Tony’s Corner

Kaunis keli ajoi minut keskellä viikkoa kohti uusia laitumia ja päätin patikoida nopealla tahdilla kohti Kilimin viereistä Tony’s Corneria.

Tapiolan puistomaiset maisemat toivat eteeni pienen stripmall-henkisen systeemin, josta löytyi tämän mestan lisäksi Sushi Art, jossa en ole myöskään koskaan käynyt. Pitääpä pitää mielessä.

An Indian buffet in Tapiola which did not impress me.

Some of the other restaurants around here are Kilim, Mount Nepal and Il Fratello.

Eli buffet (9,30e) intialaiseen henkeen, salaatilla ja jälkkärillä (tänään oli banaani).

Lappuja ei ollut, joten mennään aistinvaraisella arvauksella: Riisiä, salaattibaari (raita, jäävuorisalaatti, kurkku, tomaatti, raejuusto, marinoidut sipulit ja oliiveja), jauhelihakastiketta, papu-linssisötkötystä ja jotain kanasysteemiä (ei kuvassa, tuli liian myöhään linjastolle).

Alkuun nykäisty salaatti oli perussettiä, paitsi ne sipulit oli kivasti pikkelöity ja raita ook.

Pääruoassa oli pliisut maut, jauhelihakastike oli normi kotiruokaa, ei olekaan tällaista ennen intialaisessa tullut vastaan. Dhal tms oli sekin ohuesti maustettua, vaikka paahdetut chilit seassa lupailivatkin jotain muuta.

Onneksi oli niitä sipuleita tuomassa tekstuuria ja hapokkuutta, muuten tämä ei säväyttänyt.

Sisustus on ajan patinoima, pienenä kivana yksityiskohtana oli lapsille mitoitettu pöytä. Kasvissyöjälle oli sitä papuhässäkkää, mutta vieressä on Kilimin runsas salaattibaari, menkää sinne tai sitten Mount Nepaliin.

Ps. Stadiin on tullut/tulossa Nude ja Båtski Bar.

URL www.tonyscorner.fi
Puhelin 09-464171
Osoite Mäntyviita 6, Espoo

Popomama

Kesäloma etenee ja siitä huolimatta piti käydä pikavisiitillä eräistä työmaista hoitamassa pari pikku juttua mitkä jäivät vähän liian kesken, ei moraali kestänyt odotella niiden osalta koko kolmea viikkoa.

Ja milloinkas sitä yrittäjä oikeasti olisi lomalla? Ja olihan minulla kakkosautokin huollettava/katsastettava, joten heitin kiesin Tattikselle (jossa oli se kuuluisa sylttytehdaskin joskus) ja päätin viisaasti kävellä Stadiin.

Tulikin tälle (torstai, teen näitä päivityksiä lomamoodissa) päivälle ennätys (>25km/36k) askelia, joka pitää robotin/NSAn hetken tyytyväisenä. Tosin jalat huusi hoosiannaa etapin loppupäässä, kun enhän mä mitään järkeviä kenkiä laittanut jalkaan, sehän olisi ihan hullua.

Juotavaakin alkoi paluumatkalla tehdä mieli Malmin hautausmaan siimenissä, mutta siinä vaiheessa oli jo kaikki kaupat menneet ohi suun. Joskus pitäisi kyllä tuolla Pihliksen ostarilla käydä tsekkaamassa ravintolatarjonta, joku Fan-ravintola siellä ainakin taitaa olla.

Excellent dim sums at this Chinese restaurant in the Iso Omena shopping mall, at the Espoo end of the subway line. The tofu wok with oyster sauce was also a pleasant lunch dish.

Other interesting restaurants in Espoo are Kilim, Persian Ravintola and Ribis.

Tarjolla lounaaksi löytyy lautasannoksia sekä dim sumeja neljän kappaleen erissä. Tänään listalla oli: Sitruunakanaa (10,20e), paahdettua possua kantonilaisittain (10,20e), paistettua nuudelia kanalla (10,20e), paistettua tofua ja vihanneksia soija-osterikastikkeessa (9,90e) sekä possu- tai pinaattidumplingeja (5e / 4kpl).

Otin paistetun tofun ja possudumplingeja, kun pitihän niitä dim sumejakin maistaa. Alkuun on salaattia ja loppuun kahvi/tee ja Jian Dui -palleroita (tosin ilman täytettä, mutta silti).

Alkuun vedetty salaatti oli aika perusmeininkiä, kaaliraaste oli ilahduttavan pirtsakkaa, tosin itse kaipaan tähän aina vähän seesamiöljyä mukaan.

Toinen salaatti oli normi jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkku-punasipuli-systeemi, jonka hukutin Thousand Island -kastikkeeseen.

Tofu-annos saapui verrattain vauhdikkaasti ja oli herkullinen. Tofussa löytyi rapsakka pinta ja ilmava sisus, kasvikset oli jätetty sopivan napakoiksi ja maittava kastike sitoi kokonaisuuden yhteen.

Riisi oli hyvin keitetty ja ainoa mikä tässä tökki oli se, ettei omat puikkoskilzzit ole sillä tasolla, että olisin saanut safkat suuhun pelkillä puikoilla.

Hapuilinkin puolessa välissä annosta salaattihaarukkaani samalla kun päässäni soi Matti Servon “Mikä on kun ei taidot riitä“-biisi. Taikinanyytit napsahtivat pöytään kesken häpeällisen haarukoinnin ja nämä olivat todella hyviä!

Kepeän kauniisti käristettyjen kuorien sisältä löytyi yhdet mehukkaimmista täytteistä mihin olen tällaisessa kontekstissa koskaan törmännyt.

Rasvaa tirskahteli pitkin pöytää kun puraisin nyytti kerrallaan annoksen läpi, dippinä löytyvä kiinalainen etikka toi sopivaa balanssia täyteläisille tyynyille. Ainoa mitä tämä jäi kaipaamaan oli se chiliöljy, mutta koska dumplingit olivat niin makoisia, niin meni ihan hyvin näinkin.

Parempia olivat kuin mainiossa Hill’s Dumplingissa, ainakin omasta mielestäni. Seesamipallokin maistui mahtavan tahmealle ja sopi hyvin kahvin kaveriksi. Kannattaa käydä testaamassa, vaikka vähän pidemmältäkin.

Sisutus on valoisa ja linjakas, ei erotu muista M.E.E.T. -ravintolamaailman sopukoista erityisemmin. Ihan kiva tässä oli istuskella lounastamassa, vaikka toki näkymät ulos ikkunasta eivät pärjää Kampin Korttelin vastaaville. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Ps. Hietsuun on rantautunut Verna. Ja Väinö Kallion kivijalkaan on avautunut Tanner-ravintola, joka alkaa (ehkä) jossain vaiheessa tarjoamaan lounastakin.

Pps. Ristiriitaista viestintää Sörk[a/ä]n kurvissa.

URL www.popomama.fi
Puhelin 050-5848228
Osoite Piispansilta 11, Espoo

Win Win Cafe

Vielä yksi viikko, jaksaa jaksaa. Viime viikon tohinat oli onnistuneesti pyyhitty pois hartioilta leppoisalla viikonlopulla ja olin saanut jo ensimmäisen osan commititkin hoidettua perjantai-iltaan mennessä. Lomalle lähdön strategiakin oli saatu soviteltua ja nyt piti vaan jaksaa vääntää vikat väsäykset ennen kuin pääsisi uudella autolla karauttamaan kohti kauniimpia kesälaitumia.

Jotenkin se viimeisen ~kolmen vuoden aikainen hullu tahkoaminen ei enää ole tuntunut ihan täysin omalta jutulta ja aamusta iltaan häsäämiset vievät yllättävän tiukille. Mutta jaksaa jaksaa, kyllä se tästä, valoa näkyy tunnelin päässä ja se ei todennäköisesti ole tällä kertaa vastaan tuleva juna. Toivottavasti.

A tasty Phở at this small cafe with a bare bones decor.

Some of the other restaurants on the same street are Zio Pepe, Xiao Mei Lin and Emoi.

Lounaskävelyllä yritin hoitaa yhden kasvisravintolan, mikä oli tullut Woltin uusien raflojen feedistä omalle listalle, mutta sehän olikin kesälomalla. Kurvasinkin sitten Xiao Mei Lin -reissulla bongatun Win Win Cafen luokse, rakennustelineiden varjoon. Tämä oli sentään auki ja tarjolla oli phở-keittoa (10e). Suurin innostuminen tähän soppatyyppiin on ehkä mennyt jo itseltä ohi, mutta kyllä sitä silti mielellään hörppii, jos joku järjellinen versio tulee vastaan. Listalta löytyi myös bánh mì -patonkeja sekä ihan perus kotiruokakeitto, joka näytti vaihtuvan päivittäin. Itse otin toki sen phởn, pakkohan se oli.

Kulho tuli seminopeasti, tätä selvästi väsäiltiin ihan tosissaan siellä takahuoneessa ja eteeni pamahtikin iso setti juttuja. Maustekorista kaivettiin vielä soosseja, joita herttainen rouva sekoitti minulle erilliseen dippikulhoon, ohjeistaen, etten sotkisi hyvää lientä liiallisella chilikastikehäröilyllä (mihin kieltämättä olen joskus syyllistynyt). Liemi tuli tsekattua ensin ja tämä oli oikein hyvä versio, ehkä vähän suolaiseen kallellaan, mutta ei liikaa.

Kirkas liemi helmeili rasvasta ja tuki keiton muita komponentteja hienosti. Sopan pohjalla oli reilusti leveänauhaista nuudelia, joka toimii itselle paremmin kuin sellainen ohut, ainakin tässä kontekstissa. Nuudelit olivat ainakin loppua kohden turhan pehmeän oloisia, mutta kokonaisuus oli silti niin hyvä, että vedin kyllä viimeiseen pisaraan asti. Protskuina toimivat ne hassut lihapullat ja ohuet lehmäsiivut, jotka olivat vielä aavistuksen pinkkejä joiltain osin. Pyörykät olivat omaan makuun snadisti turhan jämäköitä, mutta nauta oli oikein mureaa.

Keittoon oli duunattu kivasti yrttejä ja sipulia, mikä ilahdutti ja harvinaisesti lautasen viereen oli jätetty pieni keko lisäyrttejä pakollisen limeviipaleen viereen. Tämä teki hommasta vielä hauskempaa, kun aloin loppua kohden modailla lusikallisiani niin herkullisen kotikutoisella chilikastikkeella, kuin näillä extrayrteillä. Hyvää oli, kyllä tämä kaupungin parempien phở-kulhojen joukkoon asettui. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos tämän henkinen safka kiinnostaa.

Sisustus on kuin herra Kaurismäen leffasta. Tässä tuli entisajan huoltikset mieleen, tosin seinille oli tuusattu grafiikkaa ja muuta maisemaa. Nurkassa sijaitseva kolikkopeli oli mielenkiintoinen lisä kalustukseen, kun eräs asiakas tuotti sillä ainoan persistentin äänilähteen muuten hiljaiseen huoneeseen.

Asiakaspalvelu oli sympaattisen ystävällistä, tässä oli sellainen käsinkosketeltavan kotoisa tunnelma. Kasvissyöjälle ei ehkä ollut kauhean paljon juttuja tarjolla, vegenuudeliwokki ja ehkä jotain sämpylää? Jos näillä huudeilla haluaa vegesafkaa, niin melkein menisin läheiseen Emoi tai Mount Everest -ketjun ravintolaan.

Ps. Citypie on suljettu ja tilalle on tullut Balance Kitchen. Ja Abolbunan mestoille tullut JoAn’s Healthy Fancy Kitchen.

URL n/a
Puhelin 044-9909999
Osoite Lapinlahdenkatu 12, Helsinki