Month: November 2017

Thai Street Food

Meni taas vaiheiluksi ja ihmettelyksi, joten nappasin listalta umpimähkään sinne vähän aikaa sitten (eat.fi:n arvostelulistalta) ilmestyneen Som Afro Cafen. Tämä Nilgirin ja Social Food Burger Jointin viereen perustettu kioski vaikutti hieman liian kahvilamaiselta tarjoilultaan ja nälkä oli sen verran kova, että päätin surffailla ohi ja edetä kohti Plan B:tä, joka tällä kertaa oli Moko.

Tämä oli valikoitunut varapaikalle sijaintinsa ja listalta löytyvän lasagnen takia. Mutta mutta! Kävellessäni Vilhovuorenkadulle Pääskylänrinnettä (Corner House, jossa en koskaan ehtinyt käydä, on muuttunut Sörkan Ruusuksi, vaikka tosin aasialainen raflakin näköjään löytyy kuitenkin vielä Woltin listoilta), silmiini osui yksi kauniimmista asioista mitä voi ihminen kuvitella.

Uuden ravintolan kyltti, jossa lupailtiin tuoretta thaikku katuruokaa. Pieni kyynel muodostui silmäkulmaani kun käännyin ohi lasagnen lumouksen, kohti tätä lupausten laaksoa, tulisen ruoan tuoksua.

Thai street food is what’s on the tin and the plate, but unfortunately the execution was a bit of a hit-and-miss. The condiments were fiery, but the actual dish was not too hot.

Other Thai restaurants in the ‘hood are Vivian’s Kitchen & Bar, Tuk Tuk and Pinto B’Staurant.

Tästä Jamaican Mamasin tilalle (“relokaatio”) tulleesta ravintolasta (joka on ilmeisesti saapunut Porvoosta asti) saa siis thaimaalaista ruokaa. Päivittäin vaihtuvalta lounaslistalta löytyy tasan yksi (12e) vaihtoehto (saa myös tofulla), joka tänään oli: Currykana.

Varsinaisella listalla on toki muutakin, mutta en jaksa niitä vääntää tähän, ravintolan Facebook-sivut sisältävät tarkempia speksejä. Lautasannoksissa on mukana salaatti ja seinästä löytyy limuhanat, joista voi hakea niin paljon kuin jaksaa. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille.

Paperilautanen ja kertisaterimet aina jotenkin latistaa tunnelmaa jos ei ole kännissä ja/tai festareilla. Mutta tietty katuruokaahan tässä oltiin tarjoilemassa, joten näillä mennään. Ulkoisesti annos oli melko stanu, keko riisiä, läjä kastiketta ja snadisti salaattia.

Viereen tuli haettua kuppi kala-chilikastiketta (nam phrik tms) ja kuppi sosasolaa (ei ollut mitään brandikamaa). Riisi oli ihan ook, vähän paakkuuntunut, mutta sopivan kosteaa vielä. Salaatissa ei oikein tuo “It’s always fresh”-laatulupaus kohdannut todellisuutta, porkkanasuikaleet olivat olleet jo jonkunaikaa misalaatikossa ja salaattikaan ei ollut ihan just leikattua.

Ilman kastiketta tämä salaatti oli kuivaa ja jotenkin epätyydyttävä. Itse currykana oli semijees, osa kanasta oli päässyt kuivahtamaan sitkeän puoleiseksi, mutta veget olivat sopivan napakoita ja makua oli ihan kivasti. Varsinkin sitten kun laitoin sitä chilikastiketta, jossa oli riittävästi linnunsilmä-chilejä omiin tarpeisiini. Nälkä lähti ja safkaa oli paljon, mutta ei tämä näille kulmille ja tälle kilpailulle tällä tasolla pärjää.

Niin Vivian’sista kuin Tuk Tukistakin saa paremman makuisen buffan halvemmalla ja viereisestä Pintostakin ihan kohtuullisen safkan edukkaammin. Ehkä tämän aukioloajat on se liikeidean kantava voima?

Sisustus on raffi kuin tehdashalli, mutta silleen hyvällä tavalla. Ei tämä mikään illan istuijaisiin tarkoitettu mesta ole, mutta jotenkin tyyli oli omaan silmään sopiva. Ikkunan luona baaritiskillä oli kiva istuskella syöpöttelemässä ja tutkimassa maailman menoa. Kasvissyöjälle on ilmeisesti tofuversio aina tarjolla, tai niin lista ainakin väittää. Lasten kanssa ei välttis tulis mentyä, tämä on kuitenkin enemmän suunnattu tällaiseen take away yms meininkiin.

Ps. Juuri sen kuin kasvaa.

Pps. Matkalta löytyi myös hauskasti maalattu sähköboksi.

URL www.thaistreetfood.fi
Puhelin 040-1622655
Osoite Vilhonvuorenkatu 5, Helsinki

Relove (ja Epic Foods)

Maanantai ja lounas w/R. Kevyttä oli taas tilauksessa ja tämä sopi itsellekin isänpäivä-herkkujen jälkeen. Nyt sen “paremmat ravintolat” shortlistan viereen on muodostunut jännä “kevyet” lista, jota kasvattelen tätä varten, ituhippipäivät on nyt sijoitettu maanantaihin ja torstaihin, silloin vedellään kanien safkaa ja muuten elostellaan ja irstaillaan.

Tai jotain sellaista. Hoplop ja käsipainojen kanssa rehaaminen teki tehtävänsä ja nyt on vasen olkapää niin jumissa, että meinaa näkö lähteä kun kääntää päätä. Ei tämä silti vielä pahimmasta päästä ole, muistan vieläkin kun niskat (vai ehkä niska? miksi tulee sanottua yleensä monikossa tuo, eihän niitä yleensä ole useita?) oli niin juntturassa yläasteella, että ei pystynyt päätä kääntämään.

Siinä taisi sillä kertaa mennä pari päivää, että tilanne eheytyi normaaliksi. Tosin silloin syyllinen oli Commodore Amiga 500 ja Monkey Island, sekä muut liian koukuttavat pelit.

Veggie heavy food and vintage clothing at this cafe inside a shop. The food was not that good, but the atmosphere was vibrant.

Other restaurants hidden inside shops are Phở Corner, Alejandra and Wild.

Tarjolla on kahvilameiningin lisäksi Epic Foodsin lounastarpeita (12,90e), tänään tuo tarkoitti: Pennepastaa savulohella sekä kvinoa-kasvispaistosta korianterijogurtilla. Lista olisi muuten kiva löytyä netistä, tai vähintäänkin Epicin listaan voisi linkkaa, nyt ei omat pienet aivot riittäneet siihen, että olisin kuvauksen (“Epicin supermaukkaat lounaat ovat saapuneet!”) perusteella osannut suoraan mennä saitille.

Toki nyt sitten perätyönä tehty tutustuminen vei minut oikeaan osoitteeseen. Hänelle kvinoa (blech) ja minulle pasta. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille. Vedet löytyy pöydistä, mutta ovelasti aseet, lasit sun muut pitää hakea sivupöydältä, kahvitönikän (kuuluu hintaan) vierestä.

Mnjaa. Olihan se pennepastaa ja vähän parempi kuin normi mikroannos. Savulohi oli hyvää, tätä harvemmin on onnistuttu pilaamaan. Ja pidin kapriksista sekä niistä vegeistä, mutta kun tsekkasin listan Epicin sivuilta, niin näemmä veget olisi pitänyt olla sivusalaattina tms.

Penne oli mennyt yli/lötköksi ja samaan aikaan jämähtänyt sellaisiksi pastaklustereiksi, punasipulit olivat myös hävittäneet kaiken napakkuutensa ja kokonaisuutena tämä olisi kaivannut jotain tuomaan lisää tekstuuria.

Kerrankin olin tyytyväinen, että oli rucolaa tuomassa pientä tuoreutta annokseen. Ei tämä kamalaa ollut, mutta ei kyllä kovin eeppistäkään ja tähän hintatasoon aika heikosti vedetty suoritus.

R:n kvinoasalaatti oli aavistuksen parempi, vaikka en kvinoasta perustakaan. Mutta tätä taas vaivasi annoksen kuivuus, jota oli paikkailemassa se maittava korianterijogurtti. Sitä oli vaan auttamattoman vähän verrattuna siihen kvinoakekoon, jota rouva sitten sai rouskuttaa pitkään ja hartaasti.

Mutta saipahan ainakin vegeannoksen, ei vaan kauhean erikoista sellaista. Eli en nyt ihan ensimmäiseksi lähtisi tätä suosittelemaan, toki lista vaihtuu kokoajan ja tämä saattoi olla joku maanantaikappale-setti?

Sisustus on mielenkiintoinen, kuten näissä kauppoihin piilotetuissa ravintoloissa yleensä. Pöytiin laitetut kynttilät toivat tunnelmaa muuten melko hälyiseen tilaan, kaupassa riitti vilskettä ja vilinää. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Jännä muuten tämä tällainen kiinteä kirppari konseptina.

Skidinä tuli käytyä mutsin kanssa myymässä jotain riepuja torilla, mutta nämä tällaiset ovat tulleet myöhemmin. Aika suolaset hinnat/provikat näissä tuntuu olevan, mutta toisaalta vuokrat jne haukkaavat oletettavasti ison osan liikevaihdosta. Ja kierrätys on toki hyvä asia.

Ps. Yes Yes Yes on avatunut/avautumassa (soft launch, indeed), mutta ei tarjoa lounasta (buu). Ja sitten Hesarissa oli kiintoisa artikkeli miehestä, joka on käynyt syömässä useamman wienerleikkeen ja kirjoittelee niistä juttuja. Tiedän tunteen. Varsinkin tuon fiksaation tiettyyn annokseen, itselle vakioannoksia ovat vihreä salaatti, lasagne ja tomaattikeitto, ne toimivat hyvinä kiintopisteinä keittiön filosofian arvaamisessa.

Pps. Uusi Menu-lehti on taas ilmestynyt ja siinä oli kiintoisa artikkeli Restamaxista. Jännä jotenkin yrittää hahmottaa ravintolatoiminnan liiketoiminta-arkkitehtuuria, hankinta- ja logistiikkaosaaminen sekä henkilöstöhallinta ei itsellä ole päällimmäisenä mielessä kun käyn ravintolassa, mutta taustalla on tietty iso koneisto ja välillähän se pilkahtaakin esimerkiksi ylikorostuneena samojen komponenttien ristiinkäytössä useissa annoksissa (esim. Más).

Ppps. Tämä oli nyt (varmaan ehkä) #762, joten 4.12. olisi saumoja numeroon #777, jonka olen jostain syystä valinnut Erikoisnumeroksi. Sitä odotellessa.

URL www.relove.fi
Puhelin 046-9226960
Osoite Sandelsinkatu 6, Helsinki

Sue Ellen

Ja pakkohan se oli mennä heti kun lounaaksi avattiin. Bystron tilalle ilmestynyt – jenkkien etelä-valtioiden herkkuja tarjoava – ravintola on avattu jo viime viikolla, paitsi että lounasta sai tosiaan vasta nyt. Taco Bell avautui eilen, mutta oli taas palaveripäivä (käytiin uudestaan Kiilassa, nyt ei viitsinyt enää kirjata, oli aika sama setti kuin sillä tokalla kierroksella) ja jonot tuohon pikaruokalaan ovat vieläkin koomisen kokoisia.

Käyn tsekkaamassa sitten kun ei tarvitse parranajokonetta mukaan ravintolareissulle, tossahan menee ikä ja terveys vanhalta ja raihnaiselta mieheltä, jos ulkona koleassa joutuu tuntikaupalla venailemaan. Luulisi melkein, että tuolla on ilmaisia ämpäreitä jaossa.

There is a distinct southern twang in the menu of this restaurant, run by some of the best people in Finland. But the lunch still felt lacking somehow, and the whole did not reach the level I would have hoped for.

The area has many interesting restaurants, such as Finnjävel, Goodwin and Puosun Kellari.

Tarjolla on sama menu kuin illallisella, mikä tuli snadina yllätyksenä, tosin mistään muustakaan ei ole missään kanavassa muuta indikaatiota, joten erillisen lounaslistan olemassaolo oli vähän sellainen fifty-sixty-tilanne.

À la cartelta löytyy mm. (en tabuloi kaikkea, kun menu löytyy kuvana ja webastosta): House rubbed & smoked brisket eli savustettua häränrintaa hunaja-sinappikastikkeella ja lehtikaaleja (25e), catch of the bay (sic) eli päivän kala (taisi olla merikrottia tänään) paahdettua kurpitsaa ja hapankerma-kastike (28e), lowcountry boil eli äyriäisiä+simpukoita maissilla ja chorizolla mausteisessa liemessä (27,50e), grilled farm chicken eli grillattua maalaiskanan rintaa ja lämmin mustasilmäpapusalaatti (26e), blackened ribeye steak eli härän entrecôte ja bourbon-kastikkeella + paistetuilla sienillä (29e) sekä grilled watermelon & baby gem eli grillattua vesimelonia ja sydänsalaattia paahdettuilla pähkinöillä + sinappivinaigrettea (22e).

Näiden lisäksi löytyi (4,50e) sivuun: Southern slaw eli etelän coleslaw, garlic & cheddar smashed potatoes eli murskattua valkosipuli- ja cheddarperunaa sekä crispy baby gem lettuce & honey-mustard sauce eli rapeaa sydänsalaattia ja hunaja-sinappikastiketta. Itse nappasin brisketin, kun se on pienessä mielessäni sitoutunut etelävaltioiden grillausmeininkiin. Ja sivuun tuli vihreä salaatti, kun kävivät vielä kyselemässä aiheesta, sinänsä määrän puolesta olisi pärjännyt pääruoallakin.

Alkuun tuli maissileipää ja pimento/chilivoita. Maissileipä oli kaikessa murentuvaisuudessaankin ihan kiintoisa kokemus ja voissa oli hento mausteisuus, joka sopi aavistuksen makean leivän kanssa yhteen.

Vihreä salaatti oli onnistuttu pitämään ilahduttavan yksinkertaisen herkullisena ja tämän kastike oli todella herkullisen makuista, salaatti rapsakkaa ja snadisti kuivatut kirsikkatomaatit toivat kirpsakkaa makeutta mukaan. Hyvä salaatti!

Pääruoka oli reilu setti murisevan mehukasta lihaa lepäilemässä vihreän kasvishöystön päällä. Liha oli maittavaa ja kärvennyspintaakin löytyi tuomassa lisämakua ja tekstuuria. Parit läskibiititkin oli, mikä kuulunee annoksen luonteeseen. Sinappinen kastike oli tasokasta ja komppasi kivasti sekä lihaa, että vegejä.

Vähän tässä jäi sellainen liian jouluinen fiilis kielen päälle ja muutenkin annos oli kaikessa teknisessä taitavuudessaankin melko tavanomainen. Ruoka oli ihan jees, taitavasti keitettyä ja ympäristö sekä palvelu oli erinomaista, mutta oliko tämä sen kolmenkympin arvoinen kokemus? Jotain jäi mielestäni puuttumaan, varsinkin ruoan puolesta.

Tästä ei tullut sellainen wow-fiilis, kuten Bystrossa aikanaan, josta sai kuitenkin samaan 29e hintaan kolmen ruokalajin menun mustalla teellä (tai no, sitä teetä en koskaan saanut .. silti). Toki ymmärrän, että tässä kohtaa kaupunkia vuokrat ovat varmaan sellaisia, että korvissa suhisee, mutta Neon 2:en kuolemattomin sanoin: “Hei, ei se riitä“.

Sisustus on jossain määrin suojeltu, joten katot ja seinät ovat vieläkin kauniisti koristeltuja, keskelle salia on duunattu keittiön jatke, jossa annokset (ilmeisesti) viimeistellään lautasille. Tila oli saatu vieläkin viihtyisämmäksi kuin ennen, joten tässä oli oikein mukava istuskella lounastamassa. Astiastokin oli tyylikästä ja tumbler-lasi vedelle toimii itselle aina.

Asiakaspalvelu on edelleen yhtä tasokasta kuin Bystron aikana, kaikki hoituu sujuvasti ja kohteliaan ystävällisesti, iso kiitos siitä. Eli ristiriitaiset fiilikset jäi tästä kerrasta.

Todella miellyttävä lounaskokemus ja ihan hyvä ruoka, mutta jotenkin tämä nyt ei koskettanut minun sieluani sillä tavalla kuin aikaisempi slaavilainen paatoksellisuus. Ehkä vika on minussa?

Ps. City-lehdessä (yhtäkkiä tuli mieleen, että taitaa olla jossain määrin anakronistista kutsua tätä edelleen “lehdeksi”, vai kuinka? Nyt-liite on mielestäni vielä liite, kun on silleen tavallaan paketoitukin, mutta ehkä City on vaan enää City tms?) on ihan mahtavia kuvia vanhoista ravintolamenuista. Ja siinä on linkki “Restopediaan”, mikä vaikuttaa kovin kiintoisalta, kun itsekin tässä kerään muistoja talteen hieman samanoloisessa viitekehyksessä.

URL www.sue-ellen.fi
Puhelin 0300-472334
Osoite Eteläranta 16, Helsinki