Oiva

Silmissä säkenöi kun astuin sporaan, mutta jäin kuitenkin seisomaan keskitilaan, tarkkailemaan epämääräisen valosumun keskeltä näkyvää maisemaa. Verta oli pumpattu kuin Tarantinon leffassa ja olo oli hutera, mutta uusien nahkahanskojen tuoksu ja kireä puristus sormissa piti mielen mukana matkalla kohti Linjoja. Pysäkki ympyrätalon kohdalla ja ulos raittiiseen ilmaan, väistelemään lätäköitä ja muita vaaroja.

Kalossien saapuminen Saksan Amazonista kestää tuskastuttavan kauan, mutta ensi viikolla pitäisi olla jo helpotus tiedossa. Pysähdyn kadunkulmaan ottamaan kuvaa ravintolasta ja mieleen palautuu ensimmäinen puku, jonka ostin tästä vierestä. Kolminappinen prêt-à-porter puku oli suuri ylpeyden aihe nuorelle pojanklopille, vaikka olikin halpismateriaalia. Nyt tässä on tarjolla Kotipizzan tacoja ja hiustenleikkuuta.

A tasty buffet of honest, down to earth Finnish food in a restaurant with a nostalgic ambiance.

Other Finnish buffets in the general area are Raiku, Juttutupa and Weeruska.

Rafla tarjoaa kotiruokabuffaa (10,30e, 8,80e pelkkä soppa+salaatti), joka tänään sisälsi: Kukkakaali-juustokeitto, linssipihvejä ja paprikamajoneesia, ankankoipia confit appelsiinikastikkeella, lihapullia pippurikastikkeessa, valkosipuliperunoita, perunamuussia, salaattibaari (salaattisekoitus, porkkanaraaste, tomaatti, kurkku, “pepperoni” eli marinoitua punapaprikaa, paahdettua paprikaa, vesimelonia, mummonkurkkuja, savukala-pastasalaatti, perunasalaatti, vihreitä papuja seesaminsiemenillä, pikkelöityjä vihreitä pepperonichilejä, modausjuttuja ja kolmea eri kastiketta) sekä useampaa leipää (tummaa, itse tehtyä vaaleaa leipää ja levitteitä). Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa.

Kukkakaalikeitto aloitti lounaan ja juuston pehmittämä, pippurinen kaalin puraisu toimi mainiosti, antaen lämpimän pohjan lounaalle. Herkullisen persoonallinen leipä, mukavan rapsakalla kuorella toi maittavaa lisäsävyä soppakulhon kylkeen.

Salaattilautanen oli aika perussettiä, tosin ne kirpsakan etikkaiset mummonkurkut sekä “pepperoni” paprikat olivat siinä määrin herkullisia, että niitä oli pakko ottaa lisää pääruoan kylkeen.

Lämpimät ruokalajit tuli vedettyä lautaselle kerralla. Näitä hakiessa linjasto oli jo täyttynyt vakkariasiakkaista ja patojen äärellä jonottaessani, katseeni harhaili ruokien ylle sijoitetuissa lapuissa, nämä olivat paremmalla tasolla kuin suurimmassa osassa buffeteista. Lautasen keskelle kasattu muussi oli kuohkean sileää ja täyteläisen makuista, tämä sopi hienosti muiden osasten kanssa yhteen. Ankkaa saa harvoin buffasta, mutta tämä ei valitettavasti noussut ihan sille tasolle, mitä toivoin.

Nihkeä nahka jäi laariin ja rasva oli sulanut pois jo kauan sitten, jättäen jälkeensä aavistuksen kuivan lihan. Mutta kastikeen kanssa tämä oli silti ihan mielenkiintoista vaihtelua normimeininkiin, varsinkin kun haarukkaan nappasi mukaan vähän pikkelsiä. Linssipihvit olivat hieman höttöisiä, mutta perunapyreen ja mausteisen paprikakastikkeen kanssa nämä maistuivat oikein hyvälle. Lihapullat olivat melko jämäköitä rakenteeltaan, mutta myös erinomaisesti maustettuja ja paistettuja.

Lisäksi pullien kermaisen pippurinen kastike antoi samettisen puraisun pullien päälle, nostaen tämän buffan melko kovalle levelille. Mielestäni tämä oli selkeästi parempi kuin esim. Weeruskan tai On The Rocksin vastaavat, mutta ei pääsyt ihan samaan sfääriin Raikun kanssa, siellä oli ne valmiit salaatit niin herkullisia jne. Mutta siis tosi hyvä kotiruokabuffa, kannattaa ehdottomasti testata.

Sisustus on tyylikkään kaljabaarin tuntuinen ja hauskan nostalgisella meiningillä väsätty. Jännät patsaat sekä kattokruunut toivat jylhää fiilistä, muuten hieman arkiseen menoon. Tässä oli oikein mukava istuskella ja vahdata ikkunoista ohi kulkevia ihmisiä. Taustalla soi konseptiin sopiva musiikki joka kattoi niin vanhaa suomalaista musaa, kuin rokkia viime vuosisadan puolivaiheilta.

Asiakaspalvelu tiskillä oli oikein ystävällistä ja tosiaan isot propsit buffan selkeästä ja kattavasta laputuksesta. Kasvissyöjällekin löytyi kohtuu kattava setti kaikista kategorioista. Lasten kanssa en välttis tänne lähtis, enemmän aikuiseen makuun.

URL www.ravintolaoiva.fi
Puhelin 010-2192980
Osoite Porthaninkatu 5, Helsinki

Il Gabbiano

Lentomatka Leppävaaraan VR:n vauhtikyydeillä, pistipä kuljettaja paluumatkalla vielä kuulutuksen “Toivottavasti matka oli hyvä, kiitos kun valitsitte VR:n”.

Vähän teki mieli käppäillä kokeilemaan Teidän Sushia, mutta tässä on tullut nyt käveltyä sen verran usein sateessa, ettei kestävyys enää riittänyt.

Oli pakko pelata varman päälle. Valitsin siis sisätilat ja kiipeilin Sellon seinämiä pitkin kohti leffateatteria sekä sen neonvalojen värittämään ravintolarykäelmään kiinni.

Italian food at this restaurant housed in the Sellosali cineplex and theater. The lasagne I had lacked depth of flavor, but not cheese.

Other restaurants in and close to the Sello shopping mall are Persian Ravintola, Curry Palace and Retro.

Italialaista safkaa oli tarjolla lautasannoksia, niin pizzaa (9,50e), pastaa/risottoa (10e), uuniruokia (10e), kanaa (11e) kuin lehmääkin (13,50e). Alkuun oli leipää sekä salaattibaari, jossa: Jäävuorisalaattia, marinoitua kaaliraastetta, (värjättyjä) mustia oliiveita, maustekurkkua, tomaattia, kurkkua, pastasalaattia, salaattikastiketta sekä punaista ja vihreää pestoa(!).

Itse otin lasagnen (tottakai), mikä olikin toinen syy, miksi valitsin tämän sen sushipaikan sijasta (kyllä mä vielä sinnekin ehdin).

Alkuun vedetty salaatti oli ihan ok, pastasalaatti ei säväyttänyt ja tuoreet kasviksetkin olivat perussettiä. Mutta se kaalisalaatti oli öljyisen herkullista, vaikka itse pidän etikkaisemmasta ja ne pestot oli ihan törkeän hyviä.

Varsinkin vihreä pesto, siinä oli sellainen hauska sitrusmainen twisti ja se toimi lämpimien pizzataikinaleipien kanssa loistavasti yhteen.

Lasagne tuli melko nopeasti eteeni, reunat kuumuudesta kiehuen. Koko setti oli lämmitetty kauttaaltaan ja tässä saikin alkumetreillä varoa, ettei suu pala ihan kokonaan. Lasagnen juustoisuustaso oli omilla leveleillään, mutta muuten tämä ei saavuttanut kovin korkeaa sijoitusta nauttimistani uunipastoista.

Tomaatin happoisuus ja terä oli hävitetty, eikä se oikein ollut tuomassa makeuttakaan mukaan. Bolognesekastike maistui käytännössä jauhelihalle, kaikki syvyys jäi jonnekin juuston syövereihin.

Pastakin oli päässyt uunissa lötkähtämään, eikä antanut mitään vastusta hellille hampaille.

Eli omaan makuun liian kallellaan lihaan ja juustoon, sekä puutteellinen syvyys niin bolognese- kun bechamel-kastikkeessa.

Sisustus on siisti, sopiva leffateatteriympäristöön ja koristeltu muutamalla massiivisella taululla/seinämaalauksella. Näkymä ikkunasta oli hyvin tekninen, Sellosalin takapihan pyöräteline siellä köllötteli.

Mutta ikkunan vieressä oli lasten leikkipaikka, mistä ehdottomasti lisäpisteitä. Kasvissyöjälle oli kaikenlaista ja tämä varmaan sopiikin nopeaan illalliseen perheen kanssa leffan yhteydessä.

Ps. 3 Amigos on lopetettu. Tilalla on joku Chilango.

URL www.ilgabbiano.fi
Puhelin 010-8394020
Osoite Ratsukatu 3, Espoo

Lehtovaara

Paadi paadi, oli juhlan tuntua ilmassa ja tämän takia vetäsin takataskusta yhden viimoisista shortlist-rafloista (on siellä vielä Nokka ja Ora ainakin) joista lounasta löytyy. Sitten pitää näihin tärkeämpiin hetkiin alkaa kehittämään jotain innovatiivisempaa. Lehtovaarahan on yksi Stadin ravintolamaailman grand old ladyista ja täällä on kerta jos toinenkin juhlittu sekä vietetty liikelounaita.

Töölön kirjaston takana sijaitseva rafla on ollut näillä sijoillaan jo yli puoli vuosisataa, joten tässä on oletettavasti nähty enemmän kuin yksi tällainen Mechelininkadun avaaminen. Nyt oli aikamoinen työmaa saatu aikaiseksi, kun katu oli melkein Ruoholahdesta asti auki.

One of the true classics of the Helsinki restaurant scene, this establishment has been here since 1940 and the menu reflects the roots. The Scandinavian appetizer buffet was the pièce de résistance of an otherwise satisfactory lunch.

Other restaurants of its ilk are Kuu, Kosmos and Bellevue.

Tarjolla on liikelounas (33e), jossa alku-, pää- ja peräruoka. Tänään oli tarjolla alkuun: Alkuruokapöytä tai sorsarillette piparjuurikastikkeella. Pääruokina: Tomaatti-inkiväärikeittoa, paistettua turskaa rucolakastikkeella ja punajuuririsotolla tai rosmariinipaahdettua lehmää korvasienimuhennoksella ja yrttipastalla.

Loppuun oli: Jälkkäribuffa tai sabayonkuorrutettua hedelmäsalaattia ja marenkia. Tähän hommaan vähän niinkuin kuuluu noi “pöydät”, joten mentiin niillä ja R. otti kalan, minä piffin.

Alkuun tuli vedettyä oikein kunnon ruotsinlaivasetti, tuollahan toki voisi vierailla useammankin kerran, mutta kun lautaselle vielä mahtuu pari nokaretta, vaikkapa salaatin päälle, niin mikä jottei. Tämä oli kyllä hyvä kokoelma herkkuja, kaikki maistui laadukkaalle ja kovin itse väkerretyn oloiselle.

Erityisesti kaikenlaiset kalat loistivat niin omalla maullaan kuin hyvin duunatuilla mausteillaan. Savu- ja graavilohi kastikkeineen vetivät pisimmän korren, tosin oli se lihapuolen paahtopaistikin ihan törkeän hyvin hoideltu. Ja diggailin myös niistä sipuleistakin joihin oli saatu todella syvä, mutta silti yllättävän hento portviinin maku. Loistava aloitus ja erinomaiset leivät vielä päälle.

Pääruokana minulla oli sitä nautaa korvasienimuhennoksella (I know!) ja yllättäen (tai ei, tykkäsinhän minä siitä Palacen korvasienivaahdosta tosi paljon) se muhennos toimi oikein hyvin. Herkkä korvasienen maku kerman kanssa syvensi ujosti suolattua lihaa.

Pasta oli herkullisen yrttistä, mutta jotenkin hautautui sen sienimuhennoksen ja paksujen lihapalojen alle. Annos oli ehkä aavistuksen epätasapainoinen, tavallaan siis kovin perinteinen.

R. veteli turskaa mielellään ja kun maistoin, niin olihan se todella hyvää, mutta ei niin kova setti kuin Kuun loistava turska. Risotto oli ehkä jäänyt snadisti veteläksi ja R. kaipaili tiukempaa punajuuren makua mukaan, nyt sitä oli vain nimeksi, kuten hailakan roseesta väristäkin voi päätellä. Taas perinteisen tasokas annos, mutta ei mitään järisyttävän yllättävää.

Jälkkäribuffa kuullosti oikein hyvältä ajatukselta ja kasasinkin omalle lautaselle crème brûléeta, tuulihatun näköisen jutun ja jotain mikä vaikutti ulkoisesti juustokakulta (karkit olivat kuvausrekvisiittaa R.n lautaselta). Kerma ja paahdettu sokeri oli todella herkullista, jopa siinä määrin, että meinasi mennä liiankin herkulliseksi ja rouskuttelinkin siinä mietteissäni sokeria hampaiden välissä kun vetelin viimeisen lusikallisen naamaani.

Tuulihattu osoittautui minikakuksi josta en ollut ihan niin innoissani ja sen päällä ollut tahna ei tehnyt asiaa paremmaksi. Juustokakkukin osoittautui jonkinasteiseksi mousseksi jossa oli (taas) mangoa päällä ja pehmeäksi kostunutta pohjaa.

Tämä jäi hienoiseksi pettymykseksi, varsinkin sen upean alkuruokapöydän jälkeen. Aika samoissa yleisenä kokemuksena kuin esim. Kosmos. Nyt pitää hetkeksi vetäytyä taas normilounaspaikkoihin, että saa tasapainoitettua elämän.

Sisustus huokuu historiaa ja todella hienolla tyylillä. On taulua seinällä ja kaikenlaista voittopokaalia yms. Ravintola jolla on noin ansiokas historia ja näin hienosti ylläpidetty taso, niin ruoan, palvelun kuin seinienkin osalta, täytyy olla hyvin johdettu/omistettu.

Nostan hattua koko porukalle, että pystyvät edelleen vetämään näin kovalla tasolla, tämä on jo omalla tavallaan instituutio, jossa jokaisen Stadilaisen pitäisi ainakin kerran käydä.

Ps. Döner Harju laajentaa Makkarataloon kohtuullisen suureellisen kuuloisella tsydeemillä.

URL www.lehtovaara.fi
Puhelin 09-440833
Osoite Mechelininkatu 39, Helsinki