Category: Lounasarvio

Stadin Tähti

Städäri! Städäri! Woo-hoo! Yksi viimeisiä kirjavalla priolistalla olleita rafloja tuli hoidettua pois, pienen vatuloinnin jälkeen. Muutenkin tässä on ollut vähän tällaista häntien hoitamista, ennen Suurta Liikettä. LEI-tunnuksenkin sain vihdoinkin skorattua ja palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtelemaan paikoilleen.

Aurinkokin kimmelsi kivasti lumen keskelle sijoitelluista kaupunkipyöristä, kun tallustelin Sörk[a/ä]n kurvista ruokailemaan. Ainoa särö tässä päivässä oli se biisi, joka päätti lukittua päälle paluumatkalla.

Perheen pienintä varten kustomoitu Jaakko Kulta alkoi vähän puuduttaa sadannen kerran jälkeen, mutta minkäs teet, jokaisella meistä on ikeemme kannettavana, mulla se on nää korvamadot.

A fairly good lunch buffet with an Indian vibe, located in one of the dankest of nightclubs.

For more musically themed lunches, check out Ilves, Gastro Cafe Nosturi and Musta Härkä.

Kotiruokabuffa (10,30e / 7,80e pelkkä soppa+salaatti) intialaisilla vivahteilla, menu toi vähän mieleen Mustan Härän. Tänään tarjolla oli: Porkkana-inkiväärikeitto, Mexicon lihapata, butter chicken, kasvisrisotto, nuudeliwokki, pizza slice, salaattibaari (kaaliraaste jollain paahdetuilla liha/tonnikala/tms-sattumilla, tomaatti, kurkku, jäävuorisalaatti sekä marinoidut sipulit), erilaisia leipiä sekä loppuun kääretorttua ja kahvia/teetä. Otin koko buffan, tilaus ja maksu hoidettiin tullessa taaemmalle baaritiskille.

Alkuun ryystetty soppa oli ihan jees, porkkana ja inkivääri ne yhteen soppii. Salaattikin menetteli, tosin kyseenalaistan niiden jännien, tunnistamattomien protskubiittien tarpeellisuuden kaaliraasteessa.

Marinoitu sipuli on aina ilahduttava komponentti salaattibaarissa, mutta tämä jotenkin hävisi makunsa puolesta sinne muiden juttujen joukkoon.

Naan-leivän virkaa toimittaneet lätyskät olivat lähempänä pizzapohjaa, mutta näistä oli kuitenkin saatu miellyttävän rapsakoita, olematta kuitenkaan liian rasvaisia.

Lämpimät safkat toimivat aika hyvin, butter chickenin kastike oli yllättävänkin maukasta ja pelasi hienosti riisin kanssa. Kanat olivat menneet snadisti yli, kuten myös sen lihapadan lehmä, mutta ei häiritsevästi.

Tämähän on sinänsä ihan yleinen ongelma buffissa, lämpökontrolli on hankala asia, kun tehdään isoja määriä ja pidetään niitä hauteissa pitkään (tosin mä olin tietysti ajoissa liikenteessä, eli nämä oli ihan lähtökohtaisesti tässä jamassa).

Risoton viitan ylleen saanut paistettu riisi herne-maissi-paprikalla ja jollain ehkä tomaattisella twistillä ei ollut ihan paras, mutta perus basmati oli melko hyvin keitettyä.

Nuudeliwokki ei jotenkin kuulunut mielestäni joukkoon, tosin meksikolaisen lihapadan vieressä se täydensi tätä globaalia kattausta. Pata oli saanut aavistuksen maustettakin, mutta melko varovasti tässä oli otettu. Kokonaisuutena tämä oli ihan hyvä kotiruokabuffa ja vielä kohtuulliseen hintaankin. Ei tänne silti ihan erikseen tulisi lähdettyä.

Sisustus on näissä valoisaan aikaan kohdatuissa ööklubeissa aina silleen jännän surrealistinen. Tila on kuitenkin suunniteltu melko toisenlaiseen käyttöön, joten sarvipää-koriste seinällä amerikkasloganeiden kanssa, sekä kaikenlaiset pubitematiikat ja hartaan hiljainen tanssilattia toivat sellaisen mielenkiintoisen kierrepotkun muuten aika tavanomaiselle lounaalle.

Ihan hauska kontrasti niille epämääräisille muistoille illoista, jolloin olen täällä olusen tai toisen kavereiden kanssa juonut.

Ps. Ultima tulee, oletko valmis? Minä olen, olen kuitenkin pelannut niitä kaikkia (en läpi, sen verran olen jaksanut tahkoa ainoastaan IV-VI osia).

Pps. Ilmeisesti DTM on laajentanut klubbailutoimintaa ytimen ulkokehälle, mutta miksi Rengas? Tanssitaanko nykyään Helsingin yössä jotain uutta, hulahoop-aiheista boogieta? Nykyajan nuoriso ja niiden kaikenlaiset haihatukset.

URL www.stadintahti.fi
Puhelin 09-7554229
Osoite Mäkelänkatu 2, Helsinki

S-Market

Lounas “run and gun”-henkeen, kun piti hoitaa pakottavimmat tarpeet nopeasti ja olin vielä juuri siihen väärään aikaan (himpun verran yli 11) liikenteessä ytimen nurkissa ja koloissa.

Pääsiäisen jälkeinen päivä oli kuitenkin alkanut passiolla ja kärsimyksen jälkeisellä ylösnousulla, kun olin ensin hikoillut karitsapullat (tuli vähän liian tiiviitä, oikean tekstuurin saavuttaminen on hankalaa, mutta maku oli hyvä, ehkä vähän liian vähän suolaa, mutta kun tein minttu- ja tzatzikikastikkeet sivuun, niin tuli jotenkin himmailtua) juoksumatolla ja sitten oli vielä vuorossa stydi läpikäynti Pasilan perukoilla.

Lopputulos oli kuitenkin nettopositiivinen ja paluumatkalla Triplan varjoista oli hyvä, mutta hieman heiveröinen olo. Vahvistusta kaivattiin siis ja kun kävelin Asematunnelin läpi, niin päätin rastia S-Marketin pois pitkältä listalta, vaikka en ollutkaan tätä priorisoinutkaan “pakko vielä käydä”-osioon.

Take away salads and sushi from the fabled grocery store underneath the Vaakuna Hotel. The salad was decent enough, with fresh components and a little extra in the form of sweety drop chillies.

Other grocery shops offering take away food are Stockmann Meals, K-Market and Lidl.

Asematunnelin Smarketti on legendaarinen, tämähän on yksi niistä harvoista kaupoista, jotka olivat auki pimeällä keskiajalla. Silloin kun lohikäärmeet hyökkäilivät lokkien kaltaisesti kimppuun keskustan tyhjillä hiekkakentillä ja kaljaa sai vain valoisaan aikaan arkipäivinä. Tänä pääsiäisenä oli jopa Alkot auki lauantaina, mikä aiheutti jonkinasteisen pysähtymisen itselle.

Mihin tämä maailma on menossa ja miksi koko yhteiskunta ei ole vieläkään taantunut anarkian tasolle vaikka ollaankin jo näin rappeutuneessa tilassa? Tältäkö Rooman viimeiset päivät tuntuivat? Pitääkin ostaa vähän vesivarantoja ja purkkiruokaa kotiin.

Mutta niin, se ruoka! Tarjolla on salaattibaari (14,90e / kg), sekä sushia (24,90e / kg), tuota nykyajan pizzaa. Salaattipuolelta löytyi: Amerikansalaattia, favapapu-mönjää, savulohta, katkiksia, tonnikalaa, kvinoa-kikhernepihvejä, falafel-pihvejä, chorizopullia, sweety drop -chilejä, kirsikkatomaatteja, punasipulia, kaaliraastetta, hernehummusta, vuohenjuustoa, salaattijuustoa, cheddarkuutioita, juuressalsaa, marinoituja oliiveja, maissia ja kaikenlaista muuta.

Sushipuolella oli makeja, mutta koska en ollut siitä osastosta kiinnostunut, niin jätin tarkemman tutkimisen sikseen. Otin puoli kiloa salaattia ja pääosin vegejä, tosin oli pakko ottaa sitä feikkifetaa.

Tämähän oli ihan hyvä salde. Tai siis pahvitötsästä muovihaarukalla nautituksi lounaaksi yllättävän maittava kokonaisuus. Onneksi dumppasin läjän sitä outoa hummusta messiin, koska salaattikastikkeita en löytänyt (tosin nyt kun katsoin kuvia, niin siellähän oli kastikepusseja heti kärjessä, *duh*) ja tämä sitoi muut jutut kivasti yhteen.

Tuore punasipuli toi terää muuten tylsään haarukkaan ja ne to-del-la herkulliset pikkuchilit löivät läpi ihanan lempeällä poltteellaan.

Muistan kun ensimmäisen kerran törmäsin näihin BBQ Housen alkusalaatissa ja siitä lähtien olen tuntenut niitä kohtaan jonkinasteista kaukokaipuuta. Herra Uotisen sanoin: Ei huono. Vaikka toki harkitumpia salaatteja saa jokseenkin samaan hintaan ihan ravintoloistakin, niin tällaiseksi pikasysteemiksi tämä puolustaa paikkaansa.

 

Sisustus ei juuri päätä huimaa, kun tätä väliaikaista salaattisäiliötä tyhjensin työpöydälläni, vain Kauppalehti kaverina. Joissain isommissa yksiköissähän safkan voi nauttia kaupan sisälläkin, mutta nyt ei ollut oikein aikaa rynniä johonkin Prismaan keskelle peltoa. Muutama miinuspointti siis siitä postit-lappujen kyllästämästä maisemasta, joka lounastani saatteli.

Ps. Huh huh, Tillikan nepalilainen nurkanvaltaus kuullostaa melko hurjalta moovilta. Ja Salve + Hieta saavat uuden kilpailijan: Hampton Bay. Ja muitakin ravintolauutisia oli kasattu oikein himona Viiden Tähden oivaan artikkeliin. Ja hei! Marco Pierre White on tulossa!

Pps. No okei, nyt mä spammaan Viittä Tähteä (#sorrynotsorry), mutta niillä oli tämän vuoden paras aprillipila.

URL www.s-kanava.fi/web/smarkethokelanto/etusivu
Puhelin 010-7661000
Osoite Mannerheimintie 9, Helsinki

Ora

It’s getting better all the time. Ilta meni enemmän kuin hyvin, kiitos kun kysyit.

Ted Baker -setä tuli myös aavistuksen rikkaammaksi, good for him.

Keskustelut pääsivät sukeltamaan syvälle sieluun ja silti silittelyt pysyivät yhtä höyhenen kevyenä kuin ‘kesäinen’ kosketus joka oli silloin joskus kaksikymmentä vuotta sitten, ensitapaamisemme yhteydessä.

Elämä on kaunista, kun sen vaan antaa olla.

Kaunis oli myös Clarion hotellin Sky Room, joka tarjosi vieläkin messevämmät näkymät kuin Tornin traditionaalinen kohtaamispaikka korkealla. Lasin viereen löytyy myös sirkkoja, jos siltä tuntuu,

A truly special restaurant that gets on your skin, but in a very good way. The food was excellent, as was the service.

Other exceptional restaurants in Helsinki are Olo, Ask and Finnjävel.

Fine dining, mutta omalla otteella. Chef & Sommelier jäi valitettavasti kokematta, mutta kaikkea ei vaan ehdi. Nyt kuitenkin päästiin R:n kanssa mestoille tähän Huvilakadun pieneen ravintolaan, joka tarjoaa “lähiruokaa moderniin tyyliin”.

Tarjolla on kuuden ruokalajin menu (85e, +65e viineillä). Tällä kertaa listalta löytyi: Pientä kivaa keittiöstä, Maa-artisokkaa ja selleriä, Riimihirveä ja perunaa, Haukea ja piparjuurta, Ahvenanmaan karitsaa ja kaalia, Illusia -juustoa ja omenaa, Suklaata ja palsternakkaa sekä Petit four.

Alkuun tuli amuse-bouche ja tämä setti sisälsi porkkanaa kahvilla (hyytelöity meininki), jossa porkkana otti roolinsa, mutta kahvi oli lähinnä värinä messissä. Tämän lisäksi löytyi hauskan suomalainen versio arancinista, jossa fritatun pallon sisällä oli riisipuuroa ja alla majoneesia. Ihan jees, tosin se puuromaisuus ei tekstuurina omasta mielestä toiminut niin hyvin kuin perinteinen versio täsä Etelä-Eurooppalaisesta hiukopalasta.

Sitten oli näkkäriä omalla kermajuustolla ja kuivatulla poronsydämellä. Tämä veti jalat alta. Oli niin tajuttoman hyvän makuista, että teki mieli nuolla lautanen, mutta hillitsin itseäni ja noukin diskreetisti murusia suuhun. R. luonnehti tätä vähän samankaltaiseksi kuin hänen mätitahnaleipänsä. Koska en Kallen herkkuihin ole itse koskaan halunnut tutustua, niin täytyy vaan luottaa hänen sanaansa. Upean rautainen ja intensiivinen makukokemus joka tapauksessa, iski kuin miljoona volttia.

Nälän herättäjien jälkeen eteen osui crepes ja aika harvoin on näin kauniisti väännettyjä lettuja suuhunsa tunkenut. Pitsireunus rouskui, kun haarukoimme herkkuja suuhun, Kaffa roasteryn (latte)vaahdon saattelemana. Maa-artisokka maistui ja täytetty lettu oli erinomainen aloitus illalliselle.

Riimihärkä katajalla jatkoi hommaa. Ruusukkeeksi aseteltu liha oli upean mehukasta ja murisevan maukasta. Katajanmarja puski esiin, varsinkin kukkasen päällilehdistä. Mutta se mikä hyökkäsi lautaselta mieleeni, oli paras perunavalkosipulipyree ikinä. En muistaakseni ole koskaan näin ihanaa muussia maistanut.

Aivan taivaallinen maku, jota korosti sekaan sekoitetut, upeasti preparoidut pienet pottukuutiot. Lisukkeena löytyi vielä lämmintä Myrttisen maustekurkku-pohjaista kastiketta, joka oli hauska, mutta jäi muiden juttujen varjoon.

Seuraavaksi oli vuorossa roskakala, kuten haukea usein haukutaan. Mutta roska oli omassa silmässä, jos siinäkään. Fisu oli niin hienosti hoidettu, etten ole törmännyt vastaavaan. Kermaisen kova tötterö halkesi haarukalla hienoiksi palasiksi, joiden maku oli hienostuneen herkkä.

Tämän annoksen pottuvoi oli traditionaalisempi, edelleen upea, mutta ei samoilla leveleillä edellisen kanssa. Herneet toivat kokonaisuuteen kaivattua purupintaa ja väriä, sitruunayrtillä (ei pysty muistamaan nimeä) maustettu beurre blanc hennon kirpsakkaa täyteläisyyttä.

Protskuparaati jatkui taitavasti keitetyllä karitsalla. Se mikä tässä setissä hätkähdytti oli se haudutettujen kaalien terävä kirpsakkuus, joka toimi villapään vastinparina mainiosti. Lammas itsessään jäi tällä kertaa oivien lisukkeiden altavastaajaksi.

Illusia on sen lehmän nimi, josta tämän sinihomejuuston maito on tiristetty. Kyseessä on siis ilmeisen harvinainen yhden lehmän juusto. Tunnelma haarukalla oli melko hillitty, keksien kanssa välijälkkäri vei listaa eteenpäin oikein kivasti.

Suun raikastaminen toteutui oman meijerin maitovaahdolla ja mesimarja(? saatan muistaa väärin)jädellä. Hyvää oli ja asetti moodin hienosti loppua kohden.

Ja loppuhan sieltä tulikin, jäätelöä tässäkin oli ja vieläpä palsternakkamarengilla (tai näin muistelen, joku komponentti oli siitä duunattu) sekä crumblella ja sivuun creme brule, mutta suklaasta. R., joka on meistä se suklaafriikki, ei jotenkin kohdannut tätä kokonaisuutta oikeasta kulmasta, mutta itse (joka en siis ole yleensä jälkkäreistä innostunut) diggailin tästä ihan hulluna. Tosi hyvä meininki koko systeemissä, rouskuvaa ja pehmeetä, kylmää ja kuumaa, yllättävien makukombojen mukana.

Petit fours ei ollutkaan sitten sitä suklaata, kun se osuus oli jo jätetty taakse. Tähän oli loihdittu oikein hyvä kanelipulla. Tosin näitähän on nyt jo vedetty niin paljon, ettei se jättänyt mitään suurta muistijälkeä, toiminee paremmin ulkomaan eläville. Parhaat pullat tulee kuitenkin Lahden tädin uunista, ’nuff said.

Sisustus on skandinaavisen pelkistetty, linjakas, mutta myös ruuhkainen tiukkaan pakattujen pöytien ansiosta. R. muistutti siitä väliaikaisesta Välimäki-ravintolasta, jossa oli nostettu konseptiksi sosiaalinen ruokailukokemus, ja täytyy sanoa, että täällä se tuli konkreettisemmaksi kuin siellä. Toki ei oltu ihan cheffin pöydässä, mutta fiilis oli kuitenkin sen mukainen. Se mikä täällä kuitenkin välillä hämäsi, oli se massiivinen melutaso, varsinkin kun jäätelökone pistettiin pörisemään.

Tämä johtikin siihen, että tarjoilut piti välillä esitellä melko kovalla volyymilla. Mutta miten hienosti se esittely tapahtuikin. Täällä nousi kaiken kakofonian yli se tunnelma perhemäisesti järjestäytyneestä tiimistä, joka tarjosi teatteriesitysmäisesti toteutetun illallisen kaikille paikalle saapuneille seurueille. Avokeittiö ja sen ulokkeena toimiva salin porukka antoi todella mieleenpainuvan kokemuksen. Jos (ja kun, sitähän mä tässä teen) tätä vertaa muihin Stadin mestoihin, niin kärkisijoille tämä ehdottomasti osuu.

Olo on sofistikoituneempi ja överimpi, mutta ruoan puolesta ollaan ihan samassa sfäärissä. Ask on rauhallisempi tunnelmaltaan. Mutta jos haluaa, että safka tulee iholle, niin täällä sen kohtaa niin, että ollaan melkein vereslihalla. Finnjävel vie suomalaisuuden ihan sinne päätylaitaan, mutta täällä tuodaan lähiruokaa lähemmäksi ja omalla tavallaan kauniimmaksi tarinaksi kuin monessa muussa mestassa.

Todella ainutlaatuinen kokemus, joka kannattaa aivan ehdottomasti testata. Sanomattakin selvää on, että tämä sopii todella loistavasti myös vaativimmillekin tapaamisille, niin liiketoiminnan, kuin henkilökohtaisemmankin toiminnan puitteissa. Huomaa kuitenkin, että lounasta löytyy vain perjantaisin.

Ps. Hyvää pääsiäistä kaikille. Kärsimysnäytelmän hengen mukaan täytyy laittaa linkki vanhaan klassikkoon, eli Salad Fingersiin tai jos toi on liian häiriintynyt (ja siis onhan se, totaalisen), niin ehkä Odd Todd piristää päivääsi?

Pps. Antimatter factory! Ja tämä oli sitten #836, vaikka ei lounas ollutkaan. Leikitään että oli.

URL www.orarestaurant.fi
Puhelin 0400-959440
Osoite Huvilakatu 28, Helsinki