Hyvien lounaiden putken jälkeen tultiinkin rytisten alas. Tänään oli tietyistä käytännön järjestelyistä johtuen hieman kiireempi päivä ja mietin, että mistä löytyisi nopea ruokapaikka, jolloin törmäsin tähän “Olipa kerran..” -ravintolan tilalle ilmestyneeseen mestaan. Aleksanterin Lounge kuullosti ihan kiintoisalta ja kun listalla oli kerran possupihviä sinappikermakastikkeella kohtuuhintaan, niin arvelin ettei käynti nyt ainakaan ihan metsään voi mennä. Mutta voi. Voi voi.
A poor lunch with a lack of control showing throughout the whole experience. There are great restaurants right across the street, so there is really no reason to go here.
For the best Thai food in town, go to Orchid, for japanese, head on over to Koto. If you want Korean, Makki Makki is just around the corner.
And last but not least, for a remarkable fine diningish experience, go to Grön.
Paikka on siis (Aleksanteri) hotellin ravintola, joka olisi tiety pitänyt tajuta webskan isoista Radisson Blu viittauksista, mutta kun on varustettu vähäisillä hoksottimilla, niin minkäs sille teet. Paikan päällä ei sitten tehnyt mieli lähteä etsimään mitään muutakaan paikaa, vaikka Radison Blu on jo “hoideltu” Simonkatu-ravintolan puitteissa. Tilaus ja maksu hoidettiin suoraan tullessa oven kupeesta löytyvän kassan kautta.
Tarjolla oli lounaaksi: Salaattibuffet (salaattisekoitus, marinoituja oliiveja, kirsikkatomaatteja, “fetaa”, rucolaa+baby pinaattia, kaaliraastetta, kurkkua, melonia) ja porkkanakeitto (9,50e), Porsaan kyljykset sinappikermakastikkeella ja yrttiperunoilla (17e ja näihin muihin annoksiin kuuluu siis salaatti+soppa) sekä Chilikanapasta tai kermainen sienipasta. Leivissä löytyi: Croissanttia (aamiaisen rääppiäisiä), näkkäriä yms, maalaisleipää ja voita. Loppuun oli kahvia/teetä sekä “pientä makeaa” joka näytti olevan niitä suklaapäällysteisiä toffeekarkkeja (kylmäköllä taisi olla huono päivä).
Ovelasti (like a fox!) sen possupihvin hinta olikin kivunnut 17e tasolle siinä välissä kun kävelin Forumin kulmilta tänne, vaikka tosiasiassahan se oli edelleen epätarkaksi osoittautuvassa webskassa 12e. En viitsinyt nurista asiasta, koska chilikanapasta kuullosti sekin ihan kohtuulliselta vaihtoehdolta. Hieman mietitytti se viikkomenun raskas kuulakärkikynäeditointi, mutta saattuuhan näitä, eikä tässä oltu vasta kuin ensimmäisen näytöksen alkuvaiheissa.
“Punavuorelaiselta” menulta löytyviä asioita: Lohikeitto eli valkosipulilla ja aniksella ryyditetty kermainen savulohikeitto (16e tai 17e, voiko joku selittää että miksi on kaksi näin lähellä olevaa hintaa? Onko toinen alkuruoka ja toinen pääruoka? I can’t even); Aleksanteri Steak 200g eli naudan marmoriulkofileetä paikalliselta lihatalolta, maustevoi, rapeat ranskalaiset tai bataattiranskalaiset ja salaatti (29e); BLU-Burger 150g eli naudanlihapihvi, sinihomejuustoa, tomaattia, suolakurkkua, rapeat ranskalaiset tai bataattiranskalaiset(19e / 21e ??!1); Lämminsavulohi-parsasalaatti eli kauden salaatteja, tuoretta parsaa, pisaratomaattia, basilikaöljyä, parmesanlastuja ja lämminsavustettua savulohta (19e); Paahdettua broilerin fileetä ja salaattia eli kauden salaatteja, tuoretta parsaa, pisaratomaattia, basilikaöljyä, parmesanlastuja ja grillattua broilerin fileetä (19e); Aurajuustotäytteiset Portobellot eli basilikaöljyssä paistettua Portobelloa, sinihomejuustoa, lämmintä parsa-perunasalaattia, paahdettuja pinjansiemeniä ja raikasta salaattia (18e).
Alkuun heitetty soppa oli semiok. Olisi tätä voinut porata tasaisemmaksi ja maustaakin rohkeammin, mutta menihän tämä. Salaatti oli myös vähän heikko, osa komponenteista oli ehtinyt jo hieman nuupahtaa, vaikka olinkin tapani mukaan kärppänä paikalla kun lounas alkoi. Mahdollisesti kyseessä on taas kierrätetty aamiainen, kuten niin monessa hotellissa on (ihan ymmärrettävästi, hävikki == huono etc) tapana. Noin muuten salaatin kasaamisen loppuvaiheessa tuli mielenkiintoinen yllätys kun modaukseen sopivat jutut (mm. siemenet, paahdettu sipuli ja yllätyksenä kookoshiutaleet!) olivat jääneet kokonaan ilman ottimia. Kähvelsin ruukkuihin kahvilusikan, jotta sain muutaman kurpitsansiemenen ja sitä kookosta mukaan. Mutta ei tämä tosiaan mikään erikoinen salaatti ollut. Juusto ja (hyvin) marinoidut oliivit nyt toimivat aina, mutta muuten liikuttiin alle keskiarvon.
Pääruoka saapui jo ennenkuin sain alkuruokien syönnin edes kunnolla käyntiin, mutta siinä tyhjässä salissa kun istuskelin, niin esirippu oli jo noussut ja toinen näytös pärähti kivasti käyntiin. Keittiöstä kuului selkeästi keskustelu jossa kyseltiin että onko chilikana-annos jo valmis ja sitten (englanniksi) kokki kertoi, ettei kana ole chilikanaa, chilikanaa oli eilen (kuten listasta tosiaan käy ilmi). Ja tarjoilija taas totesi, että oli puhunut asiakkaalle chilikanasta. No sittenpä minä sain sen kana-annoksen, mutta ei minulle todettu muuta kuin että “tässä teidän kana-annos”. Seinillä on korvat, erityisesti tyhjässä salissa, melkein heti lähes avonaisen keittiöoven vieressä. Olisi minulle voinut ihan hyvin sanoa, että “pahoittelut, kana olikin kermakastikkeella”. Ei se minun maailmaa olisi mitenkään pahasti kaatanut, mutta voisi siitä mielestäni mainita. Nyt kana-annos oli tosiaan kermainen kuten alkuperäinen lista oven pielessä (mutta ei webskassa) antoi ymmärtää.
Pasta-annos oli sekin tukevasti siellä keskikastissa, ehkä jopa hieman alle normin. Tämä olisi ollut ihan paikallaan vaikkapa Heinolan ABC:llä, mutta 12e hintaan Lönkan Orhidia vastapäätä tämä melkein kannattaisi jättää tekemättä, jotta olisi yksi kana vähemmän kiusattuna. Isoja, hieman kuivakkoja kananpalasia ilman kunnon paistopintaa, kovasti kermaa ja pasta joka olisi saanut jäädä al denteksi, mutta ei jäänyt tällä kertaa. Ja kaikki vähän alimaustettuna. Ei jatkoon.
En sitten jäänyt kahvia ryystämään niiden kaupan suklaakarkkien kanssa, olin nähnyt kaiken mitä tarvitsi.
Sisustus on ketjumaisen persoonaton ja aavistuksen tunkkaisen oloinen. Kuka sisustaa tällaisilla huonekaluilla jotain keskustan hotellia? Miksi tätä tyylisuuntaa edes kutsuisi? Ja sitten vielä webska joka hehkuttaa Punavuorelaisuuttaan (“Syö kuin keittiömestarin kotona – rehellistä punavuorelaista ruokaa, rennosti perinteitä kunnioittaen.”) joka antaisi ymmärtää, että ollan hipidy hipstereitä tai ainakin jotenkin “with it”.
Asiakaspalvelu oli iloista, mutta tosiaankin se sekoilu niiden listojen (webska ja paperi) kanssa sekä se, ettei reippaasti tultu kertomaan siitä tilauksen sisällön muuttumisesta jätti epäammattimaisen kuvan. Kasvissyöjälle ei juuri ollut mitään ja en muutenkaan suosittele tulemaan tänne. Lasten kanssa en todellakaan tulisi.
Ps. Ainiin! Surukseni täytyy todeta, että ilmeisesti ravintola Nälkä on lopettanut, tai ainakaan webska ei toimi ja Facebookissakaan ei ole kuin “Unofficial” sivuja jäljellä. Kyynel. Niin monta kertaa kun piti tänne mennä ja sitten ei tullut koskaan mentyä. Jokainen käymätön ravintola on laulun arvoinen jne.
| URL | www.raflaamo.fi/fi/helsinki/aleksanteri-lounge |
| Puhelin | 020-1234643 |
| Osoite | Albertinkatu 34, Helsinki |
Olipa kerran…:issa tuli joskus käytyä (nimen keksijälle voisi antaa jonkinlaisen prenikan tai kaupungin avaimen), mutta meno meni niin synkäksi, että laitoin mustalle listalle. Hyvä tietää, että uuteen paikkaan ei tarvitse jalalla astua.
Hah! Jees tämä oli kyllä melko heikkoa. Kumma, että suurin osa käydyistä hotellien rafloista on niin luokattomia. Kai ne pärjää sitten ilman sen kovempaa yrittämistä.
Joo joskus tuli käytyä täällä Hesan reissulla ja oli kyllä niin väsyneen oloista tunnelmaa että. Jos ei tekisi ruokaa ollenkaan siellä ravintolassa vaan möisi bisseä hotellin asiakkaille?
Se on tosiaan aika jännä, että useat hotellien ravintolat ei jotenkin vaan jaksa yrittää tarpeeksi. Oluen myynti olisi varmasti helpompaa.