekä tatti ja kaura (22e). Jälkkäreistä löytyi: Juusto ja punaherukka (8e), salmiakki ja vadelma (10e) sekä mustikka ja vuohenjogurtti (10e).

Porotartar oli tymäkän makuista ja hento sienikeksi, joka oli aseteltu lihakinoksen päälle, antoi mielenkiintoisen vastakkainasettelun hennolla kosketuksellaan.

Tomaattisalaatti tomaattivedessä oli yllättävän pliisu vaikka tomaateista pidänkin, tosin sain tästä napattua vain muutaman makupalan viereiseltä lautaselta.

Saaristolaisleipä oli ihan makoisaa, mutta snadisti tahmean puoleinen ja murisevuudessaan hieman vaikeasti syötävä. Vaahdotettu voi toimii aina, mutta tämä oli jo niin ilmavaa, että levitykseen olisin kaivannut pientä lusikkaa, veitsellä meni vähän säätämiseksi.

Oma alkuruoka oli siika ja se oli herkullista maitomaisen kastikkeen kanssa nautittuna, mutta erityisesti tästä jäi mieleen se upeasti pikkelöity naurisraaste. Herkullista!

Itse nautiskelin tuon hirven palsternakan kanssa ja tässä näkyi Suomi lautasella. Hirviö oli todella taitavasti keitetty, mehukkaan punertava sisältä ja maittavalla paistopinnalla varustettu.

Paistoliemen ja siinä kelluneiden happamien marjojen kanssa tämä muodosti todella mahtavan annoksen, jota vain täydensi se täyteläinen pyree sekä taas kivan hapokkaasti pikkelöidyt porkkanat. Tasokas ja harmooninen suoritus.

Nieriä, jota pääsin myös maistelemaan, oli hienosti paistettu ja kala todella nautinnollista.

Mutta se mikä pääruoista sai eniten kehuja, oli ne loistavat lisukkeet, joista löytyi niin kevyesti paistettua varhaiskaalia, ihanaa papusalaattia yrteillä sekä rohkean pelkistetty vihreä salaatti freesillä kastikkeella.

Nämä kaikki lisukkeet oli jaettuja jengin kesken ja jokainen löysi kuppien joukosta oman suosikkinsa, jotkut useampiakin. Pöydän päätyyn tuli myös sitä tattia kauran kera, mutta siitä en saanut kerättyä kokemuspisteitä itselleni, enkä ehtinyt myöskään haastatella sen syvällisemmin annoksen omistajaa.

Peräruokana tuli itselle juustolautanen (natch) joka oli hyvä, mutta ei päräyttävä. Hyvin oli kuitenkin juustot oikeassa iässä ja lämpötilassa ja hilloke toi lisäpotkua maisteluun.

Salmiakki ja vadelma -annos oli yllättävä kombinaatio, joka toimi kyllä omalla kohdalla hyvin, sen parin haarukallisen verran mitä sain itselleni varastettua.

Vadelmaa oli onnistuttu tuomaan lautaselle monella eri tapaa, joka toi tähän miellyttävää kerroksellisuutta.

Mustikka ja vuohenjogurtista ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta annos näytti kiinnostavalta.

Sisustus tuli tällä käyntikerralla tsekattua sisältäpäin, mikä toimi tällaisena viileämpänä ajankohtana paremmin kuin kesällinen terassi. Kalustus oli skandinaavisen yksinkertaista ja sopi tähän saaristolliseen tematiikkaan.

Menut ja muu data oli tallennettu jälleen liiduilla seinille sekä liikutettaviin tauluihin, joka tuntuu olevan nykytapa tietynlaisissa bistrohenkisissä mestoissa, kuten mm. Baskeri & Bassossa. Ja mikäs siinä, seinille piirtely on hauskaa.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana on ravintolan takatiloissa esillä olevat demagnetisointilaitteet, joilla suojattiin laivoja tietynkaltaisia miinoja vastaan.

Tässä pääsi tekemään pienen pintaraapaisun paikan historiaan ja kummalliset koneet ovat aina jänniä tutkimuskohteita.

Lauttamatka sinne ja takaisin toimii mukavana irtautumisena arjen ja juhlan välillä. Tämä oli hyvä reissu ja Lonna osoitti jälleen olevansa yksi Stadin merkittävistä ravintolakohteista, vaikka onkin (mmärrettävästi vain kesäisin auki.

Kannattaa ehdottomasti käydä, melko ainutlaatuinen kokemus.

URL http://www.lonna.fi/
Puhelin 044-7300300
Osoite 60°9.251′N, 24°59.453′E

Tukkutorin kala

Ping. Hissin ovi aukeaa ja siirtymä algoritmien parista aurinkoisten katujen kaupunkiin alkaa. Valot sekä liikenne oven ja steissin välillä aiheuttavat yleensä viivästymisiä, joten koukkaan Forumin kautta maan alle. Asematunnelin maustekaupan ohi ja Tetuanin vierestä ylös. Portaiden vieressä huutaa nainen “Hei, heitä pari euroo”. Tulee etäisesti mielikuva samasta naisesta samoilla huudeilla silloin kun olin teini-ikäinen.

Silloin oli ne sinikantiset kuukausitsetit, joihin kaverin kanssa liimattiin hetkeksi Aku Ankka oman kuvan tilalle eikä kukaan sanonut asiasta mitään. Viiletän kohti Kansallisteatterin nurkkaa ja 55:n pysäkkiä jonka vieressä mainostetaan Lavaklubia, luen tekstin ensiksi Laavaklubiksi. Millainenkohan se olisi?

A delicious lunch at the Teurastamo fishmonger’s, the fish patty I had was fresh and light, with a tasty beurre noisette.

The area also has some other very interesting restaurants, such as B-Smokery, Palema and Brasileira.

Dösämatka kohti Teurastamoa sujuu nopeasti, perillä melkein tasan kello 11, jolloin tosin on jo nälkäistä jengiä liikkeellä. Odotan, että ihmiset hälvenevät tieltä ja otan pakolliset kuvat raflan ulkoa. Livahdan ovesta sisään ja sniikkaan parit otokset vielä sisällä ennen tilauksen tekemistä. Kuvaamisen salailu tuntuu edelleen oudolta kaikkien näiden kertojen jälkeen. Päivän listaa ei ollut netissä näkyvillä, joten saan pienen shokin kun näen annoksen nimen ensimmäistä kertaa.

“Kalapihvi, varhaisperunaa ja beurre noisette & salaattipöytä” (14,90e) nostaa niskakarvat pystyyn kun mieleen tulvahtaa lapsuusmuistot pahvisista ja epämiellyttävästi kalanmakuisista jötiköistä kinderperunoiden saattelemana. “Lohikeitto & salaattipöytä” (12,90e) houkuttelee ohikiitävän hetken, mutta pidättäydyn protokollassa ja tilaan päivän lounasannoksen. Lappu kouraan ja liikahdan puuveneeseen katetun salaattibaarin ääreen.

Mätän puolihuolimattomasti pienen lautasen täyteen kaikenlaista ja sivuun pari palaa leipää. Iso voipalanen on päällystetty merisuolalla, jota noukin leiville. Säräjuurekset eivät juuri säväytä, kuten ei myöskään Caesar tai vihreä salaattisekoitus.

Yritän kuikuilla salaattipöydältä kastiketta kuivien salaatinlehtien kaveriksi, mutta siellä ei ole merkkiäkään moisesta. Lapan pastasalaatin naamaan ja siirtyessäni yllättävän hyviin sriracha-kasviksiin, napsahtaa pöytään pääruokalautanen.

Tarkkailen epäilevästi kalapihviä ja lohkon siitä pienen nokareen jämäkän oloista pihviä haarukalleni. Mukellan palasta ja häkellyn sen hennosta mausta, tämähän on vallan herkullista! Perunatkin ovat aika hyvin duunattuja ja hetken etsimisen jälkeen löydän ujon pienen lätäkön ruskistettua voita kalapihvin varjosta.

Kastiketta olisi voinut olla enemmänkin, mietiskelen samalla kun viimeistelen pääannosta. Yritän vielä maistella kesken jäänyttä salaattiröykkiötä, mutta snadisti makean tuliset kasvikset eivät enää houkuttele riittävästi. Kaadan viimeisen lasin puolikkaan jykevästä vesipullosta ja viuhahdan lounaaseen tyytyväisenä ovesta ulos.

Lämmin keskipäivä osoittaa syksyisen päällystakin virhearvioksi kun paahdan Suvilahden viertä pitkin seuraavalle pysäkille. Rivakka kävelytuokio sopii kevyen ruokailun jälkeen ja hetken odottelun jälkeen pääsen istuskelemaan. Auton keskiosassa parrakas mies istuskelee tyttövauvan vieressä, kun natiainen jokeltelee hänelle tuttinsa sivusta.

Takaisin steissin torille ja tunneloin Uuden ylioppilastalon sivuun, jonka aukiolla olevalle opiskelijaporukalle kerrotaan tönön historiasta. Hakeudun vaistomaisesti varjoon, kun odottelen valojen vaihtumista. Tunnen kuinka kauluspaita alkaa liimaantua selkään kiinni ja odotan pääseväni takaisin ilmastoituihin sisätiloihin. Ruokatauko on tehnyt tehtävänsä ja päässä raksuttaa jo seuraavat toimenpiteet.

Ps. Pakkojyystöksi muuttunut, samalla sapluunalla kirjoitetut tekstit eivät enää jaksa kiinnostaa. Yritän viihdyttää itseäni kaivamalla esiin sitä peruskoulun äikän tunneilla emoillutta poikaa. Tämä tuntuu huvittavan tällä hetkellä ja eilisen angstin jälkeen alkaa taas olla hauska tehdä tätä. Katsotaan kauan kohtaus jatkuu.

URL www.tukkutorinkala.fi
Puhelin 050-3014549
Osoite Työpajankatu 2b, Helsinki

Wild

Viisi tähteä iski jälleen kiintoisalla artikkelilla ja oli pakko mennä lounastamaan tähän herra Toivasen ravintolaan, varsinkin kun se Egg-reissu osoittautui niin mahtavaksi. Kohde sijaitsee jännittävästi TRE-sisustusliikkeen tiloissa, ihan siellä perällä. Outoa, että nimenomaan huonekalut/koriste-esineet ja ruoka ovat löytäneet toisensa, kuten mm. Rulla, Phở Corner ja Alejandra osoittavat. Tosin ehkä se keittiö ja vaatetekstiilit ei ole niin täydellinen yhdistelmä? Huunous huukkers, nälkä ohjaa kohti maalia.

A hidden cafe serving bowls of slightly off-the-beat food with a Finnish touch.

Other bowls of food in the neighborhood can be found at Säm, Eat Poké HKI and AKA Gastro Bar Oriental.

Tarjonta ja ulkoasu on kahvilamainen, lounaaksi on tarjolla päivittäin vaihtuva kulhollinen (12,50e) lientä ja juttuja. Tänään listalta löytyi: Haukea tai tofua juurisellerillä, pikkelöidyillä porkkanoilla, iduilla ja uppomunalla. Otin kalan, kun haukea saa niin harvoin. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille, ruoka tuodaan pöytään.

Aseet ja paprut löytyvät tiskiltä, vesipullo tuodaan myös pöytään leipäpussin kanssa. Sivupöytää tarkkaillessani havaitsin myös, että voita saa leivän kaveriksi pyytämällä, noin muuten pöydästä löytyy vain joku maustettua suolaa sisältävä kippo.

Ruoka saapui todella vauhdikkaasti, en kunnolla ehtinyt edes istuskelemaan. Ensivaikutelma kulhosta oli, että tuli tähän hintaan aika snadi satsi ja kamat oli piiloteltu ison itukasan alle, joutui vähän kalastelemaan (heh heh) muita komponentteja esiin. Jutut eivät olleet myöskään valmiiksi paloteltuja, joten joutui vähän askartelemaan veitsen kanssa, joka ei jotenkin sovellu tällaiseen kulhomuotoiseen safkaan, ainakaan omasta mielestä.

Motoriikka alkaa kuitenkin tälleen vanhemmiten hapertumaan ja veitsen kanssa metsästely liemen pohjalta ei luonnistu enää niin helposti kuin nykynuorisolta. Liemi oli aika jyrkän makuista itsekseen, kun sitä ensihätään siemailin. Kananmunan valkuainen oli vielä alkuvaiheessa hieman liian nestemäistä, tosin lämmin liemi viimeisteli tätä muita asioita syödessä. Kala oli maittavaa ja tässä kohtaa se liemi nousi pari pykälää ylemmäksi, kun aloin vedellä muidenkin juttujen kanssa.

Idut nyt on mitä on, tällaista epämääräistä höttöä ja porkkanoista en jotenkin erottanut mitään mainittavaa marinaadia. Juurisellerin viipaleet kulhon pohjalla olivat massiivisia palasia ja näitä pääsikin sitten pilkkomaan oikein hartaudella. Jotenkin tämä kokonaisuus ei oikein kohdannut kieltäni sillä tavalla, että olisin ollut järin onnellinen ruokailun loppupuolella.

Tavallaan ihan jännä ja omanlaisensa setti, mutta osa-alueet jäivät hajanaisiksi makunsa puolesta eivätkä jotenkin tavoittaneet sellaista harmoniaa, mitä olisin toivonut. Ehkä se johtuu vain minusta? Leipäkin oli juuttunut kiinni paperipussin sisälle, mutta oli onneksi ihan hyvä hapanjuurileivän oloinen siipale, jolla tulikin sitten noukittua sitä lientä loppua kohden. Tällainen nopea, kevyt ja hieman erikoinen lounas vähän liian tiukalla hinnalla.

Sisustus on kahvilamainen tila sisustusliikkeen perällä, suurimpana elementtinä on takaseinälle taiteiltu sammalseinä, mikä on hauska riffi nykyään niin trendikkäistä viherseinistä. Ihan jees tässä oli istuskella, varsinkin kun oli vakoiltavana likkeessä asioineita immeisiä. Noin muuten tämä on ehkä vähän tälleen rauhaton ja ruuhkainen tila, varsinkin kun loppua kohden pamahti enemmänkin jengiä paikalle.

Asiakaspalvelu oli asiallista ja nopeaa. Kasvissyöjälle on joka päivä jotain ja vegaaninenkin vaihtoehto ilmeisesti löytyy. Lasten kanssa tuskin tulisi ainakaan erikseen mentyä, naftisti tilaa ja ehkä hieman liian erilainen tarjooma.

Ps. Nyt alkaa olla osa Madrid-jutuistakin valmisteltu, pitää pistää julkaisuputkeen ekat.

Pps. WTC:n “sisäpihalle” on tulossa uudistuneen Street Kitchenin kaveriksi joku Deliberi.

Ppps. Cats-musikaalilla on erityinen paikka sydämessäni, kun kävin sen vahtaamassa joskus pikku poikana äitini kanssa, muistaakseni Kaupunginteatterissa. Joskus aika kultaa muistot, mutta tätä ei himmennä mikään. Toivottavasti tulee joskus uusi veto Suomeenkin, olisi kiva mennä lasten kanssa tsekkaamaan että mitä he olisivat mieltä aiheesta. Ja sitten googlasin ja yllättäen Tampereen teatterissa on menossa kehuttu versio tästä. Hmm.

URL www.facebook.com/restaurantwild
Puhelin 050-3590848
Osoite Mikonkatu 6, Helsinki