Käytiin Ison Omenan uudella puolella tutkailemassa ravintoloita ja siellähän oli vaikka mitä. Eatos, Viikinkiravintola Harald, Goodwin, O’Learys, Siipiweikot sekä olutmesta Captain Corvus. Ja tämä Makaronitehdas.
Good fresh pasta made at the restaurant, with (mostly) lovely sauces. But beware of the Arrabiata!
Lovely pasta places in Helsinki are Trattoria Corretto, Rodolfo and Vapiano.
Paikka tarjoaa (ül..) pasta-annoksia, joista löytyi tällä kertaa (mm. en jaksa tabuloida koko menua, täältä löytyy paljon muutakin): Pomodoro eli klassinen tomaatti-yrttikastike valkosipulilla ja parmesaanilla (9,80e); Arrabbiata eli vihaisen tulista tomaatti-yrttikastike valkosipulilla ja basilikalla (13,80e); Bolognese eli valkoviinissä haudutettua naudanlihaa, porsaan savukylkeä, tomaattiyrttikastiketta, selleriä ja parmesaania (15,80e) sekä Carbonara eli rapeaksi paistettua sian savukylkeä, kermaa, kananmunaa sekä mustapippuria. Sisältää parmesaania (16,20e).
Tilaus ja maksu hoidetaan katetussa pöydässä, kuten kuuluukin. Itselle valikoitui Arrabiata (I love it!), vanhemmalle tytölle Bolognese, pojalle Pomodoro sekä ihanalle vaimolleni Carbonara.
Alkuun napsahti leipää oliiviöljyllä ja balsamicolla, joka toki tilattiin erikseen (en muista hintaa, eikä sitä löydy webskasta). Ja sitä tuli myös lisää, kun pyydettiin, kudos for that. Leipä ja lisukkeet olivat laadukkaita ja maistuivat.
Aloitetaan omasta Arrabiatasta. Tässä kohtaa oikeastaan päätän referoida eat.fi:ssa löytyvää kommenttia, eli tulisuus oli isoa ja “tyhmää” eli (oman arvion mukaan) vain hullu määrä chilijauhetta. Tämän lisäksi pasta oli sitä samaa tuorepastaa (tagliolini? stringozzi?) kuin i-h-a-n kaikissa muissakin annoksissa. Tyypillisestihän Arrabiata == penne. Tämä oli sen verran heikko suoritus että jaksoin pari haarukallista ja sitten luovutin. Tämän olisi saanut myös doggy bagissä mukaan (iso kiitos siitä että tätä kysyttiin, varmaan eka rafla viimeiseen kymmeneen vuoteen, oikeasti!), mutta enhän mä olisi sitä syönyt himassakaan. Mit vit, yks kaks.
Tytön Bolognese sopi pastalaatuun paremmin, vaikka ei se ihan niin hyvin mennytkään kuin Italiassa. Mutta tätä minä söin pienimmän kanssa kilpaa. Kastike oli ihan jees ja tämä pastahan on siis ihan hyvää. Ei päästä Rooman leveleille, ainakaan omasta mielestä, mutta silti erinomaista tuorepastaa.
Vaimon Carbonara oli häneen mukaansa hyvää ja maistoinhan minä myös sitä (it’s good to be the dad) ja omaan makuun ihan jees. Hyvä suola, pekoni toimi ja niin edelleen. Mutta olihan tämä taas se sama annos kuin edellinenkin.
Pomodoro annos toimi pojalle sen verran hyvin, että veti lähes koko setin ja täytyy sanoa, että kukaan muu ei pystynyt lähestulkoonkaan samaan suoritukseen. Kyseli pari päivää myöhemmin, että milloin mennään uudestaan? Tätä kovempaa suositusta ei löydy, ainakaan minulle.
Mutta oikeasti, mikä toi Arrabiata annos oli? Sen perusteella antaisin itse puoli pistettä, eikä vaimokaan ollut kovin vakuuttunut. Tyttö söi omasta Bolognesesta varmaan viisi haarukallista. Jokaisesta todella isosta (oikeasti, nämä ovat ihan reilun kokoisia) annoksesta jäi lautaselle. Paitsi siitä rakkaan pojan annoksesta. Ja siksi puolitoista pistettä, vaikka onhan tämä ihan järkyttävän hintainen mesta (#suomi). Tällä hinnalla (otettiin juomat, eli limut ja viinilasit) olisi melkein vetänyt setit Passiossa ja sen toteaminen hieman harmittaa.
Sisustus on mielenkiintoinen kombinaatio mustavalkofilmien kuuluisuuksia vetämässä pastaa silti melko “ketjuravintola kauppakeskuksessa” asetelmassa. Siisti ja toimiva, ihan jees täällä oli asioida. Mielenkiintoisena yksityiskohtana oli avokeittiö ravintolan perällä, mihin oli suora näkölinja ja jossa tuotettiinkin päivän dramaattisin hetki isoilla liekeillä. Big up!
Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle oli se Pomodoro joka lienee seuraava kohde, koska pakkohan täällä on jo pelkästään pojan kommenttien perusteella käydä. Lasten kanssa oli helppo asioida, tosin näillä hinnoilla olisi voinut suositella myös puolikkaita annoksia, koska ei näitä välttis edes nälkäinen aikuinen jaksa kokonaan. Mutta nälkäinen lähes teini-ikäinen poika? Vaikka pari putkeen leipien kanssa 😀
Ps. Lue tämä Economistin artikkeli, se on hyvä.
Mulla oli vaikka kuinka paljon tekstiä aiheesta, mutta kuka sitä jaksaa lukea.
Fetching directions......
