Home Taste

Uusi viikko, vanhat kujeet, tällä kertaa lähdin kaikesta kalossittomuudesta huolimatta höökimään kohti Robaa, kun Buddhaa ei enää ole, vaan se on jakaantunut kahdeksi uudeksi raflaksi. Ensimmäisten kymmenen metrin kohdalla valinta osoittautui huonoksi ja kurvasinkin kohti Kluuvia. Tällä kertaa pääsisin vihdoinkin käymään siinä Home Taste buffassa, satoi tai satoi.

A below average Asian buffet with sushi, soup and warm dishes. The chili pork and salmon nigiri were ok, but otherwise this did not impress.

For other Asian buffets in Helsinki, check out Vivian’s Kitchen & Bar, Ho’s Food and Fuku.

Eli kaakkoisaasialainen buffa (9,80e), jossa oli tänään tarjolla: Sushia (useampia makeja myös niillä caviart-päällysteillä, ei tuoretta lohinigiriä, vaan pelkästään paahdettuja sekä frittisusheja että gunkaneita), salaattia (valmis tomaatti-salaatti-kurkku), kiinalainen hapan-tulinen -soppa, kanafrittejä (hämmentävästi nämä oli laputettu kanapulliksi), mustekalafrittejä, kevätkääryleitä, hapanimelakastiketta, sataykanaa, nautacurrya, kahdesti paistettua chilipossua, paistettua kiinankaalia, riisiä sekä paistettua nuudelia. Maksu hoidetaan kassalle tullessa. Vedet löytyy pöydästä ja lautaset ovat ovelasti (meni hetki, syytän maanantaita, tosin en ollut ainoa) sijoitettu buffan alle hyllyihin.

Skippasin salaatin, kun se ei jotenkin houkutellut ja aloitin sushilla sekä sopalla. Soppa oli lämmintä ja aavistuksen tulista, mutta jotenkin tässä ei ollut se etikkaisuus mukana sellaisella sopivalla balanssilla.

Sushit olivat kohtuullisia, tosin hieman ihmetytti se tuoreen kalan uupuminen, liekitetyt lohet kuitenkin menettelivät. Fritattu sushi oli virhevalinta, tämä oli lämpökuvun alla mennyt ikävän pehmeäksi ja kadottanut näin olemassaolonsa perusteen.

Jatkoin lämpimillä lajeilla ja kanafrittiä vaivasi sama tauti kuin sushiakin, eli rapsakkuus tiessään, vaikka olinkin liikkeellä buffan avaamisen aikohin. Muut ruokalajit jatkoivat heikkoa tasoa, suurin osa oli sekä snadisti alilämpöisiä, että alimaustettuja.

Se possu chilipalasineen oli oikeastaan ainoa tarjolla olevista vaihtoehdoista, joka miellytti, tässä oli kivasti potkua ja hieman rasvainen possu sekä napakaksi jätetyt kasvikset pelasivat hienosti yhteen.

Tämä oli mielestäni yllättävän voimaton veto näille koordinaateille, mutta toisaalta ruokailijoita näytti riittävän siitä huolimatta ja sali tuli nopeasti täyteen.

Ei tämä pärjännyt laatunsa puolesta mitenkään esim. Cavernan tarjoomalle ja jos sushibuffista puhutaan, niin ollaan reilusti alle keskitason. Mutta se possu ja ne liekkilohet olivat ihan ok, kyllä tälläkin nälkä lähtee.

Sisustus on ook, seinille maalatut maisemat toivat jotenkin Borneon mieleen ja tila oli saatu toimivaksi kellarisijainnista huolimatta. Sisäänkäynnin yhteydessä oli kabinetti, joka oli täynnä kiinalaisia turisteja syömässä, tosin he eivät näyttäneet käyttävän buffetin antimia. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

Ps. Säm-ravintolan yläkerta, Masu, on näemmä avattu ja sieltä saa täysin yllättäen maistelumenuja. Pitää yrittää jossain vaiheessa ehtiä tuollakin käymään.

Pps. Ei ole Syndicatea enää Kluuvin listoilla.

URL www.hometaste.fi
Puhelin 050-5719758
Osoite Aleksanterinkatu 9, Helsinki

Namnam

TGIF. Kävin treffaa herra L:n Kallion kielekkeellä, aiemmat kerrat tällien sopimiseen olivat kuivuneet kasaan. Hyvää kuului ja häitäkin oli järjesteltävänä ja kaikkee, kiva nähdä pitkästä aikaa.

Kohteeksi osui Flemarille hetki sitten ilmestynyt Namnam, jossa oli phởta tarjolla, muun vietnamilaisen meiningin lisäksi. Karautin kolmosella Karhupuistoon ja kävelin vähän vanhoilla kulmilla, jotenkin tämä alue jaksaa viehättää vuodesta toiseen.

Vietnamese cuisine at this corner cafe, with Phở, Bánh and such. The soup was pretty good, as were the refreshing summer rolls.

Other Vietnamese restaurants in the Helsinki area are No. 5 Coffee, Vibami and Ônam.

Eli soppaa (9e), patonkia (5,50e) tai kesärullia (8e / 5 kpl), muiden kahvilameininkien lisäksi. Phởta kanalla kummallekin, oli pakko ottaa vielä setti rullia (possua, kanaa sekä yks vege) sivuun. Ja otinpa vielä perjantain kunniaksi jääkahvin.

Soppa ja rullat tulivat samaan aikaan ja edessä oli jälleen höyryävä kulhollinen, joka sopikin tämän päivän ilmaan oikein mainiosti. Kana oli murisevan mehukasta, yrttejä oli aika kivasti ja löytyipä vielä hieman keltasipuliakin sekä snadisti tuoretta chiliä. Jännästi lisukekulho sisälsi normi limen lisäksi pikkelöityä punasipulia, mikä olikin ihan pirtsakka lisä phởn kylkeen.

Liemi oli ihan jees, parempaakin on vedetty, mutta kyllä tämä toimi ihan kohtuullisesti. Ehkä vähän ohuempi maku kuin mihin on törmännyt ja sopan määrä oli melkoinen verrattuna keiton muihin komponentteihin. Nuudeleita oli passelisti, varsinkin kun pöydässä oli niitä rulliakin.

Kesäkääryleet tulivat paahteisen oloisen pähkinädipin kanssa. Pötkylät maistuivat tuoreille, eikä niitä oltu ladattu liian täyteen nuudeleita, joka joskus näissä ärsyttää. Possu ei nostanut päätään muiden makujen seasta, kuten eivät katkiksetkaan, mentiin aika hennolla profiililla.

Jääkahvi oli herkullista, kondensoitu maito pohjalla makeutti lasin mainiosti ja tämä olisi todella kiva erityisesti kesällä.

Jota toki sai modattua sillä dipillä, joka oli melko hyvä, ehkä vähän yksiulotteinen, olisin kaivannut jotain raikasta dippiä tähän kaveriksi, kuten Pho 17 -ravintolassa. Toki srirachaa pysty sotkemaan riisipaperin syövereihin, jolla sai sentään kivan chilipotkun megeen.

Sisustus on spartalainen, iso koulukello hallitsee muuten koruttomia seiniä ja yhdellä pöydällä oli kärsineen oloinen orkidea sinnittelemässä kanssamme täällä pohjolan perukoilla. Taustalla soi musiikin sisältöön nähden kovin rauhallisella tasolla mm. Eminemin räpäytyset, mistä ehdottomasti plussaa.

Olen muuten tutustunut (joo, ei tule enää seurattua uutta musiikkia ollenkaan) lähiaikoina Logiciin, aika vakuuttava, varsinkin kaverin freestyle skillsit. Asiakaspalvelu raflassa oli kohteliaan sujuvaa. Kasvissyöjille löytyy jopa vegephở!

Paluumatka tuli tehtyä kohtisuoraa linjojen poikki rantsuun ja lahden ympäri, rinnakkaisesti kiskojen vierestä aina Sirkus Finlandian ohi.

Rantaviivaa halkaistessani puusta pudonneet kastanjat sekä nurmikon peitoksi leijuneet räiskyvät vaahteranlehdet veivät muistoni hetkeksi kotikonnuille.

Ne kerrat kun kiipesimme puiden oksille ja nappasimme vaahteran siemeniä ja liimailimme niitä nenänpäihin. Tai kun syksyllä availimme kanstanjoiden piikikkäitä kuoria pikku linkkareillamme.

Kävellessäni kahisevien lehtien läpi, alkoi päässäni soida Kayleigh sille kuuluvalla paatoksella, syksy on koittanut.

Ps. Bystro lopettaa ja muuttuu Sue Elleniksi. Eli onko tiedossa ribsejä sekä Nashvillen kuumaa kanaa?

Pps. Walk-in tattoo? Rly?

URL www.cafenamnam.com
Puhelin n/a
Osoite Fleminginkatu 21, Helsinki

Lehtovaara

Paadi paadi, oli juhlan tuntua ilmassa ja tämän takia vetäsin takataskusta yhden viimoisista shortlist-rafloista (on siellä vielä Nokka ja Ora ainakin) joista lounasta löytyy. Sitten pitää näihin tärkeämpiin hetkiin alkaa kehittämään jotain innovatiivisempaa. Lehtovaarahan on yksi Stadin ravintolamaailman grand old ladyista ja täällä on kerta jos toinenkin juhlittu sekä vietetty liikelounaita.

Töölön kirjaston takana sijaitseva rafla on ollut näillä sijoillaan jo yli puoli vuosisataa, joten tässä on oletettavasti nähty enemmän kuin yksi tällainen Mechelininkadun avaaminen. Nyt oli aikamoinen työmaa saatu aikaiseksi, kun katu oli melkein Ruoholahdesta asti auki.

One of the true classics of the Helsinki restaurant scene, this establishment has been here since 1940 and the menu reflects the roots. The Scandinavian appetizer buffet was the pièce de résistance of an otherwise satisfactory lunch.

Other restaurants of its ilk are Kuu, Kosmos and Bellevue.

Tarjolla on liikelounas (33e), jossa alku-, pää- ja peräruoka. Tänään oli tarjolla alkuun: Alkuruokapöytä tai sorsarillette piparjuurikastikkeella. Pääruokina: Tomaatti-inkiväärikeittoa, paistettua turskaa rucolakastikkeella ja punajuuririsotolla tai rosmariinipaahdettua lehmää korvasienimuhennoksella ja yrttipastalla.

Loppuun oli: Jälkkäribuffa tai sabayonkuorrutettua hedelmäsalaattia ja marenkia. Tähän hommaan vähän niinkuin kuuluu noi “pöydät”, joten mentiin niillä ja R. otti kalan, minä piffin.

Alkuun tuli vedettyä oikein kunnon ruotsinlaivasetti, tuollahan toki voisi vierailla useammankin kerran, mutta kun lautaselle vielä mahtuu pari nokaretta, vaikkapa salaatin päälle, niin mikä jottei. Tämä oli kyllä hyvä kokoelma herkkuja, kaikki maistui laadukkaalle ja kovin itse väkerretyn oloiselle.

Erityisesti kaikenlaiset kalat loistivat niin omalla maullaan kuin hyvin duunatuilla mausteillaan. Savu- ja graavilohi kastikkeineen vetivät pisimmän korren, tosin oli se lihapuolen paahtopaistikin ihan törkeän hyvin hoideltu. Ja diggailin myös niistä sipuleistakin joihin oli saatu todella syvä, mutta silti yllättävän hento portviinin maku. Loistava aloitus ja erinomaiset leivät vielä päälle.

Pääruokana minulla oli sitä nautaa korvasienimuhennoksella (I know!) ja yllättäen (tai ei, tykkäsinhän minä siitä Palacen korvasienivaahdosta tosi paljon) se muhennos toimi oikein hyvin. Herkkä korvasienen maku kerman kanssa syvensi ujosti suolattua lihaa.

Pasta oli herkullisen yrttistä, mutta jotenkin hautautui sen sienimuhennoksen ja paksujen lihapalojen alle. Annos oli ehkä aavistuksen epätasapainoinen, tavallaan siis kovin perinteinen.

R. veteli turskaa mielellään ja kun maistoin, niin olihan se todella hyvää, mutta ei niin kova setti kuin Kuun loistava turska. Risotto oli ehkä jäänyt snadisti veteläksi ja R. kaipaili tiukempaa punajuuren makua mukaan, nyt sitä oli vain nimeksi, kuten hailakan roseesta väristäkin voi päätellä. Taas perinteisen tasokas annos, mutta ei mitään järisyttävän yllättävää.

Jälkkäribuffa kuullosti oikein hyvältä ajatukselta ja kasasinkin omalle lautaselle crème brûléeta, tuulihatun näköisen jutun ja jotain mikä vaikutti ulkoisesti juustokakulta (karkit olivat kuvausrekvisiittaa R.n lautaselta). Kerma ja paahdettu sokeri oli todella herkullista, jopa siinä määrin, että meinasi mennä liiankin herkulliseksi ja rouskuttelinkin siinä mietteissäni sokeria hampaiden välissä kun vetelin viimeisen lusikallisen naamaani.

Tuulihattu osoittautui minikakuksi josta en ollut ihan niin innoissani ja sen päällä ollut tahna ei tehnyt asiaa paremmaksi. Juustokakkukin osoittautui jonkinasteiseksi mousseksi jossa oli (taas) mangoa päällä ja pehmeäksi kostunutta pohjaa.

Tämä jäi hienoiseksi pettymykseksi, varsinkin sen upean alkuruokapöydän jälkeen. Aika samoissa yleisenä kokemuksena kuin esim. Kosmos. Nyt pitää hetkeksi vetäytyä taas normilounaspaikkoihin, että saa tasapainoitettua elämän.

Sisustus huokuu historiaa ja todella hienolla tyylillä. On taulua seinällä ja kaikenlaista voittopokaalia yms. Ravintola jolla on noin ansiokas historia ja näin hienosti ylläpidetty taso, niin ruoan, palvelun kuin seinienkin osalta, täytyy olla hyvin johdettu/omistettu.

Nostan hattua koko porukalle, että pystyvät edelleen vetämään näin kovalla tasolla, tämä on jo omalla tavallaan instituutio, jossa jokaisen Stadilaisen pitäisi ainakin kerran käydä.

Ps. Döner Harju laajentaa Makkarataloon kohtuullisen suureellisen kuuloisella tsydeemillä.

URL www.lehtovaara.fi
Puhelin 09-440833
Osoite Mechelininkatu 39, Helsinki