Emoi

Tulipa taas pyöriteltyä asioita aamulla samalla kun juoksenteli matolla. Näemmä toi puolisen tuntia mitä siinä hikoilee, toimii hyvin tällaisena aivoja puhdistavana hetkenä. Mikä on oikein hyvä, kun REM unta tuntuu tulevan viikolla vähän nihkeästi ja näin ollen ne mystiset selkäydinnesteet ovat varmaan yhtä likaisia kuin Mexico Cityn jätevesikanavat. Mutta se, mitä tuli taas jälleen kerran haeskeltua mielen syövereistä siinä hikitatamilla, on se kuinka sitä rutinoituu niin helposti.

Tämäkin aamuhartaus kulkee nykyään täsmälleen samaa rataa, illalla kamat kassiin ja pussiin, kaikki aina samaan kohtaan. Samat kalsarit (samanlaiset, ei täsmälleen samat yksilöt), samat sukat (ditto), pientä variaatiota paidan kuosissa ja muissa koristeluissa, päivästä toiseen. Toki viikonloppuna sitten voi ottaa iisimmin, mutta silti tämä Aristoteleläinen itsensä pakottaminen hyveellisempiin (tai joskus vähemmän) elämän uomiin on mielenkiintoinen aspekti omassa todellisuudessani.

A cute little Vietnamese restaurant in Kamppi.

Other Vietnamese restaurants in Helsinki are No. 5 Coffee, Vibami and Ônam.

Ja kaiken tämän pohdinnan jälkeen ruokaakin piti saada, tällä kertaa päätin suunnata Mai Vietin tilalle (samojen tekijöiden toimesta?) ilmestyneeseen Emoi-ravintolaan. Vietnamilaista safkaa ja vege/vegaani-linjalla. Tosin ei phở-keittoa minulle tällä kertaa, kun oma iso alkuinnostus kyseiseen herkkuun on jo vähän laantunut.

Tänään oli tarjolla (10e, tosin nyt oli lomalta paluun kunniaksi -10%, eli 9e) lautasannoksina: Emoi’s rice set eli marinoitua soijapihviä riisillä ja kaalisalaatilla, vegaani phở-keitto sekä päivän curry: massaman.

Päädyin Emoin omaan riisisettiin, kun toi massaman ei jotenkin puhuttele ja soppa on itselle vähän passé, ainakin tällä hetkellä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Loppuun on kahvia tai teetä ja karkkia. Vedet löytyivät kassan vierestä, kylmäkaapista.

Safka tuli niin nopeasti kun se ehdittiin latoa lautaselle. Tässä oltiin jo silleen sympaattisen puolella, kun tutkin kotiruokamaista lautasellista juttuja. Riisi oli hyvin keitettyä ja kaali/porkkanaraaste antoi tekstuuria, mutta huusi edes jonkinlaista pikkelöintiä tai muuta maustamista.

Tämä oli hyvin simppeli annos ilman sen suurempia makuelämyksiä. Soijapalaset olivat saaneet makeanpuoleisen kastikkeen kaveriksi, joka olikin pääasiallinen mauste ruoassa.

Päällä oli ehkä paahdettua sipulia tms, mutta se oli myös hieman kallellaan makeaan ja oli sen verran pehmeää, ettei tuonut rakenteellisesti annokseen mitään erityistä. Srirachalla sai mukaan vähän karaktääriä. Mutta tällainen kevyt kenttälounas ja plussaa vegaanisuudesta sekä hellyttävän kotoisasta otteesta.

Sisustus oli sekin kotikutoisen oloinen, vähän inspiroivia lauseita seinillä ja kiikkuvat tuolit, taustalla soi jotain europoppia tms. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle, erityisesti vegaaneille, löytyi juttuja.

Teoriassa vegaaninen phở-keitto voisi olla kiinnostava, niitä ei juurikaan muualla taida olla tarjolla. Lasten kanssa voisi tulla vähän tiukkaa, ainakin jos vaunujen kanssa on liikenteessä.

Ps. Tuli mieleen eilen aamuisesta herra E:n kanssa käydystä keskustelusta Forumin Fazerissa, joka sivusi ohimennen Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta, että onhan kaikki lukenut jo Stephen Hawkingin hienon tekstin ajan alusta? Tässä on tullut lähiaikoina itse vähän skimmattua noita ajan ja materian käsitteitä, joten pistetään talteen muutama hyvä resurssi mitä on löytynyt. Ensimmäiseksi on Richard P Feynmanin “Quantum Mechanical View of Reality“.

Sitten muita näkemyksiä ajasta, kuten Leonard Susskindin “Why is Time a One-Way Street?” ja vähän enemmän tällaiselle Music TV generaation tuotokselle sopiva PBS Studion “General Relativity & Curved Spacetime Explained!” sarja, niiltä löytyy muitakin hauskoja, kuten “The One-Electron Universe“. Ja sitten on tietysti vitsikkään värikäs Kurzgesagt omalla “String Theory Explained – What is The True Nature of Reality?“, kun taas Big Thinkin “Amazing astronomy: How neutron stars create ripples in space-time” jakso, jossa on ihastuttavan intohimoisesti ammattiinsa suhtautuva Michelle Thaller. Ja sitten tietysti pitää taas lopettaa Feymaniin, jotta kierros olisi täydellinen.

Pps. Ja edelliseen viitaten, tämä Simpsons skene on ihan paras.

Ppps. Helsingin Kaupunginmuseossa avautui tänään Clubbing-näyttely! Kaikki sinne!

Pppps. Needs more BACON! FTW!

URL www.facebook.com/EmoiRavintola
Puhelin 040-3548660
Osoite Lapinlahdenkatu 21, Helsinki

Nokka

Naisten päivän kunniaksi (sekä osittain eilisen mokailun hyvittämiseksi) piti keksiä jotain vähän parempaa ja koska oli hätätapaus, niin rikoin lasin ja nappasin tarkemmin varjellulta listalta Skattan Nokka-ravintolan. R oli tulossa kaupunkiin ja kuullosti iloiselta valinnastani.

Ajankohtakin sopi mitä parhaiten, koska rafla aukeaa klo 11:30, joka oli juurikin se aika kun oltiin liikenteessä. Kirmasimme jälleen Aleksia pitkin kohti Katajannokan laitureita ja narisevia jäitä.

A truly wondrous take on Finnish food at this excellent restaurant on the shores of Helsinki.

There are a few other interesting restaurants close by that you should also visit, such as Olo, Finnjävel and Shelter.

Tarjolla puotikahvilan lisäksi varsinainen ravintola, johon siis nyt oltiin menossa. Täällä lounaaksi on tarjolla à la carte, mutta ei tänne mielestäni kannata yksittäistä annosta mennä testailemaan, vaan ottaa se maistelumenu.

Lounasmenuna oli tarjolla Menu Nokka 1 °18, jonka lihaisa versio (59e) sisälsi: PUULA eli Muikunmätiä, savumuikkua ja ruista; SALLA eli Sallan villiporoa ja savustettua poronkuuta sekä loppuun UURAINEN eli “Metsän kuningatar” mesimarjaa ja vadelmamarenkia. Otettiin molemmat tuo lounasmenu.

Ekaksi napsahti vähän leipää, näkkäri oli erityisen herkullista. Vaaleakin leipä maistui, tosin tämä oli vähän murenevaista, ehkä jostain jännästä speltistä tms.

Vaahdotettu voi oli upeaa ja siihen oli duunattu vähän kuivattua puolukkaa.

Alkuruoka oli karjalanpiirakka, jota oli hyvin jännä syödä haarukalla ja veitsellä. Tottakai sen olisi voinut myös rähmätä kitusiin myös käpälillä, mutta näin oli mielenkiintoisempaa.

Oli muuten paras karjalanpiirakka, mitä olen syönyt sitten Finnjävelin version.

Rapsakka oikeista kohdista, lähes kermaisella riisitäytteellä ja sulan voin viimeistellyllä pinnalla. Tähän kun nykäisi sitä yrttivoita mädin ja ihanan pirteästi pikkelöidyllä punasipulilla, niin kyllä oli hyvää.

Savumuikkua tuli veisteltyä aina välillä messiin tuomaan sellaista säilöttyä kesää haarukan päälle. Yksinkertaisuudessaan erittäin tasokas ja upean kotimainen alkupala.

Pääruoka veikin sitten ajatukset Lapin erämaahan ja tämä oli yksi parhaimmista poro-annoksista, mitä on tullut vastaan.

Mureaa ja syvän makuista lihaa täydellisellä kypsyydellä sekä niin hyvällä paistoliemellä, että teki mieli nuolla lautanen puhtaaksi.

Tatitkin maistuivat ja toivat oman soundinsa suupaloihin, kuten myös maa-artisokka, joka toi täyteläisen samettisuuden persoonallisen poron kyytiin.

Jälkkärikin upposi minullekin, vaikka olikin R:n sanoin tällainen täytekakun dekonstruktio ja yleensä en kakuista ole piitannut. Mutta se marjaisa maailma mikä lusikkaan tuli joka kauhaisulla, oli niin valloittava kaikessa kirpsakkuudessaan ja tekstuurien kirjossaan, että vetelin tämän alta aikayksikön. Ja oli ne sokerikakkubiititkin ihan jees, R diggaili taasen siitä hyvin erilaisesti duunatusta marengista.

Sisustus on merellisen raffi, isot puupalkit ja riisutut tiiliseinät antavat hienon kontrastin silotelluille safkoille. Ravintola on hyvin persoonallinen, niin ruokalistansa kuin myös ulkoasunsa osalta, täällä kannattaa ehdottomasti käydä ja paikka soveltuu myös hienosti vakavahenkisemmillekin liikeneuvotteluille.

Asiakaspalvelu oli pääosin erinomaista, jos nyt ei lasketa sitä ison ryhmän aiheuttamaa notkahdusta pääruoan ja jälkkärin välissä, kun joutui hetken venailemaan henkilökuntaa. Mutta kohteliaan ystävällistä ja ammattitaitoista salityöskentelyä, lounasaikaankin jaksettiin kertoa raflan filosofian mukaisesti ruoan alkuperästä tarinaa.

Kasvissyöjillekin lötyy valikoimaa ja taso on sen verran korkealla, että suosittelen joskus testaamaan. Maistelumenustakin löytyy vegeversio.

Lounas vakuutti ja mesta ansaitsee paikan Stadin kärkikahinoista, joka on kyllä tullut useamman kerran todettua aiemminkin, vaikka en tänne ole niitä vuosien takaisia käyntejä kirjannutkaan.

Ps. Finnjävel lopettaa suunnitelmiensa mukaisesti tässä lähitulevaisuudessa. Nyyh. Mutta tilalle on tulossa jotain uuttaa ja jännää, jos on Aromi-lehden artikkelista arvattavissa herra Alenin aivoituksia. Jotain hyvin jännää on tulossa.

URL www.ravintolanokka.fi
Puhelin 09-61285600
Osoite Kanavaranta 7, Helsinki

Bun2Bun

Violetti hiusväri, check. Poliisilakki, check. Vindicator tankki, check. Lounaaseen valmistautuminen oli normaalia yksityiskohtaisempaa, jonka takia päätin kriipata keskustan kulmilla.

Onneksi olin spotannut uuden tulokkaan City-lehden (tms webzine, kuka muuten muistaa julkaisun nimeltä Suck? Jeebus, toikin artikkeli on vuodelta 2001 ja siinä on vielä referenssi Temptation Islandiin. Olenko minä ja se formaatti niin vanhoja?) sivuilta ja suuntasinkin 6k keskittymään Kampin kellarissa. Kysessä oli Bun2Bun, burgerimesta, mutta beggars can’t be choosers jne.

A burgerjoint in the Kamppi shopping mall 6k Food Market. The burger did not amaze.

The same food market has other restaurants, such as Kimchi Wagon, Fisu & Ranet and Mad Wok.

Burgereita siis ja vaikka minkälaisia. Hetken tuijotin listaa ja sitten päädyin perusturvalliseen juustobursaan (9,50e). Minulle ehdoteltiin ateriaa (13,90e) ja kun en osaa sanoa ei, niin otin tietysti.

Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille ja safka tulee pöytään. Limun (jos osti, vettäkin löytyy hanasta) saa ottaa omatoimisesti kaapista. Päädyin Pepsi Maxiin, kun oon niin superterveellinen nykyään.

Safka tuli seminopeasti, vähän siellä tuntui olevan vielä alkukankeutta, tänään ilmeisesti oli kuitenkin avajaispäivä. Annos tuli sellaisella peltitarjottimella, mitä täällä 6k putiikeissa käytetään ja ei hämmästyttänyt ulkoasullaan. Ranupussin sisältö oli pääosin kuin lötköjen yö ja rapsakkuudesta huolehti muutama kuoren siipale tms ohut biitti. Ketsuppia nämä olisivat kaivaneet kaveriksi.

Itse hamppari ei kauheasti säväyttänyt sekään, pihvi oli jätetty keskeltä raa’aksi (medium pitääkin olla, mutta ei raaka). Onneksi lätyskä oli sentään ohut, niin ei mennyt yhtä jyystöksi kuin esim. Treffi Pubissa. Liha oli kuitenkin ihan jees makuista, mutta se mikä tässä hämäsi oikeasti oli se, että juustoviipaletta ei oltu viitsitty sulattaa. Kyllä juustoburgerissa pitäisi mielestäni olla pihvin päälle sulanut juustoviipale, vaikka en minä nyt mikään burgeriaficionado olekaan.

Vähän tälleen kiireessä ja huolimattoman oloisesti väsätty purilainen, jonka kastikkeet taikka muut täytteet eivät nekään hurmanneet erityisemmin. Sämpylä tosin oli normaalia parempi, hyvä sitko, vähän olisi kaivannut lisää paahtoa.

Sisustus on sama kuin ennenkin, vähän kalusteita reivattu eri paikkoihin ja duunattu jotain viherotuksia lasipurkkeihin. Nopeaan safkaamiseen ihan kelvollinen mesta, varsinkin silloin kun ei ole vielä ihan täyteen ammuttu ihmisiä. Kasvissyöjälle oli jotain vaihtoehtoja, mutta ei tämä kyllä innostanut suosittelemaan. Ota vaikka Kimchi Wagonista tai Street Gastrosta jotain.

Ps. F! Ja tämä oli #823.

Pps. Oatz oli suljetun oloinen, harmi, sieltä sai ihan hyvää salaattia.

URL www.6k-foodmarket.fi
Puhelin n/a
Osoite Urho Kekkosen katu 1, Helsinki