Päärynä (hedelmä)

Olen aina pitänyt päärynöistä ja vaimoni ensimmäiselle käynnille silloiseen kotiini kävin ostamassa Stokkan Herkusta (silloin kun se oli vielä se kaksikerroksinen tsydeemi) persoonallisia päärynöitä, kun eihän minulla ollut poikamiehenä muuta kotona kuin jääkaapin valon piristämä purkki ketsuppia ja yksi keittiön kaapillinen Maman pikanuudeleita. Varustuksen lisäksi oli vähän hakusessa, että mitä ne nuoret naiset syövät, joten päädyin tällaiseen ratkaisuun. Ihan hyvin se tuntui uppoavan kohdeyleisöön, varsinkin kun kerroin voimakkaasti väritetyn kuvaelman hedelmien hakureissusta.

Tästäkö alkaa minun 2/5 Atkins-paleo-HCG dieettini? Ei. Ei ala. Eikä muuten ole (tämäkään) sponssattu artikkeli, jos sitä mietit. Oli vaan niin pirullisen kiireinen päivä etten kaikenlaisen sukkuloinnin tiimellyksessä yksinkertaisesti ehtinyt käydä syömässä mitään. Teki kuitenkin mieli kirjoittaa jotain muistoksi, joten syödessäni päärynää ajattelin laittaa sen kuvat talteen, jos se vaikka vahvistaisi muistijälkeä tästä epistolasta. Joskus sitä kaivaa niin syviä kuoppia itselleen, ettei pysty edes ymmärtämään. Mutta kai se siitä. Kyllä se löytyy.

Hakiksesta takaisin kävellessäni, paperiniput tallessa ja pää pullollaan ajatuksia kävelin ohi ison rakennelman jota Kaisaniemen puistoon pykättiin. Ilmeisesti jokin Helsinki Ice Challenge olisi tulossa. Rautatietorinkin jää alkaa muotoutua oikein hyvin, vaikka ilmat ovatkin nykytyylisesti melko vähän talvea muistuttavia.

By the by, Krunikan kätketty helmi, Kiusaus, on lopettanut ja tilalle on tullut nepalilainen rafla. Ilmeisesti kyseinen kohta on jotenkin haasteellinen, kun Kiusausta ennenhän tässä oli melko lyhytaikainen Nälkä. Toivottavasti nykyiselle yrittäjälle onni potkii kovempaa. Mutta huomenna sitten ehkä mahdollisesti taas johonkin uuteen paikkaan, mene ja tiedä.

Mangal

Nyt oli vuorossa sellainen “arvaa mikä ravintola”, kun nappasin Foodoran listalta Mangal-nimisen ravintolan, joka oli sijoittautunut Sepian tilalle. Tämä kuullosti jotenkin epäilyttävältä, varsinkin kun lista oli kovasti Sepian oloinen, mutta varasuunnitelmat (Royal Nepal tai King Kebab) oli taskussa, joten häviö ei olisi suuri.

Dösä alle ja Sturenkadun ja Mäkelänkadun risteykseen, kulmat on tuttuja, kun joskus tuli hetki opiskeltua tässä vieressä. Hämmennys jatkui kun pääsin raflan luokse, Sepian kyltit oli edelleen seinässä, kadunvarsimainokset silti viittasivat Mangaliin, joka on ehkä mahdollisesti ollut joskus tässä tai jossain vaikuttanut nepalilainen. Ota näistä selvää, käytännössä Sepia, mutta ehkä eri nimisenä?

If meat grilled on an open fire is your thing, then this place is a good spot to satiate your need. The lamb I had was tasty and with a nice char, and the prices are also very agreeable.

Other top notch “kebab” places are Old Jerusalem, Shishkebab and Turkkilainen Ravintola.

Listalta löytyy lounastarjouksia, kuten pizzaa (8,50e), leike (9,90e) yms. Uskoisin kuitenkin, että täällä kannattaa ottaa joku avotulella väsätty varras. Näitä löytyy useita erilaisia, kuten: Adana Kebab eli lampaan jauhelihavarras salaatilla ja riisillä + tzatzikilla ja ezmellä (13,90e), Cizbiz Köfte eli turkkilaiset lihapullat (13,90e), Tavuk-Kusbari eli kanan- ja lampaanlihavartaat (14,90e) sekä Adana Dürüm eli kebabrulla (11,90e). Kaikissa annoksissa on mukana talon leipää. Päädyin tuohon lampaan jauhelihavartaaseen, kun sen kaltaisista on aiempia hyviä kokemuksia muista mestoista. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille, jonka sivussa on myös mauste+vesipiste.

Safka tuli kohtuullisen nopeasti (kannattaa olla ajoissa liikkeellä, mesta täyttyy yhdentoista jälkeen) ja oli tutunoloinen ilmestys lautasella. Salaatti oli8 tuoretta, tosin olisi kaivannut ehkä kastiketta, toki olihan lautasella sitä tzatzikia. Jogurttikastike olisi kaivannut isommin valkosipulia omaan makuun, tuoden kuitenkin kaivattua raikkautta isojen lihavartaiden kylkeen.

Ezmi ei ollut kyllä millään tavalla tulista, mutta antoi sellaista mukavaa tomaattisuutta annokseen. Tulisuutta sai onneksi lisää scrirachalla, itse kaipaan lampaan viereen jotain jossa on pientä potkua. Grillatut tomaatinviipale ja vihreä paprika toivat vähän savuista vegeä peliin, mikä sopi kontekstiin. Riisi oli ihan jees, vähän ehkä turhan kosteaa ja aavistuksen makean oloista. Liha oli kuitenkin se pääasia ja se oli todella loistavasti grillattu.

Edelleen snadisti pinkkiä keskeltä, sekä hyvillä tulen polttamilla kohdilla, ollen kauttaaltaan maukkaan rapsakka pinnaltaan. Se leipä oli kohtuullista, parempaakin on tullut vastaan, mutta ne pari pikku palaa mitä tässä oli soveltuivat lihan ja muiden juttujen noukkimiseen suuhun. Plussaa yrtti-punasipulista. Tämä oli oikein hyvä kebab-kokemus, joskaan ei ihan päässyt samoille leveleille kovimpien kanssa, kuten Old Jerusalem ja Shishkebab.

Sisustus on pikaruokalamainen, vähän kauhtunutta kalustetta ja jännästi vanhoja tauluja Stadista etc seinillä. Samat vesselit tätä tuntuu pyörittävän kuin Sepiaakin ja koko hoito tuntuu olevan samoilla raiteilla etenevä. Taustamusiikkina soitettu radio-kanava oli jännä valinta, kun sieltä tuli vanhaa suomalaista iskelmää ja Vesa-Matti Loirin laulamia joululauluja. Ilmassa käryävä grillin savu ja tuoksu iskeytyi kiinni vaatteisiin myös huomattavan tehokkaasti. Kasvissyöjän ei ehkä kannata ensimmäiseksi tänne rynnätä, mutta onhan täällä toki jotain falafeleja hullunrohkeille.

Ps. Viikonloppuja!

URL www.ravintolasepia.fi
Puhelin 040-4737266
Osoite Mäkelänkatu 30, Helsinki

Itsudemo

Tämä pamahti samantien kärkikahinoihin Stadin sushibuffien joukossa. Luontoäiti helli vaakasuoralla räntäsateella, joten tässä ihan herkistyi kun tetsasi pitkin kaupungin katuja, varsinkin kun pääsi vielä käväisemään Kauppatorin laitamilla lounaan yhteydessä. Ainiin, se Länsimetrokin alkaa olla otettu käyttöön, liityntäparkkikin on jo auki ja osaan nyt jopa ajaa oikeaan paikkaankin. Ison Omenan parkkihallin laajennuksessa on varmaan ollut Xzibit mukana suunnitteluvaiheessa, koska sinne on pistetty parkkipaikka parkkipaikan sisään.

Alimmassa kerroksessa on omat, toiset puomit, niiden varsinaisten puomien lisäksi. Tämä ei ollut itselle ilmiselvää, mutta nytpä olen senkin oppinut. Kuten myös sen, että Tapiolassa osa junista kääntyy takaisin. Tulipahan nähtyä sekin tunneli nyt erinomaisen tarkasti. Mutta metro on hyvä! Pidän metrosta ja tämä on oikein toimiva ja mukavampi tapa matkustaa työmatka kuin se edellinen, vaikka dösätkin on ihan kivoja.

A very good sushi buffet right next to the Kamppi shopping mall colossus, with not just fresh and well made sushi, but also tasty warm dishes and a dessert buffet.

Other excellent sushi buffets in Helsinki are Orchid (Itis), Tokyo55 and Fuku.

Ainiin! Se lounas! Jostain (eat.fi:n arvostelut?) tuli bongattua tämä uusi, Tampereelta lähtöisin oleva sushibuffet (15e, paitsi tämän viikon on 12e tutustumistarjous). Ja vaikka nyt buffa ei mitenkään järisyttävän kiinnostavalta tuntunutkaan, niin jotenkin tuota sushihammasta kolotti siinä määrin, että päätin tunneloida tänne.

Varsinkin kun nyt on pari päivää tullut käytyä “vanhoissa” paikoissa. Kyseinen rafla on tullut Tang Dynastyn tilalle, mutta operoi jokseenkin samalla konseptilla, eli sushia, soppaa, salaattia ja lämmintä ruokaa löytyy, itä- ja kaakkoisaasialaisilla painotuksilla.

Mutta on täällä myös jälkkäribuffa. Sushibuffet oli laaja ja sisälsi niitä normaaleja makeja, nigireitä sekä gunkan-makeja kuin mitä voisi olettaakin. Mutta oli myös kiiwiä(!) yms muuta vähän jännittävämpääkin sorttia. Salaattibaaristakin löytyi normijuttujen lisäksi kimchiä (#vaimitentoitaipuu). Jälkkäripuolella oli: Juustokakkua (jei), tuulihattuja, mustikkapiirakka jne. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa kassalle.

Aloitin susheilla ja salaatilla. Wakame oli hyvää, ei sellaista nesteessä lillunutta, mitä joskus tapaa. Kimchi oli maittavaa, joskin vähemmän tulista kuin olisin toivonut. Sushit olivat upeita, yksiä parhaimmista mihin olen buffissa törmännyt. Riisi oli hellästi, mutta varmasti maustettua ja omasi loistavan tekstuurin. Nigireiden riisipallot pysyivät kasassa, mutta olivat silti sopivan ilmavia.

Riisin yksittäiset jyväset erottuivat kielellä ja kokonaisuus oli juuri sopivan kostea ja silti sopivan jämäkkä. Kala oli suussa sulavan herkullista, erityisesti lohi (niin grillattu kuin normi) oli valmistettu todella taitavasti ja maistui raikkaan täyteläiseltä. Myös ankerias oli mainiota, nämä harvoin buffissa vakuuttavat, mutta ei tämä Kokoron unagille pärjännyt. Soppakanuunasta napattu hapan-tulinen kanakeitto oli jees, mukava lämmike, mutta ei muuten jättänyt erityistä muistijälkeä.

Lämmin ruoka oli sekin erittäin hyvää (vaikka kuvat eivät olekaan), erityisesti tykästyin “frittiosastoon”, kun siellä oli isoja fritattuja katkarapuja, potstickereita, niiden normijuttujen lisäksi. Hapanimeläkastikkeen sijasta oli jotain bbq-kastikkeen oloista sekä makeaa chilikastiketta.

Molemmat toimivat frittien kanssa erinomaisesti ja niin mehukasta possua sisältänyt potsticker, paneroitu possunkylki, kuin pinkeän paksu katkiskin olivat rapsakoita pikku herkkupaloja. Paksut paistetut udon-nuudelit olivat herkullisia, ei liikaa rasvaa ja nuudelit olivat imeneet hyvät maut itseensä. Paistettu tofu oli saanut tuhdin maustekastikkeen kaverikseen ja tätä söi oikein mielellään.

Muuten kastikkeet olivat aika lailla toistensa kopioita, mutta kuitenkin ihan hyvin paistettuja. Lihat olivat murisevan mehukkaita, kasvikset napakoita ja päälle oli silvottu vähän purjoa (miksi ei kevätsipulia?). Eli kohtuullisen kattava ja hyvä valikoima myös lämpimiä ruokia.

Jälkkäripöytä notkui herkkuja, mutta yritän pysyä tiukkana näiden suhteen ja maistiaisiksi vetäsin vain yhden tuulihatun, tason määritykseksi (joo joo) ja muutenkin oli kiire sinne Kauppatorille. Tuulihattu oli hyvä, ehkä snadisti lötkömpi kuin mitä olisin toivonut, mutta poksahti suuhun herkullistä täytettään. Poistuessani raflasta kakkosen pysäkille, kaksi herraa kävelivät ohitseni ja toinen hehkutti “uskomatonta mustikkapiirakkaa”, matkalla raflaan, eli ehkä sitäkin kannattaa kokeilla.

Kyllä tämä meni nyt sinne Tokyo55 ja Fuku -tasolle ja ajattelinkin, että seuraavan kerran kun mennään perheen kanssa syömään niin voisi ehkä tulla käymään täällä vs. Caverna tai Fuku. Kannattaa ihan ehdottomasti käydä tsekkaamassa, toivottavasti sushien taso pysyy jatkossakin näin kovana.

Sisustus on yksinkertaisen linjakas ja tummanpuhuva. Taustaseinällä on loosseja privaatimpaa fiilistä kaipaaville ja ikkunat avautuvat Narinkkatorin ja Lasipalatsinaukion sekamelskaan. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli aika hintsusti juttuja, kuten näissä yleensä. Toki jos sillä tofulla, kiiwinigireillä, kappamakeilla jne meinaa pärjäillä, niin sitten. Lasten kanssa ehdottomasti pitää joku kerta käydä, tämä oli siinä määrin hyvä ja tilaakin löytyy.

Ps. Perheet Safkaa -tapahtuma on tulossa, tammikuussa natiaisten kanssa liikenteeseen ja hyvää ruokaa syömään.

URL www.itsudemo.fi
Puhelin 09-3233200
Osoite Salomonkatu 3, Helsinki