Category: Lounasarvio

Giwa

“Kiva kiva” luki minun lainaamassa t-paidassa jollain jatkoilla, jotka järjestettiin Merikaapelihallissa joskus 2000-luvun taitteessa (oi niitä aikoja). Tämän ravintolan nimi on kirjoitettu eri tavalla, mutta on silti ihan kiva. Same same, but different.

Paikkahan on kulkenut ennenmuinoin Makki Makki -nimisenä, mutta on remontin myötä saanut uuden nimen ja sushi on myös tippunut pois tarjoomasta. Muuten mentiin aika samoilla linjoilla kuin ennenkin. R oli mukana lounasseurana, joka saikin minut valitsemaan tämän kohteeksi, olen säästellyt tätä häntä varten.

Nyt alkaa keskustan paikat olla aika tehty ja nähty, Hernesaaressa päin on vielä muutama, Skattalla Nokka (se isompi puoli) ja Oran perjantailounas (nämä on molemmat shortlistalla) sekä muutama kahvila tms. Vähiin käy ennenkuin loppuu, toki uusia tulee tasaisen tappavasti.

Korean Bibimbap, Kimchi and Bulgogi on the menu at this small and popular restaurant. The food was tasty, the decor Scandinavian and the external door was lacking any and all signage, so use a navigator to locate the place.

If you want more kimchi (and who doesn’t), then take a gander at Korea House, Kimchi Wagon and Nood Ramen.

Eli korealaista tavaraa ja lounaslista on ilahduttavan lyhyt. Listalta löytyy: Bibimbap eli korealainen pyttipannu kana/lehmä/possu/kimchi/vege-täytteellä (9,90e), dolsot eli bibimbap (samat täytevaihtoehdot) erittäin kuumassa astiassa (12,90e) sekä bulgogi eli paistettua lehmää ja sipulia riisin päällä (12,90e).

Sivuun saa lisäksi: Kimchi (3e) sekä keitetty riisi (3e). Alkuun on miso-keittoa sekä salaattia ja tykötarpeita (paahdettu sipuli, pähkinä, purjoa, pari kastiketta). Loppuun on kahvia, (valmiiksi haudutettua, vihreää) teetä sekä karkkia ja keksiä (jei). R otti bibimbapin possulla ja minä bulgogin.

Alkuun heitetty salaatti oli freesi ja kastikkeet kastikkeet oivia. Ranskalainen (?) kastike oli täyteläistä ja se chilikastike oli juuri sopivan tulista ja öljyistä salaatin kanssa nautittavaksi. Mutta ei ollut niin herkullista kuin se mahtava seesam-kastike, mitä oli Makki Makki -käynnillä.

Miso-keitto lämmitti kivasti kylmän koleaita sormia, mutta poislukien ne purjosuikaleet mitä tähän tuli ympättyä, merilevä sekä tofu olivat kateissa.

Pääruoka saapui kohtuullisen nopeasti, oltiin onneksi aikaisin liikkeellä. Osa pöydistä oli etukäteen varattuja ja muutenkin rafla täyttyi hyvin nopeasti, kannattaa olla ajoissa tai myöhään liikkeellä, tai sitten tehdä varaus. Oma bulgogi oli tavallaan tuttu, Kimchi Wagonista on tullut tämän niminen annos tilattua, mutta tämä oli kyllä erilainen.

Maut olivat melko hentoja, nauta esiintyi lautasella murisevan mehukkaina suikaleina seesaminsiemenillä koristeltuna. Riisi oli jännän lyhyttä, vähän risottoriisin muotoista, mutta tässä annoksessa jonkinlaisen liemen päällä.

Hyvän makuinen annos, varsinkin kun siihen tursotteli päälle soijapapu-chilitahnaa, chilisoossia sekä soijaa ja sekoitteli. Harkitun oloinen annos ja sopivan erilainen.

Sivuun otettu kimchi oli loistavan makuista, kirkkaan ja raikkaan makuinen setti rapsakan napakoita kaalinpaloja kivalla tulisuudella. Tämä on yksi parhaimmista versioista kimchistä mitä olen maistanut.

Bibimbap kihisi omassa kupissaan ja loi jännän tekstuuri- ja makuvivahteen annokseen niistä kohdista missä komponentit saivat köllötellä kuumaa kiveä vasten. R sekoitteli ainekset keskenään ja veteli annoksen huiviin hyvillä mielin. Sain minäkin maistaa ja tämä on kyllä erinomainen annos, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Kuten on myös se edukkaampi, joka ei tule kuumassa kulhossa. Tämä on mielestäni edelleenkin erittäin hyvä lounaskohde ja silleen sopivan eksoottinen, kannattaa käydä tsekkaamassa. Kahvi oli hyvää, kuten myös tee ja keksi minkä itse vetelin.

Sisustus on vedetty vielä linjakkaammaksi kuin mitä muistelin edelliskerrasta ja pieni tila oli saatu yksinkertaisen tyylikkääksi, vaikka toki avautuu suoraan keittiöön ja “takatilaan”. Mukava tässä oli istuskella lounastamassa ja turista R:b kanssa.

Taustalla soi hento jazz, joka viimeisteli tunnelman. Kasvissyöjälle oli muutamakin vaihtoehto, kannattaa käydä koestamassa jos perussalaatit alkaa nyppimään tai kanit lounaslaatikkoon hyppimään. Lasten kanssa voisi tulla vähän ruuhkaa.

Ps. Mehut on tulossa taas kauppoihin!

Pps. Tältäkö se näyttää kun suomalainen kaljaturisti saapuu takaisin Helsingin satamaan. Vai mitä tässä on haettu?

URL www.giwa.fi
Puhelin 040-1993223
Osoite Bulevardi 19, Helsinki

Thai Street Food

Meni taas vaiheiluksi ja ihmettelyksi, joten nappasin listalta umpimähkään sinne vähän aikaa sitten (eat.fi:n arvostelulistalta) ilmestyneen Som Afro Cafen. Tämä Nilgirin ja Social Food Burger Jointin viereen perustettu kioski vaikutti hieman liian kahvilamaiselta tarjoilultaan ja nälkä oli sen verran kova, että päätin surffailla ohi ja edetä kohti Plan B:tä, joka tällä kertaa oli Moko.

Tämä oli valikoitunut varapaikalle sijaintinsa ja listalta löytyvän lasagnen takia. Mutta mutta! Kävellessäni Vilhovuorenkadulle Pääskylänrinnettä (Corner House, jossa en koskaan ehtinyt käydä, on muuttunut Sörkan Ruusuksi, vaikka tosin aasialainen raflakin näköjään löytyy kuitenkin vielä Woltin listoilta), silmiini osui yksi kauniimmista asioista mitä voi ihminen kuvitella.

Uuden ravintolan kyltti, jossa lupailtiin tuoretta thaikku katuruokaa. Pieni kyynel muodostui silmäkulmaani kun käännyin ohi lasagnen lumouksen, kohti tätä lupausten laaksoa, tulisen ruoan tuoksua.

Thai street food is what’s on the tin and the plate, but unfortunately the execution was a bit of a hit-and-miss. The condiments were fiery, but the actual dish was not too hot.

Other Thai restaurants in the ‘hood are Vivian’s Kitchen & Bar, Tuk Tuk and Pinto B’Staurant.

Tästä Jamaican Mamasin tilalle (“relokaatio”) tulleesta ravintolasta (joka on ilmeisesti saapunut Porvoosta asti) saa siis thaimaalaista ruokaa. Päivittäin vaihtuvalta lounaslistalta löytyy tasan yksi (12e) vaihtoehto (saa myös tofulla), joka tänään oli: Currykana.

Varsinaisella listalla on toki muutakin, mutta en jaksa niitä vääntää tähän, ravintolan Facebook-sivut sisältävät tarkempia speksejä. Lautasannoksissa on mukana salaatti ja seinästä löytyy limuhanat, joista voi hakea niin paljon kuin jaksaa. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille.

Paperilautanen ja kertisaterimet aina jotenkin latistaa tunnelmaa jos ei ole kännissä ja/tai festareilla. Mutta tietty katuruokaahan tässä oltiin tarjoilemassa, joten näillä mennään. Ulkoisesti annos oli melko stanu, keko riisiä, läjä kastiketta ja snadisti salaattia.

Viereen tuli haettua kuppi kala-chilikastiketta (nam phrik tms) ja kuppi sosasolaa (ei ollut mitään brandikamaa). Riisi oli ihan ook, vähän paakkuuntunut, mutta sopivan kosteaa vielä. Salaatissa ei oikein tuo “It’s always fresh”-laatulupaus kohdannut todellisuutta, porkkanasuikaleet olivat olleet jo jonkunaikaa misalaatikossa ja salaattikaan ei ollut ihan just leikattua.

Ilman kastiketta tämä salaatti oli kuivaa ja jotenkin epätyydyttävä. Itse currykana oli semijees, osa kanasta oli päässyt kuivahtamaan sitkeän puoleiseksi, mutta veget olivat sopivan napakoita ja makua oli ihan kivasti. Varsinkin sitten kun laitoin sitä chilikastiketta, jossa oli riittävästi linnunsilmä-chilejä omiin tarpeisiini. Nälkä lähti ja safkaa oli paljon, mutta ei tämä näille kulmille ja tälle kilpailulle tällä tasolla pärjää.

Niin Vivian’sista kuin Tuk Tukistakin saa paremman makuisen buffan halvemmalla ja viereisestä Pintostakin ihan kohtuullisen safkan edukkaammin. Ehkä tämän aukioloajat on se liikeidean kantava voima?

Sisustus on raffi kuin tehdashalli, mutta silleen hyvällä tavalla. Ei tämä mikään illan istuijaisiin tarkoitettu mesta ole, mutta jotenkin tyyli oli omaan silmään sopiva. Ikkunan luona baaritiskillä oli kiva istuskella syöpöttelemässä ja tutkimassa maailman menoa. Kasvissyöjälle on ilmeisesti tofuversio aina tarjolla, tai niin lista ainakin väittää. Lasten kanssa ei välttis tulis mentyä, tämä on kuitenkin enemmän suunnattu tällaiseen take away yms meininkiin.

Ps. Juuri sen kuin kasvaa.

Pps. Matkalta löytyi myös hauskasti maalattu sähköboksi.

URL www.thaistreetfood.fi
Puhelin 040-1622655
Osoite Vilhonvuorenkatu 5, Helsinki

Relove (ja Epic Foods)

Maanantai ja lounas w/R. Kevyttä oli taas tilauksessa ja tämä sopi itsellekin isänpäivä-herkkujen jälkeen. Nyt sen “paremmat ravintolat” shortlistan viereen on muodostunut jännä “kevyet” lista, jota kasvattelen tätä varten, ituhippipäivät on nyt sijoitettu maanantaihin ja torstaihin, silloin vedellään kanien safkaa ja muuten elostellaan ja irstaillaan.

Tai jotain sellaista. Hoplop ja käsipainojen kanssa rehaaminen teki tehtävänsä ja nyt on vasen olkapää niin jumissa, että meinaa näkö lähteä kun kääntää päätä. Ei tämä silti vielä pahimmasta päästä ole, muistan vieläkin kun niskat (vai ehkä niska? miksi tulee sanottua yleensä monikossa tuo, eihän niitä yleensä ole useita?) oli niin juntturassa yläasteella, että ei pystynyt päätä kääntämään.

Siinä taisi sillä kertaa mennä pari päivää, että tilanne eheytyi normaaliksi. Tosin silloin syyllinen oli Commodore Amiga 500 ja Monkey Island, sekä muut liian koukuttavat pelit.

Veggie heavy food and vintage clothing at this cafe inside a shop. The food was not that good, but the atmosphere was vibrant.

Other restaurants hidden inside shops are Phở Corner, Alejandra and Wild.

Tarjolla on kahvilameiningin lisäksi Epic Foodsin lounastarpeita (12,90e), tänään tuo tarkoitti: Pennepastaa savulohella sekä kvinoa-kasvispaistosta korianterijogurtilla. Lista olisi muuten kiva löytyä netistä, tai vähintäänkin Epicin listaan voisi linkkaa, nyt ei omat pienet aivot riittäneet siihen, että olisin kuvauksen (“Epicin supermaukkaat lounaat ovat saapuneet!”) perusteella osannut suoraan mennä saitille.

Toki nyt sitten perätyönä tehty tutustuminen vei minut oikeaan osoitteeseen. Hänelle kvinoa (blech) ja minulle pasta. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille. Vedet löytyy pöydistä, mutta ovelasti aseet, lasit sun muut pitää hakea sivupöydältä, kahvitönikän (kuuluu hintaan) vierestä.

Mnjaa. Olihan se pennepastaa ja vähän parempi kuin normi mikroannos. Savulohi oli hyvää, tätä harvemmin on onnistuttu pilaamaan. Ja pidin kapriksista sekä niistä vegeistä, mutta kun tsekkasin listan Epicin sivuilta, niin näemmä veget olisi pitänyt olla sivusalaattina tms.

Penne oli mennyt yli/lötköksi ja samaan aikaan jämähtänyt sellaisiksi pastaklustereiksi, punasipulit olivat myös hävittäneet kaiken napakkuutensa ja kokonaisuutena tämä olisi kaivannut jotain tuomaan lisää tekstuuria.

Kerrankin olin tyytyväinen, että oli rucolaa tuomassa pientä tuoreutta annokseen. Ei tämä kamalaa ollut, mutta ei kyllä kovin eeppistäkään ja tähän hintatasoon aika heikosti vedetty suoritus.

R:n kvinoasalaatti oli aavistuksen parempi, vaikka en kvinoasta perustakaan. Mutta tätä taas vaivasi annoksen kuivuus, jota oli paikkailemassa se maittava korianterijogurtti. Sitä oli vaan auttamattoman vähän verrattuna siihen kvinoakekoon, jota rouva sitten sai rouskuttaa pitkään ja hartaasti.

Mutta saipahan ainakin vegeannoksen, ei vaan kauhean erikoista sellaista. Eli en nyt ihan ensimmäiseksi lähtisi tätä suosittelemaan, toki lista vaihtuu kokoajan ja tämä saattoi olla joku maanantaikappale-setti?

Sisustus on mielenkiintoinen, kuten näissä kauppoihin piilotetuissa ravintoloissa yleensä. Pöytiin laitetut kynttilät toivat tunnelmaa muuten melko hälyiseen tilaan, kaupassa riitti vilskettä ja vilinää. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Jännä muuten tämä tällainen kiinteä kirppari konseptina.

Skidinä tuli käytyä mutsin kanssa myymässä jotain riepuja torilla, mutta nämä tällaiset ovat tulleet myöhemmin. Aika suolaset hinnat/provikat näissä tuntuu olevan, mutta toisaalta vuokrat jne haukkaavat oletettavasti ison osan liikevaihdosta. Ja kierrätys on toki hyvä asia.

Ps. Yes Yes Yes on avatunut/avautumassa (soft launch, indeed), mutta ei tarjoa lounasta (buu). Ja sitten Hesarissa oli kiintoisa artikkeli miehestä, joka on käynyt syömässä useamman wienerleikkeen ja kirjoittelee niistä juttuja. Tiedän tunteen. Varsinkin tuon fiksaation tiettyyn annokseen, itselle vakioannoksia ovat vihreä salaatti, lasagne ja tomaattikeitto, ne toimivat hyvinä kiintopisteinä keittiön filosofian arvaamisessa.

Pps. Uusi Menu-lehti on taas ilmestynyt ja siinä oli kiintoisa artikkeli Restamaxista. Jännä jotenkin yrittää hahmottaa ravintolatoiminnan liiketoiminta-arkkitehtuuria, hankinta- ja logistiikkaosaaminen sekä henkilöstöhallinta ei itsellä ole päällimmäisenä mielessä kun käyn ravintolassa, mutta taustalla on tietty iso koneisto ja välillähän se pilkahtaakin esimerkiksi ylikorostuneena samojen komponenttien ristiinkäytössä useissa annoksissa (esim. Más).

Ppps. Tämä oli nyt (varmaan ehkä) #762, joten 4.12. olisi saumoja numeroon #777, jonka olen jostain syystä valinnut Erikoisnumeroksi. Sitä odotellessa.

URL www.relove.fi
Puhelin 046-9226960
Osoite Sandelsinkatu 6, Helsinki