Rioni (Päivällinen)

Viikonloppuna olikin sitten kaikenlaista lasten harrastus- ja biletyslogistiikkaan liittyvää häsäystä ja tämän puitteissa löysin itseni Ison Omenan hohtogolfin edestä rauhoittelemassa jälkikasvua UV-valojen loisteessa esiintyvistä pelleistä. Kun isälliset duunit oli taputeltu, niin minulle siunaantui hetki omaa rauhaa ja päätin lähteä kävelylle Matinkylän kaduille.

Tallustellessani sain älynväläyksen lähteä kohti Rionia, tässä oli kuitenkin useampi tunti aikaa. Valitettavasti suuntavaistoni ohjasi minua täysin väärään suuntaan, mutta älysin kuitenkin hetken harhailun jälkeen tarkistaa, että missäköhän se rafla oikein olisi ja korjasin kompassini osoittamaan kohti Haikaranpesän ohittavaa reittiä.

Tässä vanhassa ostarissa on joskus aikoinaan tullut käytyä jossian lounasraflassa, juurikin samassa kohtaa missä nykyään sijaitsee tämä gruusialaista safkaa tarjoava, kovasti hypetetty mesta. Näistä ajoista on kuitenkin jo melkoisesti, silloin konttori sijaitsi Koneen tornissa, Keilasatamassa, ja Nokiakin valloitti vielä maailmaa.

An excellent Georgian restaurant with a quaint family-run feeling to it. The Lobio I had was top-notch and the tiny side salad also did not disappoint.

Other Georgian restaurants in the general area are Grand Georgia, Georgian House and Purpur.

Tänään en ollutkaan sitten lounaalla liikkeellä, joten tarjolla oli koko menu. Mutta aika oli kuitenkin semisti kortilla, joten en alkanut kikkailemaan, vaan nappasin listalta jotain minkä arvelin tulevan sopivan nopeasti. Silmäni osui Lobioon (9e), tuohon mausteiseen papumössöön. Hetken harmittelin, etten ollut napannut kylkeen juustotäytteistä leipää.

Mutta tämä olisi arvatenkin tuonut kokonaiskestoon lisää minuutteja ja vaakakupissa painoi rannerobotin vaatimus riittävistä askeleista sekä lupaavasti jälleen eteenpäin nytkähtänyt elopainon (tai tarkemmin ottaen minun sisältämän energian määrän) alentuminen. Tässä on plaanattu liian pitkään samoissa lukemissa ja olen nyt päättäväisesti pyrkinyt saamaan ensisijaisen tavoitteeni maaliin vielä tämän vuoden puolella. Kilo tai pari on jo lähes hoidettu, kyllä ne loputkin siitä vielä.

Safka saapuikin sopivassa aikataulussa vaikka snadi rafla olikin ammuttu ihan täyteen jengiä. Selvästi kaikki positiivinen uutisointi mestasta on tuottanut hedelmää. Ja hyvä niin, koska kivan rustiikkinen annos miellytti minua heti ensi silmäyksestä. Mukaan oli kuitenkin ujutettu lämmintä leipää ja jopa pikkuruinen sivusalaattikin oli sijoitettu tarjoittimena toimivalle puunpätkälle.

 

Heti ensimmäisestä lusikallisesta lähtien ihastuin kuppini täytteeseen täydellisesti. Höyryävän kuumaa, muikean mausteista ja totaalisen täyteläistä settiä, tämä oli parasta mättöä tästä kyseisestä kulinaarisesta kategoriasta mitä olen maistanut. Maukkaat sämpylät sopivat annoksen kylkeen hienosti ja pyyhinkin lautasen tyhjäksi näiden viimeisillä rippeillä.

Salaatti oli koostaan huolimatta mahtavasti maustettu, tässä oli joku syvä meininki, mistä en saanut kiinni, että mistä se oikein tuli. Mutta ihanan yrttisiä ja herkullisia haarukoita, jotka kevensivät muhkeaa pääruokaa mainiosti. Tänne kannattaa tulla kaeumpaakin, turhaan ei ole torvia toitotettu.

Sisustus on ruuhkainen (huonot kuvat #sorisiitä), mutta kauhtuneen ostariympäristön huomioon ottaen hyvin ja persoonallisesti toteutettu. Koko touhussa oli selvä kiireisen perheravintolan tunne ja silti ruokailu sujui rauhallisissa merkeissä.

Asiakaspalvelu oli erittäin sujuvaa ja ystävällistä sekä kontaktia ottavaa, omistajan otteet tuntuivat asiakaskohtaamisessa. Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla, tosin tilan kanssa voi tehdä tiukkaa, joten isoilla vaunujoukkioilla ei sisään mahdu. Kasvissyöjälle oli sitä mahtavaa Lobiota ja erityisesti jos juusto maistuu, niin sitten on kaikenlaista muutakin.

URL www.rioni.fi
Puhelin 050-5131119
Osoite Ukkohauentie 9, Espoo

 

Grand Georgia

Citysta bongattu Wäiskin seuraaja sai heti kiinnostumaan ja päätinkin huidella menemään kohti Merihaan varjoihin parkkeerattua laivaa.

Ilmeisesti Georgian Housen porukoiden toinen rafla ja koska tätä ruokaa saa verrattain vähistä paikoista Stadissa, niin täytyihän se käydä tsekkaamassa. Rioni köllöttelee edelleen listalla, mutta se on vähän hankalan matkan päässä.

Georgian buffet at this run-down ship perched next to Merihaka. The food was tasty and sufficiently exotic to whet the appetite.

Other Georgian restaurants in Helsinki are Purpur and Georgian House.

Tänään buffasta (11e) löytyi: Kharchokeitto, salianka-kastike, adzhapsandal-kasvispata, hatsapuri eli juustotäytteinen piiras, pinaattiphali, riisiä kanalla, paistettua perunaa, salaattipöytä (jäävuorisalaatti, maissi, punajuuri, kurkku, tomaatti, kikherne, oliivia sekä useampi kastike) sekä loppuun kahvi/tee ja jäätelöä appelsiinikastikkeella.

Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle tullessa, pelit ja rensselit löytyvät linjastosta. Jälkkäreistä en osaa sanoa mitään, kun en niitä jaksanut jäädä maistelemaan.

Alkuun vedetty soppa oli herkullisen mausteinen ja lihakin oli murisevan mehukasta. Tähän oli isketty myös melko runsaasti riisiä, mutta toisaalta se tuntui sopivan soppaan oikein hyvin.

Tätä kun naposteli niiden mainioiden täytettyjen leipien kanssa, niin oli kyllä hyvää. Salaatti oli ihan perusmeininkiä, mutta se pinaattiphali oli maittavaa ja toi hauskan eksoottisen terän alkupaloihin.

Pääruokana oli riisi-kanasötkötystä, joka oli ihan maittavaa, tosin kanoissa oli luut messissä, joten tätä pääsi renssaamaan syönnin yhteydessä. Mutta lihahan on makoisinta luun vieressä, joten ei tämä menoa haitannut. Kasvispata oli hyvää myöskin, vähän erilaista höystöä kuin mihin yleensä törmää.

Mutta stara oli edelleenkin ne täytetyt leivät, joita tuli mussutettua myös näiden safkojen kanssa. Ja täyttävää oli, varsinkin se juustoinen piiras.

Tosin ne paistetut perunat jäivät vähän mysteeriksi, ihan ok valmistettuja, mutta minkä kanssa näitä oli tarkoitus vetää, kun kasvispadassakin oli perunaa?

Lounas tuntui makumaailmaltaan pääosin koherentilta kokonaisuudelta ja sisälsi kivan erilaisia annoksia, eikä hintakaan ollut mitenkään järisyttävä buffaksi. Kannattaa käydä tsekkaamassa.

Sisustus on mitä on, Wäiski on maailmaa nähnyt botski, mutta on ainakin sitä käytävää vähän freesattu asiaan kuuluvalla rekvisiitalla.

Takaterassilla oli aika jees patsastella, kun kesäinen meri liplatteli vieressä, tosin ehkä se henkilökunnan röökaaminen jäi vähän vaivaamaan.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja proaktiivista, tultiin ihan esittelemään annoksiakin, mikä oli oikein mukavaa.

Kasvissyöjälle oli useampaakin vaihtoehtoa ja sen verran normaalista poikkeavaa valikoimaa löytyy, että kannattaa ainakin kerran käydä tsekkaamassa. Ja oli tämä ihan eri sfääristä kuin Wäiskin edellinen inkarnaatio.

URL www.facebook.com/georgialainenravintola
Puhelin 010-4203600
Osoite Hakaniemenranta 11, Helsinki

Purpur

Hmm.. tässä tulee nyt rikottua omaa politiikkaa oikein urakalla, kun kirjaan näitä nyt vähän tälleen randomissa järjestyksessä ja silleen. Mutta tavallaanhan tässä on niinku ulkomaanmatkalla ja “what happens in Vegas, stays in Vegas“. Kaiken vatkaamisen jälkeen teki mieli taas kävellä hetki ja harhailinkin Rööperin kaduilla, ihmetellen kaikenlaisia nähtävyyksiä, mitä en ollut aiemmin havainnut. Ihan kiva olla tälleen turistina synnyinkaupungissaan, suosittelen kaikille kokemuksena.

Joka tapauksessa, tässä dallaillessani törmäsin Purpuriin, jota olen vahdannut jo pidempään. Sain männäviikolla lueskeltua loppuun juurikin herrojen Haapasalo ja Röyhkä viimeisimmän “Makujen matka – Georgia“-kirjan ja jo pelkästään tämän takia vesi herahti kielelleni ravintolan oven edessä.

Georgian restaurant envisioned by the world renown Ville Haapasalo, the food on the menu is no-nonsense and tasty with generous sized dishes.

Other restaurants in Helsinki with similar kind of a cuisine are Pikku Georgia, Georgian House and Pelmenit.

Ravintola tarjoaa siis gruusialaista sapuskaa ja lista on pitkä ja houkuttelevan oloinen Georgialainen vihreä salaatti (7e), Phali eli punajuurta pinaatilla & kaalilla (9e), grillattua munakoisoa (10e), Khinkali eli lihatäytteinen pastanyytti (12e), Pelmenit (10e), Lobio eli papumuhennos (10e), Satsivi eli kanaa pähkinäkastikkeessa (11e), Julienne eli sieni-sipulipaistos smetanalla & suluguni-juustolla (10e) sekä kokoelma alkupaloista (27e). Näiden lisäksi oli erilaisia kastikkeita (3e per kastike), keittoja (11e – 20e), liha- ja kala-annoksia (20e – 29e) sekä tietysti leipiä (5e, hatsapuri 12e).

Kaiken sen tetsaamisen jälkeen teki mieli maistella kaikenlaista pientä, mutta ei mitään erityisen raskasta, joten pyysin tuon alkupalakokoelma puoliksi, Khinkalia sekä pähkinäkastikkeen. Hatsapuria olisin halunnut maistella, mutta oletin, että olisi mennyt ihan överiksi sen kanssa. Olin oikeasssa.

Kylläpä sitä syötävää riittikin, olisi se alkupalalajitelma ollut ihan tarpeeksi tähän olotilaan. Kurpitsakeitto “shottilasissa” oli tosi hyvä ja herkullisen mausteisen Lobion kanssa nousi ehdottomasti kattauksen suosikiksi. Pikkelöity kaali oli kivan kirpsakkaa ja tätä tulikin vedettyä muiden juttujen kanssa. Juustosalaatti jotenkin kutitteli sopivasti myös, sopivan raikas elementti tarjottimella ja vielä hauskasti tarjoiltu täsmälleen samanlaisesta (muistaakseni Tokyokanista ostettu vuonna nappi ja vasara) astiasta kuin mitä itseltä löytyy vielä yksi kappale (muut on menneet vuosien saatossa rikki).

Punainen ja vihreä massa (Phali?) maistuivat nekin, tosin olisi tässä tosiaan tarvinnut vähän enemmän leipää kuin se pieni, hauskasti paahdettu siipale mikä tässä tuli mukaan. Munakoiso juustolla oli sekin ihan maukas, juusto oli vähän halloumin oloista, mutta kuitenkin sellaista että oli vähän sulanut tähän pinnalle.

Khinkalit sisälsivät hienon mausteista jauhelihaa ja käytännössähän nämä olivat tällaisia melko tiiviitä lihapullia taikinanyyteissä. Tykkäsin kyllä, olivat ihan mielenkiintoisen makuisia, varsinkin sen pähkinäkastikkeen kera. Mutta vähän näitä oli liikaa omaan mielentilaan nähden, meni snadisti puurtamiseksi. Tässä pitäisi selvästi olla isommalla köörillä liikenteessä, jakamassa näitä annoksia muiden kanssa.

Hyvä setti kaikenkaikkiaan, jännän erilaisia makuja, mutta kuitenkin etäisen tutunoloisia. Kaikki oli maittavaa, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävän erikoista tai innovatiivista. Tämä vaikutti sellaiselta sosialisointi-illanistujaisiin soveltuvalta ravintolalta, jossa saadaan rehtiä ja runsasta ruokaa eteen ilman sen suurempia kikkailuita.

Sisustus on tummanpuhuva, mutta omalla tavallaan ihan tyylikäs ja uutuuttaan kiiltävä. Tämä lokaatio on itselle erityisen tunnelatauksen sisältävä, kun takavuosina käytiin R:n kanssa Chez Dominiquessa nauttimassa ehkä yhden parhaimmista illallisista mitä olen itse päässyt nauttimaan. Paljon on virrannut vettä Aura-joessa sen jälkeen ja sisään astuessa tunnelman erilaisuus tähän aikaisempaan kokemukseen oli käsinkosketeltavaa. Kieltämättä tarjoilijoiden Jägermaister-pukimet olivat ehkä hieman ristiriitaiset, mutta ehkä tässä on tarkoituskin olla enemmän tällainen helposti lähestyttävä mesta. Mitä tämä toki olikin, tosin vähän enemmän tosiaan baarimainen kuin mitä olin odottanut.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja kohteliaan ystävällistä. Missään vaiheessa ei tarvinnut odotella ja kaikkia juttuja esiteltiin riittävästi, sen lisäksi listan ohi pyydetty alkupalakokoelman puolitus ei ollut mikään ongelma. Täällä oli mukava asioida, kiitos siitä. Kasvissyöjälle oli vaikka mitä jännää ja suosittelen kyllä koestamaan, oli kuitenkin vähän sellaista same same but different -osastoa, mikä kannattaa testata. Lasten kanssa mahtuisi, mutta jotenkin tämä oli fiilikseltään ehkä erilainen kuin mihin tulisi skidien kanssa mentyä. Täytyy kuitenkin todeta, että kyllähän tänne näitä turistiporukoita tuntui soljuvan, joista myöskin pidempiä ja lyhyempiäkin lapsia löytyi.

URL www.purpur.fi
Puhelin 010-2294016
Osoite Rikhardinkatu 4, Helsinki