Luckiefun’s

Perjantai saapui ja eilinen leiskan vääntäminen iltamyöhään kavereiden hienossa kämpässä kutitteli vielä takaraivoani samalla kun yritin päättää, että käynkö tänäänkään lounaalla. Liikaa asioita mielessä ja hektiset päivät ovat vieneet ruokahalun, viimeksi maanantaina kävin äidin kanssa lounaalla Trattoria Correttossa (oli oikein hyvä edelleen), mutta muuten tullut syötyä vasta kotona. Tänään kuitenkin palasin vanhan harrastuksen pariin samalla kun eiliset keskustelut velloivat päässäni ja teinkin kaiken tämän keskellä äkkiväärän päätöksen rampata Kaivokäytävän Luckifun’s-ravintolaan.

A good enough sushi buffet right smack dab in the middle of Helsinki.

Other sushi buffet’s in the city are Fuku, Konnichiwa and Sushi’N’Roll.

Mesta tarjoaa suomalaisittan väännettyä kaakkoisaasialaista buffaa (10e) sopalla (lohi tom yum ja miso), salaatilla, limppareilla sekä joillakin itämaishenkisillä lämpimillä safkoilla (ei jaksanut kokeilla, tulivatkin vähän liian myöhään buffaan tarjolle, paistettuja kasviksia tms näytti olevan) sekä tähän päälle (+2,90e) sushibuffan, mikä lieneekin se pääartikkeli. Kyseisen ketjun pisteitähän näyttää olevan jo melko paljon.

Koppasin vielä Facebookista maininnan “Suomen ensimmäinen MSC-sertifioitua tonnikala nigiriä tarjoava sushibuffet-ravintola!”, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, Tokyo55 on tarjonnut maguroa (en tiedä, onko sertifioitu) jo pitkään ja vieläpä lounasbuffassa (toki sitä on rajoitettu määrä, mutta kuitenkin) ja koska olen inttärwäb/YX-sukupolvea, niin en tietenkään lukenut otsikkoa pidemmälle, koska kommenteissa oli tarkennus: “vain ilta- ja viikonloppubuffetissa”. So där.

Vedin koko setin susheilla, kun ne sopat eivät jotenkin houkutelleet. Ekalle lautaselle tuli kipattua läjä lohinigireitä, niin tulella kuin ilmankin. Kala oli tuoreen makuista ja hyvää, riisi so-so, maustaminen oli kohtuullista, mutta johtuen varmaankin buffan pakottamasta massatuotannosta keittiössä, tämä oli sellaista prässätyn oloista, eikä tekstuuri ollut yhtä houkutteleva kuin joissain muissa paikoissa.

Sushibuffana ehkä piirun verran keskivertoa paremmalla puolella, mutta ei pärjää mitenkään lautaspaikoille, eikä myöskään esim. Fukun tasokkaalle setille. Fritatut meiningit olivat ihan kivoja, toivat vähän rapsakkuutta peliin ja olihan tässä sopivan laaja valikoima niitä susheja mitä olisi odottanutkin sekä joitain mitä en tunnistanut.

Tokalla kierroksella pysähdyin hetkeksi tuijottamaan buffapöydän roiskeläppään liimattua tekstiä “älä jätä riisiä syömättä”, ilmeisesti kokit tekevät riisin “rakkaudella” ja lapussa uhkailtiin lisämaksulla syömättömästä riisistä.

Sekavat ajatukset johdattelivat minua takaisin pöytääni ja kun mutustelin santsikierroksen saatavia, niin päässäni pyöri näyt hylätyistä riisikeoista lautasella ja toisaalta ne saksalaiset turistit jotka sujauttelevat aamiaisbuffeteista safkoja laukkuihinsa myöhempää ruokailua varten. Rupesin kehittelemään skenaariota, missä saavun ravintolaan Ikean kassi mukananani, johon piilottelen sushien riisipaakkuja kuin käänteinen myymälävaras.

Pyyhkäisen kummalliset ajatukset mielestäni kun astun ravintolasta ulos käytävällä etenevän ihmisparven joukkoon. Kaivan luurin taskusta ja nappaan vielä kuvan ravintolan logosta. Oli hyvä välillä syödäkin. Voisi kokeilla ensi viikolla uudestaan.

URL www.luckiefun.com
Puhelin 045-2184480
Osoite Kaivokatu 10, Helsinki

Talvikukan Kahvila

Viikonloppu taas takana ja perjantain häät vielä pyörivät mielessä. Oli hienoa nähdä paljon vanhoja kavereita kauniissa puitteissa. Mutta nälkä ajoi jälleen pihalle ja sukelsin tunnelien kautta Postitalon paikkeille, etsien Mashiron uutta pistettä ja sen “sushijunaa“. Tällainenhan oli joskus Eatzin alakerrassa.

A quaint little cafe close to the famous Temppelinaukio church, serving homely Finnish food and some Chinese dishes.

For more charming little cafes in Helsinki, be sure to check out Cafe Brahe, Cafelito and Bumi Cafe.

Valitettavasti Rajalan vieressä sijainneen Foto Cafe:n tilalle ilmestyneessä ravintolassa ei ollut vielä mitään merkkiä junasta tai hihnasta. Robottisushin puutteeseen pettyneenä lähdin viilettämään kohti Cafe Redin tilalle ilmestynyttä kahvilaa, jonka muistin siltä jalkarakkoreissultani.

Rivakka kävely pikkuparlamentin ohi ja Temppeliaukion kirkkoon matkaavien turistimassojen ohi toi minut kahvilan ovelle. Lounaslistalta löytyi: Jauhelihapasta (6,50e), nakkimakkarakeitto (6e tai 7e ehkä isommasta?), dumplingeja (5e 10kpl / 10e 20kpl salaatin kera), paistettuja nuudeleita (8e) sekä tulinen kana riisillä (8e). Päädyin kanaan, koska tulisuus.

Kana saapui pöytään keittiöstä kuullun aherruksen jälkeen ja noudatteli sitä normikaavaa, eli kupillinen riisiä kumottuna lautaselle ja kastiketta vieressä. Tämä oli oikein herkullinen annos. Kivasti tulisuutta, mutta ei liikaa ja kaikki tuntui tuoreelta sekä itse väkerretyltä. Annoksessa oli myös jännittäviä yksityiskohtia, kuten jotain mikä vaikutti mustalta valkosipulilta. Riisi oli hyvin keitetty ja kokonaisuutena tämä oli tällainen simppelin herkullinen kiinalainen annos. Dumplingeja olisi hauska kokeilla myös, ehkä sitten seuraavalla kertaa.

Sisustus on kioskimainen ja riisuttu. Iltasanomia tässä tuli lueskeltua samalla kun lounasti, mutta noin yleisesti ottaen mesta tuntui olevan parempi lyhyelle piipahdukselle take awayn muodossa.

Asiakaspalvelu oli herttaisen ystävällistä, omistaja(?)pariskunta toimi pääosin kiinankielellä ja muutenkin touhu oli sympaattisen omaleimaista. Kasvissyöjälle oli niitä salaatteja tms.

Ps. Olen passannut tässä jo useampana päivänä lounaan kokonaan. Mutta yritän hiljalleen purkaa parinkymmenen ravintolan backlogia, nyt kun kirjoittaminen tuntuu taas mielekkäältä. Päivitykset tulevat olemaan lähiaikoina hyvin sattumanvaraisia.

URL www.talvikukankahvila.fi
Puhelin 050-5400310
Osoite Arkadiakatu 19, Helsinki

Henry’s Cafe

Lopun ajan tunnelma, yhdet läksiäiset, sitten häät ja ovikin oli lukossa. Viikkokin vetelee viimeisiään. Näissä tunnelmissa yritän lähteä ajoissa Hakikseen, mutta olosuhteet sotivat aiettani vastaan. Ylitän Manskun ja Kaivokadun risteyksen vasta varttia vaille. Kutonen menee nenän edestä ohi, mutta Stokkan vieressä siintää kolmonen. Kävelen rauhallisesti pysäkille, samalla kun Stingin Englishman in New Yorkin “A gentleman will walk but never run” lausahdus soi päässäni.

Miksiköhän jotkut biisit jäävät elämään takaraivon jukeboksissa vuosiksi ja toiset häviävät sen siliän tien. Astun sporaan ja kaivan vaistomaisesti luurin ulos taskusta.

A small cafe right next to Hakaniemi market, the lunch offers are simple and friendly on the wallet.

Other restaurants in Hakaniemi are Raiku, Soppakeittiö and Ho Ting.

Keskilaitureilla on tohina käynnissä kun työmiehet rakentavat metron lasikoppia, onkohan maan allakin tehty jotain uudelleenjärjestelyitä? Länsimetron pitäisi kohta valmistua ja se tulee aiheuttamaan omalta osalta kulkureittien kääntymistä. Tämä keskeneräinen pömpeli teipattuine ikkunoineen konkretisoi tulevaa muutosta. Katsastan nopeasti peilikuvaani kopin pinnasta kävellessäni sen ohi. Huokausten silta erottuu horistontissa, kun saavun ravintolan ovelle. Harmikseni sen edessä istuskelee parvi miehiä, enkä pysty ikuistamaan kadunpuolta, yritän muistaa ottaa kuvan lähtiessäni.

Oven takaa löytyy pieni kahvila jonka vitriinissä on esillä sämpylöitä ja kakkua. Kysyn lounaasta (7e) ja maksan kassan takana toimivalle rouvalle. Hän kysyy, haluanko salaatin ja leivän, “kuuluu hintaan”. Myöntelen hänelle samalla kun siirryn tutkimaan lounasvaihtoehtoja. Listalla ollut jauhelihapihvi on muuttunut lihapulliksi, mutta minua kiinnostaakin enemmän itämainen meininki.

Kauhon riisiä ja seesamisiemenillä kuorrutettua kanawokkia lautaselle lämpöastioista, joiden päällä on lappi “7e yksi annos, lisäannos +2e”. Turautan vähän srirachaa lautasen sivuun ja nappaan salaattilautasen mukaani. Pöydässä aloitan salaatista ja selkärangastani nousee tarve syödä lautaset tyhjiksi, on sellainen kutina, että tulee emännältä noottia jos heittää ruokaa hukkaan.

Selkäni takana ruokaileva mies ärähtää liian agressiiviseen lasin blokkaukseen ja saa vetensä takaisin. Mussutan margiksella päälystetyn ranskiksen ja yksinkertaisen salaatin, jonka jälkeen hyökkään pääruoan kimppuun. Tutkin lautasta ja ruokakeko muistuttaa minua etäisesti kenraali tso’n kana-annoksesta jota tein perheelle muutama viikko sitten.

Soossin viskositeetti on muuttunut peruna/maissijauhoista tahmean oloiseksi ja kauhon kanaa sekä siihen liimautunutta riisiä suuhuni. Kastike on ihan kohtuullisen maukasta – ainakin tähän hintaan – ja laatutakeena raflassa onkin aika paljon työmiehiä ruokailemassa. Punainen lätäkkö chilikastiketta maistuu omituiselle, vähän kuin puolityhjä pullo kassan vieressä olisi ollut liian pitkään lämpimässä ja jätänkin siitä suurimman osan lautaselle kaikesta huolimatta.

Nopea lounastuokio jää taakseni kun otan hätäisen kuvan kadulla ja riennän kohti länsilaidan bussipysäkkejä. Kumitassu vie minut takaisin toimistolle jossa odottaa kiire ja kohina, sekä heppakirja läksiäislahjana. Virgin Oilin terassi on pakattu kuorma-autoon, syksy on saapunut.

URL www.facebook.com/henryscafelounaskahvila
Puhelin 044-9963938
Osoite Sörnäisten rantatie 1, Helsinki