Tag: erinomainen

Eevert

HUOM! Ravintola ei näköjään tarjoile enää lounasta.

Kadulla kohtasin kaupungin kylmän suudelman, kun astuin ulos ovesta. Tällä kertaa mukaan otettu kaulaliina suojasi elementeiltä sen minkä pystyi, mutta itäviima riepotteli päällystakkiani, marssiessani vauhdikkaasti Diana-puistoa kohti. Kiire oli, koska olin jäänyt selvittelemään jonkun bitin asentoa liian pitkäksi aikaa ja kalenterivarauksen piippaus muistutti, että tänään olisi avajaispäivä Eevertissä.

Olin käynyt jo oven takana aiemmin toiveikkaasti, kun TableOnline-palvelu oli tätä mainostanut. Enhän toki ollut silloin hädissäni jaksanut lukea päivämäärää ravintolan saitilta, joten jouduin tuolla kertaa ohittamaan remontin alla olleen raflan. Sillä reissulla päädyin lopulta Levainiin, tällä kertaa onni suosi järkevää ja olin jo saanut kartoitettua maaston sekä tehtyä itselleni muistutuksenkin.

A stylish Scandinavian restaurant with a well prepared buffet lunch, consisting of a salad bar, a soup and a warm dish. The food was tasty and had an artisanal feel to it, even though it was an all you can eat feast.

The area has plenty of wonderful restaurants, such as Juuri, Vinkkeli and OX.

Tarjolla on buffet, salaatilla ja sopalla (10,30e) sekä lämpimällä ruoalla (13,50e tai 10,30e pelkästään), loppuun on kahvi/tee. Tänään oli tarjolla: Kukkakaalikeittoa ja mallaskrutonkeja, paahdettua possunniskaa sinappikastikkeella, rosmariini-hunajamaustettuja pottuja ja uunijuureksia, salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, maustekurkku, pasta-aurinkokuivatttu tomaatti-chilisalaatti, sipulisilli, “fetaa”, pikkelöityä punasipulia, ohrattosalaattia sattumilla, balsamiccosieniä sekä pari kastiketta), leipää (saaristolais ja maalaisleipä siemenillä) sekä voita. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Itse otin tietty koko setin, kerranhan näissä vaan käydään.

Kukkakaalikeitolla lähdettiin liikkeelle ja tämä olikin miellyttävän lämmin aloitus, heti pääsi ravistelemaan kaiken turhan viileyden pois hartioilta. Mallaskrutongit antautuivat keiton hellässä syleilyssä nopeasti ja nämä eivät saavuttaneet ehkä ihan sitä rapsakkuutta mitä niillä mahdollisesti tavoiteltiin. Ihan kivoja olivat kuitenkin.

Soppa itsessään oli samettisen paksua sillä pienellä pippurisuudella mitä kukkakaalista irtoaa. Oikein hyvä alkukeitoksi. Rapsakkakuorinen maalaisleipä maistui sopan kanssa, mutta se saaristolaisleipä olisi voinut olla tymäkämpää ja tahmeampaa omaan makuun.

Salaatti oli sekin mainio suoritus ja tässä puski läpi lautaselta sellainen käsintekemisen meininki. Silli oli kirkkaan makuista ja sopi hyvin maustekurkkusiipaleiden kanssa. Punasipulipikkelsi oli pirskahtelevan hapokas ja tavallista parempi suoritus sekä antoi muille komponenteille kivan rapsakan kaverin. Ohrattokin oli maistuva, kuten se pastasalaatti, jossa oli jotain (salami? chorizo?) suolaista sen chilin kanssa.

Paksu sinappikastike – jolla yritin onnistuneesti hukuttaa salaatinlehtien kaikki terveelliset ominaisuudet – antoi terävän täyteläisen maun tuoreelle salaatille. “Feta” tai siis salaattijuusto, sai synninpäästön sen yrttisen marinoinnin myötä, muutenhan tämä juusto on masentavan kumisen oloista kun vertaa kunnon fetaan. Balsamiccomarinoitu sienikin upposi, varsinkin kun sen peitti sillä mahtavalla punasipulilla. Selvästi tavallista linjastoa parempi salaattibaari ja sen sopan kanssa ehdottomasti sopisi tuollaiseksi kevyemmäksi lounaaksi.

Pääruokaa hakiessani oli ihan pakko nykäistä lautasen kulmalle vielä vähän pikkelsejä, oletin että ne sopisivat possun kanssa hyvin yhteen ja sopivathan ne. Harvemmin tällaisessa buffassa vesi herahtaa kielelle kun käy ruokaa hakemassa, mutta nyt kun avasin sen lämpöastian, missä perunat ja uunijuurekset lepäilivät, niin voi että se tuoksu nyki nenäkarvojani ihanalla tavalla.

Huumaavan yrttinen aromi saatteli juurekset lautaselle ja viereen tuli väsättyä aavistuksen liian iso keko (söin kyllä kaiken, mutta olisi sitä voinut ottaa vähemmänkin) possua. Kaikki oli hyvää, mehukkaan ja haarukalle helposti antautuva possu oli saanut pyöreän pehmeän sinappikastikkeen ja yhdessä nämä olivat vähän liiankin täyteläisen makuisia. Ihan hyvä, että oli vähän happoa vieressä tasoittamassa suurimpia makumohkareita.

Juurekset olivat loistavia, juuri sopivan kypsyisiä, perunat kermaisen kuohkeita ja porkkanat pikkuisen makeita. Rosmariinia oli kunnolla mukana, mutta se ei silti missään vaiheessa jyrännyt muita makuja alleen. Erinomainen kokonaisuus ja ehdottomasti yksi kaupungin parempia kotiruokabuffia, kannattaa todellakin käydä. Olisi ihan kiinnostavaa tsekata myös iltatarjonta, josta löytyy maistelumenuja à la carten lisäksi.

Sisustus on linjakas ja täynnä skandinaavista design-esinettä sekä -kalustetta. Isot kauniit lamput toivat lämmintä valoa ja intiimiä tunnelmaa muuten melko ravintolamaiseen saliin (jos tossa kuvauksessa nyt on mitään järkeä). Koska Alvar Aalto on jotenkin rakennukseen sidoksissa, niin sivuilla oli tietty Aalto-maljakkoja. Jotenkin noi vaan tuntuu nykyään hieman arkisilta, mutta ehkä se johtuu vaan omista oudoista mieltymyksistä? Tässä oli joka tapauksessa kiva istuskella ja ihmetellä (pääosin koululaisia? vastapäätä taisi olla Normaalilyseo) satunnaisesti ohi kulkevia ihmisparvia.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja huomioonottavaista, tässä heti lähdettiin esittelemään buffan sisältöä ja mistä asioista jutut koostuu, joten ei paljon lappujen puuttuminen haitannut. Muutenkin asiointi sujui erittäin mukavasti. Kasvissyöjälle oli (silliä lukuunottamatta) se salaatti+soppa ja tämän kokemuksen perusteella suosittelen käymään. Ilmeisesti tilaamalla saa myös liikelounaan, tai ainakin webskassa oli maininta tuollaisesta.

Ps. Eka!

Pps. Aamukävelyllä bongattua: Smyg on on umpi, onkohan se palaamassa takaisin *tirsk* Sinne? Tilalle on tulossa joku Peräkammarin poika tms? Mut oikeesti, toi lokaatio tuntuu olevan tosi haastava, siinä ei mikään rafla ole kauaa jaksanut polkea.

URL www.eevert.fi
Puhelin 020-7413010
Osoite Ratakatu 9, Helsinki

Bali Brunch (2. kerta)

Boom! Viikonlopun juhlat korsetteineen kaikkineen on nyt takana ja kylläpä olikin hyvät pilppeet, vaikka itsellä menikin aika keittiöpainotteiseksi koko setti. Ehti siinä ruoan esillepanon yhteydessä kuitenkin jutustella monen ystävän kanssa ja nyt sitten maanantai painoi sen verran, että piti saada jotain piristystä elämään. Onneksi R. oli tulossa nurkille, joten kaivoin listalta turvallisen vaihtoehdon, joksi valikoitui Merihaasta Kallioon siirtynyt Bali Brunch.

Indonesian cuisine in the trendy Kallio area with Rendang, Soto and such. The food was good and the chili sauces fiery, giving the week a good kick-off.

Other restaurants on Vaasankatu are Tuk Tuk, Soi Soi and Döner Harju.

Listalta löytyy lounastarjouksena (11e) neljä lautasannosta juoman (kokis, kokis zero ja fanta, vettä löytyy lisäksi) kanssa, sekä kana- tai kasviskeitto. Lautasissa löytyy: Rendang, possu, kana ja vegaani. Käytännössä riisin päälle/sivuun vaihtoehtoinen kastike tms. Keiton kanssa tulee myös riisiä, kun eihän sitä ilmankaan voi syödä. Itse otin Rendangin eli lehmäpataa ja R. otti possun, tai no, minä tilasin possua, kun piti tilata kanaa (d’oh).

Safkat saapuivat tiskille vauhdikkaasti ja oma annos oli tosiaan riisin sivuun nykäistyn lihapadan oloista. Sivuun oli töräytetty jogurttikastiketta. Riisi oli erittäin hyvin keitettyä ja siinä oli rapsakoita sattumia, jotka toivat pieniä makean oloisia purskahduksia mukanaan.

Kaalisalaatti oli hennon kirpsakasti maustettua ja sopi annokseen mainiosti tällaisena tasoittavana sekä tekstuuria tuovana elementtinä. Tuoreet yrtit ja raikkaan maukas jogurttikastike freesasivat makumaailmaa sopivasti. Nauta oli murisevan mehukasta ja kastike herkullista, mutta se mikä teki kaikesta vielä parempaa oli ne pari chilikastiketta, mitä oli pakko alkaa väärinkäyttää ensimaistelun jälkeen.

Talon oma punainen chilisoossi oli raikasta ja piti sisällään snadin potkun, mutta Sambal Hijau -kastike hurmasi itseni ihan täysin, tästä tuli uusi kohtauskastike* (*kastikepurkki, otetaan joka ruokailuun mukaan ja pirskotellaan liberaalisti) mitä pitää selvästi lisätä ihan kaikkeen seuraavat viikot eteenpäin. Oli pakko ostaa mukaan pari purkkia, toinen oli Sambal Terasi, jossa mukana katkarapua.

R:n possu oli erinomaista ja pidin itseasiassa siitä snadisti enemmän kuin omasta annoksesta. Tässä oli saatu kastikkeesta vielä jotenkin mielenkiintoisempi, tosin loppuruokailu sujui tosiaan niitä chilikastikkeita fiilistellen.

Ruoka itsessään oli oikein maittavaa, mutta ei ehkä ihan samalla tasolla kuin edellisellä kertaa. Mutta se vegelautanen oli vaan niin mahtava kokonaisuus, ettei nämä tällaiset lihaisat vaihtoehdot nouse niin kovalle levelille.

Tämä oli kuitenkin erittäin miellyttävä ja ravitseva lounaskokemus, kannattaa ihan ehdottomasti käydä.

Sisustus on edelleenkin persoonallisen leikkisä, tosin osa sitä hurmaavaa surffarimeininkiä on jäänyt Merihakaan ja kaikessa rosoisuudessaan Vaasankatu ei pärjää ihan sille merellisellä kattokannella tehdylle seikkailulle. Se mitä särmikkyydessä on menetetty, on uudenkarheissa pinnoissa saavutettu.

Juuri duunattu pikku ravintola oli oikein viihtyisä, ikkunan ääressä oli kiva istuskella höyryävä lautanen edessään. Asiakaspalvelu oli iloisen ystävällistä ja kaveri jaksoi jaaritella kaikkien kanssa safkasta sun muusta, tuli oikein iloinen mieli tästä reissusta. Loistava aloitus viikolle.

URL www.facebook.com/balibrunchhelsinki
Puhelin 046-9618011
Osoite Vaasankatu 13, Helsinki

Lehtovaara

Paadi paadi, oli juhlan tuntua ilmassa ja tämän takia vetäsin takataskusta yhden viimoisista shortlist-rafloista (on siellä vielä Nokka ja Ora ainakin) joista lounasta löytyy. Sitten pitää näihin tärkeämpiin hetkiin alkaa kehittämään jotain innovatiivisempaa. Lehtovaarahan on yksi Stadin ravintolamaailman grand old ladyista ja täällä on kerta jos toinenkin juhlittu sekä vietetty liikelounaita.

Töölön kirjaston takana sijaitseva rafla on ollut näillä sijoillaan jo yli puoli vuosisataa, joten tässä on oletettavasti nähty enemmän kuin yksi tällainen Mechelininkadun avaaminen. Nyt oli aikamoinen työmaa saatu aikaiseksi, kun katu oli melkein Ruoholahdesta asti auki.

One of the true classics of the Helsinki restaurant scene, this establishment has been here since 1940 and the menu reflects the roots. The Scandinavian appetizer buffet was the pièce de résistance of an otherwise satisfactory lunch.

Other restaurants of its ilk are Kuu, Kosmos and Bellevue.

Tarjolla on liikelounas (33e), jossa alku-, pää- ja peräruoka. Tänään oli tarjolla alkuun: Alkuruokapöytä tai sorsarillette piparjuurikastikkeella. Pääruokina: Tomaatti-inkiväärikeittoa, paistettua turskaa rucolakastikkeella ja punajuuririsotolla tai rosmariinipaahdettua lehmää korvasienimuhennoksella ja yrttipastalla.

Loppuun oli: Jälkkäribuffa tai sabayonkuorrutettua hedelmäsalaattia ja marenkia. Tähän hommaan vähän niinkuin kuuluu noi “pöydät”, joten mentiin niillä ja R. otti kalan, minä piffin.

Alkuun tuli vedettyä oikein kunnon ruotsinlaivasetti, tuollahan toki voisi vierailla useammankin kerran, mutta kun lautaselle vielä mahtuu pari nokaretta, vaikkapa salaatin päälle, niin mikä jottei. Tämä oli kyllä hyvä kokoelma herkkuja, kaikki maistui laadukkaalle ja kovin itse väkerretyn oloiselle.

Erityisesti kaikenlaiset kalat loistivat niin omalla maullaan kuin hyvin duunatuilla mausteillaan. Savu- ja graavilohi kastikkeineen vetivät pisimmän korren, tosin oli se lihapuolen paahtopaistikin ihan törkeän hyvin hoideltu. Ja diggailin myös niistä sipuleistakin joihin oli saatu todella syvä, mutta silti yllättävän hento portviinin maku. Loistava aloitus ja erinomaiset leivät vielä päälle.

Pääruokana minulla oli sitä nautaa korvasienimuhennoksella (I know!) ja yllättäen (tai ei, tykkäsinhän minä siitä Palacen korvasienivaahdosta tosi paljon) se muhennos toimi oikein hyvin. Herkkä korvasienen maku kerman kanssa syvensi ujosti suolattua lihaa.

Pasta oli herkullisen yrttistä, mutta jotenkin hautautui sen sienimuhennoksen ja paksujen lihapalojen alle. Annos oli ehkä aavistuksen epätasapainoinen, tavallaan siis kovin perinteinen.

R. veteli turskaa mielellään ja kun maistoin, niin olihan se todella hyvää, mutta ei niin kova setti kuin Kuun loistava turska. Risotto oli ehkä jäänyt snadisti veteläksi ja R. kaipaili tiukempaa punajuuren makua mukaan, nyt sitä oli vain nimeksi, kuten hailakan roseesta väristäkin voi päätellä. Taas perinteisen tasokas annos, mutta ei mitään järisyttävän yllättävää.

Jälkkäribuffa kuullosti oikein hyvältä ajatukselta ja kasasinkin omalle lautaselle crème brûléeta, tuulihatun näköisen jutun ja jotain mikä vaikutti ulkoisesti juustokakulta (karkit olivat kuvausrekvisiittaa R.n lautaselta). Kerma ja paahdettu sokeri oli todella herkullista, jopa siinä määrin, että meinasi mennä liiankin herkulliseksi ja rouskuttelinkin siinä mietteissäni sokeria hampaiden välissä kun vetelin viimeisen lusikallisen naamaani.

Tuulihattu osoittautui minikakuksi josta en ollut ihan niin innoissani ja sen päällä ollut tahna ei tehnyt asiaa paremmaksi. Juustokakkukin osoittautui jonkinasteiseksi mousseksi jossa oli (taas) mangoa päällä ja pehmeäksi kostunutta pohjaa.

Tämä jäi hienoiseksi pettymykseksi, varsinkin sen upean alkuruokapöydän jälkeen. Aika samoissa yleisenä kokemuksena kuin esim. Kosmos. Nyt pitää hetkeksi vetäytyä taas normilounaspaikkoihin, että saa tasapainoitettua elämän.

Sisustus huokuu historiaa ja todella hienolla tyylillä. On taulua seinällä ja kaikenlaista voittopokaalia yms. Ravintola jolla on noin ansiokas historia ja näin hienosti ylläpidetty taso, niin ruoan, palvelun kuin seinienkin osalta, täytyy olla hyvin johdettu/omistettu.

Nostan hattua koko porukalle, että pystyvät edelleen vetämään näin kovalla tasolla, tämä on jo omalla tavallaan instituutio, jossa jokaisen Stadilaisen pitäisi ainakin kerran käydä.

Ps. Döner Harju laajentaa Makkarataloon kohtuullisen suureellisen kuuloisella tsydeemillä.

URL www.lehtovaara.fi
Puhelin 09-440833
Osoite Mechelininkatu 39, Helsinki