Savoy

image

Mitenköhän tämän aloittaisi? Oli appiukon 70v synttärit ja mentiin sitten kymmenen hengen seurueen voimin yhteen Suomen parhaimmistoon kuuluvaan ravintolaan, eli Savoyhin. Paikka tarjoaa mm. yllätysmenua (106e), Sibelius-menua (96e), En Route To Perfection -menua (84e), Season-menua (79e) sekä Mannerheim-menua (64e). Meille valikoitui se yllätys/suositusmenu koko pöytäseurueelle viineillä (lapset puoleen hintaan). Jos lyhesti vetäisi kokemuksen yhteen, niin puitteet oli kunnossa, mutta sisältö ei. Antakaapa kun elaboroin.

image

Paikka on siis yksi paikallisia ravintolamaailman kirkkaimpia tähtiä, status on sen verran vahva, että tämä mesta tulee vastaan todella usein kun on puhe parhaimmista ravintoloista. Oli kyse sitten Stadista tai koko härmästä. Siksipä (ja koska en ollut ikinä käynyt paikassa, lounaalla tai muuten) ehdotin tätä paikkaa synttäreiden kohteeksi. Taksilla mestoille kärppänä klo 18, sijoittauduimme salin puolelle isoon pöytään. Alku lähti hyvin käyntiin, kuplivat tulivat vauhdikkaasti lasiin ja homma lähti rullaamaan etiäpäin. Tilaus ja maksu hoidetaan luonnollisestikin pöydässä, nyt ollaan niin klassisessa ympäristössä että. Tähän kohtaan voidaan myös todeta, että tilaukset oli tehty jo useita päiviä etukäteen, haluttiin kuitenkin ihan saumaton asiakaskokemus ja olimme näin ollen indikoineet että a) lapsia tulossa (ravintola aukeaa vasta klo 18) b) halutaan yllätysmenu (tämän kerrottiin kestävän n. 2,5h) kaikilla herkuilla ja c) pari pupukorvaa, jotka syövät vain vegemeininkejä (ei ongelma). Päivän lehdet löytyivät hauskan näköisestä nurkkauksesta jossa kävi muutamia seurueita nauttimassa lasin tai pari illan alkupuolella.

image

image

Ennen ruokia, tosin yllättävän kauan kuoharien saapumisen jälkeen, saapuivat leipälaatikot. Ihanan rustiikin näköiset laatikot pitivät sisällään loistavan rapsakoita sämpylöitä joissa oli mieletön sitko, aivan loistavia! Näiden lisäksi oli mallas(?)leipiä, jotka olivat yksi herkullisimmista saaristolaisleipähenkisistä virityksistä mitä olen aikoihin maistanut. Pienissä korumaisissa kupeissa oli vaahdotettua voita joka levittyi sulavasti kuumien leipien päälle. Mahtavaa!

image

Alkuun tuli yksi (!) amouse bouche: Pikkelöityä mustaa torvisientä, lohta, mätimoussea. Tämä oli oikein mainio kokemus, herkullista lohta ja moussea, mutta kärkeen nousi yllättäen se torvisieni. Miten tämä olikin niin herkullista, varsinkin entiselle vannoutuneelle sienivihaajalle? Loistavia makuja ja oli pakko kouria lasten osittain syömättä jääneitä kuppeja tyhjiksi.

image

Pitkähkön odottelun ja toisen leipälaatikkosetin jälkeen iskeytyi eteen alkupalat: Luomukaritsa tartar ja tryffelimarinoitua valkokaalia sekä fritattua lehtikaalia. Tartar oli erittäin laadukasta, hienoista raaka-aineista tuotettua ja mainion tekstuurin omaava. Tryffelimarinoitu valkokaali sopi tähän kuin nenä päähän ja kirpsakka punakaali valkokaalin kaverina toi kivaa tekstuuri- ja hapokkuusvaihtelua annokseen. Lehtikaali rapsahteli hauskasti ja koko setti oli harkittu ja taiten keitetty. Mutta täytyy sanoa, että Bistromatin buffet tartar oli vähintään yhtä hyvää, kuten myös Brondan lounaalla herkuteltu tartar.

image

Alkupalojen jälkeen saapui pöytään väliruoka, joka oli: Paistettua kuhaa, kurkumaperunaa, sinisimpukkaa, paahdettua kevätsipulia, miniromanescosalaattia ja simpukkakastiketta. Tässä kuha oli aika hyvin paistettu, tosin ei tämä esim. Olon loistavalle nieriälle pärjännyt mitenkään ja jäi mielestäni myös Lonnan herkullisen kala-annoksen jälkeen. Salaatti oli jotenkin outo lisäys annokseen, mutta kastike oli omaan makuun oikein hyvä. Perunat jäivät jotenkin mysteeriksi itselle ja komponenttien välillä tuntui olevan outoa impedanssia, kokonaisuus ei tuntunut harmooniselta.

image

Välisorbetti tuli raikastamaan makunystyröitä alkuruokien jälkeen, ennen main eventtiä. Kupissa oli: Veriappelsiini-campari(?)sorbetti jonka päälle kaadettiin kuusenkerkkäkuoharia. Tämä oli aivan loistava, koko pöytäseurue nautti tästä täysin rinnoin ja annos toimi juuri kuten pitikin, koko suu sekä mieli tuntui raikastuvan jokaisella lusikallisella.

image

Yllättävän pitkän odottelun jälkeen saapui se pääruoka: Valkohäntäpeuraa, ohrattoa veripalttoolla, veripalttoohyydykettä, kermassa haudutettua sientä, kahvikreemi ja paistinliemikastike. Pihvipötkylä oli oikein näyttävän oloinen, mutta omaan makuun alimaustettu. Mutta se ei ollut tämän annoksen (josta onneksi päivän sankari ja anoppi pivität kovasti) kehnoin kohta vaan se, että ainakin oma lautanen oli seissyt niin järjettömän kauan kuumalampun alla että kastikkeet olivat kehittäneet suojaavan gelatiinikuoren päälleen. Tämä oli niin “rookie mistake” kuin vain olla ja voi. Mielestäni tässä kohtaa alkoi paljastua keittiössä hallitseva kaaos salin puolelle oikein isosti. Tähän mennessä oltiin vaan ihmetelty että kylläpä kestää annosten saapumisessa, mutta sitten kun se annos on selvästi hoidettu huonosti suunnitellulla aikataulutuksella lautaselle, niin on aivan selvää että nyt ei olla ihan sillä levelillä kuin luultiin. Muutenkin annoksen filosofia ei kohdannut minua siten, että olisin ymmärtänyt lautasen kokonaisuutta. Tajuan kyllä sienien, kahvin ja riistan konfluenssin, mutta mielestäni tässä oltiin jälleen kerran täyttämässä jotain “rasti ruutuun” tehtävää verrattuna siihen, että oltaisiin ymmärretty annetun tehtävän syvin olemus.

image

Välijuustot saapuivat semihitaasti nämäkin, joka on jo jonkinlainen saavutus, ottaen huomioon annoksen luonteen (leikkaa juustot ja asettele aikaisemmin misatut hillokkeet etc lautaselle): PunaHeidi valkohome, comte ja sinihomejuusto (meni ohi) viikunahillokkeella sekä pähkinöillä. Juustot olivat ihan jees, ei tässä mitään pilviä hivoteltu, mutta homma toimi kohtuullisesti. Viikunahilloke oli makiaa ja pähkinät hunajalla/siirapilla hyvin perinteinen lisuke. Viereen heitetty 30v Port oli ehkä snadisti tuima muuhun makumaailmaan, mutta itsekseen ihan loistavan makuinen kuten muutkin viinit, somelier oli selvästi todella osaava.

image

Loppuun tuli jälkkäri ja tämä tulikin jo kohtuullisen vauhdikkaasti kun vaimoni kävi hieman keskustelemassa (kuten hänellä on joskus tapana) salihenkilökunnan kanssa toimituksen sujuvuudesta. Jälkkärinä oli aika perinteinen setti: Päärynäsuklaaterriini, suklaamousse ja päärynächipsi. Annos oli kovin suklainen ja ehkä hieman raskas lopetus, mutta kuitenkin tasokkaasti väännetty.

image

Loppuun heitettiin vielä (tämä kuitenkin kuuluu tämän henkisiin tilaisuuksiin) kahvit, teet ja avecit. Nesteiden viereen lasketut petit foursit olivat ihan kivat, marmeladia suklaanapin päällä.

image

Sisustus on äärimmäisen klassinen aina salihenkilökunnan vaatetusta myöten. Tässä ollaan ihan perusasioiden parissa ja selvästi katutason hissillä matkataan johonkin nykyajan ja lähimenneisyyden välimaastoon, mutta hyvällä tavalla. Asiakaspalvelu oli ensiluokkaista ja salihenkilökunnan toiminta oli pääasiassa ihan huippulaatua (reagoiminen negatiiviseen palautteeseen aiheutti hieman kitkaa ja kesti hetken että löytyi keskusteluyhteys). Kasvissyöjät otettiin erittäin hyvin huomioon ja kaikki toimi heidän, sekä lasten osalta loistavasti. Erityisen lisämausteen yleisfiilikseen toi kaunis live pianonsoitto, tämä toimi erinomaisesti ja sopi tähän tilaan täydellisesti. Laukkukoukutkin löytyi niin isommille kuin pienemmillekin tytöille.

image

Mutta. Miten ihmeessä tähän koko suoritukseen saatiin kulumaan kokonaiset viisi (5) tuntia? Eli kaksi kertaa luvattu pidempään? Miten meitä isommat seurueet, jotka tulivat meidän jälkeen poistuivat meitä ennen? Mitä ihmettä (mit vit) siellä keittiössä oikein tapahtui, niin että pääruoka-annoksen kastike oli ehtinyt jämähtää jo hieman jäähtyneelle lautaselle?

image

Tässä jotenkin jäi sellainen tunne, että koska ollaan yhdellä parhaimmalla paikalla koko Suomen maassa ja koska omataan niin järkälemäinen status ja hieno historia, niin ei vaan oikein jaksa keskittyä enää siihen laatuun sillä palolla kuin mitä tällaiselta ravintolalta voisi olettaa. Valitettavasti tällainen puitteiden ja rakenteiden palvominen ei ainakaan omalla kohdalla toimi, vaan haluan että ruoka on tehty isolla sydämellä, vahvalla visiolla sekä peräänantamattomalla laadulla. Oli aika iso yllätys että näinkin hehkutettu ravintola oli näin tasapaksu kokemus. Salihenkilökunnan erinomainen palvelu ja osoite voi viedä vain tiettyyn pisteeseen asti, sitten pitää keittiönkin ja erityisesti ravintolan johdon osallistua ravintolan toimintaan jollain merkityksellisellä tavalla. Hinta huomioon ottaen tämä oli aika keskinkertainen kokemus.

URL www.ravintolasavoy.fi
Puhelin 09-61285300
Osoite Eteläesplanadi 14, Helsinki

 

We Pasta

image

HUOM! Ravintola on suljettu ja tilalle on tullut joku kebab-mesta.

Bongasin Cityn alati laajenevan webskaimperiumin uusimmalta ostokselta, eat.fi:n uutislistalta We Pasta (vai pitäisikö tämän olla We <3 Pasta?) ravintolan. Ja Facebookin perusteella näemmä joku tuttukin oli jo ehtinyt käydä kehuskelemassa tämän hyvin uuden ravintolan valikoimaa. Sinne siis, tuiskusta ja (kevyehköstä) rännästä huolimatta. Eli toisinsanoen menin urheasti Kampin keskuksen lämmitettyjä käytäviä pitkin mahdollisimman lähelle tätä Oma (vai Vivo’s) ravintolan tilalle ilmestynyttä tulokasta. Mesta tosiaankin myy pääasiassa vain pastaa (9,90e), tosin vitriinistä löytyi pizzaslaissia ja muuta mielenkiintoista.

Pastoissa löytyi: Grancappelletti romagnoli eli Juustoilla täytetty tuorepasta, Tagliatelle (tuore), Grangnocchi eli Perunapasta, Giganti ai porcini eli Sienillä täytetty tuorepasta sekä Cannelloni ricotta e spinaci con besciamella eli Uunissa valmistettu pasta, johon kuuluu jo kastike. Juustolla ja pinaatilla täytetyt cannelonit tomaattikastikkeella. Kastikkeina oli tarjolla: Ragú eli Naudanlihaa, sipulia, selleriä ja porkkanaa tomaattikastikkeessa; Salmone e vodka eli Lohta kermaisessa vodkakastikkeessa; Burro al tartufo eli Tryffeleitä voikastikkeessa; Arrabbiata eli Chili-tomaattikastike sekä Pomodoro e basilico eli Tomaattikastike.

Itselle valikoitui tuo juustopasta tryffelikastikkeella. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille, josta löytyy myös ruokailutarvikkeet sekä vesikarahvit. Päivän lehtiäkin oli pöydällä tarjolla.

image
Alkuun napsahti muutama focaccia-palanen lautasella. Nämä olivan ihan kohtuullisia, rapsakka kuori ja hyvä sitko. Ehkä snadisti suolaa päälle tai jotain, tosin ehkä nämä olivat suunnattuja pastakastikkeen lipomiseen. Kiva että tuli leipää jokatapauksessa, tämä on aina hyvä alku. Pasta-annos tuli hyvin nopeasti eteen ja oli ihan kivan näköinen setti muhkeita tortellineja jotka oli pyöräytetty kastikkeessa. Kastiketta oli maltillisesti, pasta ei uinut lainehtivassa lätäkössä, mikä oli hyvä merkki.

Nämä olivat ihan hyvän makuisia, mutta vähän pliisuksi tämä makumaailma jäi. Tryffeli oli hento hipaisu kielellä ja juustotäytekään ei tehnyt mitään vahvaa vaikutusta. Ja pasta oli uloimmilta reunoilta snadisti ali ja nämä olisivat saaneet omaan makuun olla ihan hetken vielä vedessä. Tuorepastankin tulee olla al dente, mutta ei ihan näin. All in all tämä oli nopea ja kevyt lounas, mutta jätti kaipaamaan parempaa. Jäi selkeästi jälkeen Il Sicilianon ja Vapianon tuorepasta-annoksista, Trattoria Corretton herkuista nyt puhumattakaan.

image
Sisustus oli kohtuullisen freesi ja ihanan valoisa kulmatila isoine ikkunoineen. Vähän tauluja seinillä, italialaista musiikkia ja hyvä boogie erittäin italialaisen henkilökunnon parissa. Täällä oli oikein kiva asioida. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli ilahduttavan monta vaihtoehtoa, kuten italialaiselle ravintolalle sopiikin.

Ja vaikka nyt oma kokemus olikin hieman pliisu, niin tässä oli sen verran hyvä meininki, että toivotan ravintoloitsijoille onnea ja menestystä. Kyseinen lokaatio on osoittautunut hankalaksi aikasemmille ravintoloille ja on hauskaa että tähän klassiselle pikaruokalan paikalle on tullut italialainen pasta-mesta. Lasten kanssa voisi mahdollisesti tulla, pasta-annokset ainakin yleensä maistuvat.

URL www.we-pasta.fi
Puhelin 010-2799499
Osoite Malminkatu 18, Helsinki

 

JohtoCafe

image

Keli oli hieman kehno ja jotenkin ei tehnyt mieli lähteä rehaamaan kaikkien näiden burgerien jälkeen, joten päädyin sitten Kampin viimeiseen (äh äh, tännehän on ilmestynyt uusia, pitää mennä tsekkaamaan ja enhän minä ole käynyt Ichibanissakaan) ravintolaan: JohtoCafe. Kahvila-ravintola sijaitsee viidennessä kerroksessa kerroksessa jännittävien liikkeiden ympäröimänä. Mesta tarjoaa pannineja, soppaa (6,50e oli joku vegesoppa), pastaa (alle kympin: Kana-parmesanpasta, Herkkusieni-pekonipasta
Pestospagetti, Tomaattinen lihapullaspagetti), salaatteja sekä kaikenlaisia kahvilamaisia särpimiä. Salaattia tulin tänne hakemaan ja sitä saa kahdella (8,50e), kolmella (9,20e) sekä neljällä (9,90e) täytteellä. Salaatin pohja muodostuu vihreästä salaattisekoituksesta ja pastasta. Valittavissa olevat komponentit: Lihapullia, kanaa, tonnikalaa, joku majoneesisörsseli sieniä?), paahdettuja perunalohkoja, fetaa, marinoitua punasipulia, maapähkinöitä, tomaattia+basilikaa ja pari muuta mitä en muista ja webskahan ei kerro (sanoo vaan että vaihtoehdot varioivat ajan mittaan). Kastikevaihtoehdot olivat: seesami-inkivääri, valkosipuli, oliiviöljy, balsamicco-vinaigrette, parmesan-dijon. Leiväksi patonkia tai ruisleipää. Itselle valikoitui klassinen sipuli-tomaatti-feta oliiviöljyllä ilman pastaa tai leipää. Ei minulla mitään dieettiä ole tms, mutta lähiaikojen lounaat ovat olleet raskaita, joten ajattelin ottaa tänään hieman kevyemmin. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille, josta delihenkisesti tömäytetään kulho täyteen kamaa ja oli muuten melko rivakkaa toimintaa. Vaikka jono oli pitkä, niin ei tuossa useampaa minuuttia tarvinnut seistä, mikä oli lähiaikojen odottelun jälkeen ihan kivaa vaihtelua. Aseet, vedet ja rensselit löytyvät tiskin vierestä.

Tämä oli ihan kohtuullinen salaatti, komponentit olivat tuoreita ja koko homma oli jotakuinkin sellainen kuin toivoinkin/muistin entuudesta (on täällä käyty ennenkin). Mutta ei nämä ainekset nyt mitään ihmeellisiä olleet, feta oli melko pliisun makuista ja jäävuorisalaatti oli paikoitellen leikattu niin rustiikisti, että oli lapsen nyrkin kokoisia palasia. Saihan ne toki leikattua ihan itsekin, mutta hieman parempi tarkkuus misauksessa olisi ihan kiva. Punasipulit oli kivasti marinoitu, tomaattia olisi saanut olla hieman enemmän. Kevyt ja nopea lounas.

image
Sisustus on yksinkertainen ja jotenkin hajanainen, ne asiakaspaikat on ripoteltu pitkin yläkerrosta. Täällä oli silti ihan kiva istuskella, pääosinhan täällä on niitä kahvilan asiakkaita. Ja se onkin jännä erityispiirre tässä paikassa, koska mestasta löytyy wifi ja pistorasioita, niin täällä on jännä kombinaatio teinejä, mammapartioita sekä liikeneuvotteluita joista osa tuntuu kestävän hyvinkin pitkään. Tiedän joitain firmoja, joilla ei ole ollut alkuvaiheessa toimipistettä ollenkaan vaan yhteiset tapaamiset järjestetään täällä. Ja paikka tosiaan sopii tuollaiseen ihan kohtuullisesti, kunhan ei tarvitse liikaa yksityisyyttä. Asiakaspalvelu oli erittäin ripeää, mutta myös hieman töksähtelevää. Kasvissyöjälle oli se soppa ja salaatti sekä pestopasta. En minä silti tänne pelkän ruoan perässä tulisi, mutta jos pitäisi pitää etäpäivä tms, niin siihen tämä sopii oikein hyvin. Itsekin olen joitain kaavioita ja suunnitelmia täällä raapustellut erinäisiin projekteihin, siltä ajalta kun elämä oli enemmän sellaista datanomadin kaltaista harhailua. Lasten kanssa tänne voi tulla oikein mainiosti, vaunuilla mahtuu isompikin porukka (kannattaa tosin tulla ajoissa jos haluaa parempia paikkoja) ja näin isossa salissa ei pari itkeskelevää/remuavaa natiaista tunnu missään.

URL www.johtocafe.com
Puhelin 010-3234221
Osoite Urho Kekkosen katu 1a, Helsinki