Lonna (2. kerta)

Sukujuhlat synttäreiden muodossa vaativat pienehkön pihtisynnytyksen, mutta päästiin lopulta matkaan Kauppatorin laidalta.

Sieltä astuimme laivaan, kohti Lonnaa, tuota Suomenlinnan katveeseen jätettyä pientä miinanraivaajien saarta, jossa nykyään miinojen sijaan hoidellaan nälkiintynyttä kansaa.

A truly unique dining experience in the Helsinki archipelago, this restaurant has delicious food with a local touch and the location has a rugged charm to it.

Other restaurants with a unique twist to them in Helsinki are Finnjävel, NJK and Café Krypta.

Alkuun: Siika ja nauris (11e), porotartar ja sieni (12e) sekä tomaatti ja samettikukka (10e). Pääruokina oli: Nieriä ja kukkakaali (26e), hirvi ja palsternakka (28e) sekä tatti ja kaura (22e). Jälkkäreistä löytyi: Juusto ja punaherukka (8e), salmiakki ja vadelma (10e) sekä mustikka ja vuohenjogurtti (10e).

Porotartar oli tymäkän makuista ja hento sienikeksi, joka oli aseteltu lihakinoksen päälle, antoi mielenkiintoisen vastakkainasettelun hennolla kosketuksellaan.

Tomaattisalaatti tomaattivedessä oli yllättävän pliisu vaikka tomaateista pidänkin, tosin sain tästä napattua vain muutaman makupalan viereiseltä lautaselta.

Saaristolaisleipä oli ihan makoisaa, mutta snadisti tahmean puoleinen ja murisevuudessaan hieman vaikeasti syötävä. Vaahdotettu voi toimii aina, mutta tämä oli jo niin ilmavaa, että levitykseen olisin kaivannut pientä lusikkaa, veitsellä meni vähän säätämiseksi.

Oma alkuruoka oli siika ja se oli herkullista maitomaisen kastikkeen kanssa nautittuna, mutta erityisesti tästä jäi mieleen se upeasti pikkelöity naurisraaste. Herkullista!

Itse nautiskelin tuon hirven palsternakan kanssa ja tässä näkyi Suomi lautasella. Hirviö oli todella taitavasti keitetty, mehukkaan punertava sisältä ja maittavalla paistopinnalla varustettu.

Paistoliemen ja siinä kelluneiden happamien marjojen kanssa tämä muodosti todella mahtavan annoksen, jota vain täydensi se täyteläinen pyree sekä taas kivan hapokkaasti pikkelöidyt porkkanat. Tasokas ja harmooninen suoritus.

Nieriä, jota pääsin myös maistelemaan, oli hienosti paistettu ja kala todella nautinnollista.

Mutta se mikä pääruoista sai eniten kehuja, oli ne loistavat lisukkeet, joista löytyi niin kevyesti paistettua varhaiskaalia, ihanaa papusalaattia yrteillä sekä rohkean pelkistetty vihreä salaatti freesillä kastikkeella.

Nämä kaikki lisukkeet oli jaettuja jengin kesken ja jokainen löysi kuppien joukosta oman suosikkinsa, jotkut useampiakin. Pöydän päätyyn tuli myös sitä tattia kauran kera, mutta siitä en saanut kerättyä kokemuspisteitä itselleni, enkä ehtinyt myöskään haastatella sen syvällisemmin annoksen omistajaa.

Peräruokana tuli itselle juustolautanen (natch) joka oli hyvä, mutta ei päräyttävä. Hyvin oli kuitenkin juustot oikeassa iässä ja lämpötilassa ja hilloke toi lisäpotkua maisteluun.

Salmiakki ja vadelma -annos oli yllättävä kombinaatio, joka toimi kyllä omalla kohdalla hyvin, sen parin haarukallisen verran mitä sain itselleni varastettua.

Vadelmaa oli onnistuttu tuomaan lautaselle monella eri tapaa, joka toi tähän miellyttävää kerroksellisuutta.

Mustikka ja vuohenjogurtista ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta annos näytti kiinnostavalta.

Sisustus tuli tällä käyntikerralla tsekattua sisältäpäin, mikä toimi tällaisena viileämpänä ajankohtana paremmin kuin kesällinen terassi. Kalustus oli skandinaavisen yksinkertaista ja sopi tähän saaristolliseen tematiikkaan.

Menut ja muu data oli tallennettu jälleen liiduilla seinille sekä liikutettaviin tauluihin, joka tuntuu olevan nykytapa tietynlaisissa bistrohenkisissä mestoissa, kuten mm. Baskeri & Bassossa. Ja mikäs siinä, seinille piirtely on hauskaa.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana on ravintolan takatiloissa esillä olevat demagnetisointilaitteet, joilla suojattiin laivoja tietynkaltaisia miinoja vastaan.

Tässä pääsi tekemään pienen pintaraapaisun paikan historiaan ja kummalliset koneet ovat aina jänniä tutkimuskohteita.

Lauttamatka sinne ja takaisin toimii mukavana irtautumisena arjen ja juhlan välillä. Tämä oli hyvä reissu ja Lonna osoitti jälleen olevansa yksi Stadin merkittävistä ravintolakohteista, vaikka onkin (mmärrettävästi vain kesäisin auki.

Kannattaa ehdottomasti käydä, melko ainutlaatuinen kokemus.

URL http://www.lonna.fi/
Puhelin 044-7300300
Osoite 60°9.251′N, 24°59.453′E

Capperi

Perrrrrjantai! Ja loma alkaa tänään, woo \o/! Päätin sitten vetäistä tämän kaiken kunniaksi perjantaipizzan, kuten tapoihin kuuluu. Kohteeksi valikoitui lyhyehkön aikaa listalla ollut Capperi, tuo Ogeliin rantautunut aitoa Napolilaista pizzaa (heard this before?) tarjoileva rafla.

Tämä myös siksi, että vastikään avautunut Daddy’s Green Pizza, jota olen vahdannut (ja kerran käynyt ovenkin takana vakoilemassa) hetken, ei tarjoile lounasta (buu!).

Ei muuta kuin stoge alle ja matkaan, täälläpäin onkin tullut käytyä harvemmin tässä lähivuosina. Mutta puistosta kuitenkin löytyi patsas itse Tapio Rautalapiolle, mikä on hienoa, kansallisrunoilijaa on tärkeää muistaa.

Another original Neapolitan pizza restaurant in Helsinki, this one a bit off the beaten path in the tranquil Oulunkylä district. The pizza I had was a airily fluffy piece of deliciousness and I would highly recommend a trek over here.

For more wonderful pizza, go to Skiffer, Enso or Via Tribunali.

Tarjolla on siis pizzaa ja lounaaksi peräti kaksi vaihtoehtoa, eli pizza (10e) mozzarellalla ja kinkulla tai ilman kinkkua. Ilahduttavan yksinkertainen valikoima, toki á la carten puoli on moninaisempi. Tilaus ja maksu tuli hoidettua tiskille, mutta jotkut pöytäseurueet (oli muuten suosittu) ottivat listan pöytään, eli varmaan täällä on aika joustavat käytännöt. Otin itse sen kinkullisen version ja sain lapun mukaan pöytään.

Pizza saapui seminopeasti (en ollut ensimmäinen raflassa, vaikka yritin, tämä on oikeasti suosittu) ja oli mahtavan näköinen lätyskä lautasella. Tässäkin oli pehmoiset ja kärvennetyt reunat, kuten siinä Via Tribunalissa, ja muutenkin pohja oli pehmoisempi kuin sellaisessa itselle tutussa pizzalaadussa. Mutta ei se mitään, olin jo asennoitunut tähän ja lopputulos oli erinomaisen makoisa.

Väkisinkin tätä tuli vertailtua siihen Senaatintorin versioon ja tämän sentään pystyi vetämään ihan käsin, pohjassa oli kuitenkin sen verran struktuurillista jämäkkyyttä. Ogelin pizza ei myöskään uinut rasvassa, vaikka tätäkin oli ehkä viimeistelty jollain öljyllä ja muutenkin nyt jäi keveämpi olo lounaan jälkeen, diggasin tästä versiosta enemmän.

Kinkku toi pientä savun makua mukaan peliin, mutta pysyi kuitenkin sivuroolissa sen upean raikkaan tomaattisen kastikkeen noustessä pääosaan. Herkullisen sitkoisan taikinan ja täyteläisen venyvän juuston kanssa tämä muodosti makoisan trifectan, joka voitti minun sydämeni. Kannattaa käydä, vaikka vähän pidemmältäkin.

Sisustus on aistikkaan tyylikäs ja isot ikkunat avautuvat rauhoittavan verkkaisalle tienpätkälle jonka toisella puolella siintää joku puukirkon kaltainen rakennelma. Hiljaisesti soljuva italialainen musiikki taustalla ja pikkuhiljaa täyttyvä ravintola teki tästä jotenkin täydellisen aloituksen kesälomalle. Tästä se lähtee, kohta ollaan kuumemmissa maissa.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli pizza ilman kinkkua, suosittelen kokeilemaan. Lasten kanssa voisi hyvinkin mennä, tilaa on, vaunuille löytyy ramppi ja syöttötuolejakin näkyi seinustalla. Ja pizzahan nyt toimii aina.

Ps. Hyvää kesää, lähiviikkoina on turha odotella minun jaaritteluja. Ellen nyt hullaannu jostain niin paljon, että väkerrän padeilla matkoilta tms. Tuskin kuitenkaan, siellä on muutakin tekemistä.

URL www.capperi.fi
Puhelin 010-3269444
Osoite Siltavoudintie 9, Helsinki

Caverna (3. kerta)

Tästä on näemmä muodostunut perheen suosikkimesta näin arkipäivän lounaskohteeksi. Eli koko katras oli peesissä kun astuimme maanalaiseen luolastoon nauttimaan jälleen kerran hengästyttävän pitkän buffetpöydän antimista. En jaksa sen enempää asiasta jaaritella, tarjolla on edelleenkin sushia, salaattia, soppaa, suomalaisia ja kaakkoisaasialaisia erikoisuuksia kuin myös kattava jälkiruokabuffa.

One of the most moreish buffet’s in Helsinki, this lunch has a dizzying array of dishes on offer, ranging from sushi to more traditional Finnish fare. There is even a dessert buffet, for your sweet tooth.

Other interesting lunch buffet’s in Helsinki are Orchid (Itis), African Pots and Sandro.

Koko perhe maksoi 49,50e, eli kympin per nassu. Normihinta näyttäisi olevan nykyään 12,90e. Suklaaputousta ollaan jääty kaipaamaan, muuten homma toimi samalla kaavalla kuin ennenkin.

Sushit olivat ihan jees, ei nämä pärjää paremmille lautaspaikoille, eikä ihan niille paremmille sushibuffillekaan. Mutta niistä taas ei saa pizzaa, possua sienikastikkeella, useampaa kala-annosta tms älytöntä settiä.

Jos on isommalla porukalla liikenteessä, niin täältä kyllä löytyy jokaiselle jotakin, vaikka mikään ei ylläkään yksittäisenä annoksena siihen ylimpään kategoriaan. Pizzakin toimi, vaikka onhan nämä buffalätyt vähän tämmösiä.

Mapo tofu, mustapippurikana sekä oma suosikki, mustapapukastike proteiinilla (tais olla lehmää) maistuivat hyviltä. Kuten myös paistettu riisi ja kanafritti. Jälkkärit löysivät tiensä muiden lautasille, itse lyhistyin jussin grillimeininkien jälkeen jo lämpimien annosten jälkeen.

Peking-keittoon olisin kaivannut isommin tulisuutta ja happoa, mutta ehkä se johtuu vain minusta. Koko setti oli kyllä hintansa väärti ja ainoa mitä tässä pitää varoa, on ettei vedä itseään ihan henkihieveriin kaikkien vaihtoehtojen edessä. Maltti on valttia myös tässä lajissa.

Sisustus on sama kuin ennenkin, tosin sisäänkäynnin yhteydessä oleva allas oli saanut kaloja veteen ja pientä lisäkoristetta, jossa riittikin lapsille ihmettelemistä. Tunnelma täällä on rauhallinen, kaikesta väkimäärästä huolimatta ja tilaa kyllä löytyy. Hissikin näytti olevan, jos on vaunujen tms kanssa liikenteessä.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Hylsyt käytiin blokkaamassa tehokkaasti aterioinnin tiimellyksessä. Kasvissyöjälle (tai ainakin lakto-ovo-vegetaristille tms flexaajille) on kaikenlaista kamaa, vaikka onhan tämä aika lihapainotteinen.

Ps. Kollega toi tällasen purkin Norjan-reissulta. Pitää vähän pohdiskella elämän tarkoitusta ennenkuin tuollaisen menee avaamaan, mutta pakkohan sitä on joskus kokeilla.

Pps. Teerenpelin Taivaanranta on sulkeutunut ja viereinen Street Kitchen on remontoimassa kesän aikana, jännä nähdä minkälaiseksi tämä “sisäpiha” oikein muodostuu.

URL www.caverna.fi
Puhelin 050-5559325
Osoite Yliopistonkatu 5, Helsinki