Lonna (2. kerta)

Sukujuhlat synttäreiden muodossa vaativat pienehkön pihtisynnytyksen, mutta päästiin lopulta matkaan Kauppatorin laidalta.

Sieltä astuimme laivaan, kohti Lonnaa, tuota Suomenlinnan katveeseen jätettyä pientä miinanraivaajien saarta, jossa nykyään miinojen sijaan hoidellaan nälkiintynyttä kansaa.

A truly unique dining experience in the Helsinki archipelago, this restaurant has delicious food with a local touch and the location has a rugged charm to it.

Other restaurants with a unique twist to them in Helsinki are Finnjävel, NJK and Café Krypta.

Alkuun: Siika ja nauris (11e), porotartar ja sieni (12e) sekä tomaatti ja samettikukka (10e). Pääruokina oli: Nieriä ja kukkakaali (26e), hirvi ja palsternakka (28e) sekä tatti ja kaura (22e). Jälkkäreistä löytyi: Juusto ja punaherukka (8e), salmiakki ja vadelma (10e) sekä mustikka ja vuohenjogurtti (10e).

Porotartar oli tymäkän makuista ja hento sienikeksi, joka oli aseteltu lihakinoksen päälle, antoi mielenkiintoisen vastakkainasettelun hennolla kosketuksellaan.

Tomaattisalaatti tomaattivedessä oli yllättävän pliisu vaikka tomaateista pidänkin, tosin sain tästä napattua vain muutaman makupalan viereiseltä lautaselta.

Saaristolaisleipä oli ihan makoisaa, mutta snadisti tahmean puoleinen ja murisevuudessaan hieman vaikeasti syötävä. Vaahdotettu voi toimii aina, mutta tämä oli jo niin ilmavaa, että levitykseen olisin kaivannut pientä lusikkaa, veitsellä meni vähän säätämiseksi.

Oma alkuruoka oli siika ja se oli herkullista maitomaisen kastikkeen kanssa nautittuna, mutta erityisesti tästä jäi mieleen se upeasti pikkelöity naurisraaste. Herkullista!

Itse nautiskelin tuon hirven palsternakan kanssa ja tässä näkyi Suomi lautasella. Hirviö oli todella taitavasti keitetty, mehukkaan punertava sisältä ja maittavalla paistopinnalla varustettu.

Paistoliemen ja siinä kelluneiden happamien marjojen kanssa tämä muodosti todella mahtavan annoksen, jota vain täydensi se täyteläinen pyree sekä taas kivan hapokkaasti pikkelöidyt porkkanat. Tasokas ja harmooninen suoritus.

Nieriä, jota pääsin myös maistelemaan, oli hienosti paistettu ja kala todella nautinnollista.

Mutta se mikä pääruoista sai eniten kehuja, oli ne loistavat lisukkeet, joista löytyi niin kevyesti paistettua varhaiskaalia, ihanaa papusalaattia yrteillä sekä rohkean pelkistetty vihreä salaatti freesillä kastikkeella.

Nämä kaikki lisukkeet oli jaettuja jengin kesken ja jokainen löysi kuppien joukosta oman suosikkinsa, jotkut useampiakin. Pöydän päätyyn tuli myös sitä tattia kauran kera, mutta siitä en saanut kerättyä kokemuspisteitä itselleni, enkä ehtinyt myöskään haastatella sen syvällisemmin annoksen omistajaa.

Peräruokana tuli itselle juustolautanen (natch) joka oli hyvä, mutta ei päräyttävä. Hyvin oli kuitenkin juustot oikeassa iässä ja lämpötilassa ja hilloke toi lisäpotkua maisteluun.

Salmiakki ja vadelma -annos oli yllättävä kombinaatio, joka toimi kyllä omalla kohdalla hyvin, sen parin haarukallisen verran mitä sain itselleni varastettua.

Vadelmaa oli onnistuttu tuomaan lautaselle monella eri tapaa, joka toi tähän miellyttävää kerroksellisuutta.

Mustikka ja vuohenjogurtista ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta annos näytti kiinnostavalta.

Sisustus tuli tällä käyntikerralla tsekattua sisältäpäin, mikä toimi tällaisena viileämpänä ajankohtana paremmin kuin kesällinen terassi. Kalustus oli skandinaavisen yksinkertaista ja sopi tähän saaristolliseen tematiikkaan.

Menut ja muu data oli tallennettu jälleen liiduilla seinille sekä liikutettaviin tauluihin, joka tuntuu olevan nykytapa tietynlaisissa bistrohenkisissä mestoissa, kuten mm. Baskeri & Bassossa. Ja mikäs siinä, seinille piirtely on hauskaa.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana on ravintolan takatiloissa esillä olevat demagnetisointilaitteet, joilla suojattiin laivoja tietynkaltaisia miinoja vastaan.

Tässä pääsi tekemään pienen pintaraapaisun paikan historiaan ja kummalliset koneet ovat aina jänniä tutkimuskohteita.

Lauttamatka sinne ja takaisin toimii mukavana irtautumisena arjen ja juhlan välillä. Tämä oli hyvä reissu ja Lonna osoitti jälleen olevansa yksi Stadin merkittävistä ravintolakohteista, vaikka onkin (mmärrettävästi vain kesäisin auki.

Kannattaa ehdottomasti käydä, melko ainutlaatuinen kokemus.

URL http://www.lonna.fi/
Puhelin 044-7300300
Osoite 60°9.251′N, 24°59.453′E

Talvikukan Kahvila

Viikonloppu taas takana ja perjantain häät vielä pyörivät mielessä. Oli hienoa nähdä paljon vanhoja kavereita kauniissa puitteissa. Mutta nälkä ajoi jälleen pihalle ja sukelsin tunnelien kautta Postitalon paikkeille, etsien Mashiron uutta pistettä ja sen “sushijunaa“. Tällainenhan oli joskus Eatzin alakerrassa.

A quaint little cafe close to the famous Temppelinaukio church, serving homely Finnish food and some Chinese dishes.

For more charming little cafes in Helsinki, be sure to check out Cafe Brahe, Cafelito and Bumi Cafe.

Valitettavasti Rajalan vieressä sijainneen Foto Cafe:n tilalle ilmestyneessä ravintolassa ei ollut vielä mitään merkkiä junasta tai hihnasta. Robottisushin puutteeseen pettyneenä lähdin viilettämään kohti Cafe Redin tilalle ilmestynyttä kahvilaa, jonka muistin siltä jalkarakkoreissultani.

Rivakka kävely pikkuparlamentin ohi ja Temppeliaukion kirkkoon matkaavien turistimassojen ohi toi minut kahvilan ovelle. Lounaslistalta löytyi: Jauhelihapasta (6,50e), nakkimakkarakeitto (6e tai 7e ehkä isommasta?), dumplingeja (5e 10kpl / 10e 20kpl salaatin kera), paistettuja nuudeleita (8e) sekä tulinen kana riisillä (8e). Päädyin kanaan, koska tulisuus.

Kana saapui pöytään keittiöstä kuullun aherruksen jälkeen ja noudatteli sitä normikaavaa, eli kupillinen riisiä kumottuna lautaselle ja kastiketta vieressä. Tämä oli oikein herkullinen annos. Kivasti tulisuutta, mutta ei liikaa ja kaikki tuntui tuoreelta sekä itse väkerretyltä. Annoksessa oli myös jännittäviä yksityiskohtia, kuten jotain mikä vaikutti mustalta valkosipulilta. Riisi oli hyvin keitetty ja kokonaisuutena tämä oli tällainen simppelin herkullinen kiinalainen annos. Dumplingeja olisi hauska kokeilla myös, ehkä sitten seuraavalla kertaa.

Sisustus on kioskimainen ja riisuttu. Iltasanomia tässä tuli lueskeltua samalla kun lounasti, mutta noin yleisesti ottaen mesta tuntui olevan parempi lyhyelle piipahdukselle take awayn muodossa.

Asiakaspalvelu oli herttaisen ystävällistä, omistaja(?)pariskunta toimi pääosin kiinankielellä ja muutenkin touhu oli sympaattisen omaleimaista. Kasvissyöjälle oli niitä salaatteja tms.

Ps. Olen passannut tässä jo useampana päivänä lounaan kokonaan. Mutta yritän hiljalleen purkaa parinkymmenen ravintolan backlogia, nyt kun kirjoittaminen tuntuu taas mielekkäältä. Päivitykset tulevat olemaan lähiaikoina hyvin sattumanvaraisia.

URL www.talvikukankahvila.fi
Puhelin 050-5400310
Osoite Arkadiakatu 19, Helsinki

Henry’s Cafe

Lopun ajan tunnelma, yhdet läksiäiset, sitten häät ja ovikin oli lukossa. Viikkokin vetelee viimeisiään. Näissä tunnelmissa yritän lähteä ajoissa Hakikseen, mutta olosuhteet sotivat aiettani vastaan. Ylitän Manskun ja Kaivokadun risteyksen vasta varttia vaille. Kutonen menee nenän edestä ohi, mutta Stokkan vieressä siintää kolmonen. Kävelen rauhallisesti pysäkille, samalla kun Stingin Englishman in New Yorkin “A gentleman will walk but never run” lausahdus soi päässäni.

Miksiköhän jotkut biisit jäävät elämään takaraivon jukeboksissa vuosiksi ja toiset häviävät sen siliän tien. Astun sporaan ja kaivan vaistomaisesti luurin ulos taskusta.

A small cafe right next to Hakaniemi market, the lunch offers are simple and friendly on the wallet.

Other restaurants in Hakaniemi are Raiku, Soppakeittiö and Ho Ting.

Keskilaitureilla on tohina käynnissä kun työmiehet rakentavat metron lasikoppia, onkohan maan allakin tehty jotain uudelleenjärjestelyitä? Länsimetron pitäisi kohta valmistua ja se tulee aiheuttamaan omalta osalta kulkureittien kääntymistä. Tämä keskeneräinen pömpeli teipattuine ikkunoineen konkretisoi tulevaa muutosta. Katsastan nopeasti peilikuvaani kopin pinnasta kävellessäni sen ohi. Huokausten silta erottuu horistontissa, kun saavun ravintolan ovelle. Harmikseni sen edessä istuskelee parvi miehiä, enkä pysty ikuistamaan kadunpuolta, yritän muistaa ottaa kuvan lähtiessäni.

Oven takaa löytyy pieni kahvila jonka vitriinissä on esillä sämpylöitä ja kakkua. Kysyn lounaasta (7e) ja maksan kassan takana toimivalle rouvalle. Hän kysyy, haluanko salaatin ja leivän, “kuuluu hintaan”. Myöntelen hänelle samalla kun siirryn tutkimaan lounasvaihtoehtoja. Listalla ollut jauhelihapihvi on muuttunut lihapulliksi, mutta minua kiinnostaakin enemmän itämainen meininki.

Kauhon riisiä ja seesamisiemenillä kuorrutettua kanawokkia lautaselle lämpöastioista, joiden päällä on lappi “7e yksi annos, lisäannos +2e”. Turautan vähän srirachaa lautasen sivuun ja nappaan salaattilautasen mukaani. Pöydässä aloitan salaatista ja selkärangastani nousee tarve syödä lautaset tyhjiksi, on sellainen kutina, että tulee emännältä noottia jos heittää ruokaa hukkaan.

Selkäni takana ruokaileva mies ärähtää liian agressiiviseen lasin blokkaukseen ja saa vetensä takaisin. Mussutan margiksella päälystetyn ranskiksen ja yksinkertaisen salaatin, jonka jälkeen hyökkään pääruoan kimppuun. Tutkin lautasta ja ruokakeko muistuttaa minua etäisesti kenraali tso’n kana-annoksesta jota tein perheelle muutama viikko sitten.

Soossin viskositeetti on muuttunut peruna/maissijauhoista tahmean oloiseksi ja kauhon kanaa sekä siihen liimautunutta riisiä suuhuni. Kastike on ihan kohtuullisen maukasta – ainakin tähän hintaan – ja laatutakeena raflassa onkin aika paljon työmiehiä ruokailemassa. Punainen lätäkkö chilikastiketta maistuu omituiselle, vähän kuin puolityhjä pullo kassan vieressä olisi ollut liian pitkään lämpimässä ja jätänkin siitä suurimman osan lautaselle kaikesta huolimatta.

Nopea lounastuokio jää taakseni kun otan hätäisen kuvan kadulla ja riennän kohti länsilaidan bussipysäkkejä. Kumitassu vie minut takaisin toimistolle jossa odottaa kiire ja kohina, sekä heppakirja läksiäislahjana. Virgin Oilin terassi on pakattu kuorma-autoon, syksy on saapunut.

URL www.facebook.com/henryscafelounaskahvila
Puhelin 044-9963938
Osoite Sörnäisten rantatie 1, Helsinki