Spice Garden

Eilinen puhelinkeskustelu pyöri mielessäni, kun kiirehdin junaa kohti. Clasun uusi liike yritti houkutella sisään avaamalla automaattiovet ohi juoksiessani, mutta tällä kertaa en astunut sisään äijäparatiisiin. Edellisellä kertaa ostetut lämpömittaritkin olivat kotona edelleen asentamatta, kuten myös tyttöjen kaappien laatikostot sängyn vieressä.

Alas ja ylös, Asematunnelin kautta Kaivokadun ali. Nyllen edessä olevat valot ovat liian hitaat. Pikakatsaus valotauluun, joka osoittaa kohti raidetta 14. Taulun vieressä joku hessu julistaa sanomaa ja yrittää tyrkyttää flaijeria. Ei ehdi, pitää juosta stogeen.

A pretty good Indian restaurant in the depths of Espoo’s suburbia. The Chicken Tikka Masala I had was tasty and the atmosphere veers towards a corner pub.

Leppävaara region in Espoo has a few other exotic restaurants such as Persian Ravintola, 3 Amigos and Curry Palace.

Nousen junasta Lepuskin Gallerian puolelta ja seisoskelen hetken Pizza Cornarin vieressä. Miksiköhän sillä on tuollainen nimi? Lyhyt soitto ja siirryn dösikselle odottamaan kyytiä. Lyhyt ajelumatka ja päädymme vanhan työkaverin kanssa uutisista tutun Pizzeria Paradisen viereen. Mesta on remontissa tuhopolttoyrityksen jälkeen ja näyttää aika roisilta. Vieressä on saman perheyrityksen toinen kiska nimeltään Spice Garden, johon kävelemme samalla kun turistaan kuulumisia.

Jaa, mutta tämähän on baari. Tai ainakin tiski näyttää erehdyttävästi siltä. Kassan vierestä löytyy kuitenkin myös lounaslista ja peesaan kaveria tilaamalla kanan (9,50e). Pöydässä vanhojen muistelu jatkuu, kunnes peltilautaset valloittavat suurimman osan näkyvästä pinnasta.

Linssihässäkkä astian keskellä on hyvää ja kun murran lämpimästä naan-leivästä suikaleen, saan noukittua palasella tätä kastiketta nokareen. Leivän pohja rapsahtaa hampaissa kivasti ja muutenkin lämpimän ilmava siivu tuntuu hyvän sitkoiselta. Pitkään marinoitu kana on saanut reilun paistopinnan ja mennyt sen mukana aavistuksen kuivaksi, mutta hyvin maustettu soossi ja siinä lilluvat napakat kasvikset pitävät kokonaisuuden tasokkaana.

Nypin ajatuksissani nurkkaan ahdettua salaatinkaltaista samalla kun kuuntelen tarinaa. Nämä kurkut ja riisin kosteudesta nahistunut papadam ei jotenkin sovi muuten hyvään lautasannokseen. Lähtiessämme sipaisen vielä jogurtti-raitan viimeiset pisarat jäljelle jääneellä kannikalla.

Vedän auton oven takanani kiinni ja suuntaamme kohti toimistoa. Edessä on vielä läpikäytävää, joka ei kuulu ravintolaan. Vilkaisen vielä kerran palanutta talon kulmaa kun kaarramme pois, raflan pihalla seisoo keittiön allaskaappi hanoineen.

URL www.ravintolaspicegarden.fi
Puhelin 09-4525709
Osoite Lintuvaarantie 28, Espoo

Tukkutorin kala

Ping. Hissin ovi aukeaa ja siirtymä algoritmien parista aurinkoisten katujen kaupunkiin alkaa. Valot sekä liikenne oven ja steissin välillä aiheuttavat yleensä viivästymisiä, joten koukkaan Forumin kautta maan alle. Asematunnelin maustekaupan ohi ja Tetuanin vierestä ylös. Portaiden vieressä huutaa nainen “Hei, heitä pari euroo”. Tulee etäisesti mielikuva samasta naisesta samoilla huudeilla silloin kun olin teini-ikäinen.

Silloin oli ne sinikantiset kuukausitsetit, joihin kaverin kanssa liimattiin hetkeksi Aku Ankka oman kuvan tilalle eikä kukaan sanonut asiasta mitään. Viiletän kohti Kansallisteatterin nurkkaa ja 55:n pysäkkiä jonka vieressä mainostetaan Lavaklubia, luen tekstin ensiksi Laavaklubiksi. Millainenkohan se olisi?

A delicious lunch at the Teurastamo fishmonger’s, the fish patty I had was fresh and light, with a tasty beurre noisette.

The area also has some other very interesting restaurants, such as B-Smokery, Palema and Brasileira.

Dösämatka kohti Teurastamoa sujuu nopeasti, perillä melkein tasan kello 11, jolloin tosin on jo nälkäistä jengiä liikkeellä. Odotan, että ihmiset hälvenevät tieltä ja otan pakolliset kuvat raflan ulkoa. Livahdan ovesta sisään ja sniikkaan parit otokset vielä sisällä ennen tilauksen tekemistä. Kuvaamisen salailu tuntuu edelleen oudolta kaikkien näiden kertojen jälkeen. Päivän listaa ei ollut netissä näkyvillä, joten saan pienen shokin kun näen annoksen nimen ensimmäistä kertaa.

“Kalapihvi, varhaisperunaa ja beurre noisette & salaattipöytä” (14,90e) nostaa niskakarvat pystyyn kun mieleen tulvahtaa lapsuusmuistot pahvisista ja epämiellyttävästi kalanmakuisista jötiköistä kinderperunoiden saattelemana. “Lohikeitto & salaattipöytä” (12,90e) houkuttelee ohikiitävän hetken, mutta pidättäydyn protokollassa ja tilaan päivän lounasannoksen. Lappu kouraan ja liikahdan puuveneeseen katetun salaattibaarin ääreen.

Mätän puolihuolimattomasti pienen lautasen täyteen kaikenlaista ja sivuun pari palaa leipää. Iso voipalanen on päällystetty merisuolalla, jota noukin leiville. Säräjuurekset eivät juuri säväytä, kuten ei myöskään Caesar tai vihreä salaattisekoitus.

Yritän kuikuilla salaattipöydältä kastiketta kuivien salaatinlehtien kaveriksi, mutta siellä ei ole merkkiäkään moisesta. Lapan pastasalaatin naamaan ja siirtyessäni yllättävän hyviin sriracha-kasviksiin, napsahtaa pöytään pääruokalautanen.

Tarkkailen epäilevästi kalapihviä ja lohkon siitä pienen nokareen jämäkän oloista pihviä haarukalleni. Mukellan palasta ja häkellyn sen hennosta mausta, tämähän on vallan herkullista! Perunatkin ovat aika hyvin duunattuja ja hetken etsimisen jälkeen löydän ujon pienen lätäkön ruskistettua voita kalapihvin varjosta.

Kastiketta olisi voinut olla enemmänkin, mietiskelen samalla kun viimeistelen pääannosta. Yritän vielä maistella kesken jäänyttä salaattiröykkiötä, mutta snadisti makean tuliset kasvikset eivät enää houkuttele riittävästi. Kaadan viimeisen lasin puolikkaan jykevästä vesipullosta ja viuhahdan lounaaseen tyytyväisenä ovesta ulos.

Lämmin keskipäivä osoittaa syksyisen päällystakin virhearvioksi kun paahdan Suvilahden viertä pitkin seuraavalle pysäkille. Rivakka kävelytuokio sopii kevyen ruokailun jälkeen ja hetken odottelun jälkeen pääsen istuskelemaan. Auton keskiosassa parrakas mies istuskelee tyttövauvan vieressä, kun natiainen jokeltelee hänelle tuttinsa sivusta.

Takaisin steissin torille ja tunneloin Uuden ylioppilastalon sivuun, jonka aukiolla olevalle opiskelijaporukalle kerrotaan tönön historiasta. Hakeudun vaistomaisesti varjoon, kun odottelen valojen vaihtumista. Tunnen kuinka kauluspaita alkaa liimaantua selkään kiinni ja odotan pääseväni takaisin ilmastoituihin sisätiloihin. Ruokatauko on tehnyt tehtävänsä ja päässä raksuttaa jo seuraavat toimenpiteet.

Ps. Pakkojyystöksi muuttunut, samalla sapluunalla kirjoitetut tekstit eivät enää jaksa kiinnostaa. Yritän viihdyttää itseäni kaivamalla esiin sitä peruskoulun äikän tunneilla emoillutta poikaa. Tämä tuntuu huvittavan tällä hetkellä ja eilisen angstin jälkeen alkaa taas olla hauska tehdä tätä. Katsotaan kauan kohtaus jatkuu.

URL www.tukkutorinkala.fi
Puhelin 050-3014549
Osoite Työpajankatu 2b, Helsinki

Veggie

Yksin. Seison taas kadulla yksin, kuvaamassa ravintoloitsijan terassille levittämää rekvisiittaa. Epämääräinen suru jäytää rintaa, kun yritän saada sopivaa kuvakulmaa kukkalaatikosta. Mitä mä oikein olen tekemässä? Miksi olen tullut tänne Munkkiniemen perukoille?

Kävelen sisään ravintolaan, jonka vaihtoehdot olen jo etukäteen tarkistanut. Katselen näön vuoksi lounaslistaa, vaikka tiedän ottavani kasvislasagnen (11e) salaatilla. Teen valintani, maksan kassan kohteliaalle miehelle ja kaadan itselleni lasillisen vettä.

A vegetarian restaurant in the peaceful streets of Töölö. The lasagne I had was tasty and the decor quite charming.

Other vegetarian suitable restaurants in Helsinki are OmNam, Silvoplee and Just Vege.

Istun omituisen kapean pöydän ääressä, jonka sivussa lukee Rouhee Design. Tutkailen kahvilan seiniä odotellessani annosta ja mieltäni piristää hieman pikkuesineet, joita on siroteltu rosoisen puuseinän hyllyille sekä nurkkauksiin. Taustalla sorisee kreikkalainen radiokanava, tai ainakin kuvittelen puheen olevan kreikkaa.

Outo melankolia siivittää ajatuksia kun eteeni ilmestyy taiteellisesti aseteltu annos salaattia ja lasagnea. Taas iloisen kohtelias mies, kolmaskin näyttää häärivän ravintolassa. Otan salaa kuvat lautasesta ja lähden purkamaan pastaa.

Arvelinkin, että tässä olisi sieniä, mutta en anna sen suuremmin haitata. Lasagnen levyt ovat hieman al dente ja haarukalla leikatun palasen struktuuri miellyttää silmää. Yläkerroksiin pakattu béchamel-kastike on hyvin tehtyä ja pitää kokonaisuuden sopivan kosteana.

Tomaattipohjainen kastike krouveine sipulinpaloineen maistuu hyvältä, mutta osa sienistä on turhan kookkaita omaan makuun. Ärsyttää. Miksi en edelleenkään pidä näistä? Johtuuko se jostain takaumasta kouluun? Vai niistä kamalista duuniruokalan kasvisruoka-annoksista ajalta kun olin aatteellinen vegetaristi?

Lasagne on sienistä huolimatta onnistunut ja hennosti maustetun salaatin kanssa parantaa fiilistäni. R. soittaa iloisena ja kuuntelee hiljaisuuttani. En osaa pukea sanoiksi omaa tilaani, en oikein tiedä itsekään mikä se on. Pitää soittaa takaisin, kun tokenen tästä. Viimeistelen annostani samalla kun kuuntelen kahden opiskelijan keskustelua ahjonsa byrokratiasta, tässä lienee jokin koulu lähistöllä. Juon veden ja lähden pois.

Ulkona tuijotan bussia kuin vierasta olentoa. Miksi täällä on bussi jonka määränpää on Itäkeskus? Pitäisikö minun astua siihen? Päätän kuitenkin kävellä sporapysäkille ja tuijotan hetken kaivurikuskia joka raapii maata Alepan edessä. Koko katu on auki ja viimeisellä asvalttikaistaleella istuu kerjäläinen. Kyyti saapuu ja päässäni alkaa kaiken pohdiskelun lomassa soimaan Eleanor Rigby. En saa ravisteltua syksyisen sinistä biisiä päästäni ja päätän irroittaa sen kaivamalla Spotifyn korvaani.

Valitsen mahdollisimman raflaavan ravin vanhalta soittolistalta ja kohta Commander Tomin hard bag tamppaus alkaa huuhtoa korvien kautta korkeampien aivotoimintojen huolia pois. Musiikki tuo muistiin Stonewall/Flopin savukoneet ja äänien hämäämänä tuijotan muita matkustajia liian pitkään. En tiedä mitä tekisin ja kaivan puhelimen esiin, alkaen metsästämään Pokémoneja. Matkalla katseeni harhailee remontoidun Kansallismuseon geometrisiin kiviseiniin, joista yritän hahmottaa toistuvia kuvioita, mutta spora menee liian nopeasti rakennuksen ohi.

Takaisin toimistolle kulkiessani vatsa on täysi, mieli tyhjä ja korvissa pauhaa Autechre. Viikko on alkanut, kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.

URL www.facebook.com/Veggie.helsinki
Puhelin 045-8627008
Osoite Munkkiniemen puistotie 22, Helsinki