Tag: kaukana

Base Camp (Jyväskylä)

Eka päivä Jyväskylässä päättyi häkellyttävän pitkään harhailuun pitkin kaupunkia, kun yritin löytää jotain järjellistä ruokapaikkaa intenssiivisen työsession jälkeen.

Duuni on näillä reissuilla aina seisomispainotteinen ja jalat alkoivat loppupäivästä olla jo melko käytetyn oloiset (kaukaiset muistot täyspakkausmarsseista kummittelivat takaraivossa) ja sitten yhtäkkiä sain valaistumisen! Pakkohan täällä olla jotain tulista thaimaalaista! Sitähän on nykyään kaikki nurkat täynnä.

Ja olihan niitä, Applen Maps löysi kaksi toisiaan melko lähellä sijaitsevaa raflaa. Nälkäkurki kainalossa lähdin painamaan pitkin kauniita kävelykatuja (Jyväskylä on miellyttävä paikka kävelemiseen) kohti Torikeskusta. No eihän se eka ollut illalliselle auki ja jotenkin tuo kauppakeskuskin vaikutti hyvin hiljaiselta mestalta. Kadun toisella puolella oli joku Coco tms, mutta sekin oli sitten ovelasti kiinni ja muutenkin vaikutti hieman epämääräiseltä.

En lannistunut, varsinkaan kun nälkä alkoi olla jo kova. Torikeskuksen kupeessa näytti olevan Base Campin JKL haara ja vaikka ketju on on koestettu, niin nälkä toimi yliajavana määreenä.

A Nepalese restaurant in deep in the heart of Jyväskylä with a very regular menu and decor. How come are these restaurants so alike all over Finland?

Other restaurants I have visited in Jyväskylä are Pöllöwaari and Shalimar.

Sisällä olikin hyvin stanu nepalilainen ravintola vastassa ja minut istutettiin ikkunan viereen, josta aloin vahtimaan Jyväskyläläisiä haukan silmilläni. Menulta löytyi Karahi Bhedo (17,50e) eli tulinen lammas-annos (aina lammasta, jos voi valita), jonka mukana oli raitaa ja dhalia sekä naan-leipää. Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä.

Alkuun pölähti papadam dipin kanssa. Dippi oli ihan jees, snadisti mausteinen tomaattipohjainen systeemi. Papadam oli nähnyt vähän liian paljon uunia ja mennyt aavistuksen kitkeräksi, mutta kastike seivasi jonkun verran.

Pääruoka saapui vikkelään ja oli hajasijoitettu pikku ruukkuihin, mikä jostain syystä huvitti itseäni (varmaan väsymys painoi) ja hyökkäsinkin kamojen kimppuun kovalla tohinalla. Naan-leipä olio tuoreudessaan aivan mahtava ja diggasin siitä kovasti. Sitä oli erityisen mukava dippailla siihen raikkaan maukaaseen raitaan.

Dhal oli kummallisen vetelää ja näin lähes mahdotonta vetää haarukalla, leivälläkään noukkiminen ei oikein onnistunut (on tää joskus raskasta) eikä makukaan ollut mikään ihmeellinen. Itse lammaskastike oli oikein maukasta ja ihan vähän mausteista, oikein sopiva tähän olotilaan. Lähdin pois tyytyväisenä ja tyydytettynä, kuten usein nepalilaisista. Aika tuju hintahan tämä toki on, käytännössä kuitenkin varmaan aika sama setti kuin lounaalla.

Sisustus oli täysin normi nepalilainen, tässä on joku salajuoni kun nämä on läpi Suomen ihan samasta muotista duunattuja. Taustalla saattaa olla jotain robottiporoja (pitkä tarina, kerron ehkä sen joskus, Lappi-patikointireissujen jäänteitä), ken tietää. Ääniraitana soi joku semivilkas nepalilainen musa.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle on kaikenlaista, kuten näissä nyt on. Lasten kanssa voisi kuvitella käyvänsä, riisiruoat kelpaavat kuten myös nämä hyvät kastikkeet.

URL www.basecampnepal.fi
Puhelin 040-9643464
Osoite Yliopistonkatu 38, Jyväskylä

La Cantine

Mikäköhän mulle oikein tuli, kun oli pakko uhmata tuulta ja tuiskua matkalla kaukaiseen Munkkiniemeen. Toki tunneleita pitkin taas porauduin Sokoksen eteen, sporapysäkin lipan alle piiloon, ränkylä sateenvarjo suojanani. Eikä siellä nyt niin paljon satanut, mutta kun on sokerista tehty toimistohiiri, niin ei pysty, ei kykene. Eli nelosen kyydissä kohti suurta tuntematonta. Matkalla mukaan tuli melkoisen monta natiaisjoukkiota, miksiköhän he kaikki olivat matkalla tuohon suuntaan. Vai oliko kyseessä paluuliikenne ekskursiolta ytimeen? Niin paljon kysymyksiä, niin vähän ymmärrystä. Perillä oli vastassa joku jännittävä kuvaaminen, jossa oli jotain etäisesti tuttuja näyttelijöitä (kuvataanko täälläpäin jotain Salattuja Elämiä? Onko sitä sarjaa enää edes olemassa? No onhan se näköjään, kauan toikin on pyörinyt?) ja kameraryhmä ja kaikkee.

Koneen talo näytti kovin erilaiselta kuin muistin edellisestä elämästäni, muistaakseni täällä on joskus joku LAN-party pidetty, silloin kun verkot ja erityisesti intterwäbi oli äärimmäisen harvinaista herkkua. Muistan edelleenkin kun ensimmäisen kerran (ei täällä, vaan kaverin faijan toimistolla) päästiin jollain SGI:n työjuhdalla pyörittelemään Mosaicin ekoja versioita. Olihan toki Gopher jo jossain määrin tuttu, mutta se graafinen liittymä netissä sijaitseviin (harvoihin) saitteihin oli todella päräyttävä kokemus.

Suurin piirtein samalla tasolla kun ensimmäistä kertaa alkoi selailemaan Usenetin uutisryhmiä VT220 (tms) päätteellä, tai kun ekaa kertaa teki tracert:n Etelämantereella sijainneeseen koneeseen (yhteys oli muistaakseni hommattu alussa MITSin kautta ja kuka muistaa Fast Linen tai The Watchtowerin?). Oi niitä aikoja, muistaakseni Munkkiniemen koululla oli myös yhdet tai kahdet copypartyt, joissa väännettiin introja ja outroja. On tääkin, silloin jossain BBS:ssä jauhoi jotain outoa l337$p33kiä ja nyt mä horinoin tänne jotain vanhoja muistoja (mitä on yllättävän kiva muistella näin “ääneen” ja erityisesti lueskella myöhemmin). No joo, mutta se lounas!

A charming little piece of France in Munkkiniemi, this bistro served me a delightful light lunch of a rainbow trout mousse. The atmosphere had that je ne sais quoi.

Other wonderfully frenchy restaurants in Helsinki are Paulette, Lumière and Patisserie Teemu & Markus.

Eli kyseessä on IBM:n talon varjossa sijaitseva ranskalainen bistro-tyyppinen systeemi. Tarjolla on päivittäin vaihtuva lounasannos sekä ilmeisesti jotain vakkari salaatteja. Tänään oli tarjolla: Kirjolohi mousse sahramikastikkeella ja riisillä (10,20e) sekä caesar-salaatti (10e kanalla tai vuohenjuustolla ja 13e katkiksilla). Näiden lisäksi oli jälkkäreitä (5,50e): Mansikka-juustokakku, vadelmapiirakka sekä tupla-suklaakakku. Itse otin tuon kalan. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Vesi ja aseet löytyvät tiskiltä, mutta ainakin minulle ne tuotiin pöytään leipälautasen (tätä näytti saavan pyytämällä lisää) kanssa.

Alkuun nakerrettu leipä oli oikein hyvää, hieno sitko, hyvä maku ja rouskuvan rapsakka kuori. Tätä oli kiva murtaa ja napostella, samalla kun odotteli varsinaisen ruoan saapumista.

Itse pääannos tulikin kohtuullisen nopeasti ja oli oikein hyvän näköinen setti. Kala oli herkullista ja yllätti hieman, kun en yleensä tällaisesta muussatusta kalasta ole niin järin innostunut. Mutta hyvin maustettua, ihanan ilmavaa ja sopivan kevyttä näin lounaaksi. Sahramiskastike jäi jotenkin omalta osalta mysteeriksi, sen verran hentoa makua löytyi. Ja jotenkin tuollainen basmatiriisi tässä kontekstissa alkoi tökkiä itselle, en tiedä mikä siinä on (tykkään kuitenkin nepalilaisesta safkasta tosi paljon), mutta tällainen vähän ohuempi kastike ja se riisi muodostavat sen kaltaisen tekstuurin, ettei vaan uppoa.

Tulee mieleen ne oudot saksalaiset jälkkärit, missä on riisiä ja jogurttia. Brrh. Kala oli siis hyvää ja lautaselta löytyi myös kevyt vihreä salaatti jonka kastike oli aivan hurmaavan herkullista. Eli kokonaisuutena ihan onnistunut lounas ja mukava tällainen vähän kevyempi setti (tosin teen tällä hetkellä niin pitkiä päiviä, että pitää tukea tätä jollain isommilla snackseillä, ennenkuin raahautuu pimeän tullen himaan). Ja se tunnelma!

Sisustus on kepeän valoisa ja sopivan ranskalaisen oloinen kivoilla tauluilla koristeltu sekä muutenkin oikein viihtyisän oloinen. Rauhallinen, konseptiin sopiva musiikki taustalla ja ulkomaan kielellä kirjoitettu menu seinällä saivat mielen lentämään Pariisin sateisiin katuihin ja siihen trenssiin minkä ostin teini-ikäisenä Marché aux Puces de St-Ouen -kirpparilta. Tässä oli oikein mukava istuskella ja mussuttaa kalapullaa sen kivan leivän kanssa. Tänne kannattaa tulla jo ihan fiiliksen takia, ehkä joku aistikas lasi viiniä ja hyvä keskustelukumppani messiin.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle oli se vuohenjuustosalaatti (miten muuten caesar-salaatti ja vuohenjuustosalaatti oikein mätsää?) jos se juusto ei haittaa (haittaks..). Lasten kanssa tänne voisi tulla vetämään vaikka jotkus kakut tms kahvilameininkiä, tilaa löytyy ja pienimmille on luettavaakin yms.

Ps. Ohi kiitäessäni huomasin, että Careliaan on tullut lounastarjoilukin. Ja uuh, kun toi Flown ravintolatarjonta näyttää hyvältä.

URL www.lacantine.fi
Puhelin 09-499901
Osoite Laajalahdentie 17, Helsinki

Käpygrilli

Nyt päätin lopultakin käydä skoraamassa tämän mestan, joka on roikkunut vaikka kuinka pitkään listalla. Olen ollut moneen otteeseen lähdössä tähän Käpyläläiseen grilliin, mutta aina on jotain tullut vastaan. Kuitenkin tässä pitkää päivää vääntäneenä alkaa olla jo vähän tarvetta päästä hetkeksi puuskuttamaan tuonne ulkoilmaan. Oli ihan hauska kävellä Mäkelänkadulta pikkukatuja pitkin kohteeseen. En ole näillä kulmilla ihan kauheasti käyskennellyt, mutta teininä olin Koskelan sairaalassa duunissa yhden kesän (mä en koskaan saanut niitä yksiä farkkuja takas) ja alue on sieltä jotenkin etäisesti tutun oloinen.

A neighborhood watering hole with a Finnish public house vibe to it and no-frills lunch dishes of ample portions. The Wiener Schnitzel I had was pretty good and the price was right.

Other no-nonsense lunches in Helsinki can be found at Cafe Brahe, Cafe Varikko and Karhunpesä.

Ravintola tarjoaa päivittäin vaihtuvalla listalla lautasannoksia sekä alkusalaattibaaria. Ruoka on melko perinteistä “pubiruokaa”, rehdillä otteella väännettynä. Tänään tarjolla oli: Kanasalaatti (8,20e), wieninleike pippurikastikkeella ja ranuilla (8,90e), kasvisuunivuoka (8,90e), spagetti Bolognese (8,20e) sekä päivän pizza eli kinkku-oliivi-katkarapu (8,20e). Näiden lisäksi oli alkuun salaattibaari (jäävuorisalaatti, papu-sipuli-tomaattisötkötys, kaali-yms-raastetta, bulguria? ja kikhernettä, tomaatti-punasipuli-kurkkusalaatti, punaista paprikaa, punajuurta, väritettyjä mustia oliiveita, pikkelöityjä pepperonichilejä, maustekurkkua, salaattikastiketta ja raejuusto-yrttilevitettä sekä tuoretta leipää) ja loppuun kahvia/teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle tullessa. Itselle osui tuo wiener-leike, kerranhan sitä vain eletään. Aseet ja vesi löytyy valmiiksi pöydistä. Päivän lehtiä löytyy tiskiltä/pöydistä.

Alkuun nykäisty salaatti oli vähän onneton viritys. Sörsselit sun muut olivat pääosin vähän vähemmän tuoreen oloisia ja maustekurkut yms purkkikamaa. Kyllähän näitä tietty nakersi ajan tappamiseksi, mutta ei tätä mitenkään erityisesti tehnyt mieli. Mutta se tuoreen lämmin leipä taas oli oikein hyvä, kuohkea, hieman sitkoinen sisus ja snadisti rapsakka pinta seesaminsiemenillä koristeltuna. Melkein menin hakemaan lisää leipää, mutta pääruoka oli niin iso setti, ettei vaan kyennyt.

Leike saapui melko vauhdikkaasti ja oli komia ilmestys lautasella. Ranut oli osittain leivitetyn leikkeen alla ja pippurikastike valtoimenaan sen päällä. Lautaselle oli jopa eksynyt pari hassua vegeäkin piristämään väripalettia. Ja ne uunissa/pannussa vähän makeutta saaneet kasvikset olivatkin itseasiassa ihan hyvin duunattu, hieman napakoita ja hyvin maustettuja. Varsinkin sitä sipulia olisi voinut olla vähän enemmän.

Mutta toisaalta possuahan tässä oltiin tultu syömään (vaikka tietty autenttinen Wieniläinen leike olisi vasikasta) ja sitä olikin ihan runsaasti tarjolla. Leivitys oli valitettavasti jättänyt rapsakkuuden sinne keittiöön, mutta muuten tämä oli hyvin keitetty, murisevan mehukasta ja tuimalla (ei liiallisella, mutta sielläpäin asteikkoa) suolalla varustettu pihvi.

Pippurikastike oli pirun pippurista, hieno puraisu jokaisella haarukallisella, joka tosin aika hyvin jyräsi muut maut alleen. Ranut olivat rapsakoita ja ketsupin kanssa toivat pientä tasapainoa niin maun kuin tekstuurin osalta annokseen. Tämä oli ihan jees kotiruokamainen pihviannos ja hyvinkin kohtuulliseen hintaan. Kannattaa käydä, jos on näillä nurkilla pyörimässä, eikä ole piileviä sydänvikoja, koska kevyeksi tätä ei voi kutsua.

Sisustus on tuttua meininkiä tällaisesta kulmakuppilasta. Siistit nurkat, vanhakantaiset ja utilitääriset kalusteet, (ilmeisesti myytävää) taidetta seinillä ja ilmoituksia vaikka minkälaisista tapahtumista. Ja kolikkopuhelin! Milloinkohan viimeksi on tollanen tullut vastaan?

Tällainen suomalainen versio brittien public housesta ja oikein autenttisen oloinen sellainen, varmaankin ihan tunnelmallinen lähiseudun kokoontumispiste, tai sellaisen fiiliksen tästä sai näin lyhyellä käyntireissulla. Mikäs tässä oli istuskella samalla kuin vetelin isoa annosta loppuun ja skannailin luurista uutisia.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli joku uunivuoka, tiedä sitten onko tämä ihan se ygösmesta noin niinkuin vegeilijöille. Lasten kanssa tuskin tulisi mentyä, enemmän tällaiseen aikuiseen makuun.

URL www.kapygrilli.fi
Puhelin 09-791343
Osoite Osmontie 5, Helsinki